Osoite muuttuu!!

Nimittäin blogin. Onnin seikkailut ja tarinat jatkuvat tästä edespäin täällä.

Tämä vanha saa vaipua unholaan.. R.I.P.

t.Katri & Onni



torstai 10.7.2008

Viimeksi tänne kirjoittaessani kesä oli vasta aluillaan. Nyt tuntuu, että kohta kesä on ohitse. Vaikka kunnon kesää ei ole ollutkaan. Ainakaan säiden puolesta. No eipä heittäydytä epätoivoon. Suomen kesähän on nykyisin parhaimmillaan vasta elokuussa, eikös? Niitä kelejä odotellessa.

ONNI

- on ottanut vähän takapakkia itse syömisessä ja syömisessä yleensä. Liekö tauko päiväkodista tehnyt tehtävänsä? Äidin tai isän ohjaama lusikka on myös usein vaikea saada suuhun, ainakaan ilman kiukkua

- on kasvanut hurjasti. Ensi kuussa saamme tietää 1.5 -vuotisneuvolassa tarkat mitat, mutta oma mittaus mittanauhalla näytti pojan olevan yli 86 cm pitkä!!

- puhetta riittää solkenaan. Uusia sanoja, pidempiä yhdyssanoja ja jopa lauseita poika jo osaa tuottaa. Joka päivä saamme kuulla jotain uutta. Nyt hittejä on kaikki siivoamiseen liittyvä, jota Onni rakastaa muutenkin. Rätti kourassa mennään ympäri kämppää ja "iiwotaan". Imuroiminen on myös tosi mukavaa puuhaa Onnin mielestä ja sitä voisi tehdä vaikka kuinka monta kertaa päivässä! Kun on imuroitu: "iiwottu, imu kaappii". Luonnollisesti. Siisti poika. Keneen lie tullut?

- myös ärrä pärähtää toisinaan lähes onnistuneesti. Parvekkella on pRilli ja pRillaaminen on Onnista myös mukavaa. Makka'a maistuu.

KOTI

- kotiin ollaan saatu jotain pientä uutta. Onnin kirjahyllyyn koreja, eteiseen lipasto, makuuhuoneeseen valokuvataulu Onnista jne. Täytyy laitella kuvia, kunhan ehtii...

- heinäkuun puolelle tultiin, ennenkuin sain kukan kukkaa parvekkeelle. Nyt siellä on vihdoin viihtyisyyttä luomassa pari laatikkoa petunioita, vaaleanpunaisia ja valkoisia.




maanantai 2.6.2008


Onnittelut kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille!


Ihanaa, kesä! Se on nyt. Nyt on kesä, sillä on KESÄkuu ja koska linnunlaulu kuuluu sisälle asti. On kesä, koska ulkona on yli 17 astetta lämmintä aamulla ennen kahdeksaa. On kesä, sillä ruohonleikkuri pärisee pihalla. On kesä, sillä joka paikassa on jo vihreää, illalla on valoisaa ja olo on pirteämpi. Nyt pitää nauttia, sillä Suomen kesä on lyhyt. Se iski tajuntaan tänä aamuna. Hei, en halua huomata että kesä meni nopeasti ohitse. Kesästä pitää nauttia, kesällä pitää olla ulkona aina kun mahdollista. Ottaa kaikki aistit käyttöön: haistaa juuri leikattu nurmikko ja metsä sateen jälkeen, maistaa uudet perunat ja mansikat, katsella upeaa kesäistä luontoa, kuunnella lintujen liverrystä ja veden liplatusta, tuntea auringon lämpö iholla...

Vaikka olen ehdottomasti syksyihminen, niin kesä on ihanaa aikaa. Syksyä voisi hehkuttaa vaikka kuinka, mutta palataan siihen muutaman kuukauden päästä, sillä nyt on kesä, eikä ole hetkeäkään hukattavana!!

Kesän tietää tulleen myös siitä kun koulut ovat sulkeneet ovensa ja koululaiset, sekä opiskelijat rientäneet kesälaitumille. Kevätjuhla on se hetki, joka mielestäni aloittaa kesän, oli sää mikä hyvänsä.

Mekin saatiin lauantaina juhlistaa kevätjuhlaa. Olimme Tikkakoskella serkkuni lakkiaisissa. Mukavat juhlat, kiitos vielä isäntäväelle ja komealle päivän päätähdelle, peruskoulunsa päättänyttä kummipoikaa unohtamatta! Ja paljon onnea!


Matkalla juhlimaan uutta ylioppilasta




Jihuu!


Ja sitten pihahommiin...


Torstaina jo lähdettiin reissuun mummin ja papan luokse Konnevedelle. Päästiin siis heti kunnolla koeajamaan uusi auto! Säätkin suosivat meitä maalla, vaikka olikin aika tuulista. Uimaan ei sentään vielä uskaltauduttu, vaikka siihen meitä yritettiinkin jo yllyttää...


Onni lehmäsyöttötuolissa Konnevedellä


Onni nurmikonleikkuupuuhissa






Mummin kukkasia


Täällä silmä sekä sielu lepäävät


Perheemme uusi jäsen, niin hartaasti odotettu..


Maalla on mukavaa








hiekkalaatikko, johon pitäisi saada uutta hiekkaa (vink, vink)




leikkimökissä


navetan ikkuna


Papan moottorikelkkaa tutkimassa






kesämies


Sunnuntaina vielä jatkettiin Onnin kanssa juhlimista täällä Helsingissä Melissan 1 -vuotissyntymäpäivillä. Upeat olivat nämäkin pienen prinsessan juhlat! Melissan isä on ystäväni jo Imatran ajoilta, kävimme samoja kouluja. Melissan äiti on lähtöisin Filippiineiltä, sieltä on peräisin Melissan kauniin ruskea hipiä ja nappisilmät. Gemman, Melissan äidin tarjoilut eivät tälläkään kertaa jättäneet mahalaukkua tyytymättömäksi... Tästä kyläpaikasta ei nälkäisenä lähdetä! Kiitokset vielä Gemma ja Juha, ja paljon onnea kaunis Melissa Joyce!


matkalla Melissan luo


Onni ja Melissa

Harmi, kun tämän parempaa yhteiskuvaa kaveruksista en onnistunut ottamaan. Molemmat olivat sen verran vilkkaita, eikä Onni oikein suostunut yhteistyöhön tällä kertaa. Täytyy kaivaa arkistoja, olisiko Onnin synttäreillä onnistunut paremmin.


Melissalla oli ihan älyttömän kivoja leluja! (sivukommentti: mitä tuo tutti tekee suussa??)


Tässä siis nämä frendit Onnin synttäreillä, helmikuussa


Melissa Onnin synttäreillä. Juha vielä joutuu pulaan noiden silmien vuoksi...

***

keskiviikko 28.5.2008



Oih ja voih. Puolentoista viikon sairasloma päiväkodista teki tehtävänsä... Maanantai-aamuna puristi sydämestä jättää huutava poika hoitoon. Hakiessa sain kuulla, että oli ollut aika huono päivä, paljon itkua. Voi itku.

Tiistaina sama juttu. Mutta jotain edistystä sentään. Poika oli ollut päivällä jo ihan hyvällä tuulella.

Tänään jäi taas itkemään.. jospa se siitä. Siellä on ainakin paljon mielekästä tekemistä, toisin kuin kotona. Tänään päiväkodin ohjelmassa on olympialaiset. Muistettiin aamulla pukeutua asiaankuuluvalla tavalla uusiin, ihailuja herättäneisiin verkkareihin.

Kaverit eivät onneksi olleet Onnia sairastelun aikana unohtaneet. Iloinen "Onni tuli, Onni tuli!!" kuuluu aina kun vie Onnia hoitoon. Ja siis parin tyttösen suusta. Kääk. Nytkö se jo alkaa!? ;)

Kaikki kaverit ei valitettavasti ole ihan yhtä kivoja. Onneksi ne on eri ryhmissä, mutta joskus samalla pihalla. Maanantaina jäin Onnin jäämistä helpottaakseni hetkeksi pihalle leikkimään. Eikös siihen tullut joku isommasta ryhmästä kiusaamaan. Ensin otti Onnin tutin ja laittoi omaan suuhunsa. Hetken päästä yritti peittää Onnia hiekalla. Hiekkaa oli JOKA paikassa, eikä vähiten silmissä ja suussa. Onneksi siihen tuli eräs hoitotäti väliin ja laittoi kirkuvan ja kiukuttelevan, ilkeän pojan ruotuun. Välillä ajattelen, että minun pitäisi olla siellä aina puolustamassa meidän pientä vauvaa. Ties mitä vääryyttä siellä joutuu kokemaan. Eihän se hoitajan silmä ihan koko aikaa voi seurata....

Eräs tuttavani pohdiskeli lasten kasvatuksen vaikeutta. Hän oli opettanut omalle pojalleen, että ketään ei saa kiusata. Nyt poikaa kiusataan koulussa ja siihen on tosi vaikea puuttua. Miten sitä osaisi opettaa toisen pitämään puolensa, mutta joutumatta silmätikuksi tai olemaan provosoimatta? Ja niin järkevä ja vahva, ettei lähde sellaiseen mukaan, vaan rohkeasti on oma itsensä.

Ihan kamala tämä maailma. Jo pienille poikasille.. Mutta tosiaan, onneksi Onni on vielä aikakin kaksi vuotta tuossa ihanassa ryhmässä, jonka lapset ovat kilttejä, eivätkä osaa vielä kiusata ketään!

Noiden ja monien muiden syiden takia minusta ei ikinä olisi voinut tulla lastenhoitajaa. Saati opettajaa yläasteelle! :O Siinä vasta kauhuammatti. Kaitsea murrosikäisiä pikkunilkkejä, jotka ovat näsäviisaita, eivätkä periaatteesta kuuntele mitään. Ennemmin olisin vaikka lappuliisa, tai tv-luvan tarkastaja.. :) No ehkei sentään.

Mutta nostan hattua sellaisille, jotka niitä töitä jaksavat tehdä ja ovatpa vielä hyviä siinä. Kovaa työtä tekevät myös Onnin päiväkodin hoitajat, kyllä siellä saa olla silmät selässä ja joka paikassa kärppänä pelastamassa lapsia ties miltä vaaroilta. Mulla on kotona jo yhdenkin kanssa tekemistä!!

Eilen nimittäin oltiin juuri Onnin kanssa lopeteltu ruokailu. Onni leikki lattialla ja minä korjasin astioita pöydästä. Sattuipa olemaan vielä 1,5 litran maitopurkki pöydän reunalla, pienten käsien ulottuvilla.... Kohta ihmettelin, että mistä kuuluu kumma lorotus. Onni se jaksoi pidellä melkein täyttä maitopurkkia ihan kaikessa rauhassa ja kaatoi maitoa lattialle... Pöydän alla oli noin litra maitoa, purkissa ehkä desi. Ei siinä vielä mitään, mutta se siivoaminen ei ole niin yksinkertaista, kun pienet jalat tahtovat ihan välttämättä kastella itsensä kiehtovassa maitolätäkössä. Kerta toisensa jälkeen ja äidin kielloista huolimatta.

Pari aamua sitten laitoin Onnin puurolautasen ikkunalle jäähtymään. En siis ikkunan sisäpuoleiselle laudalle, vaan ihan siihen ikkunalle. Tomera apuripa päätti hetken kuluttua laittaa ikkunan kiinni, "kiikki!". Onneksi ehdin paikalle... juuri hetkeä ennen kuin joku epäonninen naapuri olisi saanut pihalla kovan muumikulhon, sekä pari desiä kuumaa puuroa päähänsä...

**

Ajattelin jatkaa kesäisen Helsingin kuvaamista, teitä varten jotka siellä kaukana asutte, ettekä pääse ihastelemaan kaupungin kauneutta. Seuraavassa kuvia viikonloppuiselta kävelylenkiltä tästä läheltä, Pitäjänmäestä.










"Alkakaas tulla jo!"






"Nyt loppu poseeraus..."

***

lauantai 24.5.2008



Moi! Tänään oli aurinkoinen päivä, vaikkakin tuulinen. Iltapäivällä ulkoiltiin porukalla ihan tässä omalla pihalla. Ulkoilurupeama päätettiin ajelulla vanhalle kotiseudulle Munkkiniemeen ja jäätelölle. Onnikin söi melkein kokonaan oman mansikkajädensä.

Tässäpä ulkoilukuvia ja maisemia meidän takapihaltamme. Kyllä. Helsinki ja asuinalueemme ei ole pelkkää pääkaupungin betoniviidakkoa. Helsinki on todella kaunis kaupunki ja täällä on lukemattomia mielenkiintoisia ja luonnonkauniita paikkoja. Seuraavassa siis vain yksi niistä, meidän takapihamme. :)


viidakko - vaan ei betoni-sellainen


Ooo, miten isoja kiviä!


Tulkaa, näytän yhden kivan paikan!










Talomme ohi kulkee lenkkipolku jonka varrella voi treenata erilaisilla vempaimilla


vauhdikas ohikulkija...


Onni kerää äidille kukkia


Miksi ei saa koskea nokkosiin?






hiekkaa






No hei, yrittäkää itse kuvata poikaa joka ei ole hetkeäkään paikallaan!




ps. muutama uusi sana, joka nyt pikaisesti kirjoitettuna tulee mieleen, Onni-Suomi-Onni -sanakirjasta:

naku - nakki
makkaa - makkaraa
puu - puu, puuro
äiti - äiti
iti - isi
ammaa - hampaat
öökki - örkki
pikkuka - pikku kakkonen
kukkuu - nukkuu, nukkumaan
maa - maito
täti - tähti
kiua - kirja
kukkii - kukka
koij - koira
koko - kroko
kakka - kakka
papij - paperi
titi - titi-nalle
mummi - muumi :)
kuu - kuuma
ka - katso
papa - napa
nonni - no niin :D
kiki - kivi
käky - käpy
kakku - kakku
kiikku - kiikku
pipu - pipo
pippi - lippis
kumppi - kumpparit
ikku - ikkuna
kookki - korkki
miku - (rulla)mitta
ykkyy - sylkkyyn
jne...

Joka IKISTÄ sanaa Onni imitoi. Päivä päivältä paremmin ja paremmin, sekä sanat ovat alkaneet pidentyä. Puhetta tulee koko ajan. Välillä äiti ei ymmärrä ja sekös Onnia harmittaa. Onni taas ymmärtää kaiken, se on huomattu. Sano ihan mikä sana vain, tietokoneesta termostaattiin tai ruuvista paistinpannuun, Onni osaa sen sinulle osoittaa.

Muista taidoista. Pottailu ei vielä kiinnosta pätkän vertaa. Hermot menee, jos siihen istutetaan. Syöminen taas... vaihtelevasti. Onni osaa kuitenkin viedä pyydettäessä roskan roskiin, sammuttaa tai avata television (valitettavasti myös pyytämättä!), ruuvata ruuveja, tanssia, availla keittiön laatikoita, osoittaa kaikki ruumiinosat, avata välioven ja hakea postit eteisestä, sammuttaa vesihanan kun pestään käsiä, sammuttaa vessasta valot juuri silloin kun joku on siellä... kiivetä sohvalle ja tulla sieltä nätisti alas, vaikka äitiä välillä kauhistuttaakin...


***

22.5.2008
Kevätjuhlijat



Pikku-konna nukkua pussuttaa peppu pystyssä omassa huoneessaan.


Onni toipuu korvatulehduksesta, elämänsä ensimmäisestä sellaisesta. Hienosti on mennyt, kun näin kauan siltä olemme välttyneet. Viime viikon perjantaina, suuhygienistillä käynnin jälkeen Onni tuntui kuumalta. Mitattiin lämpö ja poitsulla olikin kuumetta.

Suuhygienistillä menikin hienosti. Onni tutki tarkkaan huoneen ja minä vastailin kysymyksiin Onnin ruokavaliosta, syömisrytmeistä ja suun puhdistuksesta. Kaikki ollaan tehty ihan oikein ja Onnin purukalusto kehityy kuten pitääkin ja on hyvässä kunnossa. Yhtä poskihammasta lukuunottamatta muut ovat jo puhkeamassa. Saman olisin osannut kertoa kuolan määrästä paidan rinnuksella... Läksiäisiksi Onni sai uuden hammasharjan ja ohjeen luopua tutista... Good luck! :)

Kertaheitolla me ei sitten tutista luovuttukaan - vielä. En raaskinut kuumeista poikaa kiusata tieten tahtoen. Kuumelääkettä vaan ja ulkoleikit siltä päivältä siirrettiin sisälle. Illalla Onni oli jo tosi kärttyinen, mutta nukahti hyvin. Herätäkseen noin 15 min välein itkemään ja huutamaan. Koko yö meni pienissä pätkissä. Annoin juomista ja lisää lääkettä, mutta kuume ei vaan ottanut laskeakseen, yli 38 oli koko yön. Olin ihan rätti ja varmaan Onnikin kun Sami tuli aamulla töistä. Lähdettiin lääkäriin ja siellä onneksi melkein jonottamatta vastaanotolle. Itse luulin, että Onnilla olisi keuhkoputkentulehdus, kun toinen on yskinyt pahan kuulloisesti jo vapusta asti. Liekö tämä korvatulehdus sitten jälkitauti vapun seutuun sairastetulle flunssalle?

Noh, nyt kun poika tervehtyy, saammekin uusia haasteita... Kuinkahan meille käy tuon tuttiasian kanssa? Kamalaa kuunneltavaa kun toinen huutaa lohduttomana tuttia, tekee varmaan monta kertaa mieli antaa periksi, mutta toisaalta, miksi? Ehkä se on kuitenkin paras että purenta kasvaa suoraan, kuin että sitä pitää myöhemmin hammaslääkärillä korjailla.

***

Ennen sairasteluja päästiin kuitenkin juhlimaan Onnin päiväkodin kevätjuhlaa. Säätä uhmaten kemut pidettiin pihalla, mutta hyvin tarkeni oikealla pukeutumisella. Aluksi näimme joka ryhmän lauluesitykset, sekä eskarilaisten todistustenjaon.

Pihalle oli tuotu kaikkea kivaa kaupunkilaislasten (ja -aikuisten) ihmeteltäviksi..


Hembölen kiertävän kotieläinpihan vieraat ilostuttivat pieniä ja isoja kevätjuhlijoita


Oli kesyjä pupuja..


..ja kilttejä koiria,


ja lampaita.


Tämä pikkuinen kaveri meinasi nauttia välipalaksi Onnin rukkasen, se taisi olla suussa jo rannetta myöten kunnes Onni ilmoitti, ettei ole enää kivaa... :D


Blääääh!


Isommat kollegat pääsivät ponin selkään


Välillä syötiin grillimakkaraa


ja juotiin mehua. Jätskibaarista haettiin jälkkäriksi mansikkaeskimo.


"Nyt mä menen piiloon tänne pingviinikoppiin!"


"Sitten kun olen isompi, niin kiipeän tuonne ihan ylös asti"


"Isi, mennäänkö vielä katsomaan niitä pupuja?"


"Mä menen jo edeltä!"


"Jahas, mitäs täältä löytyykään..."


Kuorsaava roikkumahasika!


"Se on kyllä aika pelottava.."



***


Hyvää äitienpäivää! (vähän myöhässä..)
13.5.2008

Toinen äitienpäiväni sujui varsin aurinkoisissa tunnelmissa. Aamusella heräilin puoli yhdeksän aikaan, huomattavasti myöhempään kuin normaalisti. En herännyt kahvin tuoksuun, vaan siihen kun Onni kolisutti tuttiaan pinnasängyn reunohin omassa huoneessaan... Hain poitsun viereeni köllöttelemään hetkeksi. Onni on tosiaan jo niin iso köriläs, että nukkuu yöt omassa huoneessaan, on nukkunut jo viikonpäivät. Kuitenkin ihan seinän takana, kuuloetäisyydellä. Yleensä ainakin kerran yössä pimeästä kuuluu: "äiti, äiti, äiti, tutti..", kun unensekainen poika seisoo sängyn reunaa vasten. Tutti vaan suuhun, niin uni taas maittaa. Muuten yöt ovat hyvinkin rauhoittuneet. Normaalisti Onni menee nukkumaan noin klo 20-20.30 ja herää 7.30.

Toisaalta se on kumman haikeaa, mutta toisaalta ihan hyvä juttu. Onni ei ole itse protestoinut yhtään uusia nukkumisjärjestelyitä vastaan. Kai se on vaan hyvä, että tottuu jo nyt. Myöhemmin se voisi olla vaikeampaa oppia nukkumaan yksin. Sitä vartenhan se oma huone on. Eipä siellä juuri leikitä. Nukutaan, säilötään vaatteita ja leluja. Leikit yleensä kannetaan olohuoneeseen.

Ai niin, äitienpäivästä.. Herkkuaamiaisen jälkeen (muroja, tuoreita mansikoita, vadelmia ja mustikoita, sekä kahvia) sain pojilta kimpun hajuherneitä.. :) Kuvastaa kuulema lahjan antajia. Sain myös kaksi kaunista pakettia.. ja päiväkodissa askarrellun kortin (kortista kuvaa myöhemmin!).




Maistuis varmaan sullekin?


Näistä paketeista löytyi yöasu ja korvikset.

Myöhemmin sain herkkuruokaa Samin valmistamana, sekä jo perinteeksi muodostuneen ;) äitienpäiväkakun, joka sisälsi tällä kertaa banaania, vadelmia, mansikoita ja mansikkakermaa. Hyvää oli!


2nd annual Mother's Day cake


Hyvin maistui kakku leipurin apupojallekin

Viimeksi kirjoittelin, että kesä on tullut. Sen jälkeen ollaan melkein päästy jo pakkasen puolelle, taas ollut lämpimämpää ja taas uudelleen viilentynyt.. Joka aamu on saanut tarkasti haistella tuulia ja lukea sääennusteita, kun on miettinyt Onnin pukeutumista päiväkotiin. Poju onkin taas saanut läjän uusia vaatteita, joita käy peilin edessä ihailemassa. Mutta kyllä sitä vaatetta kuluukin!!! Sotkua nimittäin tulee niin paljon ruokailuharjoituksissa, että usein myös syöttäjän vaatteet menevät vaihtoon. Hyvä syy siis kasvattaa myös omaa vaatevarastoaan... ;)

Onnista on kehittynyt kiukkuinen ruokailija. Yhtäkään ateriaa ei saada päätökseen ilman asiaankuuluvaa tunteenpurkausta ja kiukuttelua!

En syö! En juo! Itte!
Pää kääntyy puolelta toiselle. Suu tiukasti kiinni.
No, syö itse. Tässä on lusikka.
Lusikalla hakataan lautasella olevaa ruokaa niin, että se roiskuu ympäristöön.
Saako äiti vähän auttaa?
EII!!
Lusikka isketään vihaisesti pöydälle/lattiaan ja vääntelehditään tuolissa.
Ota vähän maitoa.
Pää kääntyy pois. Muki työnnetään pois.
Ei äiti juota, hyvä on. Juo itse.
Ei!
Maito kaatuu pöydälle.

Välillä, taidokkaasti harhauttamalla, lusikallinen ruokaa eksyy suuhun. Mitä ne sanoivatkaan päiväkodista kuukausi sitten kun Onni aloitti? - Kaikki ne ovat oppineet syömään itse, parissa viikossa!
Jaa. No ei Onni ainakaan.

~~~~

Jos syöminen on tyhmää, niin pihalla on kivaa. Pihalla käydään ainakin kerran päivässä. Siellä pitää tutkia KAIKKI kivet, kävyt, kepit, kukat, kannot, juuret, pensaat ja puut. Jos isi antaisi, niin myös naapurien auton renkaat ja lamput pääsisivät käsittelyyn. Omalla pihalla on hiekkalaatikko ja keinu, sekä jännä luontopolku alkaa sieltä. Usein käydään myös lähileikkipuistossa, jossa on vähän enemmän leluja ja mm. liukumäki.


Uudet maastohousut ja fleecetakki


Adidaksen verkkarit, trendikkään punaiset.


Mitäs täältä löytyykään


Omalla hiekkalaatikolla




Nuuuh! Kukkia!


Tulkaa perässä, jos pysytte!

~~~


~ Vappu meni, kesä tuli ~
3.5.2008

Säiden puolesta täällä on ainakin ihan täysi kesä. Ihanaa, ei tarvitse palella enää! Seuraavassa kuvia kuluneen viikon varrelta. Ollaan sairastettu flunssaa, käyty Lintsillä ja lapsimessuilla, sekä lemmikkieläinmessuilla ihastelemassa pupuja ja muita ötököitä. Syöty hampurilaisia, nakkeja ja munkkeja. Tanssittu ja hoidettu kukkia. Leikitty ilmapalloilla ja käyty muskarin kevätjuhlassa. Ja halailtu ja pussailtu, tietysti.


lapsimessuilla oli tosi kivoja leluja


rytmiä veressä


kerrankin sai koodata ihan luvan kanssa!!


Lintsillä autoilemassa


Onnin ensimmäinen hampurilainen. Kyllä! :) Poika haukkoi ateriaansa muina miehinä, aivan kuin olisi syönyt hampurilaisia päivästä 1.


Onni ja vappukukka


..sekä vappumuumi


näitäkin paisteltiin ja maisteltiin


lisää vappupalloja




Iso poika ihailee uutta pipoa peilistä, ennen kuin lähtee isin kanssa hakemaan vappupalloja. Jaloissa uudet lenkkarit, suuri ylpeydenaihe :) Onnista on hyvää vauhtia kasvamassa muotitietoinen nuorimies. Vaatteet on tärkeitä ja niitä aina kovasti ihaillaankin. Äidillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä... (pahoitteluni, huono kuvan laatu)




Serpentiinit olivat ehjiä hetken. Kunnes "eräs" paperisilppuri teki niistä ison kasan pikkuroskia. :)


Vappuna lautaselta löytyi myös nakkeja ja perunasalaattia

Nyt laitan uuden, upean tietokoneeni kiinni ;) ja vetäydyn kauneusunilleni. Toivotan teille lukijani myös keväisiä unia! Ja toivon huomisen saapuvan pian, että saan taas pienen kyläluutani Karkkilasta kotiin...

keskiviikko 9.4.2008
Helsinki - Kuopio - Helsinki

Eilen 8.4. tiistaina pärähti kännykän herätys klo: 4:50. Olin nukkunut tosi pinnallisesti ja katkonaisesti, varmaan pelkäsin nukkuvani pommiin. Oli pakko painaa torkkunappia, vaikken enää osannutkaan nukkua. 4:55 vääntäydyin ylös. Vaatteet niskaan ja vähän lilaa luomeen (kuten Onnin paappa sanoisi). Repussa kännykkä, lompakko, kalenteri, tenttikirja, matkaliput, kirjoitusvälineet. Kaikki tarvittava siis. Nukkuville pojille pusut ja menoksi.

Alhaalla odotti taksi. Puolinukuksissa matkattiin Helsinki-Vantaan kotimaan terminaaliin. Kuljettaja keskittyi kuljettamiseen ja antoi väsyneen asiakkaansa torkkua takapenkillä.

Olin ajatellut olevani sekä kustannus- että aikatehokas matkustamalla ilmateitse Kuopioon. Kyllähän kaksi tuntia lentokoneessa voittaa AINA kymmenen tuntia junassa... Vielä kun Blue1 tarjoaa superedullisia lentohintoja, vain 40€ meno-paluu, veroineen!

Kentällä sitten joutuikin odottamaan hiukan kauemmin. Koneen piti lähteä 6:30 mutta todellisuudessa pyörät irtosivat kiitoradasta vasta noin 7:25. Viivästys johtui koneen kapteenin mukaan siitä, että kone oli ollut yön aikana huollossa ja siinä olikin yllättäen ollut enemmän huollettavaa. Hmm. Aika nätisti sanottu lentomatkustajille. Ymmärsin sen siis niin, että kone oli rikki ja se piti korjata ennen kuin sillä saattoi nousta ilmaan. Kiva.

Koska kone oli melkein tunnin myöhässä, oli lentobussi lähtenyt jo Kuopion lentoasemalta. Seuraava tulisi vasta noin tunnin kuluttua. Jaoin sitten taksin erään pariskunnan kanssa, jolla oli myös meno Kuopion keskustaan. Aamupalaa kävin nauttimassa torin Coffee Housessa, ennen kuin suuntasin kengänkärkeni kohti yliopistoa.

Hetken aikaa käveltyäni aloin katumaan, etten sittenkin ollut laiska ja matkustanut bussilla yliopistolle. Tenttikirja painoi repussa varmaan viisi kiloa ja hartiat ja niska ihan jumissa. Pääsin kuin pääsinkin yliopistolle ja kolkuttelemaan tentaattorin ovea. Olin saanut hienosti sovittua opettajan kanssa, että kirjoitan tentin sijaan oppimistehtävän, käyttämällä repussa painavaa kirjaa ja nettiä. Ihan mahtavaa! Sain siis omaan tahtiini naputella koneella neljä esseetyyppistä tehtävää ja varmasti opinkin paremmin kuin vain kirjaa ulkoa opettelemalla. Kolme ja puoli tuntia sainkin neljään tehtävään kulumaan.

Soitin sedälleni, joka tuli hakemaan minut yliopistolta. Hienoa, sillä ulkona satoi kaatamalla, eikä painavan repun kanssa sateessa kävely houkutellut. Käytiin Fransmannissa syömässä ja sedän luona kahvilla. Sitten vielä piipahdettiin eräässä sisustuskaupassa ja kirpparilla. Kello olikin jo siinä vaiheessa niin paljon, etten enää ehtinyt torilta lähtevään lentobussiin. Sainkin sitten sedältäni autokyydin lentoasemalle. Kiitos!

Tällä kertaa lento lähti ajoissa, klo: 18:40 ja oli ihanaa ajatella, että olisin jo kohta kotona pitkän päivän jälkeen. Lentoaika Kuopiosta Helsinkiin on vain noin 40 minuuttia! Junalla samaan matkaan menee melkein viisi tuntia!

Helsinki-Vantaalla muistin, etten ollut painanut kotiin vievän bussin numeroa mieleeni.. Soitin Samille ja pyysin katsomaan netistä. Ajattelin, että kahden taksimatkan jälkeen säästän vähiä eurojani, enkä maksa edes viittä euroa Finnairin bussista, vaan menen tavallisella seutubussilla ja maksu siis omalla bussikortillani. Yhteen bussiin sitten hyppäsin ja Sami yritti selittää missä kohtaa pitää jäädä pois: "...ensin kehää pitkin, sitten Tuusulan väylää, rampin jälkeen toinen pysäkki... Oulunkylä... ai, se menee Westendiin.. sit sun pitää kävellä 200 metriä ja nousta..." Häh!? Siis minne? Missä kohtaa? En tajua!!!

Ajoin sitten pysäkin ohi, yhden pysäkin verran liian pitkälle. Olis pitänyt etsiä alikulkusilta, mennä pysäkille tien toiselle puolelle, ajaa takaisin yksi pysäkinväli ja sitten etsiä se joku toinen bussi.. Vettä satoi, jalkoja särki, niskoja särki, reppu painoi, väsytti... En jaksa!!! Onnikin oli jo nukkumassa, joten Sami ei voinut tulla hakemaan.

Omassa kotikaupungissakin voi olla puolieksyksissä.

Lähdin sitten kävelemään kodin suuntaan. Ajattelin, että seuraavalla pysäkillä hyppään johonkin bussiin. Kyllä sillä aina vähän matkaa pääsee ja sit voi vaihtaa taas toiseen. Eipähän tarvitse sateessa taivaltaa, hartiat tulessa.

Yksi bussipysäkki tulikin kohta kohdalle, mutta se meni jonnekin Länsi-Pakilaan. Siis ihan väärään suuntaan. Jatkoin kävelemistä. Vihdoin löytyi yksi bussipysäkki, siitä pääsisi Pasilaan. Hienoa, sieltä tiesinkin toisen bussin, jolla pääsisin kotiin. Aikataulun mukaan siitä pitäisi kulkea bussi 10 minuutin kuluttua. Kohta bussi jo näkyikin ja heilutin kättä. Bussi hiljenti, mutta AJOI OHI! Olin vähän siinä huuli pyöreänä, että EI VOI OLLA TOTTA!!! Jos kädessäni olisi ollut jotain, olisin siinä vaiheessa VARMASTI heittänyt sillä bussia kohti. Ihan varmasti. Niin paljon suututti. En jaksanut enää jäädä odottamaan seuraavaa vaan jatkoin kävelyä.. Olin niin kiukkuinen, että olisi tehnyt mieli mennä metsään potkimaan puita, mutta niin väsynyt etten jaksanut.

Jonkin aikaa käveltyäni näin Hotelli Haagan valokyltin ja ajattelin, että nyt loppui tämä seikkailu. Marssin hotelli-ravintolakoulun ovelle, kaivoin kännykän taskusta ja tilasin taksin. Ihan sama mitä maksaa, kunhan pääsen vaan kotiin asap. Kello oli 21:00.

Taksi tuli onneksi tosi nopeasti. Matka meni näin:

Kuljettaja: "No heipähei ja moimoi!! :) "
Minä: "Moi. ********tie 7"
Kuljettaja: "Jahas, ollaankos sitä töistä tulossa?"
Minä: "Njoo, tavallaan... opiskelutöistä."
Kuljettaja: "Joojoo, vai opiskeluista."

*tauko*

Kuljettaja: "No, huomen aamuna sitten taas opiskelemaan?"
Minä: "Ei kun töihin."
Kuljettaja: "Jaa, että vuoronperään opiskelua ja töitä?"
Minä: "Mmm."
Kuljettaja: "Joojoo, niinniin."

*kuljettajan puhelin soi välillä*

Kuljettaja: "No, mikäs susta sitten tulee isona?"
Minä: "Tutkija."
Kuljettaja: "Vai tutkija. No tutkitkos sä sitten hotellien ruokalistoja? Hehheh!"
Minä: "No itse asiassa en."

Tässä vaiheessa oltiin onneksi jo perillä!!

Kuljettaja: "Ajetaanko rapun eteen?"
Minä: "Ei kun jätä vaan tähän."
Kuljettaja: "Ootko varma?"
Minä: "Joojoo."

*maksu*

Kuljettaja: "Tarviitko kuittia?"
Minä: "En."
Kuljettaja: "Ootko varma?"
Minä: "Joo, kiitos hei..."
Kuljettaja: "Kiitos! Hei hei ja hyvää illanjatkoa. Ja koitahan nyt levätä!"

En varmaan edes muista puolia mitä kuski kyseli ja höpötti. Mutta hetkeäkään se ei ollut hiljaa, suu kävi ja minä vaan pyörittelin silmiäni takapenkillä ja toivoin, että olisi jo hiljaa!!

Murphyn laki: "Juuri silloin kun olet pahalla tuulella ja väsynyt, pääset yli-innokkaan ja juttukaveria vailla olevan taksikuskin kyytiin."

Ja kuinka kävikään kustannustehokkuuden? Junalla + bussilla matkustaessani matka olisi tullut maksamaan noin 59€.

Nyt matka maksoi noin 98€.

Entäpä aikatehokkuus? Huomasin, että matkaan Vantaalta Helsinkiin voi mennä KAKSI kertaa niin kauan kuin matkaan Kuopiosta Vantaalle...

OoOoO

keskiviikko 2.4.2008

Blogi on hunningolla, täysin tuuliajolla! Mutta sehän on vain ainoastaan positiivista, sillä se tarkoittaa sitä, että blogin pitäjä on erittäin kiireinen muilla elämän saroilla. Jos nyt bloggailua voi pitää elämän alana. Kyllä sitä voi, joo. Opinnot ja työt ja perhe-elämä pitää kiireisenä, mutta yritän silti tässä piakkoin siirtää kuvia kamerasta koneelle, ja koneelta edelleen tänne blogiin.

Onnin päiväkotiura on alkanut ihan hienosti. Ruoka on maittanut ja unikin on tullut silmään päiväunien aikaan. Ulkona vaan ei oikein ole tehnyt mieli leikkiä, Onni istuisi mieluummin hoitajan sylissä... Päiväkodissa on kivoja, erilaisia leluja kuin kotona. Kaverit on kivoja, eivätkä liian äänekkäitä (Onni ei tykkää metelistä), sillä suurella osalla on äänenvaimennin (tutti) suussa. Onnin ryhmässä on yhdeksän 1-3 -vuotiasta lasta, joista Onni on nuorin. Onnillekin on alkanut tutti taas maistua päiväkodin aloittamisen myötä, mutta suotakoon. Kun siitä on niin paljon lohtua.

Tänään Onnilla oli päiväkodista vapaapäivä. Käytiin aamulla Onnin 1 -vuotiskuvauksessa. Oli hauska sessio! Parin viikon päästä saadaan ihailla koevedoksia. Halukkaat saavat meiltä sitten galleriaan salasanan, josta voi käydä kurkkimassa Onnin kuvia. Voi, tulee kyllä vaikea valinta. Otettiin niin paljon kuvia: kahdella eri paidalla, ilman paitaa ja vaippasiltaan, puupalikoiden kanssa, vanhan puhelimen kanssa, puujunan kanssa, puuetanan kanssa, saviruukun kanssa, auringonkukkien kanssa, puusaavin kanssa, tuolin kanssa, jakkaran kanssa, taljan kanssa, saippuakuplien kanssa.... :o) Mullekin tuli ihan hiki, vaikka vaan avustin. Valokuvaamo Foto Alexandran sivut löytyvät täältä.

Aurinkoista kevättä!

~~~~~~~~

Syömään opettelua
























Yllättävän hyvin meni, välillä piti laittaa lusikka pois ja ottaa sormet avuksi. Siisteysintoilijan puuhaa tämä ei ole, voin kertoa.

OOO



Ma 25.2.2008


Onni leikkii lelulaatikossa

Keväisen päivän kunniaksi vaaleanpunaisia tulppaaneja! Ei. Sami ei ostanut minulle näitä, ihan itse itselleni ostin Onnin kanssa Siwassa käydessämme...



Tänään oli kiva päivä. Vaikkakin Onni oli melko kiukkuinen suurimman osaa päivästä. En tiedä miksi. Moni viimeaikoina Onnia nähnyt tietää nyt kuinka seurankipeä poika on. Tänäänkin Onni seurasi minua joka paikkaan, kiukuten, huutaen. Äiti ei saa juoda kahvia, laittaa ruokaa, pukea, syödä, pedata sänkyä... Vessaankin Onni tulee mukaan. Kun istun pöntöllä, Onni yrittää kiivetä syliin. Jos jätän vessan ulkopuolelle, soittavat naapurit palokunnan apuun, huuto on sitä luokkaa. Kaipa tämä on sitten taas vaan jokin yksistä "kausista", joka menisi ohitse...

~~

Viimeistään sitten kun Onni ensi kuun lopussa aloittaa päiväkodin. Juu! Viime viikolla saatiin tieto, että Onnille on kuin onkin paikka tässä meidän lähipäiväkodissa, joka oli hakemuksemme ykkösvaihtoehto. Pitkään meille sanottiin sieltä ja kymmenestä muusta päiväkodista, että ei ole tilaa... Sitten ONNEKSI paikka aukesi Onnille. Meiltä on varmaan noin 50 metriä matkaa päiväkotiin! Ihan mieletön tuuri kävi, että saatiin paikka sieltä! Onni tulee viettämään siellä siis ma-ti-ke joka viikko. Torstait ja perjantait aion olla Onnin kanssa kotona, paitsi silloin kun Samilla on vapaata.

~~

Viime viikolla vierailtiin to-pe Kuopiossa, paapan ja Ritvan luona. Minä kävin suorittamassa oppivelvollisuuttani yo:lla. Nähtiinpä Petteriäkin nopeasti perjantaina. Iltapäivällä suunnattiin sitten Konnevedelle mummin ja papan luo. Siellä vierähtki viikonloppu nopeaan ja sunnuntaina jo suunnattiin kotiin. Onnikin pääsi taas pulkkailemaan. Vähän tylsää, että  Konnevedellä oli lunta ja järvi jäässä, kun täällä kotona kun ei ole lumesta tietoakaan!! Epistä. Toisaalta kivaa kun tulee kevät. Tänään meidän lämpömittari keittiön puolella näytti +6 astetta!! Parvekkeella (lasitettu) oli jopa +17 astetta lämmintä, ja mittari oli siis varjossa... Laiteltiinkin tänään Onnin kanssa eka kertaa tänä keväänä pyykit parvekkeelle kuivumaan.

Ai niin. Konnevedellä piipahdettiin myös pakollisella kirpparilla, josta teen aina löytöjä. Pakollisella sen takia, että sinne on vaan PAKKO aina päästä. Sen lisäksi, että siltä tekee edullisia löytöjä, siellä tarjotaan asiakkaille kahvia ja pullaa ilmaiseksi. Kirpparin tuotto menee Sambian Aids-orpojen hyväksi. Lisää voi lukea täältä. Tällä kertaa mukaan lähti kasa erilaisia kankaita, sekä vanha, emalinen pesuvati vessaa koristamaan. Suosittelen kirpparia lämpimästi kaikille niillä nurkilla hiippaileville! Kiitokset Kaijalle sponsoroinnista!! :) Ja kivaa oli nähdä omaa "pikkuruista" kummipoikaa, Simoakin taas. ;)

~~

Onni kävelee. Melkein. Missä vaiheessa voi sanoa, että lapsi kävelee? Ensiaskeleet on otettu jo vähän ennen synttäreitä, mutta nyt Onni ottaa oma-alotteisestikin jo askeleita, parhaimmillaan neljä-viisi askelta kerralla. Sitten pyllähtää. Joka päivä sujuu paremmin ja paremmin.

~~

Käytiin Onnin kanssa tänään lähipuistossa leikkimässä. Onni keinui innoissaan ja leikki hiekkalaatikolla. Myös ohikulkeville autoille piti vähän päristellä. Onni osaa sanoa "kiikkuu" :)











Illalla sain Onnin unille jo ennen kahdeksaa, luksusta. Leivoin sitten mustikka-vaniljapullia, sekä mariannepullia. Molemmista tuli tosi rumia, mutta mustikka-vaniljapullat vievät kielen mennessään...


Mustikka-vaniljapullat: peruspullataikina, sisällä vaniljakiisseliä ja mustikoita
Mariannepullat: sisällä voita, mariannerouhetta ja vähän sokeria

~~

Ma 18.2.2008

Kuulumisia kuvina

Mistä tietää, että on kevät? No tulppaaneista tietenkin! Tulppaanit on ihania, erityisesti valkoiset. Yleensäkin valkoiset kukat ovat kaikkein ihanimpia: orkideat, liljat jne. Tällä kertaa Sami osui napakymppiin, kun toi minulle VALKOISIA TULPPAANEJA



Sydän


Pilkkuja


Lisää pilkkuja..


..ja vielä..


Lehdet pääsevät retrokuosiin


Makuuhuoneeseen löydettiin alesta tällaiset yöpöydät ja lamput


Muuten melko pelkistetyn makuuhuoneen katseenkerääjäksi löytyi tällainen kruunu


Tämä oli pakko saada, kun kohdalle osui! Tätähän voisi säilyttää vaikka käsilaukussa ja kirjata ylös ne muistista katoavat teksti-ideat blogiin!




  Hyvää ystävänpäivää!! 




Ke 13.2.2008

Ihan huippufiilis tulee silloin, kun tekee kirppikseltä omasta mielestään upean löydön. Haluankin esitellä teille sisustuskirjan, jonka löysin vakkarikirpulta tässä vähän aikaa sitten. Olin tuota kirjaa hipelöinyt kirjakaupassa, mutten koskaan raaskinut ostaa. Nyt se on minun - kolmella eurolla!!



Ja pari herkkupalaa kyseisestä kirjasta:





Erilainen viikonloppu tiedossa. Mamma tulee perjantaina Karkkilasta hakemaan Onnia kylään. Me jäädään Samin kanssa kotiin itkemään.. Lauantaina saadaan kuitenkin nukkua pitkään, syödä aamupalaa ja lukea Hesaria rauhassa ilman, että kukaan kiipeää housunlahjetta pitkin syliin. Sitten kun enimmät turvotukset itkettyneistä silmistä on laskeneet, lähdetään keskustaan Helsinki Day Spahan hierottavaksi. Meille on varattu sieltä kummallekin niska-hartia-päähieronta!

Sitten illalla varmaan istutaan sohvalla ja ikävöidään Onnia. Ehkä katsellaan koneelta kuvia pojasta ja soitetaan Karkkilaan, esitetään pirteitä ja reippaita puhelimessa. Sunnuntaina palataan taas "arkeen", kun Sami lähtee töihin ja minä jään kotiin. Illalla saan sitten oman syliapinani taas rutisteltavakseni!

Hellurei!


oOoOoOoOoOoOoOoOoO

Tiistai 12.2.2008

Pari testikuvaa netistä löytyneellä, mahtavalla (ilmaisella!) ohjelmalla! Täytyy vielä tutkailla ja harjoitella ajan kanssa, että mitä kaikkea tuolla ohjelmalla voi tehdäkään. Mutta tässä siis pari juttua. Kuvakollaaseja.





Heti tuli mieleen, miten upeita tauluja noista saakaan tehtyä!!!

~~~~

Maanantai 11.2.2008

Olen tainnut unohtaa kertoa, että meitä ei enää huolita vauvauintiin!!!! Niin meille sanottiin. Onni ei kuulema ole enää vauva, vaan pikkupoika. Ja höpönlöpön! Mulle meidän Onni on ainakin vauva. Ja tulee olemaan vielä pitkään. Ainakin kymmenen vuotta.

Me siis voidaan uintiharrastusta jatkaa taaperoikäisten ryhmässä tai ihan omin nokkinemme uimahallissa. Enää ei ole mitään rajoituksia sukellusten tai veden suhteen. Kannattaa kuitenkin mennä sellaiseen halliin, jossa on normaalia lämpimämpi vesi, kuten nyt lasten altaissa yleensäkin on. Päätettiin sitten, että jatketaan uintia uimahallissa noin kerran viikkoon.

Nyt ovat pojat kurvanneet pihaan, täytyy lopettaa ja jatkaa myöhemmin. Tulivat siis hakemaan minua töistä.

Heipat!

ps. joo, älkää kertoko kenellekään, että päivitän blogiani töissä...

Lauantai 9.2.2008

ONNI 1 v ja taaperon leikkitekoitku. Onni siis vääntää kasvot ruttuun ja teeskentelee itkua, kun kysyy: "miten Onni itkee?"


Mitääh. Eikai täällä käy kukaan kärkkymässä synttärikuvia??
No hyvä on sitten.

Ensin vuoden ikäisen taaperon uudet strategiset mitat neuvolasta:

pituus: 81 cm
paino: 11.9 kg
pään ympärys: 48.8 cm

"Sopusuhtainen, hyväihoinen poika. Kasvu ok. Hyvin kehittynyt. Muutama sana jo! Talvallinen ruoka ja maito."

Onni on siis nyt jonkin aikaa jo juonut kevytmaitoa, vauvamaito on taaksejäänyttä elämää. Hyvin maistuu, eikä tule oireita.

Synttärit menivät oikein kivasti. Heti aamulla sankari sai avattavakseen pari pakettia sängyssä.







Synttäreitä olivat juhlimassa meidän lisäksemme Leila-mamma ja Esko, Konneveden mummi ja pappa, Anu -täti, Petteri -setä ja Minna -kummi. Myös Samin ystävä Jani käväisi tyttäystävänsä kanssa ja sunnuntaina piipahtivat Onnin ystävä Melissa (8 kk) perheineen.

Lahjoja tuli paljon... Suuret kiitokset siis kaikille Onnia muistaneille!!





Lahjaksi Onni sai mm:
laatikollisen (60) palikoita
kengät
4 kirjaa
kylpylelun
muskarin kevätkauden maksun + paaaljon rahaa
Jukka-hakka -tyyppisen lelun
housut
Marimekon paidan
CD -levyn
dvd -levyn
puisen ralliauton
piirtolevyn

Tämän ostin itse Onnille, kun on mielestäni niin suloinen kirja.. Eipä tuo meidän konna siitä vielä vuosiin piittaa, mutta kuitenkin!



Tässä kirjassa on yksi erityisen ihana kohta: " Jos tulet esimerkiksi kello neljältä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen."

olikohan tuossa edes kaikki lahjat? En nyt muista, mutta älkää ampuko, jos en jonkun lahjaa nyt tässä muistanut mainita... Niitä tuli NIIN paljon.


Kahvipöydässä maisteltiin suolaisia piirakoita



mansikka-vaniljakakakkua (välissä mansikoita, kermaa ja vaniljatuorejuustoa)



suklaamuffinseja



ja tietysti lehmäkakkua -BUUU! (välissä persikkasosetta, banaania ja suklaakermaa, päällinen sokerimassaa, lehmä maalattu elintarvikeväreillä)







Tässä uudet, hienot kengät





Tältä lehmäkakku näytti vielä edellisenä iltana...




Juhlahumusta toivuttuamme olemme jälleen palanneet sisustuksen pariin. Pahimmat innostuksenpuuskatkin on saatu taltutettua upouudella ompelukoneella!! Kyllä, elämäni ensimmäinen, oma ompelukone



Ja kuten kuvasta huomaa, niin kovasti on projektit levinneet keittiönpöydälle, heheh..
Tuo laite onkin sitten harva se ilta surissut pöydällä. Vaatteita en todellakaan osaa tehdä, eikä ole toistaiseksi inspistäkään. Jääköön se vielä mamman hommaksi. Minä olen harjoitellut kaikkea muuta... Todellakin HARJOITELLUT! En ole IKINÄ ollut mikään järin häävi käsityöihminen. Koulussa kutomani lapasetkin aikanaan purkautuivat, kun äiti ne erehtyi laittamaan pesukoneeseen. Koneeseen siis menivät hienot kirjolapaset, koneesta tuli pois - lankaa.

Tässä kuitenkin tuotoksiani nyt:

Onnille iso lattiatyyny ja siihen kaveriksi pienempi tyyny



Anulle "joululahjaksi" pari sisustussydäntä ja pussukka






Tänään löysin keittiöömme uudet verhot. Ne on ihanat! Niistä lisää, kunhan saadaan ne ikkunaan...

Öitä!

Torstai 31.1.2008

Onnin synttäreitä täällä valmistellaan. Meidän vauvan synttäreitä... Niin. Vauvan, joka jo melkein kävelee. Hyvin seisoo tuetta ja ottaisi askeleenkin, jos vaan rohkenisi.

 Vauva osaa myös puhua puhelimeen; vie kännykän korvalle ja hölisee. Lisäksi vauva huolehtii komeasta ulkomuodostaan ja tietää mitä kammalla tehdään - harotaan korvaa, ja päätä. Sieltä, missä ne ihanat niskassa kasvavat hurmankiehkurat kasvavat.

Vauva myös matkii kovasti, sanoja, eleitä. Jos vauvaa kieltää koskemasta esimerkiksi kukkaan sanomalla "soo, soo" ja heristämällä sormeaan, osaa vauvakin nostaa sormensa ilmaan ja heristää. Miten perhonen lentää, senkin meidän vauva osaa näyttää.

Vauva osaa uskomattoman paljon sanoja. Ei vielä sano, vaan tietää tarkoituksen ja osoittaa sormella: äiti, isi, auto, ikkuna, ruoka, puuro, lusikka, kiuas (saunassa), taulu, kello, lamppu, kirja... Ja kirjasta osaa näyttää kissan, koiran, pallon, ravun jne..

Vauvan yksi lempileluista on mustavalkoinen lehmä. Vauva tietää, että lehmät sanovat: "buu". Autolla leikkiessään vauva osaa päristää: "ppprrrrrrr" ja sama ääni kuuluu, jos vauvalta kysyy: "mitä isin pepusta kuuluu?"

On vauvalta toki muutama sanakin kuultu:
äeti (äiti)
ishi (isi)
puu (puuro)
popp (poppa)
pappa, paappa
mämmä (maito)
mamma
papu (rapu)
muu (muumi)
buu (lehmä)
koko (kroko)
jne.

Parasta vauvan kanssa on yhteiset aamut kun vielä köllötellään sängyssä vieretysten. Vauva on silloin yleensä hyvin hellyydenkipeä ja osoittaa myös välittävänsä. Vauva osaa antaa pusuja ja halata. Eräänä aamuna vauva otti äitiä kaulasta kiinni ja sanoi:"akahh" (rakas). Voisiko aamu enää paremmin alkaa!!

Aika etevä vauva, vai mitä? Eihän se ole vielä edes vuotta!

Ähh. Olis vielä muutakin kerrottavaa, kuvina. Mutta tämä ei nyt anna liittää kuvia, joten toiseen kertaan..

~~~~

Torstai 24.1.2008

Tänään:

noin klo 7 nukutaan Onnin kanssa vielä autuaan tietämättöminä ulkomaailmasta, kun Sami tekee lähtöä töihin

8.30 Onni herättää. Olen itse ihan sikeässä unessa vielä, näin unta että joku väkivaltainen terroristijoukko oli kidnapannut meidät.. Oltiin kyllä päästy jo karkuun, mutta pakomatkalla, jännää siis. Joten ihan hyvä, että Onni herätti. Ei ollut järin nautinnollinen uni. Nostan Onnin viereeni ja köllötellään vierekkäin vielä puolisen tuntia...

noin klo 9 Onnin pepun pesu, puhdas vaippa ja puhtaat vaatteet

n. 9.15 Onnille aamupuuroa, yskänlääkkeet, kasvojen ja hampaiden pesu, sekä maitopullo sohvalla sylissä

n. 9.30 lasken Onnin lattialle ja menen keittiöön laittamaan itselleni kahvia. Onni konttaa vimmatusti perässä. Menen vessaan pesemään hampaat ja kasvot, Onnilla kiire mukaan... Yritän juoda kahvia, Onni yrittää kiivetä syliin. Ehdotan Onnille, että jos menisi leikkimään hetkeksi että äiti voisi juoda aamukahvin. Kannan Onnin olohuoneeseen lelulaatikon luo ja annan jonkin lelun Onnille sieltä. Hipsin kahvimukini ääreen. Onni kirmaa perään ja yrittää kiivetä syliin. Kannan Onnin vielä uudestaan olohuoneen puolella, josta kuitenkin on toisiimme koko ajan näköyhteys. Vihdoin Onni uppoutuu johonkin touhuunsa, minä uppoudun kahviin ja sisustuslehteen...

n. 10 leikitään Onnin kanssa ja jutellaan synttäreistä. Kuunnellaan radiota. Ulkona pyryttää kovasti lunta, ei edes suunnitella ulos lähtöä. Päätetään Onnin syntymäpäiväkakun teema yksimielisesti. Ei kerrota sitä vielä teille!

n. 10.30 kuoritaan ja keitetään Onnin päiväruokaa varten vihannekset, bataattia, kukkakaalia ja sipulia. Annan Onnille maissinaksun. Onni hankaa sitä mattoon ja murentaa. Kerron, että se oli syömistä varten.

Vaihdetaan vaippa. Onni alkaa vaikuttaa hieman kärttyiseltä. Mietitään, että mitähän tehtäisiin. Suunnittelen hieman kodin sisustusta, Onni ajelee pahvilaatikoilla ja kiipeilee niiden päällä.

n. 11 Onni syö kasviksia ja kanaa, ja juo apinamukista maitoa. Sujuu hienosti. Päiväruokaa terästetään d-vitamiinitipoilla. Vaihdetaan likainen paita puhtaaseen.

n. 11.30 Onni juo sängyssä maitoa pullosta ja nukahtaa heti maidon loputtua. Nostan Onnin omaan sänkyynsä ja palaan sisustuslehtien pariin... Käyn myös kurkkaamassa sähköpostin, muutaman vakkariblogin ja sisustuspalstan uusimmat kuulumiset. Syön pari tonnikalaleipää. Suunnittelen. Kirjoitan Onnin vauvakirjaan. Laitan astioita koneeseen. Haaveilen.

n.13.15 Onni kuuluu heränneen. Toinen on punaposkinen ja tötteröinen vielä unesta. Nostan Onnin syliin ja höpötellään ja pussaillaan. Katsotaan ulos ikkunasta ja ihmetellään säätä. Mennään vielä sohvalle istumaan sylikkäin. Pikkuhiljaa Onni herää kunnolla, eikä enää halua olla sylissä vaan kiemurtelee lattialle. Mennään vaihtamaan vaippa.

n. 13.45 Ruvetaan askartelemaan.. Sain ajatuksen tehdä parista pahvisesta vaippalaatikosta säilytyslaatikot vaatehuoneeseen. Laatikot on juuri hyvän kokoiset hyllylle ja mukavan tukevat. Jämäkangastakin oli juuri sopivasti jäljellä kahteen laatikkoon. Onni oli hieno apuri, tottakai!

Laatikko ennen:


Laatikko jälkeen:


pikku-apuri:


Molemmat boksit jo käytössä vaatehuoneessa:


n. 14.45 Onni syö välipalaksi purkillisen omena-aprikoosisosetta. Päälle vielä pullo maitoa sohvalla köllötellen. Luetaan Aurinko-kirjaa.

n. 16 otetaan Onnin kanssa vihdoin viimeiset "kaamosvalot" pois ja askarrellaan pahvilaatikosta kotelo myös piparkakkutalolle. Jotta nämä saatiin mahtumaan yläkaappiin, jouduttiin se ensin tyhjentämän ja siivoamaan.. Noh, tulipahan sekin tehtyä. On kummitellut monta kertaa mielessä. Onni vähän möksähti, kun ei saanut syödä jouluvaloja. Leppyi kyllä maissinaksulla nopeasti.

n. 17 avataan telkkari, lastenohjelmat alkaa. Onni seuraa tv:stä Kaapo-ohjelmaa, minä järkkäilen paikkoja. Onni ei jaksa kauaa seurata Kaapo-ohjelmaa, vaan tulee avuksi. Onni järkkäilee ruokapöydän tuolin keittiön ikkunan alle, maton myttyyn pakastimen eteen ja avaa laatikon, missä säilytetään paistinpannuja.

17.25 Onnille tulee kiire olkkariin, kun kuulee että sieltä alkaa Pikku-Kakkonen. Juostaan Onnin kanssa olohuoneeseen käsikädessä.

17.55 Pikku-Kakkonen loppuu. Nostan Onnin syöttötuoliin syömään, samaa kuin aamupäivällä, eli kanaa ja kasvismössöä. Maitoa pikku hörppy mukista. Ruuan jälkeen maitoa lisää pullosta. Annetaan ruuan vähän laskeutua.

n.18.30 mennään Onnin kanssa suihkuun. Onnista on ihanaa leikkiä vessan lattialla nakuna. Ei otettu tällä kertaa kylpyammetta, vaan pelkkä pesuvati ja pari lelua. Onni seisoo suihkun alla ja nauraa. Välillä Onni istuu pesuvadissa, välillä lattialla. Onni läpsyttää käsiä lattiaan. Sitten Onni on polviseisonnassa ja liukastuu kasvoilleen lattialle. Ei onneksi kaatunut suihkuseinän päälle, meni pari senttiä ohi onneksi. Onni ei ollut moksiskaan, mutta sovittiin, että pitää olla varovainen kun suihkun lattia on liukas.

Suihkun jälkeen rasvattiin ihoa ja puettiin yöpuku. Järjestelyä.

19.30 Katsotaan Onnin kanssa Salatut elämät, Onnin kiinnostus lopahtaa ja leikitään samalla.

n. 20 Onni syö iltapuuron ja hengittää iltalääkkeet. Lääkkeen jälkeen käydään huuhtelemassa kasvoja ja pestään hampaat. Onnin mielestä Muumi-hammastahna on ihan parasta. Siis sitä ei vielä käytetä hampaisiin, vaan Onni hypistelee tuubia käsissään samalla kun minä harjaan hampaat pelkällä vedellä. Otsassa on pientä näppyä, rasvataan otsa ja posket.

n. 20.30 etsitään tutti ja lämmitetään iltamaito. Sanotaan hyvää yötä ja vilkutetaan heipat leluille. Mennään makkariin juomaan maitoa. Onni pitää tuttia toisessa kädessään samalla kun juo maitoa. Kun maito loppuu, Onni laittaa itse tutin suuhun ja nukahtaa helposti. Odotan vähän aikaa, että Onnin nukahtaa kunnolla ja nostan pojan omaan sänkyynsä.

n. 20.45 Hiljaisuus. Oma aika. Syön pari leipää ja keksin. Riennän koneelle siirtämään kuvat kamerasta ja luen sisustuspalstaa. Suunnittelen Onnin 1-vuotiskuvausta ja laitan sähköpostia eräälle espoolaiselle kuvaajalle.

Päivitän blogia. Onni ynähteli pari kertaa, mutta hiljeni. Nyt pitäisi mennä siivoamaan keittiö ja vähän raivata tavaroita ruokapöydältä. Sitten Onnin seuraksi unia katselemaan, toivottavasti hieman rauhallisempia kuin viime yönä. Sami tulee aamulla töistä, mutta lähtee saman tien koulutuskeikalle. Meillä siis Onnin kanssa päivä kaksin. Mitähän sitä keksisi?

Sitten vielä muutama makupala...


Ilman tukea!


Örkki


Lelut sävy sävyyn vaatteiden kanssa


Osaan myös kiipeillä


Pikku-Kakkonen - päivän kohokohta! Shhh..

ps. tämän päivän tekstistä huomaa, miten meillä JÄRJESTELLÄÄN kotia vähän väliä. Miksi meidän koti ei kuitenkaan ole ikinä järjestyksessä??

ps2. En muuten muistanut kammata hiuksia koko päivänä, hehhe.. Mitäpäs tuosta, kun ei missään käyty, eikä meillä käynyt vieraita.. Mökkiytymistä havaittavissa? Ei kai. Pesin kuitenkin hampaat ja kävin suihkussa. :)

OoOoO

Lauantaina 19.1.2008

Jaahas. Se olis näköjään laskettu aika. Siis vuosi sitten. Taisin saada tuolloin aika monta tekstiviestiä ja puhelua   Eipä silloin tiedetty, että kaksi pitkää viikkoa oli vielä odotusta edessäpäin.

Vuodessa ehtii tapahtua paljon! Onni on kasvanut, minä en ole suhteessa kutistunut yhtä paljon ja se ottaa päähän.. Oma vika! Nytkin tuossa pöydällä töllöttää puoliTYHJÄ paketti ranskalaisia pastilleja. Eikä tee edes yhtään mieli syödä niitä! Arvatkaas miksi? No koska on huono olo, kun vedin siitä jo ne puolet..

Tänään päätin, että meillä siivotaan. Avusti Onni, tai ei. Oltiin siis kahden kotona. Aiemmin Onni on inhonnut pölynimuria sydämensä pohjasta, mutta nykyään (näköjään) hihkuu innosta nähdessään sen.

Minä siis imuroin, Onni matkusti imurin selässä.

Sitten silitettiin pyykkiä, Onni testasi miten pyykkilauta toimii kiipeilytelineenä. Huonosti. Sitten Onni testasi voiko silitysraudan johtoa käyttää liaanina. Ei voi, tiedoksenne.

Sitten minä järjestelin kylppärin hyllyjä. Onni tutki likapyykkikoria ja vessanpönttöä. Onnin tutkimukset vessapaperirullan paperimäärästä jatkuivat. Minä keskeytin tutkimuksen ja Onnia harmitti. Pitäis vissiin antaa pojan suorittaa tutkimus loppuun, ettei sitä tarvitsisi joka päivä aloittaa alusta...

Minä laitoin yhdellä kädellä ruokaa. Onni roikkui housuissani. Toisella kädellä pidin housuista kiinni, etteivät ne tipu nilkkoihin.

Minä silitin ja viikkasin Onnin harsot kaappiin. Sillä välin Onni tutki uusia housuvaippojaan.







Onni söi Hesaria. Minä yritin estää. Onni söi lisää Hesaria.



Minä vaihdoin Onnin sänkyyn ja meidän sänkyymme puhtaat lakanat. Onni auttoi ja hihkui innosta.



Sitten palataankin ajassa hieman taaksepäin. Eli olikos se nyt joskus pari viikkoa sitten kun meilläkin oli parina päivänä lunta täällä Helsingissä ja poitsut olivat käyneet testaamassa Joulupukin tuomaa pulkkaa ja taljaa lumisissa olosuhteissa... tässä dokumenttia siitä:






Isi, mitä ihmettä tuo valkoinen on?


Hei tää lumihan on aika kivaa!

Valitettavasti tuokin vähä lumi suli parissa päivässä ja nyt on taas katseltu synkkää, vetistä maisemaa. Rattailemassa ollaan vähän käyty sään salliessa ja talja on ollut hyvä pehmuste/lämmike rattaisiin.

Sitten tämän lempiaiheeni, eli Onnin jälkeen voidaan luontevasti siirtyä rakkaimpaan harrastukseeni eli sisustukseen. Tässä uudet tuulet siltä rintamalta:


Kori ja "lapio" keittiössä


purnukka kylpyhuoneessa


keittiöpurkit


vanha, puinen kynäkotelo kirppikseltä


suihkutarvikkeiden säilytysratkaisu: sinkkiastiat


suihkuhyllyn oikeassa laidassa, lasipullossa säilytetään nyt meidän nestemäistä pyykinpesuainetta. Eli jos tulet meille ja käyt suihkussa, älä pese tuolla aineella hiuksiasi... Henkarissa roikkuu pyykkipoikapussukka.


pussukka


siellä säilytetään näitä


pitsityynyliina, kirppikseltä 
Näitä kun löytyisi lisää, vanhoja, erilaisia, olisin onnellinen!

Ja huuto.netistä huudettu pari ihanaa juttua lisää... Kunhan ne saapuvat ja niitä vähän käsitellään, niin sitten lisää ihanuuksia kuvina!

Nyt painun tuonne puhtaisiin lakanoihin köllimään! Natkut!

ps. nyt on lääkitys kohdallaan
hih, oikeasti. Vihdoin, noin 10 kuukauden selkäkivun jälkeen löydettiin lääkkeet, joiden avulla pystyn nukkumaan yöni. Tai siis olen nukkunut jo kaksi yötä!
Arcoxia + Tramal -yhdistelmä on pelastukseni. Ensi kuussa taas fysiatrin vastaanotolle ja toivottavasti jo pian sinne magneettiin, että löydetään oireille SYY.

Ainiin. En olekaan muistanut kirjoittaa Onnin yskästä, joka on jatkunut jo yli 3 kuukautta. Niin kauan kuin tässä ollaan asuttu! Kosteusmittaaja kävi, hometta ei pitäisi olla. Flunssatkin oli ja meni, yskä vaan jatkuu. Se vähän vaihtelee, välillä se vaivaa enemmän, välillä vähemmän. Eniten siitä on haittaa yöllä ja aamulla, päivällä ei niinkään. Lääkärin mukaan noin pienen lapsen pitkittynyt yskä voisi johtua joko korvista tai astmasta. Korvat ovat puhtaat, jäljelle jää astma.
Toivotaan nyt silti, että se vielä menisi ohitse eikä olisikaan astmaa. Toistaiseksi Onni hengittää aamuin-illoin astmayskänlääkettä sellaisella kapistuksella, baby-halerilla. Onni on kyllä tosi reipas ja ottaa lääkkeet nykyään kiltisti. Se on Onnin mielestä niin jännä, sillä sehän on avaruuspojan sukkula! No mutta sehän on, ihan selvästi.


Meidän rohkean avaruuspoikamme sukkula



Sunnuntai, 6.1.2008



Mulla on blogi-inspis. Tai siis olen törmännyt niin kiinnostaviin ja inspiroiviin blogeihin, että tekisi mieli useammin päivittää tätä omaakin. Muutin uuden vuoden kunniaksi hieman ulkoasua, tuo on valmis malli. Pitäis olla joku päivä kunnolla aikaa perehtyä aiheeseen, että saisin luotua mieleiseni blogipohjan näille sivuille.

Usein iltaisin unta odotellessani pää pursuaa aiheita, joita suunnittelen tänne kirjoittavani. Mulla pitäisi olla sängyn vierellä muistilehtiö ja kynänpätkä niitä hetkiä varten kun inspiraatiomörkö hyökkää. Useimmiten juuri silloin kun en ole lähelläkään tietokonetta, tai keskellä yötä, enkä viitsi nousta avaamaan konetta. Aamulla en sitten taas muista yhtään niistä hienoista ideoista, joita päässäni olin kehitellyt.

Lisäksi täältä Elohiiren blogista saan aina lukiessani hurjan järjestely- ja mapitusinnoituksen! Mutta edelleen meidän kaapit ja laatikot ovat epäjärjestyksessä. Kaikki tavarat on hienosti järjesteltyinä omiin purkkeihinsa ja laatikoihinsa, sekä kaikki paperit mapitettuna siististi omiin kansioihinsa ja muovitaskuihinsa - päässäni. Todellisuus on kaikkea muuta. Miksen voisi olla järjestyksellinen ihminen kuten eräät... Miksi vain rakastan järjestystä, mutta en sitten saa mitään touteutettua? Jonain päivänä tässä vielä järjestän kaiken. Ja sen jälkeen meiltä ei ole enää ikinä mikään hukassa!


Projekti.

Siitä muistui mieleen Onnin tutin katoamistemppu eräänä päivänä. Sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, tuloksetta. Vihdoin löysin sen... eipäs se kovin kaukana ollutkaan.


tuttijemma

Tänään loppui joulu.. Koti tuntuu kovin autiolta. Joulukoristeet matkasivat hienosti ja siististi pakattuna varastoon odottamaan ensi joulua. Kyllä, kerrankin koristeet säilyvät siististi, eivätkä toisiinsa kietoutuneina. Joulukuusikin lensi komeassa kaaressa parvekkeelta alas! Niille jotka eivät tiedä, kerrottakoon että asumme kerrostalon neljännessä kerroksessa...

Alkuvuodesta on aina kivaa aloittaa yleensäkin uusia projekteja. Sain viime viikolla vimman neuloa jotain. Löysin -ei niin siististä- kätköstäni vähän lankaa ja neljä sukkapuikkoa. Pari kertaa aloitin vaan tekemään silmukoita, mutta en oikein tiennyt mitä tekisin. Tai paremminkin mitä osaisin... Olen neulonut viimeksi VALMIIKSI asti jotain koulussa, noin 15 vuotta sitten! Kuinka ollakaan, muutaman tunnin kuluttua minulla oli ihan oikea lapanen. Ja vielä itse tehty! Ja osasin tehdä sen vielä ilman puuttuvaa, viidettä puikkoa. Peukaloa varten piti kyllä luntata ohjeita, sen verran on vuosien saatossa unohtunut. Olen ihan älyttömän ylpeä saavutuksestani. Kohta toinenkin lapanen on valmis ja pääsen ulkoiluttamaan niitä Helsingin leppeään talvi-ilmastoon. Lanka vaan uhkaa loppua, toivottavasti löydän kaupasta samanlaista..


1,5 lapasta

Seuraavissa kuvissa Onni on lempipuuhissaan...


Paljonko on paperia yhdessä rullassa?


Lukemassa kirjaa


Syömässä kirjaa

Sitten pari kuvaa Onnin mielestä HYVISTÄ kirjoista:





Taaperokärrykin on meidän taaperon ehdoton suosikki. Mutta elle varo, siihen voi myös jäädä jumiin:



Hassuttelupäivän kuvia:















Ja nyt: Hyvää Yötä!



***

 Torstai 3.1.2008

Hyvää Elmerin päivää!

Viime vuonna, 2007:
- Onni syntyi, sai nimen, oppi äärettömän paljon uusia asioita
- minusta tuli äiti
- Samista tuli isä
- äitiyslomani loppui, työt jatkuivat
- opiskelut jatkuivat
- muutettiin uuteen kotiin
- matkusteltiin koti-Suomessa ja Tukholmassa
- täytin 30
- vietettiin Onnin ensimmäistä joulua


Tänä vuonna, 2008:
- Onni täyttää vuoden
- Sami täyttää 30
- Onni aloittaa päivähoidossa
- minä aion valmistua, hoikistua, urheilullistua... :)
- aion säästää rahaa

*

(näihin on hyvä palata vuoden lopussa, katsotaan kuinka käy. Kahden ensimmäisen uskon ainakin toteutuvan..)

******

31.12.2007
Uudenvuoden aatto, klo: 23:09

Onnellista vuotta 2008 kaikille lukijoille!









Onni

Mitä on onni - se missä kulkee,
mikä onnen elämästämme sulkee?
Voiko onnea tuntea ihminen,
joka elää keskellä puutteiden?

Onni on silmälle liian suuri,
sen peittää arkihuolien muuri.
Se musertuu alle pettymysten,
tukehtuu vihassa ystävysten.

Ei rahalla ostaa voi onneaan,
ei mihinkään sitä voi tallettaa.
se viihdy ei kylmässä, ahtaassa,
vaan sydämen lämpimän hoivissa.

Onni on arjessa - tässä ja nyt,
kun vain hetkeksi pysähdyt.
Katsele, kuuntele, tunne ja elä,
älä itseäs unelmillasi petä.

Onni - se syntyy sydämessä,
ei kylmyyttä, kopeutta se kestä.
Onni jostain aina kaunista löytää,
ei herkuilla tarvitse kattaa sen pöytää.

Sydämessäsi onni valmistetaan,
asenteillasi muotoonsa kudotaan.
Onni toiselle menestyksen suo,
ei vahingon iloa tunne tuo.

Onni lähelläs on, kun sen ymmärrät,
näetkö vierelläs kaikki ystävät?
On onnea omistaa vuode oma,
kun levon saat, eikä pauhaa sota.

Onni on kuulla lintusen laulu,
onnea heleä lapsosen nauru.
Onnea muistaa nuoruuden päivät,
vaikka ne kauaksi taakse jo jäivät.

Onni on liikkua omin jaloin,
ilmaista tahtonsa vapaasti sanoin.
Onni on nähdä pienessä suurta,
eikä yrittää tavoittaa etelätuulta.

Onni on lapsosen pehmeä poski,
kun joku tervehdykseen kätensä nosti.
Onni on saada kuulla ja nähdä,
iloita rakkaista ja ystävästä.




Onnin ensimmäinen joulu 

Toivottavasti kaikkien joulu on sujunut tähän asti stressittömästi, iloisesti, makoisasti ja rentouttavasti. Ja jatkukoon vielä tästä eteenpäinkin. Meillä on ainakin ollut tosi kivaa ja ähkyltä ei ole kukaan välttynyt...

Tässä joulutunnelmia meiltä, ainakin kuvia. Kirjoitellaan enempi joskus paremmalla ajalla.

SUURET YHTEISKIITOKSET KAIKILLE JOULUPUKIN APUTONTUILLE!


Joulukuusta ihmettelemässä



".. ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille..."




Helsingin Hietaniemen hautausmaan muistolehto, vietiin kuusi kynttilää, kaikilta oma (Onni, Sami, Petteri, Leila, Tapani ja minä)




Joulupöytä

Ruokiapa ei nyt tullut kuvattua... Nälkä lähti. Jääkaappia piti jatkaa tilanpuutteessa parkekkeelle. Tarjolla oli ainakin: kinkkua ja sinappia, rosollia ja punajuurikermavaahtoa, graavilohta, siian mätiä, ranskankermaa ja punasipulia, sinappisilliä, ranskalaista sipulisilliä, keitettyjä perunoita, kastiketta, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa, maksalaatikkoa, perunalaatikkoa, punajuurisalaattia, sienisalaattia, ruisleipää, juustoja, karjalanpiirakoita, vatruskoja..




Onni, paappa, mamma ja Petteri odottavat joulupukkia. Jännittää!

Sitten illan kohokohta: JOULUPUKKI!!!!


Onni hämmästelee Leila-mamman sylissä


Vilmakin otti Joulupukin vastaan iloiten


Vähän jännittää


Onnille!


..ja Onnille..


Vilmakin oli ollut kiltti


Mitähän täällä on?


Petterille


Taas Onnille iso paketti!


Tää on jännää!


Pukin sylissä


Nyt haluan jonkun muun syliin jo...


Onnin lahjat


Joko saa avata, vai vieläkö pitää poseerata?


Jaaha, mitäs tässä kortissa sanotaan?


Veljekset lahjojen, Onni lahjapapereiden ja pahvilaatikoiden kimpussa..


Oho, mikäs täältä paljastuu!


Yhdestä paketista löytyi palapeli..


No mitähän täällä sitten on?


Näinkö tässä istutaan?


Ihana lampaantalja vielä lämmikkeeksi pepun alle


Hei, joko mennään? Alahan isi vetää.

Lahjojen avaamisen jälkeen olikin joulukahvien vuoro










Joulupäivänä:


On se Joulupukki mahtanut olla kylmissään, kun unohti vaatteensa meille!!


lähempää tuttavuutta uusiin leluihin


palikkatalo


krokotiili


Herra Hakkarainen nukkuu lampaantaljalla


Benettonin ja Adidaksen vaatteita


Kirjoja


Äidille ja ehkä vähän isillekin..


Petterin joulusarjis


meidän perhe


akvaariovalaisin

Ja lisää kuvia.. enemmän ja vähemmän jouluisia...




Onnin taulu


Onnin naulakko


..ja Onnin huoneen jouluvalot..


nallen tikapuut


Tonttu


Vessassakin joulutunnelmaa, hyllyt Samin tekemät












Näkymä keittiön ikkunasta joulupäivänä










Keittiön jouluverho (=parin euron vanha kirpparilta ostettu lakana)






Onnin kävelytreeneistä video täällä! KLIK
Ja täällä uintitreenit... KLIK

Jouluaaton aatto, sunnuntai 23.12.2007

Jouluhössöttäminen on ihanaa! Kaikki jouluun liittyvä touhuaminen on mukavaa. Kynttilät, tunnelma, tuoksut, siivoilu, koristeet, paketointi, musiikki... Ja kun kaikki hommat on tehty ja voi vaan olla ja rauhoittua. Katsoa telkkaria ja lukea kirjoja, syödä... On puhdasta ja tunnelmallista.

Olen niin innoissani erityisesti tästä joulusta, sillä se on Onnin ensimmäinen.. Olisi ihanaa jos Onnille jäisi lapsuusjouluista lämpimät, jännittävät ja onnelliset muistot. Ihan kuin itsellänikin on.

 Mitähän Onni meinaa joulupukista? Vaikka eipä toinen vielä niin joulusta ymmärrä, mutta haluaisin että kaikki on "täydellistä". Tai ainakin niin hyvin kuin mahdollista. Harmi vaan, että meistä kellään ei ole niin isoa taloa, että sinne mahtuisivat kaikki läheiset viettämään yhteistä joulua. Luntakin olisi ollut kiva saada jouluksi.

Tänä vuonna meidän joulukorttisuunnitelmat meni mönkään ja se harmittaa! Eli jouduttiin lähettämään "tavalliset" joulukortit sen sijaan, että oltaisiin askarreltu itse Onnin kuvista sellaiset. Tarkoitus kyllä oli, kaikki tarvikkeetkin oli valmiina, mutta sitten tulostin teki jostain syystä tepposet, eikä suostunut yhteistyöhön. Oltiin sen verran hyvissä ajoin taas liikkeellä, että ei ehditty muuallekaan kuvia tulostamaan... joten, tässä teille kaikille vielä virtuaalikortti meidän pikku-tontusta:


Jouluiloa!


Jouluvanukas - Christmas pudding

Eilen lauantaina meille saapuivat jouluvieraat Kuopiosta: Petteri-setä ja Tapani-paappa. Joulusiivous on LÄHES suoritettu loppuun.. Jääkaappi pullistelee jouluherkkuja, kuusi odottaa parvekkeella aattoaamua, piparkakkutalo rakennettu, lahja-asiat allekirjoittaneen osalta lähes kunnossa (kääk) ja muutama jouluherkku odottaa vielä valmistamistaan. Possun koipi laitetaan illalla uuniin kypsymään ja laatikoista osa tehdään itse, osa tuunataan syöntikuntoon kaupan valmistamista.

Vielä muutama jouluvälähdys meiltä, ennenkuin asetumme joulun viettoon  ja lähdemme vielä tämän vuoden viimeiseen vauvauintiin... Joulun jälkeen taas palataan..

Rauhallista, tunnelmallista, tuoksuvaa, iloista, maistuvaa ja jännittävää joulua kaikille

sekä

Onnenpipanoita ja -papanoita vuoteen 2008!


Uimaritontut


Nyt en enää jaksa poseerata


Vesipalloilua







Elämäni ensimmäinen piparkakkutalo, voila!


Tonttu kylmissään..


Tuossa ei ole poron "papanoita", vaikka Sami niin väittääkin. Se on lumilyhty, ihan selvästi?? Eikös :)


Pukki juuttunut savupiippuun!


Mustikkasoseessa


***

Yöllä, sunnuntaina 9.12.
klo: 00:06


peppupyykillä

Paljon kaikkea mukavaa on taas ehtinyt meidän elämässämme tapahtua.. Allekirjoittanut on menestynyt opinnoissaan.  Ei, ei ihan ole vielä valmis, mutta loppusuora häämöttää jossain lähitulevaisuudessa ja se hymyilyttää. Paljon vielä työtä, mutta kuitenkin!

Onnin isotäti Irja piipahti meillä kylässä. Onnia ja meitäkin hemmoteltiin kovasti. Onni sai paljon sylittelyä, minä hoitoapua. Onni vaatetta, me kotijuttuja!

Irjan sylkyssä avaamassa Mammalta saatua joulukalenteria


Ehdittiin myös juhlia tupaantuliaisia/synttäreitä.. Meillä oli tässä vajaan seitsemänkymmenen neliön asunnossa parhaimmillaan 18 ihmistä!! Mutta hauskaa oli. Oli ihanaa nähdä oikein iso lauma ystäviä, pitkästä aikaa. Onni oli tällä välin ensimmäistä kertaa Karkkilan Mamman hellässä huomassa yötä. Kyllä vain, ihan elämänsä ensimmäistä kertaa! Eikä minua edes jännittänyt, kovasti. Mitä nyt oksensin päivällä (huom. ennen tupareita! ) pari kertaa. Mutta siitä syytän, ihan oikeasti, jotain pöpöä! Onneksi se meni ohitse, heti kun Sami oli imuroinut ja juhlat saivat alkaa... Saatiin todella upeita lahjoja!! Mm. Pentikin Akaasia-sarjan pippurimylly, Iittalan Essence- viinilaseja, pyyhkeitä, kynttilöitä, kukkia, espressopannu ja -kahvia, keksejä, viiniä ja 100 € lahjakortti Helsingin Day Spa:han!!! Päästään hemmotteluun...ihanaa! Haaveiltiin jo rentouttavasta pää- ja hartiahieronnasta... AH!

Torstaina sitten Onnin Mummi ja Pappa Konnevedeltä tulivat kylään ja viihtyivät meillä kaksi yötä. Oli tosi mukavaa. Käytiin vähän katselemassa kaupungilla jutskia ja sitten tietysti shoppailemassa.. Saatiin taas vaikka mitä.  Tupaantuliaislahjaksi saatiin juustolautanen, -höylä ja kaksi juustoveistä, sekä kasa herkullisia juustoja. Saatiin myös digiboksi    ja Onni sai mm. taaperokärryn, jota vasten on ottanut jo muutaman askeleen, sekä tällaisen hienon kaaran..



...ja tällaisen lehmän...

 Kiitokset suuret Mummille ja Papalle vierailusta!

Onni osasikin oikein hienosti näyttää kiitollisuuttaan lahjoista, osoittamalla pappaa sormella ja sanomalla selvällä suomenkielellä: "pappa!"

En nyt löytänyt Onnin neuvolakorttia tähän hätiin, mutta tulen kirjaamaan strategiset mitat viime ja sitä edelliseltä kerralta myöhemmin. Onnilta otettiin kuitenkin hemoglobiini (123). Toinen oli oikein reipas, eikä itkenyt yhtään vaikka sormeen inhottavasti pistettiin.

Muskarissakin vietettiin pikkujoulua. Onnilla oli upea, samettinen, joulunpunainen potkupuku ja tonttulakki. Täytynee ottaa myöhemmin kuvaa.

Pikku-tontun suuhunkin on ilmestynyt lisää hampaita. Kahden alahampaan seuraksi on puhjennut kolmas. Molemmat yläetuhampat ovat juuri puhjenneet ja ikenet turvottavatkin niiden kohdalla kovasti. Mahtaneet tehdä kipeää! Ylhäällä näkyy myös etuhampaiden kaverina kuudes hammas. Voi meidän pikku vauvaa..

Vauvauinnissa sujuu ihan loistavasti. Onni on hurja peto altaassa ja sukeltaa kuin vanha tekijä! Sukelluksen jälkeen Onnia hymyilyttää, niin kivaa se on. Onni on oppinut nyt sukeltamaan silmät auki, mutta myös suu auki.. Näyttää hassulta, kun toinen tulee veden alta suu sepposen selällään ja silmät kirkkaana.

Sitten vihdoin niitä kuvia meiltä... Onnin huonetta ei ole vielä juurikaan sisustettu, joten sitä ovea en vielä raota, mutta muita!

Tervetuloa meille!


Eteisestä


Makuuhuoneesta, seinällä Samin kunnostama vanha naulakko


Otteita keittiöstä:










Olohuoneesta


Tunnelmaa; huomaa hienot Samin tuunaamat ikkunanpokat.. Terveisiä vaan Porvooseen Samin työkavereille








Keittiöstä


Ruokailutilasta olohuoneeseen päin


Ruokapöytä


Parvekkeelta


Kiitos, ja tervetuloa uudelleen!


~ ~ ~

Lauantai
24.11.2007

Jotkut vierailijamme ehkä ovat huomanneetkin, että vanha vieraskirja ei enää toiminut. Harmitus. Nyt linkitin uuden vieraskirjan kuitenkin, jonne saatte jättää viestejä taas käynneistänne! Vieraskirja löytyy sivun oikeasta laidasta alimpana "My Guestbook" , laskurin alta.

Toinen vaihtoehto on hilata sivu ihan alas asti. Sieltä klikkaamalla "kommentoi" voi jättää terveisensä!

Lumen- ja joulunodotteluterveisin,
Katri

ps. ja kun nyt kerran kirjoitan, niin pitäähän sitä sitten laittaa kuviakin uusista aarteista. Ne kun kertovat enemmän kuin kaksi tuhatta sanaa...


Onnin uusi tyyny, Pentikiltä


Että apu löytyy, kun hätä on suurin


Elämää nähnyt orpo nallerukka oli pakko pelastaa uuteen kotiin kirpparilta...


Naulakko keittiöön


Glögiä


Naulakko. Jaa minne? No, en tiedä vielä...

Ja tästä haaveilen...



...että voisin siellä sitten säilyttää mm. näitä...







toisen romu, toisen aarre

Keskiviikko 21.11.2007

Blogi on taas jäänyt vähälle huomiolle, voi voi. Mutta toisaalta huomiota on sitten riittänyt enemmän oikeaan elämään, tämän virtuaalisen sijasta. Meille kuuluu hyvää. Onnin maratoniflunssakin taitaa olla jo voitettu, eikä toivottavasti heti sairastu uudelleen. Eilen poju sai influenssarokotteen. Ei tullut sivuvaikutuksia, eikä niistä kuulema yleensä tulekaan.

Perjantaina mennään tapaamaan erästä perhepäivähoidon ohjaajaa. Käydään vähän kyselemässä tämän alueen perhepäivähoitopaikoista. Mahdollisesti jätetään samalla hakemus... Jos ei sinne niin sitten päiväkotiin. Onni aloittanee osaviikkoisen päivähoidon maaliskuussa.

Uusi koti tuntuu vieläkin keskeneräiseltä. Paljon kuitenkin suunnitelmia, jotka odottavat toteuttamistaan. Sami kävi tänään ostamassa maalia, pistetään vähän väriä seiniin! Sävyt jääköön vielä yllätykseksi. Laitellaan sitten joskus niitä kuvia tänne.

Mulla olisi huomenna vuorostani työpäivä. Ollaan saatu toistaiseksi ihan hyvin sovittua nämä koti-työ-opiskelukuviot. Todella mukavaa on ollut olla töissä ja opiskella. Tuntuu kivalta kun välillä joutuu käyttämään hoksottimiaan ihan johonkin muuhun kiinnostuksenkohteeseen kuin kotiin tai Onniin. Ihan täysin erilaista, haastavaa ja palkitsevaa. Ei sillä, etteikö Onnin kanssa touhuaminen olisi haastavaa ja palkitsevaa!

Onni nousee tomerasti pystyyn tukea vasten ja osaa jo tulla nätisti myös alas. Pieniä sanoja, tai sanan alkujakin on kovasti muun tekstin seasta löydettävissä. Poppa taitaa olla toistaiseksi ainut kokonainen sana, välillä myös äeti. Sanavarastoa pojalla on silti äärettömän paljon, sillä Onni osaa näyttää kirjasta pyydettäessä mm. kellon, taulun, pallon, koiran, auton, kissan, pöllön... Ja joskus pyydettäesä äiti saa myös halauksen ja pusun.




myssypää


pikku apuri...


Mistä tätä tiskiä kertyy??


hihihii

Tiistai 16.10.2007

Kirjoitan pikaraportin pitkästä aikaa, vaikka kello on jo yli kymmenen ja addiktioni kutsuu telkkarin ääreen seuraamaan kun ihmisiä on suljettu taloon. Ihan kun maailma ei olisi täynnä vaikka mitä muuta JÄRKEVÄÄ tekemistä?? Silti BB on taas tänäkin vuonna saanut minut koukkuunsa, vähän.

Ollaan nyt asuttu kohta kolmisen viikkoa tässä uudessa kodissa ja kyllähän tää jo kodilta tuntuukin. Paaaaaljon on vielä laitettavaa, mutta silti. Voin sanoa viihtyväni MEILLÄ. Vieraitakin on käynyt jo paljon. Onnikin konttailee täällä ihan kuin ei olisi koskaan muualla asunutkaan. Kyllä, luit oikein. Konttailee. Ihan täyttä häkää. Tästä saamme kiittää (syyttää) osittain Kuopion Tapani -paappaa, joka konttaili lonkat armoa huutaen Onnin kanssa pitkin lattioita täällä käydessään.

Onni myös nousee seisomaan tukea vasten. Tämän vuoksi pinnasängyn pohja on nyt laskettu alimalle tasolle.

Viikko sitten tehtiin Onnin ensimmäinen ulkomaanmatka. Ei sen kauempana kuin Tukholmassa, mutta kuitenkin. Onni ihan huohotti innosta kun katseltiin laivan ikkunasta ulos! Heheh! Mille lie sitten. Tuskinpa toinen tajusi, että "hei, mehän ollaan merellä, ohhoh"... Reissu meni kivasti, lukuunottamatta Onnin paleltuneita poskia. Bepanthen onneksi korjaa kaiken, myös pikkupoikien paleltuneet posket. Onni oli myös tosi reippaasti ravintoloissa mukana ja antoi vanhempiensa ruokailla rauhassa.

Nyt sinne sohvalle könöttämään, mutta sitä ennen vielä pari kuvaa...


Moikka!


Töttöröö unisilmä


Iskän kanssa laivan hytissä


Väsymys ei katso aikaa eikä paikkaa, oli se sitten vaikka laivan Buffetissa...


laivan leikkihuoneessa, ensi kerralla ehkä jo pallomereen!


yläpedin konnat







 Karhukävelyä.. Näin kovasti yritetään jo pystyyn!!


Välillä puetaan vauva perinteisiin potkareihin, ettei näyttäisi vielä niin isolta pojalta...


Päiväunilla äidin ja isin sängyssä





Aarteita. 23.9.2007

Tämä hieman poikkeaa blogin tavanomaisesta aiheesta. Mutta koska blogi on minun ja aihe ajankohtainen ja sydäntäni lähellä, haluan jakaa nämä Samin mielestä turhat hömpät myös tänne...

Kysehän on tietysti sisustuksesta, meidän tulevasta kodista... Kuvina. Ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. En malta odottaa, että pääsen tänne laittamaan kuvia kodista, kunhan se "asettuu"!!

Ensinnä pitää hehkuttaa uudesta sohvasta, jota kyllä saadaan odottaa useampi viikko, ennen kuin se meille toimitetaan.    Se on tällainen, mutta ruskea. Ruokapöydän kuvaa ei kaupan sivuilta löytynyt, mutta se on tummanruskea ja siihen tulee kuusi tummanruskeaa, antiikkinahkaista tuolia. Tuolit on tällaiset. Pöytä on vähän samantyylinen, mutta ei niin kiiltävä kuin tuo kuvan pöytä.

Onnin huoneeseenkin on jo löytynyt aarteita:


Täällä nukkuu prinssi -kyltti


Onnin taulu


Käsittelyä odottava huutokauppatuoli, patjaraitatyyny ja Pentikin nalle..


tilpehööriä...


Ja kaikkein kallein aarre...


Onni luuttuaa uuden kodin lattiaa

Käytiin mittailemassa vessaa ja ikkunoita uudessa kodissa. Ja voihan tonttulakki!!
Ensinnäkin, asunnon ikkunat ovat sen kokoiset että valmiita puukaihtimia ei löydy mistään kaupasta... Jos ne haluais, ne pitäisi teettää ja teettäminen maksaa rahaa. Kovin monta euroa. Hyvin monta euroa olis pois mun sisustuskassasta yksien verhojen takia. Mur.

Toinen vähemmän mukava ylläri tuli vastaan kun mitattiin vessaa. Kyllähän tuo meidän pyykinpesukone sinne mahtuu, mutta sitten täytyy kyllä alkaa lentoemäntädieetille, jos meinaa suihkussakin käydä!   Eihän siinä sitten auttanut muu kuin marssia pesukonekauppaan. Nyt on sitten ostettuna tiskikoneen lisäksi myös pyykinpesukone.

Ja nyt nukkumaan! Tässä yksi Onnin monista unilauluista:
(Laulu on oikeasti "tytön tylleröinen", mutta muutin Onnille sopivammaksi sanoja..)

Pieni pojan palleroinen
tietä pitkin kulki.
Saapui sinne Nukku-Matti,
silmät pienet sulki.

Kasvoi kuusi kukkalatva,
käki siinä kukkui.
Mutta pojan palleroinen
nurmikolla nukkui.

Pieni pojan palleroinen
sievää unta näki
että hänen ympärilleen
tuli metsän väki.

Tapio ja Tellervo
ja Sinipiika pieni,
Mustikka ja Mansikka
ja suuri metsän sieni.

Sipsutteli Sinipiika
pienen pojan luokse;
otti kiinni kädestä,
hyppeli ja juoksi.

Eipä pojan palleroinen
ollut mitään vailla.
Hauska oli oleskella
Nukku-Matin mailla.

Hammaspesulla ekaa kertaa 19.9.2007

Hienona isin synttäreillä tiistaina 18.9.2007







Heissulis, syksyinen sellainen!
Sunnuntai 16.9.2007

Ei ole taas tullut liiemmin muistettua blogia... Täytyis yrittää kovemmin, edes silloin tällöin. Onnia tulee silti kuvattua lähes päivittäin ja tallennettua hauskimmat ilmeet ja tapahtumat. Kohta, lokakuun lopussa, kun tämän blogin kirjoittajan tulisi palata työn pariin, aikaa jää blogeiluun edellistäkin niukemmin!

Onnia ei silti vielä raaskita laittaa hoitoon. Onneksi Samilla on sellainen työ, että pystytään järkeilemään, järjestelemään ja sopimaan omat työaikamme. Itse suunnittelin aloittavani työt parin-kolmen työpäivän viikkotahdilla. Mulla kun (valitettavasti) on vielä niitä tenttejäkin jäljellä, joita yritän tänä syksynä sitten saada suoritettua mahdollisimman paljon. Valmistumisesta en uskalla vielä veikata mitään, kaikki riippuu hyvin paljon myös siitä miten pystyn tuon opiskelun tähän elämään yhdistämään. Mulla kun olisi Kuopiossa käyntejä tosi paljon, joku kurssi kesti jopa kokonaisen viikon. Luentoja olisi aamukahdeksasta iltaviiteen. Ja kun Sami on töissä, niin mihis minä Onnin laitan siksi aikaa? Otan mukaan yliopistolle?

Tämän syksyn superjuttu on -TADAA- (ei mun synttärit), vaan meidän muutto! Eli kyllä. Olettekin varmaan jo saaneet osoitteenmuutoskortin.

Muutamme kuun lopussa 67 neliön kolmioon, joka on 1960 -vuonna rakennetun talon ylimmässä, neljännessä kerroksessa. Ja kyllä, hissi on.. Asunnossa on myös lasitettu parveke ja vaatehuone. Kylppäri on juuri remontoitu, samoin uusi laminaattilattia. Alue vaikuttaa tosi kivalta ja rauhalliselta! Ei läpikulkuliikennettä mihinkään, joten liikenteenmelusta emme tule häiriintymään. Lähellä on paljon metsää ja lenkkipolkuja, puistoa, lähikauppa, apteekki ja päiväkoti. Mitäs sitä muuta tarvitseekaan. Niin, ja bussipysäkki.

Käytiin jo tilaamassa uusi sohva ja ruokailuryhmä. Ihanaa!!! Ostoslistalla ei paljoa muuta olekaan. Tiskikone, yöpöydät, sohvapöytä, valaisimia, mattoja, verhoja...

Vauvauinnissa sujuu hienosti. Onni on varsinainen vesipeto ja naurattaa muita.. Tänään oltiin viimeistä kertaa Vesikirpuissa, ensi kerralla mennään jo edistyneempien ryhmään, Kultakaloihin. Parina kertana on jo sukellettukin ja Onni osaa oikein hienosti pidättää hengitystään. Näin alussa siinä veden alle menee vaan lähinnä kasvot, mutta pikkuhiljaa sukelletaan syvemmälle.

Muskaristakin poika tuntuu kovasti tykkäävän. Kovasti kädet taputtaa ja vartalo hytkyy.. Tätäkin harrastusta jatketaan ehdottomasti, vaikka tuleekin uudesta kodista vähän pidempi matka.

Pikku flunssaakin ollaan podettu. Tai lähinnä nuo poijjaat. Minä oon saanut olla terveenä.

Onni on jo kova vipeltäjä lattialla. Jätät yhteen paikkaan, niin kohta ollaan jo toisessa... Onni ei ryömi, eikä konttaa kuitenkaan. Onni pyörii puolelta toiselle ja työtää itseään käsillä taaksepäin. Näinkin maisema vaihtuu melko vilkkaasti. Konttausasennossa kuitenkin kovasti nytkytetään paikallaan, joten taitaa olla sekin vain ajan kysymys! Laatikot ja tavarat ei saa enää olla paikoillaan, ja radiokin osataan jo laittaa päälle...

Ja ihan totta, voisin melkein väittää että Onnin ensimmäinen sana on "poppa". Kun Onnilta kysyy missä on poppa, kääntyy katse kattolamppua kohden ja suu kuiskaa: "popp popp popp popp"

Tässä vielä pari kuvaa viihdykkeeksi.


Kaverit


syysretkellä Mustasaaressa


Keittiössä iskän kanssa


Hurmuripoika


Uimassa


Lähtöasento


Tuleva autonasentaja


Osaan jo istua itse


Hahhahhaa kun naurattaa...


Ylpeänä uudessa syöttötuolissa


Sentti ajatuksistasi?


Äidin pieni vaippapeppu



Ostoksilla


Lintsillä hurjastelemassa 

Keskiviikko 15.8.2007

Legoja.

Suussa nimittäin! Juu, kyllä. Torstaina kauppareissulla huomasin ihan aavistuksen verran pilkottavan valkoista ikenen alla. Sormella tunnustellessa hammas ei kuitenkaan ollut tullut vielä ikenestä läpi. Eilen sitten nuo pikkuiset torat näkyivät jo ihan selvästi ja ovat nyt puhjenneet kunnolla. Eli kaksi hammasta yhtä aikaa, edessä alhaalla. Voi miten söpön näköistä, mutta taas niin haikeaa..

Eihän vauvoilla nimittäin ole hampaita! Vauvat ovat pehmeäikenisiä, joiden vaalenapunaiset ikenet paistavat hymyillessä. Nyt siis näiden kahden hampaan jälkeen on odotettavissa koko joukko lisää palikoita. Ei aikaakaan, kun kokonainen purukalusto hohtaa pikku suussa!


Siellä ne on jos oikein tarkkaan katsoo

~~~

Aivan ihania kelejä pidellyt. Ollaan ulkoiltu ahkerasti ja hikoiltu litratolkulla. Onnillakin on ollut omat eväät, soseet, vedet ja maidot mukana puistossa. Vaipanvaihtokin onnistuu hienosti viltillä. Ja Onni nauttii, minä nautin, Onnin isukkikin taitaa tykätä.

~~~

Viikonloppuna juhlittiin mamman synttäreitä Karkkilassa, Villa Dorotheassa. Oli oikein kivat kemut. Syötiin hyvin, nautittiin lämmöstä, yhdessäolosta.. Syntymäpäiväsankari, alias kartanonrouva pääsi ratsastustunnille ja sai tyylikkään polkupyörän jolla hurjastella pitkin Karkkilan katuja (varokaa!). Myös juhlavieraat pääsivät kokeilemaan taitojaan hevosen selässä!

Aika kului rattoisasti myös pelaten mölkkyä ja tornia, saunoen ja nauttien hienosta kuvaesityksestä 1957-2007 à la Sami. Rohkeimmat myös uskaltautuivat uimaan. Niin ja myös taiteesta sai väki nauttia, tällä kertaa hienostuneesta pianomusiikista.


Pöytä on katettu!

Paikalla oli mukava poppoo vieraita; meidän perheemme lisäksi siis Petteri, Eeva (näin tuttujen kesken Selma) , Jouko ja Timo, Raija, Kai ja Kari. Ja hännänhuippuna tietysti Vilma -koirulainen.

Allekirjoittaneen kohellukset sankarin kakkutilauksen suhteen olivat koitua kohtaloksi, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Kakku löysi ehjänä perille. Trooppinen ilmasto koetti kaikkensa lässäyttäkseen kakun koristeet ja pursotukset ja jossain määrin onnistuikin. Mutta onneksi tilaisuus ei noudattanut niin virallista kaavaa, joten suuremmat paniikit sai korjattua huumorilla.


Paljon onnea Leila! 

Nyt on siis palattu arkeen. Sunnuntaina alkaa sitten Onnin uusi harrastus: vauvauinti. Poitsut menevätkin pulikoimaan ekan kerran keskenään, minä hurautan keski-Suomeen vanhimman kummipoikani konfirmaatioon.

Muskariin varattiin myös paikka, Onni kun tykkää musasta ja rytmileikeistä ja lorutteluista tosi paljon! Mannerheimin lastensuojeluliitto pitää Munkkiniemen seurakunnan tiloissa muskaria joka perjantaiaamupäivisin. Tämä on vielä tosi edullinen harrastus, verrattuna vauvauintiin. Koko syksyn kausi maksaa vaan alle 60€ kun olen MLL:n jäsen.

Pieni leikkimielinen testi: Mitä tiedät tämän blogin pitäjästä?

(Klikkaa avautuvasta sivusta "take this quiz", kirjoita nimesi, sähköpostiosoitteesi ja klikkaa "take quiz" niin näet kysymykset.)


Parempi kuin Beckham

Keskiviikko 8.8.2007

Ollaan nautiskeltu ihan uskomattoman hienoista kesäkeleistä ja ulkoiltu paljon. Lähipuistoissa on tullut ihmeteltyä kaikkea jännää Onnin kanssa. Ollaan kokeiltu keinumista, makoiltu viltillä ja ihasteltu isompien lasten vesileikkejä isossa uima-altaassa. Pikkuisen pääsi Onnikin kastelemaan söpöjä varpaitaan vedessä, voi sitä riemua...


Murjotuttaa

Nyt jäi taas yksi pikkuvauva-ajasta muistuttava asia pois.. Vaihdettiin vaunukopan tilalle rattaat ja Onnikin näkee paremmin vaihtuvat maisemat. Eipä tuo ipana juuri sinne vaunukoppaan mahtunutkaan enää kunnolla! Nyt kuljetaan luu ulkona polleana rattaissa, ihan kuin isot pojat.

Pieni videonpätkä Onnin riemukkaasta palloilutuokiosta.. Toinen meinaa vaan unohtaa omat touhut aina kun näkee kameran! Linssilude...



Puistoillaan


"Niin hassunkurisen touhun nään
Suu tuoss' on sepposen seljällään,
Suu pieni ja hampaaton,
se naurua on.

Suu pieni, sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan,
Sill' on äidin suukkonen otsallaan
Se on kurkkua myöten kylläinen,
peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit ja paljon saat,
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa."

(Aaro Hellaakoski)

Perjantai 4.8.2007

Voi miten aika rientää taas. Ei meillä olisi niin kiire.. Pliis, voitaisko vähän edes hidastaa? Pieni Onni-palleroisemme täytti jo 6kk! Ei voi uskoa todeksi tuon pienen vaippapepun asuneen meillä jo niin kauan. Puoli vuotta. Toinen mokoma, niin vietetään jo yksivuotissynttäreitä...

Torstaina käytiin neuvolassa naurattamassa terveydenhoitajaa. Onni oli oma hurmaava itsensä ja niin puheliaalla tuulella "vauvauvau va vauva vauvauva...", että terkkari kehui Onnista tulevan varmasti verbaalisesti lahjakas kaveri. (tähän kohtaan sellainen "äiti pakahtuu ylpeydestä" -hymiö)

Strategiset mitat tasan 6 kk iässä:

pituus: 70 cm
paino: 8780 g
päänympärys: 45,3 cm

"Hyväntuulinen kaveri. Pyörii, pörisee. Kasvaa hyvin. Jokeltelua paljon. Kiinteät maistuu"

Käyrien mukaan Onni on vielä hitusen pidempi keskiarvosta, tosin pituuskasvu on hieman tasaantunut. Paino keskiarvossa. Kankkuun Onni sai yhdistelmärokotteen (kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä, polio, Haemophilus influenzae tyyppi b), eikä toinen inahtanutkaan! On siinä kyllä meillä reipas poikanen!



Onni on nyt maidon ohella saanut maistella vähän kaikkea; perunaa, bataattia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, porkkanaa, maissia, herneitä... Välipalasoseena ja puuron lisukkeena meillä maistellaan ruusunmarjaa, luumua, vadelmaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, banaania, tyrniä... Nyt vastikään Onni on saanut maistella myös broileria ja eilen ensimmäistä kertaa naudan jauhelihaa. Hyvin maistui!


Jääkaappikylmä kurkkukin on herkkua ja tuntuu kivalta ikenissä

Tosiaan. Kesälomareissukin tuli heitettyä. Oli melko rankkaa kiertää puoli Suomea, auto täyteen pakattuna, mutta mukavaa oli. Onni oli niin reipas matkakaveri, ettei toista! Kiltisti jaksoi pitkätkin ajomatkat, välillä nukkuen, välillä leikkien ja maisemia katsellen.

Lyhykäisyydessään matkareittimme: Tiistaina Helsingistä Kuopioon paapan ja Ritvan luo. Veneilemässäkin käytiin Kallaveden kauniissa maisemissa. Kuopiosta matkasimme Konnevedelle, jossa levähdimme perjantaista maanantaihin mummin ja papan hoivissa. Maanantaiaamuna matka jatkui pohjanmaalle. Pysähdyimme kauppaan Ähtärissä ja kävimme parin tunnin visiitillä Onnin isopaapan ja Irman luona Kuortaneella. Illaksi suuntasimme Samin tädin perheen luo Horonkylään. Siellä Hannan ja Matin luona sitten saimme pitää majapaikkaa torstaihin saakka. Keskiviikkona kävimme Teuvalla tervehtimässä Onnin isomammaa. Olipas ihanaa, Onni ja isomamma tapasivatkin tuolloin toisensa ensimmäistä kertaa!

Torstaina matkamme jatkui Turkuun. Välillä pysähdyimme syömään Porin Yyterissä ja Rauman vanhassakaupungissa kahvilla. Turussa kirjauduttiin hotelliin ja illalla kävimme grillaamassa tuttavapariskunnan luona.

Perjantaina suunnistimme kohti Turun saaristoa, Paraisten kautta Nauvoon. Yövyimme idyllisessä aamiaismajoituspaikassa, joka oli rakennettu vanhaan navettarakennukseen. Lauantaina kävimme ajelemassa Korppoossa, ennen kuin siirsimme auton nokan kohti Helsinkiä. Illalla väsynyt, mutta onnellinen pikku perheemme saapui kotiin.


Palloilu on yksi Onnin lempiharrastuksista!

Tässä ollaan ehditty touhuamaan yhtä sun toista kesän aikana. Onni on oppinut käsittämättömän paljon uusia taitoja. Liikkeelle ei poika vielä ole lähtenyt, tosin kauaa siihen ei varmaan enää mene. Yritys on kova! Onni myös vaatii koko ajan seuraa. Yksinään sitterissä istuminen tai lattialla makaaminen lelujen kanssa on maailman tylsintä. Äiti ei tiskaa, äiti leikkii...

Tässä pikku video meidän viikarista myöhään illalla, kun ei taas kerran nukuttanut...

Onni on vallan ihastuttava hymypoika. Kaikki kivat asiat hymyilyttävät: lelut, isin ja äidin kasvot, peilikuva... Yleensä hymyä tehostaa hellyyttävä: "Höö".  Toisinaan oikein innostutaan riehumaan, kiljumaan ja kikattamaan kunnolla. Erityisesti iltaisin kun vähän väsyttää. Silloin Onnia naurattaa kaikki. On erityisen kivaa jos isi kutittaa kainaloista ja mahasta, tai äiti kurkkii harson takaa.

Nyt torstaina, Onnin puolivuotispäivän kunniaksi meillä vieraili mamma ja Petteri-setä, sekä Minna-kummi, joka muutti tuohon melkein naapuriin. Onni sai hienoja kortteja, kännykän, pääkallosukat, sekä Teletappi -dvd:n.

Leivottiin juhlan kunniaksi ihan kakkukin.


Petteri-setä oli taiteillut näin upean kortin!

Konttausharjoituksia isin kanssa


Kohta mennään!

"On lähes pelottavaa, miten paljon omaa lastaan rakastaa.
Se on tunne, jota ei voi verrata mihinkään.
Sitä ei voi toiselle selittää.
Sitä ei voi sanoin kuvata.
Kesti hetken, että uskalsin rakastua lapseeni.
Äidinrakkaus on lähes vaarallista rakkautta,
mitä muihin ihmisiin tulee.
Se tekee äideistä leijonia, jotka tekevät
mitä tahansa lapsensa puolesta. "

(Leijonaemojen tarinat -kirjasta)

Lauantai 21.7.2007

Reissusta palattu. Mukana toimme paljon kivoja muistoja Onnin ensimmäisestä kesästä, kuvia, sekä monta koneellista pyykkiä... Laitanpa heti kättelyssä muutaman lomakuvan ja kirjuuttelen tekstit toisen kerran.


Varpaita uittamassa Munkkiniemen rannassa


Laivapoika


Riiuureissulla Netan luona Kuopiossa


Kukkuluuruu!


Paapan kotona


Jee jee, rok rok!


Hannan ja Matin luona, Laurilla on kivoja leluja


Yyterissä mahtavat kesälomakelit..


Kahvistoppi Raumalla


Onni ottaa rennosti Turussa


Bed & Breakfast -paikka vanhassa navettarakennuksessa Nauvossa


Väsyttää, kohta kotona

Keskiviikko 27.6.2007 (klo: 01:17)

Zzzz...zzz..zz..z. Nukuttaa. Pitäis mennä pehkuihin katsomaan unia. Onni on kuorsannut pinniksessään jo puoli ysistä lähtien. Apua. Tai siis hyvä niin ja ihme. Yleensä yöunet alkaa poitsulla vasta 22-23 aikaan. Tämä siis tietää sitä, että poika herää aamulla VARHAIN. Joka tietää sitä, että äidin olis parasta olla silloin pirteä. Joka tietää sitä, että olis pitänyt olla nukkumassa jo monta tuntia sitten...

Mutta tässä sitä vaan ollaan. Koneella koodaamassa taas. Oli niin pitkä tauko tietokoneista ja netistä tuolla maaseudulla, että ehti jo tulla melkein vieroitusoireita. Hah. Eihän kukaan edes usko, jos sanon että melkein. Tällainen nettiaddikti kun yölläkin odottaa aamua, että pääsisi koneelle... HUH. Tarviinkohan mä jo apua tähän ongelmaani?

Nyt oon kuitenkin sen verran döö, että laitan vaan muutaman kuvan reissusta ja tuun kirjoittamaan tarkemman raportin sitten paremmalla ajalla. Jookosta. Kiitti.


"Pöndellä"


Isin kanssa ihmettelemässä Konnevettä


Mummin lapsuudenkodin vanha aitta Uuraisilla


Sekä sauna


Bumbo reissussa mukana


Mummin ja papan sängyssä on kivaa!


Juhannuspoika


Päiväunilta herännyt


Juhannusyö


Ja tietysti juhannuskakku!


Papan veljen tekemä hieno kaivo


Vanha puoli, papan lapsuudenkoti


Rantasauna


Kullanmurut terassilla


Rauhallista


Mua ei väsytä yhtään!!

Perjantai 8.6.2007

Käytiin kauppakierroksella, tarkoituksena löytää minulle jotain kivaa uutta vaatetta esim. maanantaiselle keikalle. Pöh. Enhän mä sitten mitään löytänyt... Sami palasi kotiin kahta t-paitaa ja sandaaleja rikkaampana. Onnikin sai hienon uuden Bumbo -tuolin. Bumbo on vähän kuin potan näköinen tuoli, joka ajaa sitterin virkaa. Istuinasento siinä on pysty, joten Onnikin viihtyy paremmin. Perinteisessä sitterissä poika yrittää punnertaa itseään koko ajan pystyyn. Pystystä istuinasennosta huolimatta Bumbo on selkäystävällinen, siinä kun vauvan peppu on niin matalalla.


Onnellinen Bumboilija

Torstai 7.6.2007
"Luumusosetta ja tahmatassuja"

Hupsistahuijaa. Onskis nukkuu päikkäreitä, joten koetan olla nopea. Vaikka välillä nykyään Onnin päiväunet saattavatkin jostain ihmeen syystä venähtää yli tunnin mittaisiksi, yleensä ne jäävät puoleen tuntiin...

Eilen oli hikisen päivän erittäin hikinen ilta. Ainakin allekirjoittaneella. Onni alkoi olla vähän kärttyinen jo alkuillasta, kuuden aikaan. Syy edelleen mysteeri.. Voi vain arvailla? Tiistaisen rotavirusrokotteen jälkimaininkeja, perunan aiheuttamia vatsanväänteitä, kuumaa, nenän tukkoisuutta, väsymystä...?? Monen tunnin itkujen jälkeen, vihdoin PUOLILTAÖIN Onni nukahti ja nukkui aamuyhdeksään.

Onnilla on samanlainen unirytmi kuin äidillään, aamun torkku, illan virkku. Vaikka kovasti toivoisin olevan toisin. Koska minä olen illan virkku, tekisin silloin mieluusti kotitöitä. Mutta mites teet kun Onni ei nuku?! Olisi kivaa siistiä kämppä illalla ennen nukkumaanmenoa, että aamulla saisi herätä siistiin kotiin. Mutta kukapas puolenyön aikaan enää jaksaa, ei edes tämä tarhapöllö. Aamuisin voisin tietysti herätä seitsemältä siivoamaan, kun Onni nukkuu yhdeksään, mutta hei... Ei onnistu. En ole aamuihminen, en sitten millään. Aamuisin ei vaan voi siivota, piste. Aamuisin voi juoda kahvia ja heräillä. Aamuisin voisi leikkiä Onnin kanssa jos Onni heräisi. Jos Onni nukahtaisi yöunille yhdeksältä, saisin aikaa kotitöille. Aamulla voitaisiin herätä varhain, siihen siistiin kämppään. Jos ja jos.

Vaikka Onni monena iltana laitetaan 20-21 välillä iltapesujen jälkeen nukkumaan, Nukku-Matti saa pojan tainnutettua vasta yhdentoista maissa sikeään uneen. Sitä ennen vain vähän torkahdellaan ja itkeskellään enemmän tai vähemmän. Viikossa on ehkä yksi ilta, jolloin nukkumaan käyminen onnistuu ilman itkua... Joka ilta on testattava kyynelkanavien toimivuutta ja äänen kantavuutta puolesta tunnista pariin tuntiin. Että jipijipijee.

Mutta tosiaan, tiistaina käytiin 4 kk neuvolassa ja tässä tärkeimmät:
paino 7555 g
pituus 66,5 cm
nuppi 43,4 cm

Rotarix II -rokote

"Hymypoika. Lelua seuraa ja tarttuu. Rintamaitoa + korviketta + kiinteitä saa. Kasvaa hyvin."

Onnin pituuskasvu on edelleen ikäryhmänsä keskiarvon yläpuolella. Pituuteen nähden paino on keskiarvossa. Iloisesti ja reippaasti käyttäytyi pieni taas neuvolassa, sai vanhemmat olla ylpeitä. Ihan ääneen hekotteli terveydenhoitajan näyttämille leluille... Ensimmäinen hammasharjakin saatiin. Ei ole kyllä vielä tarvetta, onneksi. Itseäni ja imetysmukavuutta ajatellen.. hih!

Sain vihdoin viimein otettua Onnista kuvat kastemekko päällä... Juu, hetki vierähti, mutta vielä poika mahtui asuun! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... juu... Laitellaan kaikille kyllä kuvia, jahka saahaan kehitettyä. Meidän vauhdilla voi olla, että joudutte kyllä odottamaan. Yritetään nyt kuitenkin toimia ripeästi tässä asiassa. Ennen Samin heinäkuun lomaa vaikka. Lupaus!

Ollaan Onnin kanssa nautiskeltu lämpimästä. Ollaan käyty puistossa monena päivänä. Onnin on päässyt varjoon, puiden suojaan nukkumaan ja minä olen saanut paistatella auringossa. Ihanaa.. Öisin vaan on vähän tukalaa, Onnikin nukkuu välillä pelkkä vaippa päällä.

Tässä iloksenne muutama foto!


Uusi kesäasu


Möyhennän äitiä


Kivaa!


Näin meillä syödään luumusosetta


Lopuksi nuollaan ruokalappu


Sormet - pieni hetki, jolloin ne eivät olleet suussa...


Sekuntia myöhemmin, njamskis!


Isin vanhassa ristiäismekossa

Maanantai 4.6.2007
Kesä!

Tänään tuli otettua Onnista paljon uusia kesäkuvia.. Onni poseeraa hienosti mm. uudet aurinkolasit ja hellehattu päässä! Laitan tähän muutamia kuvia, ja tulen (toivottavasti ehdin) huomenna kertomaan taas kuulumisia neuvolan jälkeen!


Kokeiltiin vaunujen ratasosaa, mutta toinen oli niihin vielä kovin pieni


Onnin ensimmäiset kengät, hienot tarralenkkarit!


Onni ottaa rennosti sohvalla...


Onnin 4 kk -synttärikakku


Tästä asennosta löysin Onnin aamulla...


Kesäpoika


Onnin eka kesä


Pusipusi


Perhepotretti :)

.oOo.oOo.oOo.oOo.oOo.

Maanantai 28.5.2007
"Bataattia ja potaattia"


Rokki-Onni ja uusi lupu-lupu

Oih ja voih. Näin kauan taas mennyt päivittämättä rakasta blogiani. Hyi hyi, olenpas ollutkin tuhma. Soo soo!    

Aika kuluu vaan johonkin. Kuka sitä oikein pikakelaa eteenpäin?   Puissakin on jo niin isot lehdet, kesää kohti mennään että kohina käy. Tuota vihreää ympäristöä jaksan ihmetellä joka kerta kun nenäni pistän ovesta pihalle. Aina se yllättää. Ja nuuh nuuh, ihania kevään tuoksuja... No mitäs mä täällä oikein lätisen jostain kesän tulosta, kiviäkin kiinnostaa. Kevättä yleensä seuraa kesä. Mutta meilläpä onkin tapahtunut paljon, paljon uutta ja muuta mukavaa. Ja sitähän te tulitte tänne kurkkimaan. Te pienet, uteliaat ystäväiseni. Jättäkäähän käynnistänne vieraskirjaan merkki... 



Päivänsäde tähtisilmä  

Muistatteko, kun joskus kirjoittelin tänne sellaisesta pienestä poikavauvasta, joka sai nimen Onni? Niin juuri. No sitä vauvaa ei enää ole!!!!    Ei ole, ei. Se on kadonnut jonnekin. Tilalle on tullut hämärästi Onni -vauvaa muistuttava iso poika, joka osaa jo vaikka mitä... Ja äiti ihmettelee, miten tuollaista pientä ötökkää voikin rakastaa niin paljon. Joka päivä enemmän ja enemmän...

Onni on kasvanut niin kovasti, ettei äidin maitovarastot enää riittäneet, vaan lisäavuksi otettiin parisen viikkoa sitten äidinmaidonkorvike. Sitä sitten poika imuttaa tuttipullosta aina imetyksen päätteeksi oikein antaumuksella. Hurjat on ruokahalut poikasellamme. Äitiinsä tullut.


Milk built this body

Lisämaidon ansiosta meillä on nukuttu pariin otteeseen peräti 8 tunnin yöunia!  Useimmiten yöpalalle heräillään kuitenkin noin 5-6 tunnin välein. Päivällä puolestaan syömisvälit lyhenivät kolmesta tunnista noin kahteen tuntiin, joten pääteltiin että on aika... Aika aloittaa soseiden maistelu. Tässä on nyt viikon ajan maisteltu bataattisosetta. Parilla ensimmäisellä yrityksellä mahaan asti tuskin pääsi yhtään, kaikki kakisteltiin ja yökkäiltiin rinnuksille. Ilmeet kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa.  Alkujärkytyksestä toivuttuaan Onni on jo kelpuuttanut kyseisen mössön ravinnokseen ja tänään sitä on syöty jo ihan urakalla. Myös peruna pääsi tänään ensimmäistä kertaa bataatin sekaan, ja hyvin maistui!


Yökötys, bataattia!


Syö ite moskas, mulle maitoa!

Mekin ollaan päästy Samin kanssa kaupungille muistelemaan, millaista oli elo kun vielä kuljimme kaksin. Olin jo useampaankin otteeseen toivonut ja kinunnut ja maanitellut, että kohta täytyy järjestää kahdenkeskistä aikaa, ennenkuin karkaan tästä huushollista tai päästä muuten vain kuuluu *piu*.  Onnekseni nuo vaativat sanaseni eivät päässeet livahtamaan toisesta kuuloelimestä takaisin ulkoilmaan, vaan ilmeisesti pienenpienet korvavaikkupalleroiset ovat tukkineet ulospääsyn ja ajatukseni ovat jääneet kaikumaan Samin kallon sisäpuolelle...

Nimittäin!  Eräänä kauniina päivänä männäviikolla, tuli tuo kultaseni töistä ja sanoi näin: "Nyt vaihda vaatteet ja laita itsesi lähtövalmiiksi. Me lähdetään kahdestaan kaupungille syömään ja elokuviin. Äiti (eli Onnin mamma) ja Petteri (Onnin setä) ovat tulossa hoitamaan Onnia siksi aikaa." Olin hetken että

Voitte arvata, että oli mieluisa yllätys!  Että kuulkaas kaikki miehet ja naiset kun sanon, että nalkutuksella on joskus positiivisia seurauksia. Vaikka tapoihini ei kyllä ikinä kuulu moinen suunsoitto.    En ollut mussuttanut kuitenkaan ihan kuuroille korville!

Ihan kohta sitten oltiinkin jo ratikassa matkalla keskustaan. Sain päättää ruokapaikan kuulema sillä ehdolla, että se on astetta parempi ruokala kuin Iguanat ja muut puolipikaravintolat.

Päädyimme kauppatorin kupeessa sijaitsevaan suomalaiseen Aino -ravintolaan, joka osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. 

Ruokahalun nostattajaksi tilasin alkudrinkiksi ihanan raikkaan, karpaloisen Aino martinin.
Alkuruokana nautittiin savusiikasalaattia...
Pääruuaksi tilasin poron sisäfilettä, Sami naudan entrecotea. Nämä herkut huuhdottiin alas tietenkin punaviinillä.
Jälkkäriksi sain suomalaisittain raparperikeittoa ja vaniljamoussea, Sami herkutteli valkosuklaakakulla ja vadelmakastikkeella.

Ruokailun jälkeen etukäteen suunniteltu leffailta muuttuikin rokki-illaksi. Päätettiin mennä On the Rocksiin 51koodia -bändin keikalle, kun molemmat kyseisesta musiikista tykkäämme. Leffoja me vuokrataan kotiin harva se ilta...
Keikka oli ihan jees. Vielä enemmän jees oli kuitenkin ilta kokonaisuudessaan. Ei yksin ruoka, ei keikka, vaan yhdessäolo! Kyllä tämän voimalla jaksaa taas arkea pyörittää. Kiitos muru vielä ihanasta yllätyksestä!   Ja kiitos Leilalle ja Petterille illan onnistumisesta!

 Yömyöhällä vasta hiivittiin kotiin päästämään lapsenvahdit nukkumaan. Onni oli ollut kiltti ja tuhisikin sikeästi omassa sängyssään. Meillä oli ihan kauhea ikävä Onnia, yhtään kauempaa ei kyllä olisi malttanut pysyä poissa kotoa... Seuraavana aamuna nukuttiin kaikki kolme pitkään, Onni tuli aamulla jatkamaan unia meidän väliin.

Nyt tässä onkin mennyt kevätflunssaa potiessa tovi. Ensimmäisenä sairastui Sami. Onnin kanssa oltiin ihan sormet ja varpaat ristissä ettei meihin tarttuisi, mutta taisi se pahuksen pöpö olla meitä sitkeämpi tällä kertaa. Kurkkukipua, nuhaa, tukkoisuutta, päänsärkyä... Onnille suppoja ja mulle Buranaa. Täytyy kyllä kehua, että on tuo meidän esikoinen aika rautainen jätkä. Lähes nelikuukautisena vasta ensimmäistä kertaa sairaana, ja tämäkin flunssa taisi päästää melko helpolla. Onneksi. Onnilla ei tainnut liiemmin olla edes kuumetta, nenän tukkoisuus se ikävin vaiva. Sääliksi kävi pientä, kun yritti nukkuessaan imeä tuttia, mutta kun nenä oli niin tukossa ettei siitä mitään tullut... Nyt kuitenkin jo taas entistä vahvempi!


Vaunuissa köllöttelen söpönä

Kohta muuten mennään. Ja lujaa! Onnilla on kova hinku liikkeelle. Hiukan ottaa kyllä pattiin ja kiukuttaa, kun ei ihan taidot vielä riitä... Mahallaan ollessa jalat potkivat kovasti vauhtia, välillä polvet ovat jo koukussa mahan alla ja peppu korkealla. Vielä kun saisi kädet yhteistyöhän peräpään kanssa, niin pikku-Onskista ei enää pidättele mikään...


Tehkää perässä

Tiistai 15.5.2007

Viime viikko hujahti vauhdilla. Tiistaina käytiin Onnin kanssa kaupungilla kahvittelemassa toisen helmivauvan, Veetin ja hänen äitinsä kanssa. Oli hauskaa huomata miten pojat olivat toisistaan kiinnostuneempia kuin viimeksi nähdessämme. Onnikin hymyili niin aurinkoisesti Veetille. Samalla tavalla kotona hymyillään peilin vauvalle...

Lauantaina piipahdettiin taas kaupungilla ihmettelemässä euroviisuhuumaa. Samalla treffattiin ystäväpariskuntaa, joille on tulossa ensimmäinen vauva - laskettu aika on jo parin viikon päästä! Kovin oli kaupungilla vilskettä ja vilinää. Sieltä olikin kiva tulla takaisin Munkkiniemen rauhaan...

Sunnuntaina, äitienpäivänä, Onni herätti väsyneen äitinsä jo seitsemältä. Syötin poitsun ja Sami alkoi kaivella lahjakätköään. (Jatkossa tiedän, että kannattaa penkoa kannettavan laukku..) Sieltä löytyi äitienpäivälahjani, Aarikan Onni -koru ja kortti.

Äitienpäivälounaaksi mulle valmistettiin herkullista possun sisäfilettä ja perunamuusia, sekä salaattia. Kaiken kukkuraksi kulta teki täytekakun! Pojat leipoivat pohjan jo edellisenä iltana, kun minä katsoin euroviisuja ja nautin viiniä...


Poitsut leipomassa


Ä niinkuin äiti

Ruokailun jälkeen lähdetiin kevään ensi visiitille Korkeasaareen. Pikku-Onni ei juuri eläintarhasta piitannut, veti tyytyväisenä unta vaunuissaan. Raikkaassa ulkoilmassa nukuttikin taas tosi hyvin. Kotimatkalla pysähdyttiin Etelärantaan jätskille ja seuraamaan taivaalla lipuvia kuumailmapalloja.


Korkeasaaressa

Eilen maanantaina kävin lääkintävoimistelijalla. Jumppari totesi siinä jonkin aikaa selkää ja niskoja muljuteltuaan, että jumissahan ne on. Ensi viikoksi on taas uusi aika. Täytyy saada nyt lapoihin liikkuvuutta, sen jälkeen saa vasta treenata lihaskuntoa. Eli käyn pari kertaa lääkintävoimistelijan hierottavana ja venyttelen selkää kotona. Tällä suunnitelmalla pitäisi saada selkä kuntoon. Hyvä niin, sillä viime yönä jouduin taas heräämään kipuun, joka ei anna nukkua. Hetken venyttely onneksi helpottaa ja saan unen päästä kiinni.

OoOoOoOoOoOoO

Lauantai 5.5.2007

Meidän pojasta on tullut TV -friikki...   Onkohan jossain jo perustettu telkkariaddiktien vauvojen tukiryhmää? Telkkarin on havaittu ohittavan mielenkiintoisuudessaan välillä jopa lelut ja omat maukkaat nyrkit! Onni pötkötteli tänään lattialla leikkimässä, jossain vaiheessa huomasin pojan seuraavan Simpsoneita ilmekään värähtämättä. Otin poitsun sylkkyyni ja katsottiin jakso loppuun yhdessä sohvalta. Myöhemmin illalla Onni vietti helistimen kanssa aikaa sitterissä. Tai niin minä ainakin luulin... Mutta ehei! Telkkariahan tuo taas tuijotti, tv-tuolissaan. Keskittynyt ilme kasvoillaan ja tuttia tyytyväisesti luputtaen... Joo. Tiedän.   Ei pitäis pitää sitä telkkaria päällä koko aikaa. Mutta ei se meillä yleensä olekaan auki, ellei siitä katsota jotain.

Menin sitten lattialle seuraksi ja yritin leikkiä pojan kanssa. Laulaa , loruilla ja vaikka mitä, mitä vauvojen kanssa nyt touhutaan. Telkkari vaan oli kiinnostavampi. Ajatteli varmaan mielessään, että meetkös siitä raakkumasta. Sitten otin Onnin syliin ja päätin, että nyt riittää tuo töllön tollotus ja napsautin toosan kiinni. Onnin silmät levisivät suuriksi ja ilme ikäänkuin pysähtyi hetkeksi. Sitten silmät alkoivat kiertää telkkarin sivuja, ja taas telkkaria. Jos siitä ilmeestä pystyi lukemaan ajatuksia, Onni mietti selvästi, että "mihin ihmeeseen se tyyppi katosi, vastahan se oli tuossa??!!"    Se ilme oli NIIN huvittava, etten voinut olla nauramatta. Onni katsoi minua ja telkkaria vuoronperään, silmät selällään, ihmetellen: "mikäs tuolle nyt tuli?" ja mua vaan nauratti enemmän ja enemmän.   Nauru on tarttuvaa ja ei aikaakaan kun me molemmat naurettiin...  

Tämä toivottavasti toimii yhtä hyvin myös 15 vuoden kuluttua...

ps. Ilmoitin meidät vauvauintiin! Toivottavasti meille on vapaa paikka, niin päästään pulikoimaan. Me aloitetaan ryhmässä nimeltä Vesikirput   ja harrastuksen jatkuessa, 1-2 kuukauden jälkeen siirrytään edistyneempiin Kultakaloihin..    

Nyt nukkumaan,    pääsen Onnin viereen koisimaan kun Sami on töissä! Onni tuolla meidän sängyssä jo tuhisee... ihana rakas! 




Tapahtui eilen, perjantaina 4.5.2007:
(kertojana Onni)

klo 9.00
Heräsin pirteänä omasta pinnasängystäni. Juttelin hetken itsekseni ja vieressä hymyilevälle, värikkäälle Pilttinaamalle. Yleensä äiti kuulee, että olen herännyt ja rientää hakemaan minut sängystäni. Jos mitään ei tapahdu, voin aina nostaa kovemman metelin. Se yleensä tehoaa, viimeistään. Tällä kertaa sain säästää hentoja äänijänteitäni ja äidin kasvot ilmestyivät sängyn ylle. Äiti kysyi olenko nälkäinen ja nosti minut syliinsä vastausta odottamatta. Minulla olikin jo ihan kiljuva nälkä!

Syödessäni äiti kertoi, että isi lähti jo aamuvarhain töihin minun nukkuessani, mutta tulee jo illaksi kotiin. Me mentäisiin sillä aikaa käymään neuvolassa moikkaamassa Tiina-tätiä. Söin tyytyväisenä aamupalan, jonka jälkeen vaihdettiin vaippa ja puettiin puhtaat vaatteet. Olin edellisenä iltana käynyt kylvyssä uimassa ja olin ihan puhdas poika!

klo 10.00
Äiti nosti minut sitteriin istumaan ja leikittiin paapan ja Ritvan tuomalla matolelulla. Se on ihan huippukiva! Osaan jo itse ottaa siitä käsilläni kiinni ja heiluttaa. Se on pehmeä, ihanan värikäs ja maistuukin aika kivalle. Hetken aikaa sitterissä leikittyäni hermostuin, kun siinä ei oikein pääse liikkumaan. Yritin ja yritin nousta pystymmäksi, mutta eihän siitä mitään tullut. Onneksi äiti älysi nostaa minut leikkimatolle selälleen. Siinä jatkoin hetken leikkiä, kunnes alkoi vähän väsyttämään. Sekin kiukutti.

klo 10.30
Äiti nosti minut sänkyyni ja kehotti nukkumaan pienet tirsat ennen neuvolaan lähtöä. Sehän sopi, sillä luomet jo painuivat kiinni ja uni tuli melkein heti. Äiti oli iloinen, että nukuin niin kiltisti. Äiti sai minun nukkuessani käydä suihkussa ja syödä aamupalaa.

klo 12.00
Heräsin. Vielä vähän tokkuraisena äiti nosti minut syömään. Kylläpä nukkuessa olikin tullut taas nälkä! Ruokailun jälkeen sain kuivan vaipan ja istuin sitteriin katsomaan hetkeksi telkkaria. Sieltä tuli joku mielenkiintoinen sarja. Äiti haki sillä aikaa vaunut varastosta ja pakkasi hoitolaukun valmiiksi.

klo 12.45
Äiti puki minulle ulkovaatteet ja nosti vaunuihin. Sitten lähdettiin vaunuillen neuvolaa kohti. Vaunuissa on tosi kivaa matkustaa, siellä on pehmeä, suojaisa ja lämmin olla. Vaunujen tärinä alkaa aina nukuttaa, enkä jaksanut kauaa katsella kuomun reunassa keikkuvaa hiirulaista, vaan vaivuinkin taas pieneen uneen...

klo 13.00
Havahduin siihen kun äiti avasi vaunujen kuomua ja tuli valoisaa. Missä ihmeessä me oikein ollaan?? Ai niin, neuvolassa. Tiina-täti hymyili ja nosti minut hoitopöydälle. Sitten Tiina riisui minulta vaatteet ja vaipan, siinä samalla vaihdettiin kuulumiset. Kerroin Tiinalle monta juttua ja Tiina kehui miten söpö poika olenkaan.

Seuraavaksi minut nostettiin alasti sellaiseen vaakaan. Kuulin tädin sanovan, että painan 6450g. Puntarista siirryin pituutta mittaamaan. Äiti piti päästäni kiinni  ja Tiina mittasi pituudekseni huimat 64,5cm. Olin kuulema kasvanut taas tosi hienosti, ei niinkään painoa tällä kertaa, mutta pituutta. Äiti nauroi, ettei meillä ole enää edes metriä pituuseroa! Päänympäryksekseni mitattiin nauhalla 42,2cm.

Kuulin äidin kyselevän, että mistä tietää maidon riittävän ja milloin voin alkaa maistella kiinteitä. Siis mitä ihmettä?? Kiinteitä? En minä halua mitään muuta kuin maitoa, se on ihan parasta!! Tiina kertoi äidille, etten vielä varmaankaan tarvitse lisäruokaa, koska yöt sujuvat niin hienosti. Nukun öisin yleensä 4-6 tuntia heräämättä. Sitten jos alan öisin herättelemään äitiä useammin, voi olla kyse nälästä ja silloin minulle saa antaa äidinmaidonkorviketta imetyksen lisäksi. Perunaa ja muita kasvissoseita saan alkaa maistelemaan siinä neljän kuukauden iässä. Jännää, miltähän peruna maistuu?

Tiina-täti esitteli minulle hienoja leluja, joita seurasin katseellani kiinnostuneena. Näytin myös miten hienosti pääni seuraa käsistä nostettaessa ja kuinka jäntevästi pidän päätä pystyssä mahallaan maatessani. Tiina kehui ja kertoi, että pää nousee noin hyvin yleensä vasta 4 kuukauden ikäisenä. Hymyilin ja olin muutenkin äidin ja tädin mielestä tosi reipas. Äiti suukotteli minua, taisi olla aika ylpeä pojastaan!

Tässä vaiheessa me yleensä ollaan puettu vaatteet päälle ja lähdetty kotiin, mutta nyt puettiinkin pelkkä body, eikä housuja. Menin äidin syliin ja ihmettelin siinä, että mitähän nyt tapahtuu. Olin vähän ihmeissäni kun täti laittoi sellaisen pillin suuhuni ja ruiskutti jotain nestettä, kahteen kertaan vielä! Oli vähän pahan makusta, mutta nielaisin kiltisti kaiken. Se oli kuulema rokote rotavirusta vastaan.

Sitten Tiina pyyhkäisi lapulla jalkaani. Siihen kuulema laitettaisiin toinen rokote. Voi itku miten inhottavaa se oli!! Sattui ihan kamalasti ja alkoi itkettämään. Onneksi se meni tosi nopeasti ohi ja sain siihen laastarin. Äiti lohdutti ja tajusin, että eihän tässä mitään hätää olekaan. Vähän vaan kirpaisi!

Sitten puettiin taas ulkovaatteet päälle ja sanottiin Tiinalle heippa. Seuraavan kerran nähdään kuukauden kuluttua.

Näin Tiina kirjoitti neuvolakorttiini:
"Tosi tyytyväinen poika. Ilmeikäs. Hymyilee. Käsiä käyttää. Jäntevä poika. Siro. Kasvaa omilla käyrillä."

klo 13.40
Lähdettiin äidin kanssa kulkemaan kotiapäin. Alkoi taas nukuttamaan, joten annoin unen tulla... Äiti oli sillä välin käynyt kahvilassa nautiskelemassa ison kupillisen lattea ja palan juustoista piirakkaa. Minä vaan vetelin unta vaunuissani, ihan kaikessa rauhassa. Oltiin kuulema myös vähän ulkoiltu ja käyty kaupassa. Kyllä ulkoilmassa on mukava nukkua!

klo 15.30
Tultiin kotiin. Äiti nosti minut vaunuista omaan sänkyyni jatkamaan unia. Voi että olin väsynyt!

klo 17.00
Heräsin ihan älyttömän kovaan nälkään! Tuntui että kuolen, ellen saa tissiä suuhun hetipaikalla! Huusin äidille, että nyt on kiire!! Äiti nosti minut syömään ja voi että teki hyvää... Kummitäti Minnakin oli tällä välin tullut meille kylään, mutta en ollut huomannut, kun olin niin keskittynyt syömiseen...

Sitten isikin tuli kotiin! Ihanaa, olikin jo ikävä. En jaksanut kuitenkaan kauaa jutella, sillä minua alkoi taas nukuttaa. Olinpa ihan epätavallisen väsynyt! Isin kanssa molemmat ruvettiin päiväunille.

klo 19.00
Heräsin tosi pahalla päällä. Oli jotenkin tosi kurja olla ja vaan itketti... Mahaan sattui ja äidin sylissäkään ei ollut hyvä olla. Äiti tarjosi minulle rintaa, mutta suutuin siitäkin, kun typerä äiti ei tajunnut että mulla on paha olla, eikä nälkä! Isikin heräsi ja ne siinä juttelivat, että nyt ne rokotusten sivuvaikutukset alkoivat. Huusin, että tehkää jotain!!! Äiti vaan yritti silittää ja tunkea sitä iänikuista tuttia suuhun.. Eihän se auttanut, kun sattui ja oli niin huono olo. Itkin ihan tosi kovaa, niin kovaa kuin ikinä jaksoin! Ja se on aika kovaa se.

Äiti yritti mitata korvakuumemittarilla korvastani kuumetta, mutta eihän se oikein onnistunut, kun mulla on vielä niin pienet korvakäytävät, että se mittari ei mahtunut sinne. Sitten äiti nosti minut hoitopöydälle, otti vaipan pois ja mittasi toisella mittarilla pyllystä. Sekin oli tosi inhottavaa ja jatkoin vaan itkuani.. "37,2 astetta" kuulin huutoni keskeltä äidin sanovan ja sitten ne kuulema päättivät antaa mulle jonkun supon. Ajattelin, että ihan sama, kunhan se auttaisi tähän kurjaan olooni! Äitiä tais vähän jännittää, se kun ei ollut ikinä vielä joutunut antamaan mulle suppoa... Eikä se kyllä minustakaan kivaa ollut. Tuntui, että siinä menee ikuisuus kun äiti joutui pitämään sitä suppoa pyllyssäni paikallaan niin kauan, että se suli, kun se olisi muuten tullut pois. Niin kovasti huusin ja työnsin.

Vihdoin sain taas housut jalkaan ja pääsin äidin sylkkyyn takaisin. Pikkuhiljaa lääke alkoi vaikuttaa, eikä enää ollut niin paha olla. Olin kyllä jo niin väsynyt huutamisestakin.. Huuto laantui, mutta nyyhkytin vielä äidin turvassa jonkin aikaa. Sitten sain tissin suuhun. Voi että, en edes ollut huomannut miten nälkä oli tullut kaikessa tohinassa! Syönnin jälkeen olin jo aika hyvällä tuulella ja hymyilinkin. Lääke alkoi väsyttämään, joten pääsin omaan sänkyyni taas lepäämään. Siellä sitten torkahtelin, mutta en nukkunut enää niin kovin sikeästi, kun olin nukkunut päivällä jo niin paljon. Olin kuitenkin niin poikki, että pötköttelin vaan rauhallisena, tutti suussa ja katselin silmät pyöreänä ympärilleni.

Äiti ja isi kuuluivat olevan tosi helpottuneita kun en enää itkenyt. Niistäkin tuntui varmaan tosi pahalta, kun minulla oli niin huono ja kipeä olo.

klo 21.00
Olin edelleen hereillä omassa sängyssäni, kun äiti tuli nostamaan minut iltapesulle. Käytiin vessassa pesemässä peppu, kädet ja kasvot. Sitten laitettiin kuiva vaippa ja yöpuku päälle. Menin ihan kiltisti takaisin sänkyyni, vaikka olin ihan pirteä.

klo 22.30
Söin vielä mahan täyteen maitoa iltapalaksi.

klo 23.00
Äiti oli jo monta kertaa käynyt sanomassa, että nyt silmät kiinni. Vihdoin minua alkoikin väsyttämään. Oli ollut niin rankka päivä... Mutta äiti ja isi kehuivat ja sanoivat, että olin ollut tosi reipas! Hyvänyöntoivotusten ja iltapusujen jälkeen vaivuinkin jo sikeään uneen...



Torstai 3.2.2007

Tänään on ollut ihan ok päivä. Onni nukkui hienosti kolmen tunnin päikkärit omassa sängyssään ja minä SAIN tiskata ja tehdä ruokaa sillä välin... Herätessään ei oikein mikään kelvannut. Söi, mutta jatkoi kiukuttelua sylissä, lattialla, sängyssä, sitterissä... Kunnes keksin nostaa sitterin poikineen telkkarin eteen ja telkkarista sattumanvaraisesti TV2 ja "Kenguruklinikka". Sitä sitten tyytyväisenä tapitti. Äiskä kävi vähän kameralla härnäämässä, mutta ei se mitään kun sai sen jälkeen taas jatkaa töllön töllöttämistä...


Äiti, mee pois sen kameran kanssa!