KESKIVIIKKO 7.9.2005
Köröteltiin eilen illalla savonmualta takaisin Helsinkiin. Tentti
tuntui menevän ihan hyvin, hyvä niin sillä luinkin vielä koko pitkän ja
puuduttavan junamatkan siihen. Viisi tuntia!
Sami tuli maanantaina iltapäivällä noukkimaan minut Sannan kämpiltä. Kahvittelun ja halien jälkeen
lähdettiin Siilinjärvelle.
Vähän jännitti, mutta ei tietenkään paljoa koska olen niin rohkea. 
Petteri oli kotosalla kun saavuttiin perille ja ehdittiin katsastaa
pihamaa ja talo, ennen kuin Samin vanhemmat tulivat kaupasta. Kivaa oli
nähdä kaikki yhtä aikaa ja tutustua
vaikken kovin puhelias ollutkaan vaan lähinnä
Ujo Piimä.
Grillattiin ja tutustuin perheen sarjakuvataiteilijan tuotoksiin ja
hihittelin tämän hauskoille neronleimauksille. Petteriä kuulemma vähän
jännittää, miten ihmiset reagoivat piirtämiinsä sarjakuviin, mutta
minun kohdallani ihan turhaan. Osuu ainakin meikäläisen huumorintajun
kanssa ihan nappiin!
Siinä se ilta sitten rattoisasti sujuikin naureskellessa Samin
lapsuudenkuville. Milloin oltiin puussa, milloin silmä mustana
uuninpankolla. Yleensä puussa, tai halkopinon päällä.
Petterikin oli osannut hienosti poseerata pienenä, tavallisesti pulla
kourassa ja ruokaa enemmän suun ympäristössä kuin nenän alla olevalla
lautasella.
Söpöjä olivat kuin mitkä. 
Saunan jälkeen hörpättiin iltakahvit ja olinkin jo valmista kauraa
painumaan pehkuihin. Notkuttiin vielä hetki kuitenkin telkkarin edessä,
ennen kuin rojahdettiin väsyneinä vällyjen väliin. Sami -rakas oli
tietenkin aika haikeana, erityisesti pois lähtiessä. Onhan Siilin koti
myynnissä ja viimeisen kerran siellä käymässä. Inhottavaa kun en voi
mitenkään helpottaa toisen oloa!
Voi vain olla ja
halata ja silittää. Toivottavasti siitä on edes vähän lohtua.
Appråpåå! Sitten tämän päiväkirjan pääaiheeseen: tilasin äsken taas
mammaksi.fi:stä kolme uutta raskaustestiä, postituskulujen kanssa
yhteensä vain 8 euroa. Toivottavasti ne tulisivat jo huomenna, että
voisi vaikka perjantai-aamuna testata… tai huomenna! Todennäköisesti
siinä käy kuitenkin niin, että marssin jo tänään apteekkiin.
Kun on malttamaton ja kärsimätön, niin on.
Syytän geenejä ja kasvatusta. Täytyy konsultoida tulevaa isukkia tässä
testiasiassa, jahka tuo saapuu koulutuskeikalta. Se oli niin söpönä
taas lähtiessään töihin. Olisi tehnyt mieli hyökätä kimppuun ja
rutistaa ja suukottaa henkihieveriin, mutta enhän voinut kun toinen oli
juuri työllä ja tuskalla saanut paitansa silitetyksi…
Söttänä. Täytyy purkaa hellyyskohtaus sitten vasta illemmalla. 
On se vaan niin IHQ!! :)
Vähän käy sääliksi poloista, kun joutuu minun hulluuskohtausteni uhriksi aina äkkiarvaamatta! Milloin iskee pakottava tarve
halia ja pusia 
, milloin taas
taivas pimenee ja maa järisee 
Eilen oli vuorossa se jälkimmäinen vaihtoehto… Vaikka maa järiseekin,
niin salamat ei yleensä lentele. Vaikka en tiedä kumpi olisi parempi,
kunnon myrsky kerralla ja raikas ilma jälkeenpäin kuin painostava ja
ahdistava matalapaine joka kestää ja kestää ja kestää… Vaikka on meillä
ainakin yksi herätyskello törmännyt voimalla lattiaan ja moni muukin
esine olisi voinut kokea saman, ellei allekirjoittaneella olisi niin
pitkä pinna..
Eilen menin sitten mököttämään koko automatkan kuin viikon auringossa
lämmennyt hapankaali, enkä edes kertonut syytä. Ei kait mulla mitään
oikeaa syytä ollutkaan, kunhan vaan teki mieli kiukutella.
Jep jep, näin meillä.
Loppu hyvin kaikki hyvin, kiitos Samin ymmärtäväisen, kärsivällisen ja ihanan luonteen.
Kyllä minä sitä otusta rakastan ihan hirveän paljon! Niin, että siinäs kuulit jos luet tätä. Saisit kyllä itsekin joskus kirjoittaa tähän.
10.5.2006 Keskiviikko (rv 5+0)
Sanotaan ja tosi se onkin,
että juuri ennen meidän syntymäämme
enkeli painaa sormensa huulillemme ja sanoo
"hys hiljaa, vaikene siitä minkä tiedät".
Tästä johtuu, että meillä on syntyessämme
kuoppa ylähuulessamme
emmekä muista mitään mistä tulimme.
(Roderick Macleish)
Huom. päivämäärä!
Tuosta saisi vaikka kokonaisen kirjasarjan, jos dokumentoisi kaikki
tapahtumat viime syyskuusta tähän päivään! Paljon on ehtinyt
tapahtumaan.. Lyhykäisesti siis. Syksyllä plussasin. Voi sitä ilon
päivää.
Kahdeksisen viikkoa ehdin ammentaa tajuntaani (myös Samin tajuntaan) vauvahössötystä
kakkavaippoja ja unettomia öitä, kunnes rakas "Kirppumme" (enkelivauva..)
osoittautui tuulimunaksi. Mun mielestä valeraskaus olisi osuvampi
nimitys. Pah, luontoäidillä lienee melko kieroutunut huumorintaju..
Meitä huijattiin, vedettiin höplästä, narutettiin ja kusetettiin ihan
kunnolla!
Perhesuunnittelusivuilla
kerrotaan seuraavaa tuulimunasta. "Munasolu hedelmöittyy ja alkaa
jakautua samalla kun kulkeutuu kohtuun ja kiinnittyy sen seinämään.
Istukka kehittyy, samoin sikiöpussi joka täyttyy lapsivedellä ja kohtu
kasvaa. Raskaushormonia (hCG) muodostuu ja raskaustesti näyttää
positiivista. Normaalit raskausoireet ilmenevät (rintojen arkuus,
pahoinvointi, väsymys jne.) mutta sikiötä ei muodostu lainkaan. Raskaus
on hedelmöittymishetkestä tuomittu eikä mikään hoito tai lääke auta." (http://metku.net/~pesu/tuulimuna.html).
Yllättävän hyvinhän tuon kuitenkin otti. Sairaslomaa sain peräti kolme päivää, joista kaksi osui viikonloppuun…
Just. Tuulimuna, joka luetaan keskenmenoksi, mutta josta saa vähemmän
sairaslomaa kuin poskiontelotulehduksesta! Mutta meitä siis vaan vähän
vedätettiin, kukaan ei ollut sentään kuollut. Elämä jatkuu, ajateltiin.
Minulle tuli vuosi lisää mittariin.
Pidettiin tuparit. 
Käytiin Tukholman risteilyllä.
Jouluna
oltiin Istunmäellä ja kotimatkalla piipahdettiin Uuraisilla mummon
luona, sekä pikavisiitillä viemässä jouluterveiset Nikaloille ja
Irjalle. Joulupäivänä Samilla oli työvuoro ja Samin äiti tuli
Helsinkiin. Tapaninpäivänä suunnattin Uuteenkaupunkiin Samin äidin luo.
Vuosi
vaihtui suhteellisen rauhallisissa merkeissä Kopsan Katrin ja
Jussin kanssa meillä mm. kuohuviiniä nautiskellen ja Trivial
Pursuitissa kisaillen. 
Helmikuussa
reissattiin lakeuksilla Samin sukulaisten luona, Teuvalla ja
Horonkylässä, sekä Vaasassa ja Kuortaneella. Koin myös mahtavan
kulttuurielämyksen vieraillessamme Tuurissa, Keskisen
kyläkaupassa. 
Maaliskuun
alussa, tarkemmin 6.3. minusta tuli virallisesti "neiti melkein rouva
Saarela". Romanttinen kosinta tapahtui Suomenlinnassa, todellisen
talvimyrskyn ja kamalan räntäsateen armoilla. Silti oli oikein lämmin
olo.. Aikaisemmin
päivällä oli tarkoituksenamme vaan "käydä katselemassa sormuksia",
mutta kuinkas kävikään. Eihän niitä malttanut sinne kauppaan jättää!
Samin serkku Sanna ja miehensä Sauli saivat pojan, Lauri Matti Ilmarin! 
Vappua juhlistettiin Anun ja Minnan kanssa meillä. Pyörähdettiin myös kaupungilla, Memphisissä ja Café Punawuoressa. 
Upouudet, kiiltävät kihlasormukset
Nyt
eletään siis jo toukokuuta ja ulkona on ollut monta päivää aivan
mielettömän upea, aurinkoinen ja lämmin ilma! Ollaan parina päivänä
oltu makoilemassa lähipuistossa ja hankittu rusketusrajat. Vappuaattona
tein raskaustestin varmuuden vuoksi, että tietää voiko ottaa
kuohuviiniä. Negatiivinen tulos kyllä vähän harmitti, mutta toisaalta
sai nautiskella drinksuista. Toisen testin tein lauantaina 6.5. joka
myös näytti negatiiviselta… Sanoin kyllä Samille, että tuo testi ei
kyllä pidä paikkaansa, sillä olen ihan varmasti raskaana! Seuraavana aamuna vielä vilkaisin tikkua, ennen kuin heitin sen roskiin. Siihen olikin ilmestynyt haaleista haalein viiva! 
Mutta ohjeissa sanotaan, ettei testin tulos enää 15 minuutin jälkeen
ole luotettava. Ja siitä oli kulunut kuitenkin useita tunteja! Mutta
mahassa kävi sellainen poreilu, että en uskonut, vaan testasin
maanantaiaamuna vielä kertaalleen. Tällä kertaa testitikkuun ilmestyi
taas haalea viiva, mutta selväsi tummempi kuin edelliseen.
Pitää kyllä vielä loppuviikosta testata se "oikea" positiivinen viiva
siihen tikkuun, että Saarelakin uskoo. Itse kyllä tiedän jo. 
Mahassa on käynyt sellainen poreilu ja vatsalihakset ovat ikään kuin
maitohapoilla. Jännä tunne. Välillä repäisee ja vihlaisee mahasta
kipeästi, varsinkin jos liikahtaa nopeasti. Nälkä tulee huomattavasti
nopeammin kuin aikaisemmin. Ja mua huimaa koko ajan, erityisesti jos on
vähän nälkä. Lämpötila oli 37,1 ja välillä on kylmä ja välillä
hikoiluttaa kovasti, erityisesti yöllä. Onneksi ei vielä ainakaan ole
tullut huonoa oloa, paitsi tänä aamuna oli pientä etovaa oloa
havaittavissa. Sanoin Samille siitä, ja toinen kysyi että: "et kai sä
vaan ole kipeäksi tulossa?". Höhlä! Olen kyllä, seuraavaksi yhdeksäksi
kuukaudeksi.. :) Niinpä
sitten ilon ja onnen päivänä, torstaina 12.5.2006 tuli raskaustestin
tikkuun vihdoin, pitkään odotettu oikea viiva ja sain varata
ensimmäisen ajan äitiysneuvolaan. 
"Sikiö
on nuppineulanpään kokoinen, eikä sitä voi vielä nähdä
ultraäänilaitteella. Aivojen, selkäytimen ja sydämen kehitys on
alkanut."
16.5.2006 Tiistai (rv 5+6)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Selkäranka, selkäydin, aivot, sydän, luut ja lihaksisto
alkavat vähitellen kehittyä. Kaksi sydänputkea muotoutuu ja kun ne
sulautuvat yhteen yhdeksi putkeksi niistä kehittyy alkeellinen sydän.
Kun alkio on 25 päivää vanha, eli tämän viikon puolivälissä, alkaa
pikku sydän lyödä ja pumpata nestettä kehon eri osiin.
PITUUS: 1-3 mm
Edelleen ollaan raskaana. :) 
Eilen
ja tänään piti käydä kaupoilla, poltteli nimittäin palkka aika pahasti
tilillä… No, mitään sinänsä järkevää en saanut ostettua, mutta rahaa on
silti palanut. Piti saada Samin Paapan juhliin joku kolttu, mutta
ostinkin kahdet lököhousut kotioloihin ja kaksi toppia. Sitten piti
ostaa myös kasvojenpesuainetta, ja haksahdin ostamaan Diorin
puhdistusaineen, joka maksoi melkein kolmekymppiä. Sami sanoi hinnan
kuullessaan, että tuon kyllä pitäisi varmaan räjäyttää lika pois…
:) Ei se kyllä kovin kallis ollut, on niitä kalliimpiakin. Ja
onhan se sitä paitsi Diorin. :)
Huimaa,
huimaa ja huimaa. Siinä mun oireet oikeastaan. Ja väsyttää. Kaupassa
piti muutaman kerran tarrata kiinni Samista, seinästä tai mikä nyt
käteen sattui osumaan. Muuten olisin tehnyt kuperkeikan. Nyt taidan
mennä syömään, nälkä tuli shoppaillessa. Sami, alias bestman on
suunnittelemassa Esan ja Hennan häitä.
Ai niin. Ostettiinhan me lahjat Samin Paapalle ja Lauri Matti
Ilmarillekin. Paappa saa 50 euron lahjakortin Intersportiin ja
kummipojalle menee kastetodistuksen säilytystä varten sellainen
tinarulla.
22.5.2006 Maanantai (rv 6+5)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Sikiö on C-kirjaimen muotoinen, suuri pää toisessa päässä ja
häntä toisessa. Se muistuttaa enemmän katkarapua kuin ihmistä! Useimmat
elimet alkavat muodostua ja viikon loppupuolella pienistä nupuista
alkavat kehittyä kädet ja jalat. Sydän täyttyy verellä ja verisolut
kehittyvät ruskuaispussin seinämässä. Tähän saakka on sydän pumpannut
nestettä, mutta nyt pienissä verisuonissa kiertää ihan oikeaa verta.
PITUUS: 4-8 mm
Huomenna lähdetään Riikaan neljäksi päiväksi, jipii!!
Huominen päivä on yhtä tuskaa, kun lento lähtee vasta puoli yhdeksän
maissa illalla. En malttaisi odottaa! Edessä on pitkä päivä.
Viikonloppuna
oltiin siis siellä Samin Paapan 75 v. juhlissa. Oli oikein kivat juhlat
ja näin taas uusia sukulaisia Saarelan puolelta. Ja nähtiin tietysti
ekaa kertaa Lauri Matti Ilmari, meidän kummipoika. Oli se kyllä
suloinen pikku mies, joka tuoksuikin ihan vauvalle… Porukka vaan
vitsaili, että varokaas vaan, tuo voi olla tarttuvaa sorttia. Voi kun
tietäisivät. Noh, ehkäpä vauvauutinen on jo levinnyt kun seuraavan
kerran mennään sinne. Ristiäiset ovat vajaan kahden viikon kuluttua.
Sami harjoittelee, sylissä kummipoika Lauri Matti Ilmari. Näissä Paapan kemuissa kukaan ei vielä tiennyt, hihihi...
Meinattiin nimittäin tuon sulhon kanssa lähettää tuleville isovanhemmille vihjaileva kortti Riiasta. Terveisiä lähettävät Katri, Sami ja "salamatkustaja".
Hihiih!! Jänskää. Mitähän ne sanoo.. Mutta hauskaa kertoa, kun en
malttaisi enää olla kertomatta. Vaikka toisaalta sitä kertomista tekisi
mieli vieläkin pimittää! Koska se on niin kivaa! Kun se on ohi, niin
enää ei ole mitään jännää kerrottavaa!! Ihan kuin jouluna tai
synttäripäivänä, kun haluaa niin kovasti antaa jo lahjan, mutta kun
lahja on avattu, ei ole enää mitään jännitettävää.
Nyt taidan vetää peiton korviin, niin tulee huominen nopeammin ja voi pakata!! Gutt natt eli natkut!
13.6.2006 Tiistai (rv 8+5)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Aivot kasvavat nopeasti ja aivojen osiot rajautuvat ja
tulevat selvemmiksi. Aivolisäke, tärkeä elin, joka säätelee hormonien
tuotantoa, kehittyy. Tämän viikon aikana alkavat sormet, varpaat ja
olkapäät muodostua. Vartalo suoristuu ja pää pyöristyy. Alkio alkaa
muistuttaa pientä ihmistä, mutta se ei ole juuri kirsikkaa suurempi.
PITUUS: 15-22 mm
PAINO: 0,5 g
Reissu
meni kivasti ja lähetettiin tuleville isovanhemmille ne kortit, joita
suunniteltiin. Ei kuitenkaan maltettu odottaa postin kulkua, vaan
lähetettiin tekstarit jo reissun päältä. :)
Matka meni hyvin ja oli oikein hauskaa, paitsi mulla alkoi pieni
kuvotus reissun loppua lähestyttäessä. Kaikki ruoka alkoi vähän
tökkimään, vaikka paljon syötiinkin. Luulinkin ensin, että olen syönyt
jotain sopimatonta, mutta huono olo vaan jatkui kotona.
Latvian Riiassa toukokuussa 2006, hyvin oli jo "pullat uunissa"..
Nyt
kuitenkin jo helpottaa, eikä ole onneksi kertaakaan tarvinnut halata
pönttöä… Ihan hyvin siis voidaan, jos iskiassärkyä ei lasketa. Sekään
ei onneksi vaivaa koko aikaa, vaan välillä vain.
Latvian kansallisoopperassa Naamiohuveja katsomassa ja kuulemassa
Riiasta
palattuamme Petteri ja Leila, sekä pieni Vilma –koira tulivat meillä
käymään parin päivän visiitille. Nyt on myös Lauri Matti Ilmarin
ristiäiset juhlittu ja Samin suvulle kerrottu uutiset. Oli aika hauskaa!
Sydämenvaltaajat ja/tai riiviöt, Sami ja Vilma ;)
Viime
viikolla oli ensimmäinen neuvolalääkäri, jossa yritettiin jo kuunnella
Dopplerilla sydänääniä vatsan päältä, mutta eihän ne vielä tässä
vaiheessa kuuluneet. Pieni hätä ja ahdistus kuitenkin iski, kun
lääkärin mukaan kohtu on niin pieni, ettei osannut sanoa minun olevani
raskaana! Sanoi vain, että jos asia häiritsee, niin kannattaa mennä
yksityiselle ultraan varmistamaan asia. Eiliseksi sain onneksi jo ajan
espoolaiselle lääkäriasemalle.
Siellähän se 2 cm pitkä itiö köllötteli tyytyväisenä ja sydänkin löi kovasti, joten ei hätää!! Kaikki oli ihan kunnossa.
:)
Huh, mikä helpotus. Nyt malttaa sitten odottaa sitä juhannuksen
jälkeistä neuvolaa rauhallisin mielin, jossa sydämen syke varmaankin
kuuluu jo Dopplerillakin.
Ultrakuva Itiöstä
Laskettu aika muuttui, ainakin toistaiseksi, 19.1.
ja viikko lähti pois raskauden kestosta, eli ei olla vielä ihan niin
pitkällä kuin luultiin. Se selittääkin sen, että se raskaustesti näytti
niin myöhään positiivista..
Nyt
soittamaan äidille, joka täyttää tänään pyöreät 50 vuotta.
Viikonloppuna onkin sitten ikävä reissu Uuraisille, Erkki-enon
hautajaisiin.
:(
1.7.2006 Lauantai (rv 11+1)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Tällä viikolla silmäluomet peittävät silmät, eivätkä ne
avaudu ennen 27. viikkoa. Sikiön oma maksa, suolisto, aivot ja keuhkot
alkavat vähitellen toimia ja pään kasvu hidastuu. Ikeniin ilmestyy 20
pientä hampaan alkua. Viikon lopulla suolisto yhdistyy vatsaan ja
napatyrä häviää. Ohutsuolisto on poimuuntunut ja suoleen kasvaa
nukkalisäkkeitä, joiden kautta ravintoaineet imeytyvät kehoon syntymän
jälkeen. Ruoansulatuslihaksisto alkaa toimia ja supistella. Sikiö
liikkuu paljon, mutta näitä liikkeitä äiti ei vielä tunne.
PÄÄ-PERÄMITTA: 41-52 mm
PAINO: 5-10 g
Se
on sitten heinäkuu jo. Maanantaina käytiin tervehtimässä neuvolantätiä.
Terkkari epäili, ettei välttämättä saada vielä Dopplerilla sydänääniä
kuulumaan, mutta pienen etsinnän jälkeen… "viuh, viuh, viuh.."
Siellä se pieni sydän tarmokkaasti pumppasi! Ihanaa kuultavaa.
:) Voisin vaikka joka päivä kuunnella sitä.
Juhannus
tuli, oli ja meni, tuskin huomasinkaan koko juhlaa. Sami oli
aattoaamusta juhannuspäivän aamuun huolehtimassa Itä-Uusimaan
asukkaiden hyvinvoinnista, joten minä täällä vaan köllöttelin kotona ja
kasvatin mahaa. Menihän se juhannus niinkin. Juhannuspäivänä käytiin
tutustumassa Pihlajasaareen, kun kumpikaan ei siellä ollut koskaan
aiemmin vieraillut. Mukava saari, täytyy mennä toistekin. Illalla
käytiin vielä Munkanrannassa piknikillä maistelemassa uusia perunoita
ja silliä, salaatteja ja leipää. Minäkin juhlistin juhannusta
kumoamalla yhden pullon mietoa lonkeroa ruuan kanssa ja kotona vielä
pullon ykkösolutta! Sunnuntaina ajeltiin ihastelemaan rantakallioita
Porkkalanniemessä. Oli kyllä tosi upeat maisemat, siellä voisi viettää
vaikka kokonaisen päivän!
Sami ja kesäinen taivas Porkkalanniemellä
Lisäksi
piipahdettiin Kirkkonummella kotieläinpuistossa ihmettelemässä kissoja,
koiria, hevosia, aaseja, vuohia ja vaikka mitä muita söpöjä
karvakuonoja. Eniten meitä varmaan sekä pelotti että huvitti läteissään
nukkuvat kaksi laiskaa sikaa; toinen pienempi musta kinkku, joka
kuorsasi äänekkäästi ja isompi, peräti 400 –kiloinen jätti, joka
myöskin onneksi nukkui… "Pikku" possuilla oli nimittäin vapaa kulku
pihamaalle avonaisista ovista!
Söpöjä "pikku" possuja
Nyt
on ehkä ihan viime aikoina alkanut tajuamaan, että meille on oikeasti
tulossa vauva. Tai en tiedä, olen kovasti surffaillut netissä
vauvasivuilla ja ihastellut vaunuja, vaatteita ja kaikkea mahdollista
vauvatavaraa. Olisi kyllä ihanaa löytää meille kolmio, niin pääsisi
sisustamaan vauvan huonetta!! Alkuun kyllä varmaan vauvan sänky tulee
meidän sängyn viereen, mutta siitä pikkuhiljaa yöherätysten vähentyessä
siirretään omaan huoneeseen nukkumaan. Lisäksi olen yrittänyt kovasti
päästä sisään kestovaippojen ihmeelliseen maailmaan. En ole vielä ihan
täydellisesti onnistunut.. En ole ihan varma kuinka ne toimivat, ja
niillä on niin monia erilaisia nimiäkin. Mutta ehdottomasti haluan,
että me otetaan kestovaipat käyttöön. Tai ainakin aluksi kokeillaan ja
katsotaan kuinka sujuu. Järkyttävää miten paljon kertakäyttövaipoista
tulee jätettä, n. 1500 kg arviolta yhdestä lapsesta. Vaippajäte myös
maatuu satoja vuosia ja niistä vapautuu ilmakehään metaania.
Kestovaippailussa on myös muita hyviä puolia: ne tulevat tosi paljon
halvemmiksi ja ovat vauvan iholle hellempiä.
Olo
on ollut melko hyvä, tosin väsyttää edelleen. Tänäänkin vetäisin
sellaiset kevyet kolmen tunnin päiväunet. Ruoka on alkanut paremmin
maistumaan, mutta mitään grillattua lihaa tms. ei kyllä tee vieläkään
mieli, yöks! Hedelmiä olen popsinut paljon ja jätskiä tekee myös
kovasti mieli. Äsken tein kasviskeittoa ja kyllä maistui, vaikka oli
tosi yksinkertainen: perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia,
kesäkurpitsaa ja purjoa. Nami.
Mahassa
tuntuu välillä pientä juilimista, muttei mitään kummempaa. Pari päivää
sitten maha oli koko päivän tosi kipeä ja selkääkin särki ja alkoi jo
pelottamaan, mutta onneksi se meni yön aikana ohitse. Muuten tuohon
ihan alavatsalle on noussut sellainen greipin kokoinen pallero.
:)
Jännä sitä sivellä ja ajatella, kuinka nopeasti se on kasvanut. Muuten
mun maha onkin ihan pallo. Mulla alkaa iso mahakumpu heti rintojen
alta, aivan kuin olisin kahdeksannella kuulla.. Eikä sitä pysty
vetämään sisään. Mulla ei siis ole minkäänlaista vyötäröä, kammottava
valas! Hmm, ilmeisesti maitovalas… Näyttää siltä kuin olisin lihonut
kovasti mahan kohdalta, mutta ei vielä siltä, että olisin raskaana.
Onneksi turvotusta ei ole muualla, sormus mahtuu ihan samalla tavalla
kuin aikaisemminkin.
Huomenna on vapaapäivä ja maanantaina sitten
niskapoimu–ultraan kätilöopistolle!
Siihen ei ole pakko mennä, mutta haluan nähdä vauvan taas ruudulla ja
selkiytyy ehkä vähän paremmin tuo lasketun ajan ajankohta. Ja
JOS
sattuisi niin ikävästi, että sikiön niskapoimussa olisi turvotusta ja
mahdollinen kehityshäiriö, haluaisin joka tapauksessa tietää siitä,
että osaisin hankkia tietoa. Aborttiin en tässä vaiheessa enää
ryhtyisi.
PAITSI, jos asiat
olisivat niin huonosti, että vauvan elinmahdollisuudet olisivat
minimaaliset. Silloin varmaan harkitsisin jo, riippuen tilanteesta. Jos
oikein ajattelee, niin mieluummin abortti, kuin koko raskauden aikana
tapahtuva kiintyminen tulokkaaseen ja sitten muutaman kuukauden ikäisen
vauvan hautajaiset… Mutta en halua ajatellakaan nyt sitä.
Ja
onneksi tuleva isä on näistä asioista samaa mieltä, kun ollaan juteltu.
Aina kaikki hokee sitä iänikuista kliseetä, että "ei väliä, tuleeko
tyttö vai poika, kunhan on terve".
Meille tuleva vauva on ihan yhtä rakas ja tervetullut, vaikka se ei olisikaan terve. Mutta totta kai toivotaan niin!
Nuuksiossa jaksaa vaeltaa, kun välillä pysähtyy pussailemaan :)
Minna
on alusta asti ollut sitä mieltä, että meille tulee tyttö. Saa nähdä
kuinka ennustuksen käy. Parin netissä olevan testin mukaan myös meille
olisi tulossa tyttö, mutta huumorilla niihin on suhtauduttava. Mulla on
myös ollut ehkä ihan pikkiriikkisen tyttöolo, mistä lie johtuu. Sami on
sanonut samaa. Mutta silti, oli kumpaa sukupuolta tahansa, me
sovittiin, ettei oteta selvää sukupuolesta etukäteen vaan jännitettään
ihan sinne h-hetkeen asti.
5.7.2006 (rv 11+5)
Ensin aamukastetta laitetaan
pieneen kultaiseen rasiaan.
Hopeaa enkelinsiivestä ripotellaan
ja auringonvalolla sekoitetaan.
Näin pienet vauvat valmistetaan.
Hip
hei! Näin se raskaus edistyy, nyt on siis jo ensimmäinen kolmannes ja
kriittisin kehitysvaihe takana. Tai no, ylihuomenna jos viilataan
pilkkua. Nyt kuulema pitäisi alkaa "sata onnellista päivää", jolla
tarkoitetaan raskauden toisen kolmanneksen helpompaa vaihetta.
Ensioireet ovat ohitse ja tuleva äiti voi paremmin ja on pirteämpi.
Jaa. Tiedä nyt sitten. Väsyttää kyllä edelleen aika tavalla, eikä
kaikki ruuatkaan maistu, mutta on toki parempi olo kuin muutama viikko
sitten. Hemoglobiini on varmaan laskenut, kun noustessa ylös aina
huimaa. Alussa hb oli muistaakseni 123 mmol/l.
Maanantaina
mentiin jännityksestä kihisten Kätilöopistolle. Meidät otti vastaan
noin nelikymppinen kätilö, jolla oli huvittava tapa puhua kirjakieltä
ja lässyttää ja hössöttää:
"Voi
kun hän on niin kiltti sikiö, että hän antaa minun näin mitata itsensä.
Vaikka on hän kyllä kovin liikkuvainen ja vaikeassa asennossa.. No voi
kauhea, eihän hänen asennossaan nyt mitään vikaa ole. Mitäs minä nyt
tuollaisia päästelen oikein suustani, tarkoitan vain tätä minun
mittaamistani ajatellen hän on vaikeassa asennossa, mutta muuten hän on
kyllä siellä niin hyvässä asennossa ja…"
Oli
kyllä vähän naurussa pitelemistä. Pidemmän päälle kyllä ärsyttävää
kuunneltavaa. Sanoinkin Samille, että jos tuo tai tuollainen tyyppi on
meillä hössöttämässä synnytyksessä, niin on vaarana että potkaisen
sitä. ;) Tuon päättelin sen perusteella, kun olen lukenut netistä
synnytyskertomuksia. Aika hauskoja juttuja ja kommelluksia muun muassa
siitä mitä äidit ovat kivuissaan ja ilokaasuhöyryissään päästäneet
suustaan, sekä tulevien isien älynväläyksiä kätilöiden kertomana… Ja
jos olen tosi kipeä, niin mun ärsytyskynnys on silloin hmm, melko
matala, joten anteeksi etukäteen kaikille niille, joita terävä kieleni
mahdollisesti raapaisee!
Takaisin
ultratutkimukseen.. Siellä se Itiö sätkytti kovasti käsillä ja
jaloilla, tai paremminkin niiden aluilla. Kätilö sanoi, että ei taida
tykätä kun hän kiusaa ja häiritsee. Mä luulen, että se vaan hermostui
sen kätilön juttuihin… Kaikki mitat oli hienosti, kuin oppikirjasta.
Tietysti, onhan se meidän vauva, hihi! Pituutta oli 44,2 mm eli ihan
niin kuin pitikin. Niskapoimussa ei ollut turvotusta, kätilö sai
mitaksi 0,8 mm, kun yläraja on 3mm. Saatiin mukaan hienoja kuvia taas
koko nippu, yhdessä näkyy hieno sivuprofiili kasvoista ja oikein
tympääntynyt ilme.
:) Sydänkin näytti pompottavan entiseen malliin ja aivojen kehittyvät lohkot nähtiin myös.
Itiön ultrakuvia
Mahassa on välillä nipistelyä ja repimistä, kai ne on sitten
kasvukipuja. Ei ne edes kovin kipeiltä tunnu, paitsi jos nopeasti
oikaisee itsensä. Silloin saattaa repäistä ihan kunnolla.
Maha
se vaan pullottaa. Pitäisi varmaan mennä nyt ostamaan niitä
mammavaatteita kun on alennusmyynnit. Paria kolttua olenkin jo
kokeillut, mutta voi luoja miten ison näköisiksi ne tekevät. En suostu
mitään kaapua pukemaan, olen kuin joku kävelevä harjateltta ne vaatteet
päällä! On kai niitä sieviäkin äitiysvaatteita jossain. En vaan ole
vielä nähnyt.
Musta tulee ainakin NÄIN iso...
Huomenna
lähdetään Imatralle Anun ja Leevi –kisulin luo pariksi päiväksi.
Imatralla on Big Band –festarit parhaillaan. Mukavaa mennä nyt kun
siinäkin kaupungissa on jotain eloa. Toivotaan, että sää suosii meitä,
ettei tarvitsisi sisällä kököttää. Haluaisin mennä kävelykadulle
kuuntelemaan ilmaiskonsertteja ja bongailemaan tuttuja.
Imatrankoskea ihmettelemässä
28.7. 2006 Perjantai (rv 15+0)
Kuvassa raskausviikkoja 15+3
Näin se homma etenee, jo 16. viikolla potkutellaan! Vastahan se
raskaustesti näytti positiivista… Eilen oli kuukauden kohokohta eli
neuvola. Olipa kivaa kuulla taas vekaran siellä olevan menossa mukana
ja sydämen jumpsuttavan 150 kertaa minuutissa. Koppotikoppotikop, ihan
kuin hevonen olisi laukannut. Välillä kuului kovaa suhinaa (kuulemma
istukka) ja taas koppoti koppoti koppoti ja
TUMPS..
Täh! Mikä se oli? Pikkuinen siellä potki kovasti mahanahkan lävitse
Dopplerin anturia ja livahti aina karkuun. Siellä oltiin eri mieltä
tuosta kuuntelemisesta ilmeisesti.
Pissa
oli ok, hemppa taas oli laskenut 112:een johon sain rautakuurin.
Verenpaine 111/78 ja painoa tullut 2 kg koko aikana.. Ei uskoisi.
Nimittäin peiliin kun katsoo, luulisi painoa kertyneen jo ainakin 5
kiloa, on tuo maha jo sellainen meloni. Onneksi ei turvotusta
kuitenkaan.
Muutama finnin ryökäle on pamahtanut naamaan. Yhden kun saa kukistettua, niin eikös toinen jo ala kukoistaa. Ärsyttävää!!!
Päänsäryt
riepoo aina välillä, mutta ei onneksi liian usein. Ne vaan tahtovat
mulla kestää sen kolme-neljä päivää ennen kuin rauhoittuu. Panacodia
olen vetänyt, muttei se tunnu auttavan.
Eilen
sitten istuin töissä koneella ja vaikka nousin välillä jaloittelemaan,
oli selkä illalla ihan #¤%&"*$:n kipeä ja ihan kummallisesti vaan
vasemmalta puolelta, lapaluun alta. Sami sitä koetti hieroa, mutta ei
se muuttunut siitä kummemmaksi. Nappasin ennen nukkumaanmenoa kaksi
500mg Panacodia ja vielä tunnin kuluttua kolmannen kun mitään
vaikutusta ei tuntunut olevan. Nukahdin ja heräsin joskus 00:30 kun
selkään koski
NIIN
kipeästi. Kipu oli liikkunut oikeastaan koskemaan koko selkää, ei
kuitenkaan alaselkää. Se tuntui mahankin puolella, mutta enemmän
selässä. Oli pakko nousta ylös, kun oli niin tuskainen olo, eikä
missään asennossa ollut hyvä olla.
Alkoi jo pelottaa, että mitenkähän vauva voi, jos minua koskee näin kovasti.
En tiedä lietsoiko paniikki ja oliko kuvittelua vai ihan oikeaa kipua,
mutta siitä ylämahalta alkoi se puristava kipu ja paha olo laajentua
hieman ylemmäs rintaan. Hetken aikaa olin ihan varma, että nyt on
lähdettävä päivystykseen ja kylmä hiki nousi pintaan. Samassa vasenta
hartiaa alkoi pakottaa julmetusti ja pakotus liikkui hartiaa
kyynärvartta pitkin alas kyynärtaipeeseen. Sitä pakotti ja puudutti,
rintaa puristi ja selkää vihloi ja repi. Siinä ehdin sitten ajatella,
että jos nyt saan sydänkohtauksen, kuinka vauvan käy??
Onneksi
kipu alkoi muutaman minuutin jälkeen hellittää, muuten olisin
herättänyt Samin ja sanonut, että housut jalkaan ja menoksi. Tuo
hartia- ja käsikipu ja puutuminenkin olivat aika erikoinen juttu. Oliko
käsi OIKEASTI kipeä, vai
jännitinkö hartioita ja aiheutin itse tuntemukset? En tiedä, mutta sen
tiedän että kipeää teki ja onneksi se meni ohi…
Aamulla
nukuttikin sitten vähän pidempään, kun ei yöllä saanut levättyä. Nyt
kipu on keskittynyt taas tuohon vasemman lapaluun alle, melko pienelle
alueelle. Jospa se siitä.. Munuaisissa tuskin on mitään, kun olisihan
se varmaan näkynyt siinä neuvolan pissatestissä, josta katsotaan
valkuainen (jos on tulehdus) ja sokerit.
Seuraavaan
neuvolaan ja Kätilöopiston rakenneultraan onkin sitten taas kuukausi
aikaa… Silloin pitää ilmoittautua, jos haluaa mennä synnyttämään
Kätilöpiston Haikaranpesään.
Haikaranpesä on kuulema kodinomainen ja kiva paikka, jossa sitten
isälläkin on oma sänky ja siellä sitten kätilö seuraa, että varmasti
osataan leikkiä kotia ennen kuin meidät päästetään pois.
:)
Samin sympatiamaha ;)
Ainiin, Itiö on päästä peppuun noin 10 cm pitkä ja painaa noin 70 g.
Lisäksi se saattaa imeä jo peukkua ja päässä voi kasvaa tukkaa! Ja kova
tyttö tai poika heilumaan ja touhuamaan, nähdyn ja kuullun perusteella.
Voi kun vaan jo tuntisi ne liikkeet…
Ihmeellisiä ajatuksia tämä tiineen pääkoppa pursuaa. Tässä esimerkkejä, miltä musta välillä (useimmiten) tuntuu:
"Siis, täh? Olenko minä muka OIKEASTI raskaana? Samalla tavalla kuin ne naiset, jotka kävelevät maha paisuksissa kaupungilla? Meillekö tulee ihan OIKEA vauva,
siis elävä ihmisen alku. Lapsi? Sellainen, jossa on puolet minua ja
puolet Samia? *nauraa mielikuvalle* Meitähän ei enää ole sitten kaksi,
vaan kolme. Meidän pitää huolehtia siitä. Meistä tulee äiti ja isä.
Eeeeei, ei voi olla totta. En käsitä, vaikka kuinka yritän sitä
ajatella. Itkettää."
Tai sitten näin.
" Mä olen raskaana! Ihanaa. Voi kun maha kasvaisi oikein nopeasti ja
neuvola olisi joka päivä ja kaikki haluaisivat puhua vaan meidän
vauvasta ja tästä raskaudesta, koko ajan, kyllästymättä. Kohta pitää
(SAA) ostaa vaunut ja sänky ja turvakaukalo ja amme ja tilata
äitiyspakkaus ja miettiä ristiäisiä ja nimiä ja päiväkotia ja
harrastuksia ja koulua ja…Ai miten niin ei ole kiire?? Höh, kai sitä
nyt saa oman lapsen varalle tehdä suunnitelmia. ERÄITÄ ei näköjään
kiinnosta.. Etkö tajua, että siihen on enää puoli vuotta aikaa! Pitää
olla vaippoja, harsoja, kylpyöljyä, tutteja, pulloja, pyllyrasvaa,
talkkia… En malta odottaa enää yhtään!! Tulisi jo.. Onkohan se tyttö
vai poika? Olisi ihanaa saada tietää, mutta toisaalta vielä
kutkuttavampaa on jännätä ihan loppuun saakka! Ja taas itkettää."
Ja välillä myös näin…
"Voi
ei. APUA! Mä olen raskaana…(nielaisu). Sami, mitä me ollaan menty
tekemään.. Ollaanko me ihan tärähtäneitä?? Mehän ollaan seuraavan
kerran kahdestaan vasta joskus parinkymmenen vuoden kuluttua, jos
silloinkaan! Ja vaikka oltaisiinkin, sitten pitää huolehtia että
mitenkähän sen meidän lapsen opiskelut/työt sujuvat. Onko sillä
raukalla edes tarpeeksi rahaa?? Jos varmuuden vuoksi laittaisi tilille
vähän… Jos se ei vaan kehtaa pyytää meiltä enää. Toivottavasti se nyt
ei vaan tee mitään typerää ja eläisi kunnollisesti ja olisi terve ja
onnellinen. Niin ja tekisi meille lapsenlapsia… Mutta nyt. Minä olen
raskaana, eikä tätä voi enää perua. Se on kuule Sami menoa nyt. Hyvästi
ex-tempore terassi-illat ja rokkikeikat, tervetuloa Titi-nallet ja
kaikki unohdetut lorut ja rallatukset. Hyvästi huoleton elämä ja
laiskottelu, tervetuloa yösyötöt ja kakkavaipat. Hyvästi pitkät yöunet
ja puhtaat vaatteet, tervetuloa mahavaivat ja pulautukset. Hyvästi
leffaillat, jolloin katsotaan kaksi leffaa putkeen, syödään pitsaa ja
juodaan sikspäkki olutta. Tervetuloa hiekkalaatikkokeskustelut ja
maitopullot. Huhhuh. Elämä muuttuu totaalisesti, eikä tämä ihmisentaimi
tule ulos enää muuten kuin kivulla!! Voi itku. Mutta silti, joka
tapauksessa ja kuitenkin: tervetuloa maailman ihanin vauva ja meidän
perhe!"
"On lähes pelottavaa, miten paljon omaa lastaan rakastaa.
Se on tunne, jota ei voi verrata mihinkään.
Sitä ei voi toiselle selittää.
Sitä ei voi sanoin kuvata.
Kesti hetken, että uskalsin rakastua lapseeni.
Äidinrakkaus on lähes vaarallista rakkautta,
mitä muihin ihmisiin tulee.
Se tekee äideistä leijonia, jotka tekevät
mitä tahansa lapsensa puolesta. "
(Leijonaemojen tarinat -kirjasta)
31.7.2006 Maanantai (rv 15+3)
Aijaijai
raihnaista. Perjantain ja lauantain välinenkin yö meni rattoisasti
valvoessa. Tällä kertaa kipu ei tuntunut juurikaan selässä, vaan
mahassa! Koko maha oli tosi kipeä, sitä kivisti ja kouristi ikään kuin
kovassa mahataudissa. Välillä oli huono olokin ja luulin, että täytyy
juosta pöntölle. Aamulla olin jo ihan kypsä kipuihin ja tietysti
pelotti jo vähän Itiön puolesta. Onhan sillä kaikki hyvin? Soitin
terveyskeskuspäivystykseen, josta kehotettiin soittamaan
Naistenklinikalle, kun kuulivat että olen raskaana 16. viikolla. Soitin
sitten sinne, ja sieltä käskettiin soittamaan takaisin terkkariin…
Rasittavaa pompottelua!! Menin sitten sinne terveyskeskukseen ja parin
tunnin odotuksen jälkeen pääsin lääkärille. Pissassa ei ollut mitään,
tulehdusarvot olivat hiukkasen koholla. Ihmeteltiin siinä sitten
molemmat, lääkäri ja minä, että missähän vika. Vauvalla ei kuitenkaan
pitäisi ilmeisesti olla mitään hätää. Alkuun epäilty munuaistulehdus
jäi siis pois laskuista, koska pissassa ei ollut valkuaista. Kotiin
vaan ja uudestaan antamaan verinäytettä tulehdusarvojen takia
maanantaina.
Tänään maanantaina soitin siis terkkariin, mutta en päässyt heti läpi
ja kun vihdoin pitkän ja tylsän puhelinjonottamisen jälkeen pääsin
esittämään asiani, oli vastaus:
- " Tälle päivälle ei ole enää lääkäriaikoja, soita huomenna aamulla uudestaan…"
EIKÄ!!
No, ei kai tässä muukaan sitten auta. Selkä on vieläkin siitä yhdestä
kohtaa vaan kipeä. Kaipa sitä jaksaa huomiseen, kun on tähänkin saakka
sinnitelty. Pitäähän tämä ruho saada kuntoon.
Tässä
sitten vaan kulutan aikaa. Taas yksi niistä päivistä kun ei mikään muu
pyöri mielessä kuin vauva, vauva ja vauva. Olen surffannut netissä
ihailemassa vauvantarvikkeita ja jätinkin huuto.nettiin tarjouksen
yhdestä yli-ihanasta sinivalkoisesta potkupuvusta (tyyliin
Suomi-verkkarit) jossa lukee "Made in Finland".
Toivottavasti saan sen, se maksaa 7 euroa. Ai niin, olen tainnut
unohtaa mainita että eihän se suinkaan olisi ensimmäinen vauvan vaate!
Leila ja Petteri toivat Lontoosta ihanat pikkuiset farkut ja Harrod's
Teddy –paidan, jotka käy vastasyntyneelle, sekä helistimen. Ihanaa, kun
alkaa tulla tuota pikkuihmisen tavaraa. Kun on jotain konkreettista,
alkaa tajuamaan mitä sitä kohta tapahtuu.
Välillä aina kysyn ihmeissäni Samilta, että:
- "Tajuatko sä ollenkaan, että meille tulee vauva?"
Vastaus on aina:
- "Joo, tajuan."
Miten se voi tajuta, vaikken minäkään ymmärrä, vaikka mun sisällähän se kasvaa?? "Ihmeellistä, kun ei mun päähän mahdu sitten millään…"
Pitäisi
vaan löytyä se isompi kämppä, että olisi paikka johon niitä Itiön omia
tavaroita saa sitten alkaa sijoittelemaan. Ajateltiin ensin, että iso
kaksio tai pieni kolmiokin kävisi, mutta kun käytiin katsomassa erästä
aivan ihanaa kaksiota (joka neliöidensä puolesta olisi käynyt)
tajuttiin, että kyllä se kolmaskin huone tarvitaan. Ensimmäinen vuosi
menisi varmaan yksiössäkin, mutta viimeistään sen jälkeen olisi
mielestämme hyvä olla vauvalla oma huone. Joten jos nyt muutettaisiin
kaksioon, olisi taas kohta muutto edessä.
Tässä
eräänä päivänä sain pakottavan inspiraation alkaa keräämään materiaalia
Samin yllätykseen – isyyspakkaukseen! (Pakottava inspiraatio tarkoittaa
minulla sitä, että se on pakko toteuttaa
sillä sekunnilla,
eikä sitä voi lykätä metriäkään). Noh, siitähän tuli sitten koko päivän
projekti, joka jatkui myöhäiseen iltaan. Askartelin mukaan kortin
"The Love Storyn"
ja sen seurauksena koko kämpän lattia peittyi lehdistä, paperisilpusta,
liimasta, kynistä jne. Onneksi Sami oli työvuorossa, niin sain touhuta
ihan rauhassa täällä kotona. Ostin Tiimarista koottavan pahvilaatikon,
johon ostelin sitten kaikkea kivaa tavaraa. Ja sehän oli sitten
IHAN
pakko antaa jo seuraavana aamuna, kun mulla ei olisi ollut piilopaikkaa
sen säilytykseen enkä olisi muutenkaan enää malttanut odottaa, vaikka
alun perin ajattelin että tuleva isä saisi pakkauksensa
isänpäivälahjaksi.
Pakkaukseen lisäsin Isyyspakkaus 2006 sisällysluettelon käyttötarkoituksineen. Siitä tuli tällainen:
MAAILMAN PARHAALLE TULEVALLE ISÄLLE! ♥:lla Katri
Vauvanhoidon lyhyt oppimäärä (20 opintoviikkoa)
- Johdanto: 12 hyvää syytä hankkia lapsi
- Teoriaosa: Vauvan huolto-opas –kirja
- Harjoittelu: Näin vaihdat vaipan
Vaipanvaihto –survival package
- kumihanskat isän herkille käsille
- vaippoja
- sisuja
- energiajuomaa "Living on the Edge"
- pyykkipoikia isän herkkään nenään
- ilmanraikastin jos ed. ei auta
- puhdistusliinoja sinappikoneen pieniin sotkuihin
- nessuja tunteelliselle isälle
Yhteisiin kylpy-, ruokailu- ja iltahetkiin
- vauvalle tutti ja isälle tikkari, kun äiti haluaa nauttia hiljaisuudesta..
- kylpyöljyä
- pesusieni äidin hemmotteluun
- vauvalle sukkia, jotta pikku varpaat pysyvät lämpiminä
- ruokalappu
- "Vauvan ensi sävelet" –CD –levy
- satukirja vauvan ja isän yhteisiin lukuhetkiin
Isän omaan hyvinvointiin
- Brejk –suklaapatukka, kun tuntuu että tarvitset taukoa
- Muuta isän lempisuklaata
- purkkaa hermosauhujen tarpeeseen
- tulitikkuja (auttaa pysymään hereillä)
- korvatulppia (käyttö sallittua vain työaamuja edeltävinä öinä!)
- autolehti VW Golf
- sikari varpajaisia juhlistamaan
- särkylääkettä varpajaisten jälkeiseen aamuun…
- sulakkeita, jos käämit joskus kaikesta huolimatta kärähtää…
2.8.2006 Keskiviikko (rv 15+5)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Sikiön vartalo kasvaa nyt huippuvauhtia ja jalat pitenevät
samalla kun luusto vahvistuu. Myös lihakset vahvistuvat, joten pian
voit tuntea sikiön vilkkaat liikkeet. Tällä viikolla korvat saavuttavat
lähes lopullisen paikkansa ja ovat selvästi nähtävissä. Nyt pikkuinen
näyttää aivan pienikokoiselta vauvalta. Iho on lähes läpinäkyvä, joten
kaikki verisuonet kuultavat läpi. Iholle muodostuu ohut untuvakarva
(lanugo), joka tulee peittämään koko kehon aina syntymään saakka.
En
sitten viitsinyt loppujen lopuksi vaivautua sinne lääkäriin ja
testeihin eilen, kun kaikki krempat ja kivut on jo oikeastaan
hävinneet. Tuskin tulehdusarvot silloin ovat koholla, kun mikään paikka
ei
enää ole pipi.
Muuten
on ihan mainio olo, olen nukkunutkin kuin tukki kun on kivut pois.
Alamahaa vaan välillä särkee ja nipistelee, mutta niinhän tuolla
viikko-oppaassa mainittiinkin, että sikiö kasvaa tällä viikolla
huippuvauhtia!
:)
Eilen oikein kiristi navan vierestä, taitaa alkaa nahka venymään ja
paukkumaan. Voi kun vaan välttyisin raskausarvilta. Kaupoissa on ties
minkälaisia rasvoja ja öljyjä myytävänä arpien ehkäisyyn, hinnat
tietysti hipovat pilviä. Luin vaan jostain, ettei niistä olisi apua.
Arvet tulevat niin syviin kudoksiin, jos niitä on tullakseen, ettei
siihen mitkään rasvailut paljoa auta.
Jeps.
Nyt takaisin töihin ja ahkeroimaan koko illaksi, kun murukin on
Porvoossa. Saloset tuo meille torstaina Oskari -koiran hoitoon,
perjantaina haen Rodoksen matkaajan eli Minnan lentokentältä,
lauantaina on Hennan polttarit Vierumäellä ja ensi viikon viikonloppuna
Riikan ja Samin häät Sotkamossa. Kylläpä viikot vierähtävät nopeaan…
14.8.2006 Torstai (rv 18+6)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Korvat pistävät hieman ulos päästä ja silmät asettuvat
paikoilleen. Suolistoon kerääntyy jäteaineita, kuolleita soluja ja
ruoansulatusnesteitä. Sormiin ja varpaisiin kehittyvät kullekin
ihmiselle yksilölliset jälkensä.
Verenkierto
on nyt täydessä vauhdissa. Napanuora kasvaa ja muuttuu paksummaksi, kun
veri, joka antaa ravinnon sikiölle, kulkee suurella voimalla sen läpi.
Elimistön puolustautumisjärjestelmä alkaa toimia ja tuottaa
vasta-aineita. Nyt sikiö alkaa olla niin iso ja vahva, että tunnet sen
potkut. Yleisesti ottaen aiemmin synnyttäneet tuntevat potkut
aikaisemmin kuin ensisynnyttäjät, koska he tietävät mitä kuulostella.
KOKO PITUUS: n. 18 cm (pää-perämitta: n 13,5 cm)
PAINO: n. 220 g
Raskausviikot 18+6
Eilen oli huippukiva päivä, jota en ihan heti unohda! Ensin
aamupäivällä oli neuvola-aika ja iltapäivällä kurvattiin
Kätilöopistolle rakenneultraan. Neuvolassa oli kaikki ihan kunnossa,
vaikkakin verenpaine oli aika matala 93/51 ja hemoglobiini oli matala
(111) raudansyönnistä huolimatta. Kohdunpohjan korkeudeksi mitattiin 14
cm. Ja kuten arvata saattaa, paino on noussut, vaaka näytti komeat 54,4
kg. Ei hirvittävästi, mutta olen kyllä herkutellut tosi paljon viime
aikoina…
Ja
sitten se päivän paras hetki. Kun alettiin kuuntelemaan sydänääniä ja
terkkari laittoi dopplerin mahalle.. TUMPS! Kaiuttimista kuului mojova
potku ja mikä parasta,tunsin sen!!! Huippua! Ihan kuin
voimakas elohiiri olisi sykähtänyt tuossa navan alapuolella. Illalla
vielä kun pötköttelin tuossa sängyllä, tunsin pari pientä potkua taas.
Ihanaa kun alkaa tuntea jo Itiön liikkeitä.
Kätilöopiston
ultrassa ei hirveästi tullut mitään uutta. Vaavi oli niin uupunut
neuvolassa riehumisesta, ettei jaksanut juuri välittää, vaikka kätilö
yritti painella mahaa ja saada kaveria vähän kääntymään mittausten
helpottamiseksi. Kaveri vaan veteli sikeitä. Kaikki tarvittavat mitat
saatiin kuitenkin otettua ja kaiken pitäisi olla ihan hyvin ja
"käyrien" mukaan mennään. Kätilö oli tällä kertaa ääripää edellisestä,
eli tuppisuu jolta ei montaa hymyä irronnut, mutta ihan asiallinen
kuitenkin. Saatiin taas liuta kuvia ihasteltavaksi. Sami vei ne heti
töihin skannattavaksi ja lähetteli niitä sukulaisten ihmeteltäväksi.
Tapani, tuleva paappa oli heti tokaissut, että "selvä poika". Hihhih,
saas nähdä.
Edestä 18+6
Samalla
reissulla käytiin vielä lastentavaraliikkeessä tutkimassa vaunuja ja
turvakaukaloita. Hurjan kalliita ja hirmu teknisiä vempaimia. Myyjä
esitteli meille kaikenlaisilla hienouksilla varustettuja vaunuja ja
rattaita ja yhdistelmiä… Tulevat vanhemmat taisivat molemmat ihastua
Emmaljungan uuteen City Jet –malliin, joka oli tosi kevyen oloinen ja
näppärä. Tulevan isukin silmät oikein paloivat, kun nähtiin miten
kätevästi ne menivät kasaan. Oli ne kyllä vissiin markkinoiden
kalleimmatkin. Lisäksi tutkailtiin turvaistuinta, joka sopii vauvasta
ihan 18 kg lapselle asti ja maksoikin melkein 500 €, mutta sen kanssa
ei sitten tarvitsisi koko ajan olla ostamassa uutta vauvan kasvaessa.
Mutta taisi se olla markkinoiden turvallisinkin, Isofix
–kiinnityksellä, joka meidän autossa on vakiona.
Samin
talviloman ja isyyslomankin ajankohdat ovat nyt selvillä. Tulevan iskän
talviloma alkaa ensin 14.1. ja jatkuu heti isyyslomana 6.2.-2.3. Siis
melkein KAKSI kuukautta kotona, ihanaa!! Meidän tuurilla vauva syntyy
kuitenkin kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen ja me ollaan kolme
viikkoa täällä napitettu seiniä ja toisiamme… Saas nähdä kumman pinna
kilahtaa ensin. No ei ole kovin vaikeaa arvailla.
Vielä mahtuu farkut 19+1!!!
3.10.2006 Tiistai (rv 24+4)
Tällä viikolla: Sikiö alkaa täyttää kohdun ja liikkeet tuntuvat entistä
selvemmin. Tasapainoelin on paikoillaan korvassa ja korvien rakenteiden
kovettuminen jatku. Päinvastoin kuin monet luulevat, kohdussa ei ole
hiljaista. Sikiö kuulee hengityksen, kohdun takana kulkevan päävaltimon
sykkeen, puheen ja ruoansulatuksen ääniä. Hengitysjärjestelmä kehittyy,
mutta keuhkoista ei vielä siirry happea vereen eikä veren
hiilidioksidia keuhkoihin. Ne kulkevat istukan kautta.
KOKO PITUUS: n 29 cm (pää-perämitta: n 21 cm)
PAINO: n. 650 g
Varoitus: Tämä osio sisältää tiukkaa kiukuttelutekstiä, joten olen ujuttanut sekaan kivoja kuvia, ihan kevennykseksi... ;)Aika
pitkällä ollaan jo, onpa aika mennyt nopeaan. Ei ole ehtinyt
kirjoittamaan, vaikka monta kertaa on käynyt mielessä. Ollaan ehditty
reissaamaankin tässä välissä, Australiassa, Sydneyssä. Oli oikein
mukava reissu. Mulla oli siellä ensin muutamana ekana päivänä ISBRA (International Society of Biomedical Research on Alcohol)
kongressi, jonka jälkeen jäätiin vielä lomailemaan viikoksi.
Kierreltiin kaupungilla ja kaupoissa, käytiin Bondi- ja Manly
–beacheillä, eläintarhassa, akvaariossa, IMAX –teatterissa,
illallisristeilyllä jne.. Loppuaikana alkoi olla niin hyvät kelit, että
alkoi nenästä kuoriutua nahat. Olisin sinne rannalle voinut jäädä
loikoilemaan pidemmäksikin aikaa, nyt tuo rusketus on enää pelkkä
muisto… Lennot oli kyllä tuskaa, erityisesti kotiinpaluu. Tunsin
melkein heti koneen noustua, että jalat turpoaa. Vaavi painoi jo
laskimoita sen verran, ettei veri päässyt kunnolla kiertämään.
Sandaalit ei meinannut enää välilaskun kohdalla mennä jälkaan, vaikka
yritin jumpata ja pyöritellä nilkkoja vähän väliä. Nyt kuitenkin jo
kotona turvallisesti.
Sami ja Sydneyn oopperatalo
Neuvolassakin piipahdettiin viikko sitten maanantaina rv 23+3 ja painoa oli tullut KAHDEKSAN kiloa!!!
Hui. Herkut maistuu, sen kyllä huomaa.. Pitäisi tarkkailla syömisiä
nyt, ettei vauva saa liikaa sokeria. Mutta kun on himo makeaan, sitä ei
pidättele mikään. Olen kyllä nyt käynyt joka päivä kävelemässä, että
tulisi sentään liikuttua jonkin verran. Kovin rivakkaa tahtia ei
kuitenkaan pysty pitämään, alkaa heti tuntua inhottava paine mahalla.
Muuten vauva kyllä potkii terhakkaasti pitkin päivää. :)
Kaunis Circular Quay
Ottaa
kyllä välillä päähän ihan suunnattomasti tämä levinnyt ahteri,
läskireidet, leveä selkä ja selluliitti. Mitkään vaatteet ei näytä
hyvältä päällä. Tuntuu, että kaikki raskaana olevat, joita olen nähnyt
kaupungilla on ihan eri näköisiä. Mistä ne onkin löytänyt niin kivoja
vaatteita? Tai miten tuo sama vaate istuu tuolle toiselle noin hyvin ja
on mulla ihan kauhea?
Koalakarhu
Mua
ärsyttää ihan suunnattomasti jotkut ihmiset, jotka tulevat kyselemään,
että no paljonko sulle on tullut painoa? Tai kertovat, kuinka sille ja
tolle ja tuolle tuli vaan niiiiiiin vähän. Tai että sillä on niiiiin
söpö se maha, kun se on niin PIENI!!! Ja sitten sellainen hidas katse
mun levenneeseen olemukseen. Oikein kivalta kuulostavat myös kommentit
tyyliin: ei apua, miten sä voit olla jo nyt noin iso?! Ajattele, minkä
kokoinen oot loppuvaiheessa, kun oot jo nyt tuollainen!?" Ens kerran
ihan OIKEESTI en enää pysty hillitsemään itseäni, vaan vedän nokkaan.
Harvinainen australialainen korvaeläin
Ärsyttää
kaikki ihmiset. Ärsyttää Sami, joka ei osaa sanoa mitään muuta kuin,
että "tuo pyöristynyt olemus vaan nyt kuuluu raskauteen". Ja sitten
ärsyttää kaikki ne hoikat naiset, joita näen kaupungilla. Mä inhoan
itseäni ja tätä rumaa ruhoa ja naamaa.
Kössi
Taitaa
olla aika epätodennäköistä, että tuosta jälkikasvusta kehittyisi kovin
tasapainoista yksilöä, kun äiti on tällainen ärsytyskimppu!!
Bondi Beach & Blondi Bitch
Pakko
ajatella välillä jotain muuta, alkaa muuten pinnaa kiristämään vähän
liikaa… Me saadaan Sannalta ja Saulilta lainaksi vauvan ensisänky ja
turvakaukalo! Joten ne on ainakin pois ostoslistalta ensi alkuun.
Vaunut ja hoitopöytä taitavat olla ne suurimmat investoinnit meillä.
Myöhemmin sitten pinnasänky, kunhan vauva vähän kasvaa.
Pusipusipusi
Jätin
töissäkin palkkaukseen äitiysraha-anomuksen, mutta sitä ei voi kuulemma
vielä toimittaa eteenpäin Kelalle, ennen kuin tiedetään jatkuuko mun
työsopimus vuodenvaihteen jälkeen. Sen mukaan joudun sitten hakemaan
virkavapaata. Peter onkin nyt hakenut mulle jatkoa koko ensi vuodeksi,
mutta vähän jännittää, meneekö ylemmillä tahoilla läpi. Toivottavasti!!
Tekisivät sen päätöksen nopeasti, ettei tarvitsisi odottaa kovin kauaa.
Ja haluan sitä paitsi päästä hypistelemään äitiyspakkauksen vaatteita
ja muita tavaroita!!
Pitää
vielä palata tuohon ärsytysaiheeseen. Löysin yhdeltä
keskustelupalstalta AH – niin ihanan v-ketjun ja ilokseni ja onnekseni
huomasin, etten ole ainut näiden ajatusten kanssa. Muut näyttävät
ajattelevan samalla tavoin ja muillakin on pinna kireällä! Mä olen
täysin samaa mieltä Anna-Leena Härkösen kanssa, joka on sanonut näin: "Jotkut
naiset sanovat raskausajan olevan elämänsä parasta aikaa. Herää vain
kysymys, että millaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?"
Naulan kantaan!! Miksi ihmeessä aina väitetään, että raskaus on niiiiin
ihanaa? Kun se ei ole, sanoohan se jo suomen kielen sana "RASKAUS". Että miettikää sitä.
Taitaa
olla parasta lähteä ulos ja lenkille höyryämään. En edes päässyt töihin
tänään, kun kiukutti niin pahasti ja aamulla pisti mahaan. Sekin
ahdistaa, töitä olis kuitenkin tehtävä.
adios..
Vielä ehtii puistoon piknikille ennen lähtöä...
Rusketusta mahalle :)
21.10.2006 Lauantai (rv 27+1)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Tällä viikolla sikiö avaa silmänsä ensimmäistä kertaa, mutta
se ei näe erityisen hyvin. Ihon alle kertyy lisää rasvakudosta ja
sikiöstä tulee vähemmän ryppyinen ja läpikuultava.
KOKO PITUUS: n. 32 cm (pää-perämitta: n. 23,5 cm)
PAINO: n. 1000 g
Rv 26+6
Nyt on laskettuun aikaan enää vajaa 13 viikkoa jäljellä, 91 päivää. Ja seitsemän viikkoa töitä ennen äitiysloman alkua!!
Voi
mua laiskamatoa, pitäis kyllä useammin kirjoittaa tätä päikkäriä!!
Viimeksi valitin saamattomuutta mm. töissä. Nyt olen käynyt ahkerasti
töissä, kun olen ollut oudon pirteä aamuisin ja muutenkin! Muutakin
mukavaa on tapahtunut. Ensinnäkin sain vihdoin viimein virallisen
"mustaa valkoisella" –dokumentin gradun hyväksymisestä. Lisäksi
työsopimusta jatkettiin kuin jatkettiinkin ensi vuoden loppuun!! Nyt
vaan odottelen päätöstä Kelalta äitiysrahasta ja äitiyspakkauksesta.
Tulisipa pian…
Rv 27+0
Asuntoa
ei olla vieläkään löydetty, mutta kun ei ole tullut niin hyvää vielä
vastaan. Joko ne on tosi huonokuntoisia tai liian kalliita meille.
Mutta eiköhän me se vielä löydetä, olisi vaan niin ihanaa päästä jo
sisustamaan ja laittamaan uutta kotia hyvissä ajoin ennen vauvaa ja
ennen joulua.. Toivotaan parasta.
Maha on kasvanut taas julmettua vauhtia, ja viimeksi neuvolassa paino oli noussut jo kymmenen kiloa.
Mahan ympärys on siinä 95-96 senttiä. Lääkärissäkin käytiin, eikä sieltä lähtiessä oltu kyllä yhtään viisaampia. Kuultiin sydänääniä ja lääkäri totesi, että
"normaalisti edennyt raskaus".
Nyt
pitäisi lukea tenttiin, joka on maanantaina. Lähden siis
maanantaiaamuna junalla Kuopioon ja teen ensin gradun kypsyysnäytteen
ja sitten pitäisi vielä kiiruhtaa epidemiologian kirjatenttiin.
Iltajunalla toivoisin ehtiväni kotiin ja tiistaina töihin. Saa nähdä
miten aikataulut pitää.
Sannalta
ja Saulilta saadaan tosiaan se turvakaukalo, joten ei tarvitse sitä
vielä ostaa. Pieni vauvan korisänkykin saataisi lainaan, mutta ei olla
nyt vielä päätetty otetaanko sitä ollenkaan, vai ostetaanko suoraan
pinnasänky. Onhan tässä vielä hetki aikaa miettiä..
Laitoin
huvikseen meiliä eräälle nettiennustajalle, "Madam Mammalle", joka
ennusti tämän vauvan olevan tyttö ja syntyvän 29.1. Sen lisäksi meille
kuulema tulee poika tammikuussa 2010. Heh, hauska ajatus. Saa nähdä
kuinka käy…
Nyt
täytyy vähän siivota ja sitten tosissaan tarttua tenttikirjaan. Ennen
kypsyysnäytettä olisi hyvä kerrata vielä se gradukin, että muistaa mitä
on tullut kirjoitettua!
9.11.2006 Torstai (rv 29+6)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Sikiö on 27 viikkoa vanha. Tutkimukset osoittavat, että jos
äiti rentoutuu kuuntelemalla rauhallista musiikkia, myös sikiön
liikkeet ja sydämensyke rauhoittuvat. Kun se on tottunut tähän
musiikkiin, rauhoittuu se kerta kerralta nopeammin. Tämä on merkki
siitä, että lapselle on kehittynyt muisti ja se voi tunnistaa aiemmin
kuulemansa musiikin. Lapsen pää on nyt lähes oikeassa koossa suhteessa
kehoon.
KOKO PITUUS: n. 35 cm (pää-perämitta: n. 25,5 cm)
PAINO: n. 1350 g
Raskausviikkoja 29+5
Näin
se homma etenee. Huomenna olisi tasan kolmekymmentä viikkoa kasassa!
Jäin tänään kotiin "lukemaan tenttiin" (juu, näköjään..), kun huomenna
pitäisi lähteä aamuvarhain junalla Kuopioon tenttiin. Tentin jälkeen
menen sitten serkkuni Anni-Elinan ja Annin lasten, Santun ja Emilian
luo yöksi. Ihanaa nähdä niitäkin tirppanoita pitkästä aikaa. Sami
pääsee töistä lauantaiaamuna ja hurauttaa perässä Savoon. Mennään
moikkaamaan Petteriä uuteen soluasuntoon Puijonlaaksoon ja sitten
Tapanin ja Ritvan luo. Sunnuntaina onkin isänpäivä ja siirrytään
Konneveden vanhusten hoiviin esittelemään mahapalleroista.
Maanantai-iltana sitten körötellään kotiinpäin.
Tiistaina oli neuvola ja kaiken pitäisi olla ihan kunnossa.
Terveydenhoitaja tunnusteli mahan päältä vauvaa ja totesi, että on
vielä vähän poikittain kaveri siellä. Potkut tuntuvat oikealle,
ylämahaan. Mutta onhan tässä vielä aikaa kääntyä oikeinpäin. Painoa
näytti olevan
62,7 kg,
hieman turvotusta,
RR 108/67 ja
hb:kin oli noussut jo 114:ään.
Vauva oli täysin untenmailla kun alettiin kuunnella sydänääniä, mutta
heräsi sitten ja taisi raukka säikähtää, kun sai siitä hikan!
:) Tästä edespäin neuvolatätiä pitää käydä tervehtimässä kahden viikon välein.
Siellä se rakas köllöttelee...
Ainiin, mua on välillä
niin ärsyttänyt ja ottanut päähän joidenkin ihmisten kommentit tästä muuttuvasta olemuksestani. Välillä mä olen
liian pieni viikkoihin nähden ja taas jonkun muun mielestä
jättiläinen!
Kaikki tuntuvat koko ajan vertaavan johonkin, jonka tuntee... Aina on
joko liian iso tai pieni, tai jotenkin kummallisen muotoinen. Mutta
ainoastaan tuntemattomilta ihmisiltä (Samia lukuunottamatta) on tullut
kehuja, että onpas nätti maha tms.
Kuka määrää, että juuri raskaana olevien ulkomuotoa saa ihmetellä ja arvostella tuosta vain??? Juuri silloin kun on mieli muutenkin herkimmillään!! Ei muitakaan arvostella samalla tavalla. Ei kai kenellekään tule mieleen sanoa tutulleen, että "Oho, oletpas sä iso!" Että jotain rajaa!! Kiitos...
Mun
kohdallani ainakin suurin osa arvostelijoista ovat lapsettomia, eikä
omaa kokemusta raskaudesta, joten… Raakkukoot mun puolesta vaikka
äänensä käheiksi, mokomat kateelliset kotkat! Niin kauan kun vauva voi hyvin, minä olen tyytyväinen.
Sitä paitsi, olen netistä löytänyt ihan mahtavan vauvafoorumin, jossa on raskaana olevien naisten mahakuvia, ja kuinka ollakaan: mulla ei ole yhtään sen suurempi pötsi kuin keskimäärin muillakaan tässä vaiheessa! Ja haluan korostaa tässä vaiheessa.
Kyllähän tässä ollaan jo melkein kahdeksannella kuulla, joten olisi
ehkä hieman arveluttavaa, jos tuo maha ei vielä olisi kasvanut.
Neuvolassa kerrottiin, että pienellä äidillä näkyy maha eri
tavalla/muotoisena kuin pidemmällä ihmisellä, vauvat kuitenkin suunnilleen ovat samankokoisia. Sf –mitta on kuitenkin ihan normaali, tiistaina mitattiin 28 cm. No niin. Jo helpotti! =D
Apua, kuka meni telkkarin eteen!?
ME SAATIIN EILEN PINNASÄNKY!!!!!! Se on IHANA.
Löydettiin Huuto.netistä se tosi edullisesti, alle 25 €, ja Sami kävi
eilen hakemassa sen. Tuohon oman sängyn jalkopäähänhän se piti heti
koota ja kokeilla uutta patjaa siihen. Laitettiin siihen myös söpö,
valkoinen reunapehmuste, joka tuli ruseteilla kiinni pinnoihin. Voi
että mä haluaisin, että vauva syntyisi jo… Tai että aika menisi
nopeasti. Vielä on kuitenkin paljon hankintoja tekemättä, mutta nyt
kuitenkin pikkuhiljaa pitää alkaa valmistelemaan kaikkea.
Uusi, hieno pinnasänky
Välillä iskee
pieni paniikki, kun miettii mitä on edessäpäin ja melko pian, mutta sitten toisaalta olo on kovin kärsimätön.
Tulisi jo, tulisi jo, tai ei tuliskaan vielä… Ollaanko me muka valmiita?!
Odottaa käyttäjäänsä...
Tässä
on ihan selkeästi siirrytty viimeiselle kolmannekselle. Illalla on
toisinaan äärettömän vaikeaa saada unta, pyörin ja pyörin kuunnellen
Samin tuhinaa ja kuorsausta. Mutta kun sitten nukahdan, niin uni kyllä
maittaa! Jos ei lasketa paria yöllistä pissareissua, mutta yleensä
nukahdan vessassa käynnin jälkeen nopeasti. Selkää on alkanut särkemään
ja pakottamaan. Erityisesti töissä kun joutuu istumaan pitkään ja
sitten iltaisin telkkaria katsellessa. Eilen illalla asettelin pään ja
hartioiden alle loivasti neljä tyynyä, yhden sain mukavasti mahaa ja
kylkeä tukemaan ja yksi tyyny piti vielä laittaa polvien väliin. Siinä
pesässä sitten sain nukuttua.
Me
ollaan nyt päätetty olla stressaamatta sen asunnon kanssa. Huh, mikä
helpotus… Toki etsitään koko ajan isompaa, mutta meidän ei ole mikään
pakko löytää kolmiota nyt heti. Jos ollaan vielä tässä asunnossa kun
vauva syntyy, niin mitä sitten. Eihän se nyt heti omaa huonetta vaadi
tai vie muutenkaan tilaa! Tähän tietokonepöydän paikalle meinattiin
ostaa lipasto vauvan vaatteita varten ja tämä kone laitetaan pois.
Käytetään ainoastaan Samin kannettavaa. Muutetaan sitten kun löytyy
asunto, joka on sellainen että se kutsuu meidät luokseen asumaan, koti.
Ei pidä kiireellä ottaa asuntoa, jossa ei viihdy. Kun sain Samin
sanomaan nuo sanat, niin iso järkäle vierähti sydämeltä.TORSTAI 16.11.2006
(Rv 30+6
)
Se olisi taas torstai. Miten aika voi mennä näin nopeaan?? Tänään tuli
ensimmäinen Vauva-lehden numero, JIHUU! Saan tilaajalahjana
kantoliinan, nähtäväksi jää, osataanko me sitä sitten käyttää. Nyt on
myös vauvalla vakuutus. Kilpailutettiin liuta vakuutusyhtiöitä, mutta
kuinka ollakaan, paras tarjous kaikista vakuutuksista saatiin
Pohjolalta, sieltä missä entisetkin vakuutukset on. Jos vauvalle ei
olisi ottanut nyt vakuutusta, sen olisi saanut vasta 2 KK IKÄISENÄ! Nyt
on hieman turvallisempi olo, vaikka kallishan se oli..
Viime perjantaina matkustin taas junalla Kuopioon. Matka sujui
rattoisasti - untenmailla.. Tenttiin luku ei ollut maittanut ihan yhtä
hyvin ja töissäkin on ollut kiirettä, joten ei suuria odotuksia siltä
rintamalta. Mutta mieltä piristää aina opintosuoritusrekisteriin
kilahtavat merkinnät, ja jos tämä tentti menikin penkin alle, niin
tieto edellisen tentin onnistumisesta piristi! :)
Tentin jälkeen kipaisin (voiko sitä enää kipaisemiseksi tässä vaiheessa
kutsua??) yliopistolta kaupungille. Niiralan Shellin kohdalla
viimeistään tunsin todellakin olevani RASKAANA,
kun hieman iäkkäämmät savolaisrouvat purjehtivat ohitse kevyen
näköisesti... Mitähän loppuaika vielä tuo tullessaan! Loppu hyvin,
kaikki hyvin, pääsin kuin pääsinkin mahani kanssa keskustaan ja paine
helpotti heti kun pääsin istahtamaan. Kävin ystäväni Sannan kanssa
ihanassa, uudessa kahvilassa torin laidalla herkuttelemassa valkosuklaakaakaolla.
Illan ja yön kyläilin sitten Anni-Elinan, Santun ja Emilian
vieraanvaraisuudesta nauttien. Tuleva isukki nouti tämän
mahamatkalaisen lauantaina kyytiin ja käytiin kokoamassa Samin
veljelle, Petterille hylly uuteen opiskelijaboksiin. Matka jatkui
edelleen Samin isän eli Tapanin ja Ritvan luo, jossa yövyttiin
isänpäivään. Illalla piipahdetiin Samin ja Riikan luona ihmettelemässä
ja ihastelemassa suloista, 10 viikon ikäistä Netta Susannaa. *söpö*
Santtu
Emilia
Isänpäivähalien ja -pusujen :) jälkeen matka jatkui Konnevedelle
tulevien mummon ja papan luo, jossa ilta vierähtikin kotoisasti syöden,
saunoen ja turinoiden. Käytiinpä nopeasti moikkaamassa setääni Penaa
naapurissa, ns. vanhalla puolella joka on isäni lapsuudenkoti.
Maanantaina piti valitettavasti taas flunssaisten matkalaisten pakata
kimpsut ja kampsut, sekä ottaa suunta kohti vetistä ja pimeää
Helsinkiä.
Istunmäeltä kesällä -06
ja jouluna 2005
Mikähän vaikutus raskaudella on vastustuskykyyn? En kyllä muutenkaan
sairastele usein, mutta tämä flunssa on kyllä nyt päästänyt melko
helpolla, vaikka tuntuukin kestävän harmittavan pitkään. Sami -parka
taas tuntuu olevan kirjaimellisesti täynnä räkää..
Eilen käytiin etsimässä vauvan vaatteita varten uutta lipastoa, mutta
ei vielä tarttunut mukaan. Lisäksi löydettiin pari uutta
lastentarvikeliikettä, mutta vaunuvalikoima niissä oli hieman... hmm..
erikoinen. Myynnissä oli merkkejä, joista en ollut ikinä kuullutkaan ja
tarkemman tutkailun perusteella ehkä vähän kiikkeriä ja "muovisen"
oloisia. Tultiin siihen johtopäätökseen, että kallistutaan sittenkin
kalliimpien Emmaljungien puoleen. Onpahan kunnolliset ja kestävät,
halvalla kun ei saa hyvää.. Niiden jälleenmyyntiarvokin on
huomattavasti parempi, jos ne joskus myy pois.
Ostosreissulta ei suinkaan palattu tyhjin käsin :) vaan mukaan tarttui
ties mitä ihanaa, ja tottakai tarpeellista. Ihana, uusi päiväpeite sai
meiltä kodin! Lisäksi löytyi glögilaseja, kangasta tyynynpäällisiin,
sisustuskiviä, säilytyskoreja, jouluvalot jne... Shoppailu on ihanaa!
Vielä pitäisi ostaa vauvalle vaikka mitä, mm. kylpyamme, hoitoalusta,
tuttipulloja, tutteja, harsoja, talkkia, rasvoja jne. Niin ja ne
vaunut! Korvakuumemittarillekin voisi olla käyttöä. Jotain vaatettakin
vielä puuttuu, vaikka niitä alkaakin jo olla ihan kivasti. Talvihaalari
olisi ostettava, sillä äitiyspakkauksen haalari on kuulema yli 70 cm!
Äiti oli ostanut kassillisen siistejä, käytettyjä vauvanvaateita
tutultaan ja kohtahan tulee se äitiyspakkauskin. Toivottavasti. Missä
ihmeessä se viipyy!!??
Päiväpeite löysi uuden kodin :)
Adios!
LAUANTAI 18.11.2006 (Rv 31+1)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Sikiö on 29 viikkoa vanha. Se harjoittelee nielemistä, ja
pissaa puoli litraa joka päivä. Kuullostaa epähygieeniseltä, mutta
lapsivesi uudistuu joka kolmas tunti. Kun sikiö nielee lapsivettä,
suolisto täyttyy sikiön ensimmäisellä ulosteella, mekoniumilla, jota
kutsutaan myös lapsenpihkaksi. Sikiö reagoi, jos voimakas valo paistaa
ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Joskus sikiö voi kurkottautua
valonlähdettä kohti ja yrittää seurata sitä silmillään.
Sikiöllä
on nyt usein hikka (ja sen kyllä huomaa..). Hikka ei ole sikiölle
suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun
sikiö nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa.
KOKO PITUUS: n. 37 cm (pää-perämitta: n. 27,5 cm)
PAINO: n. 1750 g 
Tänään rv 31+1
Voivoivoi ja aijaijai kun väsyttää ja kolottaa. Olo alkaa kirjaimellisesti tuntua raskaalta,
erityisesti kun on touhunnut ties mitä. Tänä viikonloppuna oli töissä
taas meidän kuuluisa krapulakoe, eikä näköjään meinaa enää jaksaa.
Iskias on nyt myös päättänyt jäädä kokopäiväiseksi vaivaksi, joten
kävely tuottaa tuskaa ja varmasti myös näyttää siltä!
Kävin
tänään töiden jälkeen kaupungilla tarkoituksenani ostaa itselleni uudet
kengät ja housut. Kotiin palatessani kasseista ja pusseista kuitenkin
löytyi käsipyyhkeitä, ihana nallehaalari vauvalle (jossa on korvat
hupussa ja häntä) ja pari kypärälakkia, tuttipullo ja tutteja,
glögiä ja torttutarvikkeita.. Että tämä mamma kulkee sitten edelleen
samoissa vanhoissa. Olisin halunnut ostaa Stockmannilta myös sellaista
vanhanaikaista, luonnonvalkoista pitsinauhaa, mutta jonot oli sitä
luokkaa että mut olis saanut kantaa sieltä pois, jos olisin jäänyt
odottamaan vuoroani. Sitä pitää kyllä jossain vaiheessa käydä
hakemassa! Vähän söpöilyä vauvan lakanoihin :)
Tänne täytettä, pian!!
SUNNUNTAI 19.11.2006 (Rv. 31+2)
Eilen
illalla se sitten iski päälle ihan kunnolla. Flunssa nimittäin. Nukuin
tänään KAHTEEN! Ilmankos olin niin kuollut sen eilisen
ostosreissun jäljiltä. Nenä vuotaa ja aivastuttaa ja pää tuntuu
turvonneelta.. Hemmottelinkin itseäni mansikka- ja omenamarmeladilla
täytetyillä joulutortuilla illalla. Voi että ne oli HYVIÄ! Olisin
varmaan syönyt ne kaikki itse, mutta piti säästää Samillekin muutama.
Poloinen tuli aamulla väsyksissä töistä ja joutui jatkamaan Primarin
palaveriin. Tuli vasta jokunen aika sitten kotiin ja nyt tuhisee tuolla
sängyssä...
Nyt
maistuu lämmin glögi, ihanaa kun on sunnuntai ja voi vaan pötköttää
peiton alla telkkarin ääressä. Saa nähdä olenko huomenna työkunnossa.
TIISTAI 21.11.2006 (Rv 31+4)
Olen
tuossa viime aikoina yrittänyt tihrustaa, että meneekö mulla mahan yli
viivaa vai ei. Välillä näyttää siltä, että menisi ja välillä ei näy
mitään. Eilen sitten huomattiin, että kyllä siinä menee hailakka viiva.
Tekee vielä navan kohdalla (joka kohta pullahtaa ulos!!) hassun mutkan,
ja jatkuu siitä vielä kymmenisen senttiä ylöspäin!
Viivaa
kutsutaan "linea negraksi" ja se johtuu estrogeenin ja progesteronin
lisääntymisestä. Joidenkin tutkimusten mukaan sillä saattaisi olla
yhteyttä jollain tavalla insuliiniin.Vanhan
uskomuksen mukaan napaan asti ulottuva linea negra ennustaa tyttöä,
navan yli jatkuva poikaa. Jaa'a, nähtäväksi jää... : )
TORSTAI 23.11.2006 (Rv 31+6)
Hiio-hoi! Tässä neuvolan kuulumiset:
paino: 65,8 kg(!!!!!!!!! nyt täytyy yrittää pysyä erossa joulutortuista, EPISTÄ!)
turvotus: +
RR: 104/68
pisu: ok
Hb: 116 (rauta on tehonnut)
kohdunpohjan korkeus: 29 (keskikäyrällä)
tarjonta: rt
vauvan sydänäänet siinä 150 kieppeillä
Terkkari
tunnusteli vauvaa mahan päältä ja sanoi, että taitaapa olla reippaan
kokoinen vauva!! Näki sitten varmaan minun kauhistuneen ilmeeni ja
yritti pehmennellä, että siis "ihan hyvän kokoinen..." Sitten saatiin
sellainen vauvan odotuksesta ja synnytyksestä kertova dvd, joka oli..
njaa, vähän tylsä. "Taalasmaan Kari" esitti siinä isän roolia, hehheh!
Synnytys oli siinä vain vähän selkäkipua ja pari pinnistystä, ja jo oli
vauva mahan päällä ja maailmassa. Ei puhettakaan että olisi verta,
hikeä ja kyyneleitä.. Ja sitähän se kai on! (kääk).
Nyt
on sitten tukkakin kunnossa, vähäksi aikaa. Pääsin pitkästä aikaa
kampaajalle, joka on vasta kuukausi sitten saanut ensimmäisen lapsensa.
Vaikka yleensä aina sanotaan, että ensisynnyttäjillä kestää synnytys
kauemmin, oli tässä tapauksessa tyttö tullut maailmaan NELJÄSSÄ
tunnissa. Joskus niinkin.
Nyt keittiöön puuhastelemaan, illalla meille tulee kyläilemään Juha ja Gemma. :)
TIISTAI 28.11.2006 (Rv 32+4)
Tänään
oli kiva päivä taas. Eilisen ihanan jalkahoidon rentouttamana
hurautettiin Vantaalle Lastentarvikkeeseen. Ollaan jo monenmonta kertaa
käyty siellä tutkimusretkellä, mutta nyt ajateltiin että ne vaunut
olisi aiheellista jo varata. Päät pyörryksissä kuunneltiin kertaalleen
myyjän esittelyjä useista, erilaisista vaunuista. Miten ne voikin olla
niin teknisiä vempaimia, vaunujen valitseminen ei olekaan mitään
helppoa hommaa!
Päädyttiin
Emmaljungan Duo Edge -vaunuihin, jotka vaikuttivat meidän käyttöömme
ehdottomasti parhailta. Pääpiirteittäin: isot, loskassakin helposti
liikkuvat pyörät, kevyt runko työntää, taittuva työntöaisa joka voidaan
säätää minulle sekä Samille sopivaksi (kun tuota pituuseroa on aika
lailla..), iso suojaisa ja lämmin koppa talvivauvalle jne. Niistä saa
sitten myöhemmin muunneltua rattaat, kun vaunuaika on ohitse. Ne on
hienot, tummansiniset beigeillä tehosteilla. Tänne niitä ei siis vielä
saatu tilaa viemään, vaikka mielelläni olisin niillä jo leikkinyt...
Hurjan kalliithan ne on, mutta tuleva mamma avusti meitä.. Kiitos Leila! ♥
Lisäksi
löydettiin kauan kaivattu lipasto. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä,
se oikein huusi meidät nähdessään, että haluaa meille asumaan! ? Nyt odotellaan siis vaan sitä äitiyspakkausta, että pääsee pyykkäämään ja täyttämään uuden lipaston laatikoita...
Hieman
otti voimille tuo kaupoissa ravaaminen, vaikkei monessa käytykään.
Alamahaa ja -selkää alkoi kiristää ja vihloa, joka onneksi vähän
helpotti aina kun pääsi istumaan. Pystyasennossa alkaa maha heti painaa
inhottavasti alaspäin ja kävely on tuskaa... Jos loppuaika on tätä, en
kyllä kykene mihinkään kauppoihin enää :( Toivottavasti menis ohitse
mokoma vaiva.
Vauvan oma lipasto
KESKIVIIKKO 29.11.2006 (Rv 32+5)
Eiköhän
nuo alamahan repimiset ja vihlonnat jatkuneet vielä tänäänkin, vaikken
ole edes rehkinyt. Ihan rauhassa istunut töissä tietokoneella!! Soitin
sitten terveydenhoitajalle, joka patisti lääkäriin. Lääkärin mukaan
kivut ovat supistuksia, joita ei saisi vielä tulla. Kohdunsuu on
alkanut valmistautumaan synnytykseen, mutta on kuitenkin vielä kiinni.
Minut määrättiin sitten sairaslomalle äitiyslomaan saakka!
Höh. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Mulla olis niin paljon vielä
tekemättömiä töitä... Kun ei saa edes tietokoneella olla jos tulee
supistuksia, vaan pitää löhötä, kuten lääkäri sanoi. Kuolen tylsyyteen!
Enkä saa kuulema siivota. (No se ei kyllä haittaa...) Sami parka, eihän
silläkään voi kaikkea teettää!
Mutta kai se on pakko, jos sillä saa Itiön pysymään mahanahan sisäpuolella vielä muutaman viikon! ♥
Miks tästä sairaslomalle jäämisestä tulee jotenkin huono omatunto???
32 VIIKKOA MITTARISSA!
Tällä
viikolla: Sikiön aivot kasvavat, uusia aivopoimuja muodostuu,
pääkallon koko ja päänympärys kasvavat. Hermoyhteyksien lukumäärä
aivoissa lisääntyy valtavasti. Hiukset paksuuntuvat ja kynnet ovat
valmiit. Vauvalla on nyt niin vähän tilaa, että se koukistaa itsensä
sikiöasentoon. Sille muodostuu enemmän rasvaa ihon alle ja se saa
pikkuhiljaa vastasyntyneen pullean ulkonäön.
KOKO PITUUS: n. 38 cm (pää-perämitta: n. 28 cm)
PAINO: n. 1800 g
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
TORSTAI 30.11.2006 (Rv 32+6)
Nyt ottaa päähän tämä blogi! Tää tökkii tosi pahasti ja heittelee mun
kirjoituksia ja sivun asetuksia ihan miten sattuu. Joten jos näkyy
oudosti, niin johtuu siitä. Toivottavasti asiaan saadaan parannus..
Käytiin tänään Haikaranpesän valmennuksessa, oli ihan jänskä käynti.
Kätilö kertoi mm. siitä, mistä tietää milloin kannattaa lähteä
sairaalaan ja milloin voi vielä odottaa kotona. Käytiin läpi
synnytyksen vaiheet ja kivunlievitysvaihtoehdot, sekä katsastettiin
synnytyssali. Kiva oli nähdä minkälaisessa paikassa kaikki sitten
tapahtuu. Siellä oli tosi iso allas, johon saa mennä lillumaan jos
haluaa. Isäkin saa tulla, jos ottaa uikkarit mukaan.. hehhe! Lisäksi
on mahdollista hakea helpotusta suihkulla, säkkituolilla,
jumppapallolla, kauratyynyillä, keinutuolilla jne. Ilokaasua täytyy
ehdottomasti kokeilla, enkä kieltäydy epiduraalipuudutuksestakaan, jos
vaan on mahdollista se saada. Niitä aquarakkuloita en kyllä käsitä!
Kuka hullu sitä nyt tahtoo synnytyskivun lisäksi
ampiaisenpistoja??
Nähtiinpä vilauksella tänä aamuna
syntynyt vauvakin :) Lopuksi katsottiin synnytysvideo, joka oli tuhat
kertaa parempi kuin se neuvolan antama, vaikka tässäkin oli
uudelleensynnyttäjä, joka lähinnä "hengitti" vauvan maailmaan...
Pyörähdettiin valmennuksen jälkeen Itiksessä parissa kaupassa ja
syömässä, mutta eipä sielläkään kauaa kyennyt seikkailemaan. Alaselkää
polttelee ja mahaa vihloo, joten taidan siirtää ruhoni tuonne sängylle
pötköttämään.. Itiö on kuitenkin jaksanut mellastaa mahassa paljonkin
tänään, hyvä merkki!
Huomenna olisi työkaverin väitöstilaisuus päivällä ja karonkan jatkot illalla, joten täytyy kerätä voimia...
o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o
torstai 10.7.2008 
Puissakin
on jo niin isot lehdet, kesää kohti mennään että kohina käy. Tuota
vihreää ympäristöä jaksan ihmetellä joka kerta kun nenäni pistän ovesta
pihalle. Aina se yllättää. Ja nuuh nuuh, ihania kevään tuoksuja... No
mitäs mä täällä oikein lätisen jostain kesän tulosta, kiviäkin
kiinnostaa. Kevättä yleensä seuraa kesä. Mutta meilläpä onkin
tapahtunut paljon, paljon uutta ja muuta mukavaa. Ja sitähän te tulitte
tänne kurkkimaan. Te pienet, uteliaat ystäväiseni. Jättäkäähän
käynnistänne vieraskirjaan merkki... 
Ei
Ehkäpä minunkin on aika opetella kärsivällisyyttä viimeistään nyt, jos
äidiksi meinaan ruveta. Hui. Ei pelota, mutta jännittää ihan himpurasti. 
Jos minä en nuku, niin ei nuku kyllä kukaan muukaan. Jo on touhua. 
Voi kun vaan voisi jo kertoa mitä kaikkea jännää ja uutta päässä liikkuu. 
Ja kyllähän Sami kahville halusi. Kertoi myöhemmin, että olisi itse
kysynyt, ellen minä olisi kutsunut. Suodatinpussit olivat Minnan
kaapista loppu, joten taiteilin vessapaperista suodattimen ja keitin
hirveää, kitkerää kahvia, jota irvistellen hörpimme ilman maitoa. 
