Tässä jutunjuurta ja otteita päiväkirjastani odotuksen suunnitteluvaiheista ihan raskauden viimemetreille saakka.
Ajatus odotuspäiväkirjasta oli alunperin Samin idea. Olin kyllä lukenut
mielettömiä tarinoita ja päiväkirjoja odottavien äitien mietteistä,
joita netti on pullollaan, mutta ollut liian laiska ja saamaton
naputtelemaan omaa. Jospa nyt kuitenkin saisin itsestäni sen verran
irti, että edes silloin tällöin muistaisin ja jaksaisin kirjata ylös
mietteitä ja tapahtumia tämän matkan varrelta. Niitä voi olla joskus
hauska lukea ja muistella!
Olen lukenut, että raskaana ollessa hormonit
saavat naisesta vallan. Minusta ne varmaan saavat ylivallan! Vaikka en tietääkseni ole vielä raskaana, olen huomaavinani mielialoissani heittelehtimistä... Se, onko tuntemukset todellisia, vai mielikuvituksen ja toiveajattelun tuotetta, jääköön mysteeriksi. Minussahan ei ole mitään vikaa, kiukuttelu johtuu hormoneista, jolloin se on sallittavaa ja ymmärrettävää!
Kaikki
vaan hormonien piikkiin! Karvaisten ja isonenäisten, räyhäävien
ja rumien hormonien jotka saavat minunkin kaltaiseni säyseän karjalan
kasvatin hyppelehtimään seinille. Hihii, hyvä ajatus sysätä tästä
edespäin kaikki hormonihirviöiden syyksi, ainakin seuraavan yhdeksän
kuukauden ajaksi. Sillä verukkeellahan voi maata koko päivän sohvalla
yöpuvussa ilman meikkiä, tukka takussa ja syödä lämpimiä voileipiä. Voi
linnoittautua telkkarin ääreen ilman morkkista ja elää mukana kun Ridge
ja Brooke menevät neljännen kerran naimisiin. Eikä haittaisi, vaikka
tiskivuori hipoisi yläkerran naapurin lattiaa ja villakoirat
humppaisivat sängyn alla. Niin ja ihan vähän voisi tietysti juoksuttaa
Samia: "Kulta, et viitsisi käydä ostamassa minulle
suklaata/salmiakkia/suolakurkkuja/punajuuria/piimää/appelsiineja/omenamehua/muroja…?"
En minä, vaan ne HORMONIT!
Asiaan. Olin elokuussa kahden viikon syöpäepidemiologian kurssilla Kööpenhaminassa. Samin vieraillessa viikonloppulomalla luonani saimme ihanan (hullun?) ajatuksen päähämme
kuin salama kirkkaalta taivaalta: "Tehdään vauva!" (Myöhemmin opin ettei niitä lapsia noin vain tehdä. Niitä saadaan.)
Asiaa ei ollut aikaisemmin sen kummemmin mietitty, kuin että sitten
joskus.. Oli ollut miljoona kertaa puhetta "Onnista ja Helmistä", mutta
ei niin vakavissaan että oltaisiin vielä ryhdytty tuumasta toimeen.
Aika yllättävä käänne kummankin elämään, mutta päivä päivältä tuntuu
paremmalta ajatukselta, mutta myös jännältä ja uudelta. Apua, miten kaikki muuttuu?
No,
Tanskassa syntynyt ajatus on jo kypsynyt mielessä lähes kolme viikkoa,
ja innokkaina on laskettu päiviä, surffailtu netissä vauva–sivuilla ja
lässytetty imelästi mun mahalle. Tai siis Sami on. 
Se on niin syötävän suloinen höpöttäessään joitain juttuja jollekin
navalle koiranpentuilmeellään… HALOO! Siellä on ehkä korkeintaan joku
verinen solumöykky, jonka älykkyysosamäärä on ameeban luokkaa, jos
sitäkään… Kenenkähän päätä ne hormonit oikein pehmentää?! Huokaus. Miehet.
Yrityksen tulokset nähdään aikaisintaan sitten tänä viikonloppuna, tai viimeistään ensi viikolla. (Tuntuu valovuodelta…) Kerran kiirehdin jo hulluuskohtauksissani tekemään raskaustestin, kun en kestänyt sitä kiduttavaa odotusta, ja negatiivinenhan sieltä tuli. Tietenkin. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mutta jos olen raskaana, niin nyt elellään raskausviikkoa 3+5 (eli 3 viikkoa ja 5 päivää). Ja jäljellä olisi enää noin 37 viikkoa raskautta.. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Tästä ensimmäisestä maratonpäiväkirjamerkinnästä tulee varmaan hieman pidempi kuin joistain myöhemmistä, sillä on tuota taustatarinaa sen verran arkistoimatta. Raskauteen liittyviä oireita välillä on, välillä ei. Voi olla että se on vain vilkas ja toiveikas mielikuvitus, joka aiheuttaa kaikenlaisia hulluja tuntemuksia tai kiinnitän huomiota asioihin enemmän kuin aikaisemmin. Äitiyshaaveissani kuvittelen kaikki oireet.
Tuo viimeinen vaikuttaa kaikkein todennäköisimmältä vaihtoehdolta,
ainakin minun tapauksessani… Eli jos en ole raskaana, diagnoosini on
hypokondria eli luulotauti.
Olen tässä reilun kahden viikon aikana ehtinyt opettelemaan ulkoa uuden elämän kehittymisen hedelmöittymisestä alkioksi ja sikiöksi, liittynyt kaikenmaailman haluanäidiksihetipaikalla–foorumeihin netissä, ostamaan Odottaja –lehden, lukemaan tulevalle isille ääneen raskausajasta kertovan kirjan "Vuoristoradalla", tilaamaan KaksPlus –lehden näytenumeron ja uusimpana liittymään Libero –kerhoon! Ja jollain erityisellä uudella kyvyllä jota en ole ennen havainnut, pystyn taidokkaasti johdattelemaan ainakin joka toisen keskustelun vauvoihin liittyväksi. Tästä johtuen olen ehtinyt saattamaan rakkaan avopuolisoni todennäköisesti hulluuden partaalle
vaikka muina miehinä muuta väittääkin. Olen kuitenkin lukenut
artikkeleita, joissa mies on hädän hetkellä myönnellyt naisen tahtoa
vaikka todellisuudessa onkin suunnitellut pakoa kotoa! Hmm, täytyypä
pistää mies tarkkailuun. Niin kuka olikaan hulluuden partaalla? 
Ai niin, niistä kuvitelluista tai ei-kuvitelluista oireista. Mahaa on nipistellyt välillä jännästi ja jos nukkuessa kääntyy liian nopeasti tai venyttelee, niin kylkiä repii ja vihloo. Koko ajan pieni närästyksen tunne korventaa rintaa, mikä on minulle aika uutta ja outoa. Alaselkää särkee pirullisesti ja pissallakin on pitänyt käydä ehkä vähän useammin kuin ennen. Ai niin, kuvottavaa oloakin kärsin muutaman päivän, mutta se meni jo ohi. Varmaan vain toiveajattelua taas. Sitä paitsi se oli niin alussa, ettei se voinut millään tavalla liittyä mahdolliseen raskauteen. Lisäksi olen ihan järkyttävän väsynyt koko ajan. Vaikka tuskin tuo nyt mikään oire on, ei nimittäin mitään uutta…
Uusi lemmenpesä on muuten myös haussa. Ollaan paria jo käyty huvikseen katsastamassakin, mutta ei olleet ihan meidän mieleisiä. Ihanaa muuttaa kullan kanssa yhteen!
Ollaanhan me jo tavallaan asuttu yhdessä, kun minä huomaan herääväni
joka aamu täältä Munkkiniemestä. Viimeksi kallistin pään tyynyyn
Töölössä yöksi ennen Tanskaan lähtöäni, kun olin kiukkuinen 
ja halusin säästää syyntakeettoman poikaystäväni aiheettomilta
tunteenpurkauksiltani. Voi kun löytyisi nyt vaan joku kiva asunto,
mihin voisi asettua taloksi ja keskittyä odottelemaan "Kirpun"
kasvamista ja syntymistä.
En muuten tajua miten ikinä pystyn pitämään raskauden omana tietonani ensimmäiset 12 viikkoa! Hulluksihan siinä tulee, viimeistään. Ja sitä paitsi se meinaa lipsahtaa huulilta ihan vahingossa. Toissapäivänä kerroin puhelimessa isälle, että käytiin katsomassa asuntoa, niin enkös meinannut samaan hengenvetoon udella minun vanhasta kehdostani! Onneksi ajatus kulki nanosekunnin puhetta edellä ja sain pidettyä kieleni kurissa. Isä kyllä selkeästi ilahtui kuullessaan meidän muuttosuunnitelmista. Siellä varmaan soiteltiin heti serkunkumminkaimat läpi ja vakuuteltiin painokkaasti, että "eihän se meidän Katri oikein ketä tahansa huolikaan, sen takia eleli yksin pitkään…" Anu kirjoitti, että oli aikakin jonkun alkaa huolehtia minusta, hulivilistä. Jo on, kun pikkusiskot hyppivät silmille.
Minulla on kyllä nyt ihan sellainen olo, että tuskinpa vaan olen raskaana.
En varmasti ole, kohtahan se nähdään. Odotellaan luottavaisin mielin ja
stressaamatta. Täytyy sitten testata, jos ei mitään ala tapahtumaan.
Onhan meillä aikaa jos ei vielä ole tärpännyt. Joo joo. Vastahan me
aloitettiin vauvatehtailu. Harvallahan se heti ensimmäisellä kylvöllä
lähtee itämään. Tai mistäs minä tiedän mitä supersiittiöitä Saarelan
vehkeet tuottaa! 
Ehkäpä minunkin on aika opetella kärsivällisyyttä viimeistään nyt, jos
äidiksi meinaan ruveta. Hui. Ei pelota, mutta jännittää ihan himpurasti. 
Nyt kai Nukku-Matti kutsuu jo Höyhensaarille.
Tuleva Konneveden pappa sanois, että: - "Mittee ne pennut tiällä vielä riekkuu? Nyt muate ja maha syllii, sekä läskit silimille!" 
TORSTAI 1.9.2005
Huh, kun oli pitkä päivä töissä. Yli 12 tuntia, mutta kyllä sitä nyt
joutaa kun Kulta on Tallinnassa koulutuksessa, ensihoitopäivillä.
Niinpä niin, uskokoon ken tahtoo. Äsken soitin ennen kuin lähdin
töistä, niin olivat juuri menossa terassille… 
Töissä oli ihan kiva päivä, sain aika paljon hommia tehtyä. Esimerkiksi luettua tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen ohjeita lehteen nimeltä "International Journal of Epidemiology". Sinne pitäisi kirjoittaa artikkeli siis kohta valmistuvasta gradusta. IHANAA, että pääsen siitäkin vihdoin eroon! Sitten minulla oli kevyt ja rento palaveri pomon kanssa, juteltiin mm. työsopimuksen jatkumisesta nykyisen päätyttyä syyskuun lopussa. Tuntipalkkainen työsopimus vaihtuu ilmeisesti nyt kuukausipalkkaiseen, mikä on minun ja meidän pikku perheen talouden kannalta loistojuttu! Nyt ei voi aamulla jäädä lämpimään sänkyyn tuhisemaan vaan on PAKKO vääntäytyä töihin vaikka pää kainalossa ja hammasta purren. Pitäisi vaan vielä jaksaa hoitaa kunnialla nuo loputkin kouluhommat jaloista pyörimästä (mokomatkin kiusankappaleet), että voisi täysillä panostaa väikkäriin. Niin ja tietysti vauvaan, meidän omaan, pieneen ja suloiseen "Kirppuun".
Kävin
tänään ruokiksella ostamassa Apteekin oman raskaustestin. Huomenaamuna
ajattelin testata ennen töihin menoa. Sami höpönassu tietysti yritti,
että olisin tehnyt sen vasta kun ollaan molemmat jännittämässä tulosta,
mutta en malta odottaa… Sitä paitsi, huomenna alkaa töissä se kuuluisa
krapulatutkimus mistä on hehkutettu tosi pitkään. 
Minun pitäisi myös juoda siellä ja haluan tehdä sen testin ennen kuin
suin päin syöksyn pöydän nestepitoisten antimien ääreen. Mutta
toisaalta, voihan se testi näyttää negatiivista vielä tässä vaiheessa
vaikka se "Kirppuli" sinne kohtuun olisikin jo muuttanut asumaan. (Jos
on niin toivon sille kunnollisia tarrasukkia, että pysyykin siellä ensi
toukokuuhun saakka). Silti. Inhottavaa elää epätietoisuudessa. 
Ihanaa kun Salkkarit alkoi taas kesäkauden jälkeen, huippua. Aion nyt katsoa sen, jonka jälkeen pitää lukea koko ilta ahkerasti maanantaiseen tenttiin. Sit nukkumaan ja aamulla…!!!
Höh. Tein sitten eilen sen raskaustestin. Negatiivinen.
Ei haamun haamua, vaikka kuinka yritin tihrustaa… Menin sitten juomaan siellä krapulakokeessa. Krapulahan siitä tuli. 
Ottaa päähän. Meen herättämään Samin. 
Jos minä en nuku, niin ei nuku kyllä kukaan muukaan. Jo on touhua. 
SUNNUNTAI 4.9.2005
Voi kun vaan voisi jo kertoa mitä kaikkea jännää ja uutta päässä liikkuu. 
Sanna kyllä kuuluu ehdottomasti niihin ensimmäisiin kenelle sitten
kerrotaan, kunhan saadaan varmistus että "Kirppu" on asettunut varmasti
taloksi. Vähän sentään helpottaa se, että voidaan höpöttää ja hehkuttaa
sitä yhteenmuuttamispäätöstä. 
Uusi koti
Keittiö
marraskuussa 2006
Sami on taas töissä, mutta tulee huomenna perässä Kuopioon, hienoa! Ei tarvitse matkustaa yksin takaisin. Suunniteltiin jopa ensimmäistä yhteistä visiittiä Siilinjärvelle Samin vanhempien ja Petterin luo. Vähän
jänskättää, en ole koskaan käynyt siellä ja olen nähnyt vain Tapanin,
Samin isän. Voi olla, ettei enää montaa kertaa ehditä siellä
vierailemaankaan, koska talo on laitettu myyntiin. Samin vanhemmat ovat
päättäneet erota ja Leila muuttaa uuden työpaikan perässä
Uuteenkaupunkiin vielä tässä kuussa, ja Tapanilla on ilmeisesti
tarkoitus hankkia asunto Kuopiosta. Voi harmi. Tuntuu niin pahalta
Saminkin puolesta. 
Ja tämä tilanne vielä. Olisi niin paljon mukavampaa aikanaan kertoa ja
odottaa "Helmiä" tai "Onnia" syntyväksi, kun isovanhemmatkin asuisivat
edelleen onnellisina saman katon alla. Noh, näin se elämä välillä
heittelee. Asianomaiset varmasti itse tietävät parhaiten mitä haluavat,
eikä siinä ole kenelläkään mitään nokan koputtamista. Varsinkaan pojan
uudella tyttöystävällä, jota ei ole vielä edes tunne! 
Munkkiniemen puistotie
KESKIVIIKKO 7.9.2005
Köröteltiin eilen illalla savonmualta takaisin Helsinkiin. Tentti tuntui menevän ihan hyvin, hyvä niin sillä luinkin vielä koko pitkän ja puuduttavan junamatkan siihen. Viisi tuntia!
Sami tuli maanantaina iltapäivällä noukkimaan minut Sannan kämpiltä. Kahvittelun ja halien jälkeen lähdettiin Siilinjärvelle. Vähän jännitti, mutta ei tietenkään paljoa koska olen niin rohkea.
Petteri oli kotosalla kun saavuttiin perille ja ehdittiin katsastaa
pihamaa ja talo, ennen kuin Samin vanhemmat tulivat kaupasta. Kivaa oli
nähdä kaikki yhtä aikaa ja tutustua 
vaikken kovin puhelias ollutkaan vaan lähinnä Ujo Piimä. 
Grillattiin ja tutustuin perheen sarjakuvataiteilijan tuotoksiin ja hihittelin tämän hauskoille neronleimauksille. Petteriä kuulemma vähän jännittää, miten ihmiset reagoivat piirtämiinsä sarjakuviin, mutta minun kohdallani ihan turhaan. Osuu ainakin meikäläisen huumorintajun kanssa ihan nappiin!
Siinä se ilta sitten rattoisasti sujuikin naureskellessa Samin lapsuudenkuville. Milloin oltiin puussa, milloin silmä mustana uuninpankolla. Yleensä puussa, tai halkopinon päällä.
Petterikin oli osannut hienosti poseerata pienenä, tavallisesti pulla
kourassa ja ruokaa enemmän suun ympäristössä kuin nenän alla olevalla
lautasella. Söpöjä olivat kuin mitkä. 
Saunan jälkeen hörpättiin iltakahvit ja olinkin jo valmista kauraa painumaan pehkuihin. Notkuttiin vielä hetki kuitenkin telkkarin edessä, ennen kuin rojahdettiin väsyneinä vällyjen väliin. Sami -rakas oli tietenkin aika haikeana, erityisesti pois lähtiessä. Onhan Siilin koti myynnissä ja viimeisen kerran siellä käymässä. Inhottavaa kun en voi mitenkään helpottaa toisen oloa!
Voi vain olla ja halata ja silittää. Toivottavasti siitä on edes vähän lohtua.
Appråpåå! Sitten tämän päiväkirjan pääaiheeseen: tilasin äsken taas mammaksi.fi:stä kolme uutta raskaustestiä, postituskulujen kanssa yhteensä vain 8 euroa. Toivottavasti ne tulisivat jo huomenna, että voisi vaikka perjantai-aamuna testata… tai huomenna! Todennäköisesti siinä käy kuitenkin niin, että marssin jo tänään apteekkiin. Kun on malttamaton ja kärsimätön, niin on. Syytän geenejä ja kasvatusta. Täytyy konsultoida tulevaa isukkia tässä testiasiassa, jahka tuo saapuu koulutuskeikalta. Se oli niin söpönä taas lähtiessään töihin. Olisi tehnyt mieli hyökätä kimppuun ja rutistaa ja suukottaa henkihieveriin, mutta enhän voinut kun toinen oli juuri työllä ja tuskalla saanut paitansa silitetyksi…Söttänä. Täytyy purkaa hellyyskohtaus sitten vasta illemmalla.
On se vaan niin IHQ!! :)
, milloin taas taivas pimenee ja maa järisee 
Eilen oli vuorossa se jälkimmäinen vaihtoehto… Vaikka maa järiseekin,
niin salamat ei yleensä lentele. Vaikka en tiedä kumpi olisi parempi,
kunnon myrsky kerralla ja raikas ilma jälkeenpäin kuin painostava ja
ahdistava matalapaine joka kestää ja kestää ja kestää… Vaikka on meillä
ainakin yksi herätyskello törmännyt voimalla lattiaan ja moni muukin
esine olisi voinut kokea saman, ellei allekirjoittaneella olisi niin
pitkä pinna..
Eilen menin sitten mököttämään koko automatkan kuin viikon auringossa lämmennyt hapankaali, enkä edes kertonut syytä. Ei kait mulla mitään oikeaa syytä ollutkaan, kunhan vaan teki mieli kiukutella. Jep jep, näin meillä.
Loppu hyvin kaikki hyvin, kiitos Samin ymmärtäväisen, kärsivällisen ja ihanan luonteen. Kyllä minä sitä otusta rakastan ihan hirveän paljon! Niin, että siinäs kuulit jos luet tätä. Saisit kyllä itsekin joskus kirjoittaa tähän.10.5.2006 Keskiviikko (rv 5+0)
että juuri ennen meidän syntymäämme
enkeli painaa sormensa huulillemme ja sanoo
"hys hiljaa, vaikene siitä minkä tiedät".
Tästä johtuu, että meillä on syntyessämme
kuoppa ylähuulessamme
emmekä muista mitään mistä tulimme.
(Roderick Macleish)
Kahdeksisen viikkoa ehdin ammentaa tajuntaani (myös Samin tajuntaan) vauvahössötystä 
kakkavaippoja ja unettomia öitä, kunnes rakas "Kirppumme" (enkelivauva..) 
osoittautui tuulimunaksi. Mun mielestä valeraskaus olisi osuvampi
nimitys. Pah, luontoäidillä lienee melko kieroutunut huumorintaju..
Meitä huijattiin, vedettiin höplästä, narutettiin ja kusetettiin ihan
kunnolla!
Perhesuunnittelusivuilla kerrotaan seuraavaa tuulimunasta. "Munasolu hedelmöittyy ja alkaa jakautua samalla kun kulkeutuu kohtuun ja kiinnittyy sen seinämään. Istukka kehittyy, samoin sikiöpussi joka täyttyy lapsivedellä ja kohtu kasvaa. Raskaushormonia (hCG) muodostuu ja raskaustesti näyttää positiivista. Normaalit raskausoireet ilmenevät (rintojen arkuus, pahoinvointi, väsymys jne.) mutta sikiötä ei muodostu lainkaan. Raskaus on hedelmöittymishetkestä tuomittu eikä mikään hoito tai lääke auta." (http://metku.net/~pesu/tuulimuna.html).
Yllättävän hyvinhän tuon kuitenkin otti. Sairaslomaa sain peräti kolme päivää, joista kaksi osui viikonloppuun…
Just. Tuulimuna, joka luetaan keskenmenoksi, mutta josta saa vähemmän
sairaslomaa kuin poskiontelotulehduksesta! Mutta meitä siis vaan vähän
vedätettiin, kukaan ei ollut sentään kuollut. Elämä jatkuu, ajateltiin.
Minulle tuli vuosi lisää mittariin.
Pidettiin tuparit. 
Käytiin Tukholman risteilyllä.
Jouluna
oltiin Istunmäellä ja kotimatkalla piipahdettiin Uuraisilla mummon
luona, sekä pikavisiitillä viemässä jouluterveiset Nikaloille ja
Irjalle. Joulupäivänä Samilla oli työvuoro ja Samin äiti tuli
Helsinkiin. Tapaninpäivänä suunnattin Uuteenkaupunkiin Samin äidin luo.
Vuosi
vaihtui suhteellisen rauhallisissa merkeissä Kopsan Katrin ja
Jussin kanssa meillä mm. kuohuviiniä nautiskellen ja Trivial
Pursuitissa kisaillen.
Helmikuussa
reissattiin lakeuksilla Samin sukulaisten luona, Teuvalla ja
Horonkylässä, sekä Vaasassa ja Kuortaneella. Koin myös mahtavan
kulttuurielämyksen vieraillessamme Tuurissa, Keskisen
kyläkaupassa. 
Maaliskuun
alussa, tarkemmin 6.3. minusta tuli virallisesti "neiti melkein rouva
Saarela". Romanttinen kosinta tapahtui Suomenlinnassa, todellisen
talvimyrskyn ja kamalan räntäsateen armoilla. Silti oli oikein lämmin
olo.. Aikaisemmin
päivällä oli tarkoituksenamme vaan "käydä katselemassa sormuksia",
mutta kuinkas kävikään. Eihän niitä malttanut sinne kauppaan jättää!
Samin serkku Sanna ja miehensä Sauli saivat pojan, Lauri Matti Ilmarin! 
Vappua juhlistettiin Anun ja Minnan kanssa meillä. Pyörähdettiin myös kaupungilla, Memphisissä ja Café Punawuoressa. 
Upouudet, kiiltävät kihlasormukset
Nyt
eletään siis jo toukokuuta ja ulkona on ollut monta päivää aivan
mielettömän upea, aurinkoinen ja lämmin ilma! Ollaan parina päivänä
oltu makoilemassa lähipuistossa ja hankittu rusketusrajat. Vappuaattona
tein raskaustestin varmuuden vuoksi, että tietää voiko ottaa
kuohuviiniä. Negatiivinen tulos kyllä vähän harmitti, mutta toisaalta
sai nautiskella drinksuista. Toisen testin tein lauantaina 6.5. joka
myös näytti negatiiviselta… Sanoin kyllä Samille, että tuo testi ei
kyllä pidä paikkaansa, sillä olen ihan varmasti raskaana! Seuraavana aamuna vielä vilkaisin tikkua, ennen kuin heitin sen roskiin. Siihen olikin ilmestynyt haaleista haalein viiva!
Mutta ohjeissa sanotaan, ettei testin tulos enää 15 minuutin jälkeen
ole luotettava. Ja siitä oli kulunut kuitenkin useita tunteja! Mutta
mahassa kävi sellainen poreilu, että en uskonut, vaan testasin
maanantaiaamuna vielä kertaalleen. Tällä kertaa testitikkuun ilmestyi
taas haalea viiva, mutta selväsi tummempi kuin edelliseen.
Pitää kyllä vielä loppuviikosta testata se "oikea" positiivinen viiva
siihen tikkuun, että Saarelakin uskoo. Itse kyllä tiedän jo. 
Mahassa on käynyt sellainen poreilu ja vatsalihakset ovat ikään kuin
maitohapoilla. Jännä tunne. Välillä repäisee ja vihlaisee mahasta
kipeästi, varsinkin jos liikahtaa nopeasti. Nälkä tulee huomattavasti
nopeammin kuin aikaisemmin. Ja mua huimaa koko ajan, erityisesti jos on
vähän nälkä. Lämpötila oli 37,1 ja välillä on kylmä ja välillä
hikoiluttaa kovasti, erityisesti yöllä. Onneksi ei vielä ainakaan ole
tullut huonoa oloa, paitsi tänä aamuna oli pientä etovaa oloa
havaittavissa. Sanoin Samille siitä, ja toinen kysyi että: "et kai sä
vaan ole kipeäksi tulossa?". Höhlä! Olen kyllä, seuraavaksi yhdeksäksi
kuukaudeksi.. :) Niinpä
sitten ilon ja onnen päivänä, torstaina 12.5.2006 tuli raskaustestin
tikkuun vihdoin, pitkään odotettu oikea viiva ja sain varata
ensimmäisen ajan äitiysneuvolaan. 
16.5.2006 Tiistai (rv 5+6)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Selkäranka, selkäydin, aivot, sydän, luut ja lihaksisto
alkavat vähitellen kehittyä. Kaksi sydänputkea muotoutuu ja kun ne
sulautuvat yhteen yhdeksi putkeksi niistä kehittyy alkeellinen sydän.
Kun alkio on 25 päivää vanha, eli tämän viikon puolivälissä, alkaa
pikku sydän lyödä ja pumpata nestettä kehon eri osiin.
PITUUS: 1-3 mm
Edelleen ollaan raskaana. :)
Eilen ja tänään piti käydä kaupoilla, poltteli nimittäin palkka aika pahasti tilillä… No, mitään sinänsä järkevää en saanut ostettua, mutta rahaa on silti palanut. Piti saada Samin Paapan juhliin joku kolttu, mutta ostinkin kahdet lököhousut kotioloihin ja kaksi toppia. Sitten piti ostaa myös kasvojenpesuainetta, ja haksahdin ostamaan Diorin puhdistusaineen, joka maksoi melkein kolmekymppiä. Sami sanoi hinnan kuullessaan, että tuon kyllä pitäisi varmaan räjäyttää lika pois… :) Ei se kyllä kovin kallis ollut, on niitä kalliimpiakin. Ja onhan se sitä paitsi Diorin. :)
Huimaa, huimaa ja huimaa. Siinä mun oireet oikeastaan. Ja väsyttää. Kaupassa piti muutaman kerran tarrata kiinni Samista, seinästä tai mikä nyt käteen sattui osumaan. Muuten olisin tehnyt kuperkeikan. Nyt taidan mennä syömään, nälkä tuli shoppaillessa. Sami, alias bestman on suunnittelemassa Esan ja Hennan häitä.
Ai niin. Ostettiinhan me lahjat Samin Paapalle ja Lauri Matti Ilmarillekin. Paappa saa 50 euron lahjakortin Intersportiin ja kummipojalle menee kastetodistuksen säilytystä varten sellainen tinarulla.
22.5.2006 Maanantai (rv 6+5)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Sikiö on C-kirjaimen muotoinen, suuri pää toisessa päässä ja
häntä toisessa. Se muistuttaa enemmän katkarapua kuin ihmistä! Useimmat
elimet alkavat muodostua ja viikon loppupuolella pienistä nupuista
alkavat kehittyä kädet ja jalat. Sydän täyttyy verellä ja verisolut
kehittyvät ruskuaispussin seinämässä. Tähän saakka on sydän pumpannut
nestettä, mutta nyt pienissä verisuonissa kiertää ihan oikeaa verta.
PITUUS: 4-8 mm
Huomenna lähdetään Riikaan neljäksi päiväksi, jipii!! Huominen päivä on yhtä tuskaa, kun lento lähtee vasta puoli yhdeksän maissa illalla. En malttaisi odottaa! Edessä on pitkä päivä.
Viikonloppuna
oltiin siis siellä Samin Paapan 75 v. juhlissa. Oli oikein kivat juhlat
ja näin taas uusia sukulaisia Saarelan puolelta. Ja nähtiin tietysti
ekaa kertaa Lauri Matti Ilmari, meidän kummipoika. Oli se kyllä
suloinen pikku mies, joka tuoksuikin ihan vauvalle… Porukka vaan
vitsaili, että varokaas vaan, tuo voi olla tarttuvaa sorttia. Voi kun
tietäisivät. Noh, ehkäpä vauvauutinen on jo levinnyt kun seuraavan
kerran mennään sinne. Ristiäiset ovat vajaan kahden viikon kuluttua.
Sami harjoittelee, sylissä kummipoika Lauri Matti Ilmari. Näissä Paapan kemuissa kukaan ei vielä tiennyt, hihihi...
Meinattiin nimittäin tuon sulhon kanssa lähettää tuleville isovanhemmille vihjaileva kortti Riiasta. Terveisiä lähettävät Katri, Sami ja "salamatkustaja". Hihiih!! Jänskää. Mitähän ne sanoo.. Mutta hauskaa kertoa, kun en malttaisi enää olla kertomatta. Vaikka toisaalta sitä kertomista tekisi mieli vieläkin pimittää! Koska se on niin kivaa! Kun se on ohi, niin enää ei ole mitään jännää kerrottavaa!! Ihan kuin jouluna tai synttäripäivänä, kun haluaa niin kovasti antaa jo lahjan, mutta kun lahja on avattu, ei ole enää mitään jännitettävää.
Nyt taidan vetää peiton korviin, niin tulee huominen nopeammin ja voi pakata!! Gutt natt eli natkut!
13.6.2006 Tiistai (rv 8+5)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Aivot kasvavat nopeasti ja aivojen osiot rajautuvat ja
tulevat selvemmiksi. Aivolisäke, tärkeä elin, joka säätelee hormonien
tuotantoa, kehittyy. Tämän viikon aikana alkavat sormet, varpaat ja
olkapäät muodostua. Vartalo suoristuu ja pää pyöristyy. Alkio alkaa
muistuttaa pientä ihmistä, mutta se ei ole juuri kirsikkaa suurempi.
PITUUS: 15-22 mm
PAINO: 0,5 g
Latvian Riiassa toukokuussa 2006, hyvin oli jo "pullat uunissa"..
Nyt
kuitenkin jo helpottaa, eikä ole onneksi kertaakaan tarvinnut halata
pönttöä… Ihan hyvin siis voidaan, jos iskiassärkyä ei lasketa. Sekään
ei onneksi vaivaa koko aikaa, vaan välillä vain.
Latvian kansallisoopperassa Naamiohuveja katsomassa ja kuulemassa
Riiasta
palattuamme Petteri ja Leila, sekä pieni Vilma –koira tulivat meillä
käymään parin päivän visiitille. Nyt on myös Lauri Matti Ilmarin
ristiäiset juhlittu ja Samin suvulle kerrottu uutiset. Oli aika hauskaa!
Sydämenvaltaajat ja/tai riiviöt, Sami ja Vilma ;)
Viime viikolla oli ensimmäinen neuvolalääkäri, jossa yritettiin jo kuunnella Dopplerilla sydänääniä vatsan päältä, mutta eihän ne vielä tässä vaiheessa kuuluneet. Pieni hätä ja ahdistus kuitenkin iski, kun lääkärin mukaan kohtu on niin pieni, ettei osannut sanoa minun olevani raskaana! Sanoi vain, että jos asia häiritsee, niin kannattaa mennä yksityiselle ultraan varmistamaan asia. Eiliseksi sain onneksi jo ajan espoolaiselle lääkäriasemalle. Siellähän se 2 cm pitkä itiö köllötteli tyytyväisenä ja sydänkin löi kovasti, joten ei hätää!! Kaikki oli ihan kunnossa. :) Huh, mikä helpotus. Nyt malttaa sitten odottaa sitä juhannuksen jälkeistä neuvolaa rauhallisin mielin, jossa sydämen syke varmaankin kuuluu jo Dopplerillakin.
Ultrakuva Itiöstä
Nyt soittamaan äidille, joka täyttää tänään pyöreät 50 vuotta. Viikonloppuna onkin sitten ikävä reissu Uuraisille, Erkki-enon hautajaisiin. :(
1.7.2006 Lauantai (rv 11+1)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Tällä viikolla silmäluomet peittävät silmät, eivätkä ne
avaudu ennen 27. viikkoa. Sikiön oma maksa, suolisto, aivot ja keuhkot
alkavat vähitellen toimia ja pään kasvu hidastuu. Ikeniin ilmestyy 20
pientä hampaan alkua. Viikon lopulla suolisto yhdistyy vatsaan ja
napatyrä häviää. Ohutsuolisto on poimuuntunut ja suoleen kasvaa
nukkalisäkkeitä, joiden kautta ravintoaineet imeytyvät kehoon syntymän
jälkeen. Ruoansulatuslihaksisto alkaa toimia ja supistella. Sikiö
liikkuu paljon, mutta näitä liikkeitä äiti ei vielä tunne.
PÄÄ-PERÄMITTA: 41-52 mm
PAINO: 5-10 g
Juhannus
tuli, oli ja meni, tuskin huomasinkaan koko juhlaa. Sami oli
aattoaamusta juhannuspäivän aamuun huolehtimassa Itä-Uusimaan
asukkaiden hyvinvoinnista, joten minä täällä vaan köllöttelin kotona ja
kasvatin mahaa. Menihän se juhannus niinkin. Juhannuspäivänä käytiin
tutustumassa Pihlajasaareen, kun kumpikaan ei siellä ollut koskaan
aiemmin vieraillut. Mukava saari, täytyy mennä toistekin. Illalla
käytiin vielä Munkanrannassa piknikillä maistelemassa uusia perunoita
ja silliä, salaatteja ja leipää. Minäkin juhlistin juhannusta
kumoamalla yhden pullon mietoa lonkeroa ruuan kanssa ja kotona vielä
pullon ykkösolutta! Sunnuntaina ajeltiin ihastelemaan rantakallioita
Porkkalanniemessä. Oli kyllä tosi upeat maisemat, siellä voisi viettää
vaikka kokonaisen päivän!
Sami ja kesäinen taivas Porkkalanniemellä
Lisäksi piipahdettiin Kirkkonummella kotieläinpuistossa ihmettelemässä kissoja, koiria, hevosia, aaseja, vuohia ja vaikka mitä muita söpöjä karvakuonoja. Eniten meitä varmaan sekä pelotti että huvitti läteissään nukkuvat kaksi laiskaa sikaa; toinen pienempi musta kinkku, joka kuorsasi äänekkäästi ja isompi, peräti 400 –kiloinen jätti, joka myöskin onneksi nukkui… "Pikku" possuilla oli nimittäin vapaa kulku pihamaalle avonaisista ovista!
Nuuksiossa jaksaa vaeltaa, kun välillä pysähtyy pussailemaan :)
5.7.2006 (rv 11+5)
Ensin aamukastetta laitetaan
pieneen kultaiseen rasiaan.
Hopeaa enkelinsiivestä ripotellaan
ja auringonvalolla sekoitetaan.
Näin pienet vauvat valmistetaan.
Maanantaina mentiin jännityksestä kihisten Kätilöopistolle. Meidät otti vastaan noin nelikymppinen kätilö, jolla oli huvittava tapa puhua kirjakieltä ja lässyttää ja hössöttää:
"Voi
kun hän on niin kiltti sikiö, että hän antaa minun näin mitata itsensä.
Vaikka on hän kyllä kovin liikkuvainen ja vaikeassa asennossa.. No voi
kauhea, eihän hänen asennossaan nyt mitään vikaa ole. Mitäs minä nyt
tuollaisia päästelen oikein suustani, tarkoitan vain tätä minun
mittaamistani ajatellen hän on vaikeassa asennossa, mutta muuten hän on
kyllä siellä niin hyvässä asennossa ja…"
Oli kyllä vähän naurussa pitelemistä. Pidemmän päälle kyllä ärsyttävää kuunneltavaa. Sanoinkin Samille, että jos tuo tai tuollainen tyyppi on meillä hössöttämässä synnytyksessä, niin on vaarana että potkaisen sitä. ;) Tuon päättelin sen perusteella, kun olen lukenut netistä synnytyskertomuksia. Aika hauskoja juttuja ja kommelluksia muun muassa siitä mitä äidit ovat kivuissaan ja ilokaasuhöyryissään päästäneet suustaan, sekä tulevien isien älynväläyksiä kätilöiden kertomana… Ja jos olen tosi kipeä, niin mun ärsytyskynnys on silloin hmm, melko matala, joten anteeksi etukäteen kaikille niille, joita terävä kieleni mahdollisesti raapaisee!
Takaisin ultratutkimukseen.. Siellä se Itiö sätkytti kovasti käsillä ja jaloilla, tai paremminkin niiden aluilla. Kätilö sanoi, että ei taida tykätä kun hän kiusaa ja häiritsee. Mä luulen, että se vaan hermostui sen kätilön juttuihin… Kaikki mitat oli hienosti, kuin oppikirjasta. Tietysti, onhan se meidän vauva, hihi! Pituutta oli 44,2 mm eli ihan niin kuin pitikin. Niskapoimussa ei ollut turvotusta, kätilö sai mitaksi 0,8 mm, kun yläraja on 3mm. Saatiin mukaan hienoja kuvia taas koko nippu, yhdessä näkyy hieno sivuprofiili kasvoista ja oikein tympääntynyt ilme. :) Sydänkin näytti pompottavan entiseen malliin ja aivojen kehittyvät lohkot nähtiin myös.
Itiön ultrakuvia
Mahassa on välillä nipistelyä ja repimistä, kai ne on sitten kasvukipuja. Ei ne edes kovin kipeiltä tunnu, paitsi jos nopeasti oikaisee itsensä. Silloin saattaa repäistä ihan kunnolla. Maha se vaan pullottaa. Pitäisi varmaan mennä nyt ostamaan niitä mammavaatteita kun on alennusmyynnit. Paria kolttua olenkin jo kokeillut, mutta voi luoja miten ison näköisiksi ne tekevät. En suostu mitään kaapua pukemaan, olen kuin joku kävelevä harjateltta ne vaatteet päällä! On kai niitä sieviäkin äitiysvaatteita jossain. En vaan ole vielä nähnyt.
Musta tulee ainakin NÄIN iso...
28.7. 2006 Perjantai (rv 15+0)
Kuvassa raskausviikkoja 15+3
Näin se homma etenee, jo 16. viikolla potkutellaan! Vastahan se raskaustesti näytti positiivista… Eilen oli kuukauden kohokohta eli neuvola. Olipa kivaa kuulla taas vekaran siellä olevan menossa mukana ja sydämen jumpsuttavan 150 kertaa minuutissa. Koppotikoppotikop, ihan kuin hevonen olisi laukannut. Välillä kuului kovaa suhinaa (kuulemma istukka) ja taas koppoti koppoti koppoti ja TUMPS.. Täh! Mikä se oli? Pikkuinen siellä potki kovasti mahanahkan lävitse Dopplerin anturia ja livahti aina karkuun. Siellä oltiin eri mieltä tuosta kuuntelemisesta ilmeisesti. Pissa oli ok, hemppa taas oli laskenut 112:een johon sain rautakuurin. Verenpaine 111/78 ja painoa tullut 2 kg koko aikana.. Ei uskoisi. Nimittäin peiliin kun katsoo, luulisi painoa kertyneen jo ainakin 5 kiloa, on tuo maha jo sellainen meloni. Onneksi ei turvotusta kuitenkaan.
Muutama finnin ryökäle on pamahtanut naamaan. Yhden kun saa kukistettua, niin eikös toinen jo ala kukoistaa. Ärsyttävää!!!
Päänsäryt riepoo aina välillä, mutta ei onneksi liian usein. Ne vaan tahtovat mulla kestää sen kolme-neljä päivää ennen kuin rauhoittuu. Panacodia olen vetänyt, muttei se tunnu auttavan. Eilen sitten istuin töissä koneella ja vaikka nousin välillä jaloittelemaan, oli selkä illalla ihan #¤%&"*$:n kipeä ja ihan kummallisesti vaan vasemmalta puolelta, lapaluun alta. Sami sitä koetti hieroa, mutta ei se muuttunut siitä kummemmaksi. Nappasin ennen nukkumaanmenoa kaksi 500mg Panacodia ja vielä tunnin kuluttua kolmannen kun mitään vaikutusta ei tuntunut olevan. Nukahdin ja heräsin joskus 00:30 kun selkään koski NIIN kipeästi. Kipu oli liikkunut oikeastaan koskemaan koko selkää, ei kuitenkaan alaselkää. Se tuntui mahankin puolella, mutta enemmän selässä. Oli pakko nousta ylös, kun oli niin tuskainen olo, eikä missään asennossa ollut hyvä olla.Alkoi jo pelottaa, että mitenkähän vauva voi, jos minua koskee näin kovasti.
En tiedä lietsoiko paniikki ja oliko kuvittelua vai ihan oikeaa kipua,
mutta siitä ylämahalta alkoi se puristava kipu ja paha olo laajentua
hieman ylemmäs rintaan. Hetken aikaa olin ihan varma, että nyt on
lähdettävä päivystykseen ja kylmä hiki nousi pintaan. Samassa vasenta
hartiaa alkoi pakottaa julmetusti ja pakotus liikkui hartiaa
kyynärvartta pitkin alas kyynärtaipeeseen. Sitä pakotti ja puudutti,
rintaa puristi ja selkää vihloi ja repi. Siinä ehdin sitten ajatella,
että jos nyt saan sydänkohtauksen, kuinka vauvan käy??
Onneksi
kipu alkoi muutaman minuutin jälkeen hellittää, muuten olisin
herättänyt Samin ja sanonut, että housut jalkaan ja menoksi. Tuo
hartia- ja käsikipu ja puutuminenkin olivat aika erikoinen juttu. Oliko
käsi OIKEASTI kipeä, vai
jännitinkö hartioita ja aiheutin itse tuntemukset? En tiedä, mutta sen
tiedän että kipeää teki ja onneksi se meni ohi…
Aamulla nukuttikin sitten vähän pidempään, kun ei yöllä saanut levättyä. Nyt kipu on keskittynyt taas tuohon vasemman lapaluun alle, melko pienelle alueelle. Jospa se siitä.. Munuaisissa tuskin on mitään, kun olisihan se varmaan näkynyt siinä neuvolan pissatestissä, josta katsotaan valkuainen (jos on tulehdus) ja sokerit.
Seuraavaan neuvolaan ja Kätilöopiston rakenneultraan onkin sitten taas kuukausi aikaa… Silloin pitää ilmoittautua, jos haluaa mennä synnyttämään Kätilöpiston Haikaranpesään. Haikaranpesä on kuulema kodinomainen ja kiva paikka, jossa sitten isälläkin on oma sänky ja siellä sitten kätilö seuraa, että varmasti osataan leikkiä kotia ennen kuin meidät päästetään pois. :)
Samin sympatiamaha ;)
Ainiin, Itiö on päästä peppuun noin 10 cm pitkä ja painaa noin 70 g. Lisäksi se saattaa imeä jo peukkua ja päässä voi kasvaa tukkaa! Ja kova tyttö tai poika heilumaan ja touhuamaan, nähdyn ja kuullun perusteella. Voi kun vaan jo tuntisi ne liikkeet…
Ihmeellisiä ajatuksia tämä tiineen pääkoppa pursuaa. Tässä esimerkkejä, miltä musta välillä (useimmiten) tuntuu: "Siis, täh? Olenko minä muka OIKEASTI raskaana? Samalla tavalla kuin ne naiset, jotka kävelevät maha paisuksissa kaupungilla? Meillekö tulee ihan OIKEA vauva, siis elävä ihmisen alku. Lapsi? Sellainen, jossa on puolet minua ja puolet Samia? *nauraa mielikuvalle* Meitähän ei enää ole sitten kaksi, vaan kolme. Meidän pitää huolehtia siitä. Meistä tulee äiti ja isä. Eeeeei, ei voi olla totta. En käsitä, vaikka kuinka yritän sitä ajatella. Itkettää."
Tai sitten näin. " Mä olen raskaana! Ihanaa. Voi kun maha kasvaisi oikein nopeasti ja neuvola olisi joka päivä ja kaikki haluaisivat puhua vaan meidän vauvasta ja tästä raskaudesta, koko ajan, kyllästymättä. Kohta pitää (SAA) ostaa vaunut ja sänky ja turvakaukalo ja amme ja tilata äitiyspakkaus ja miettiä ristiäisiä ja nimiä ja päiväkotia ja harrastuksia ja koulua ja…Ai miten niin ei ole kiire?? Höh, kai sitä nyt saa oman lapsen varalle tehdä suunnitelmia. ERÄITÄ ei näköjään kiinnosta.. Etkö tajua, että siihen on enää puoli vuotta aikaa! Pitää olla vaippoja, harsoja, kylpyöljyä, tutteja, pulloja, pyllyrasvaa, talkkia… En malta odottaa enää yhtään!! Tulisi jo.. Onkohan se tyttö vai poika? Olisi ihanaa saada tietää, mutta toisaalta vielä kutkuttavampaa on jännätä ihan loppuun saakka! Ja taas itkettää."
Ja välillä myös näin… "Voi ei. APUA! Mä olen raskaana…(nielaisu). Sami, mitä me ollaan menty tekemään.. Ollaanko me ihan tärähtäneitä?? Mehän ollaan seuraavan kerran kahdestaan vasta joskus parinkymmenen vuoden kuluttua, jos silloinkaan! Ja vaikka oltaisiinkin, sitten pitää huolehtia että mitenkähän sen meidän lapsen opiskelut/työt sujuvat. Onko sillä raukalla edes tarpeeksi rahaa?? Jos varmuuden vuoksi laittaisi tilille vähän… Jos se ei vaan kehtaa pyytää meiltä enää. Toivottavasti se nyt ei vaan tee mitään typerää ja eläisi kunnollisesti ja olisi terve ja onnellinen. Niin ja tekisi meille lapsenlapsia… Mutta nyt. Minä olen raskaana, eikä tätä voi enää perua. Se on kuule Sami menoa nyt. Hyvästi ex-tempore terassi-illat ja rokkikeikat, tervetuloa Titi-nallet ja kaikki unohdetut lorut ja rallatukset. Hyvästi huoleton elämä ja laiskottelu, tervetuloa yösyötöt ja kakkavaipat. Hyvästi pitkät yöunet ja puhtaat vaatteet, tervetuloa mahavaivat ja pulautukset. Hyvästi leffaillat, jolloin katsotaan kaksi leffaa putkeen, syödään pitsaa ja juodaan sikspäkki olutta. Tervetuloa hiekkalaatikkokeskustelut ja maitopullot. Huhhuh. Elämä muuttuu totaalisesti, eikä tämä ihmisentaimi tule ulos enää muuten kuin kivulla!! Voi itku. Mutta silti, joka tapauksessa ja kuitenkin: tervetuloa maailman ihanin vauva ja meidän perhe!"
"On lähes pelottavaa, miten paljon omaa lastaan rakastaa.
Se on tunne, jota ei voi verrata mihinkään.
Sitä ei voi toiselle selittää.
Sitä ei voi sanoin kuvata.
Kesti hetken, että uskalsin rakastua lapseeni.
Äidinrakkaus on lähes vaarallista rakkautta,
mitä muihin ihmisiin tulee.
Se tekee äideistä leijonia, jotka tekevät
mitä tahansa lapsensa puolesta. "
(Leijonaemojen tarinat -kirjasta)
31.7.2006 Maanantai (rv 15+3)
Tänään maanantaina soitin siis terkkariin, mutta en päässyt heti läpi ja kun vihdoin pitkän ja tylsän puhelinjonottamisen jälkeen pääsin esittämään asiani, oli vastaus:
- " Tälle päivälle ei ole enää lääkäriaikoja, soita huomenna aamulla uudestaan…"
EIKÄ!! No, ei kai tässä muukaan sitten auta. Selkä on vieläkin siitä yhdestä kohtaa vaan kipeä. Kaipa sitä jaksaa huomiseen, kun on tähänkin saakka sinnitelty. Pitäähän tämä ruho saada kuntoon.
Välillä aina kysyn ihmeissäni Samilta, että:
- "Tajuatko sä ollenkaan, että meille tulee vauva?"
Vastaus on aina:
- "Joo, tajuan."
Miten se voi tajuta, vaikken minäkään ymmärrä, vaikka mun sisällähän se kasvaa?? "Ihmeellistä, kun ei mun päähän mahdu sitten millään…"
Pitäisi vaan löytyä se isompi kämppä, että olisi paikka johon niitä Itiön omia tavaroita saa sitten alkaa sijoittelemaan. Ajateltiin ensin, että iso kaksio tai pieni kolmiokin kävisi, mutta kun käytiin katsomassa erästä aivan ihanaa kaksiota (joka neliöidensä puolesta olisi käynyt) tajuttiin, että kyllä se kolmaskin huone tarvitaan. Ensimmäinen vuosi menisi varmaan yksiössäkin, mutta viimeistään sen jälkeen olisi mielestämme hyvä olla vauvalla oma huone. Joten jos nyt muutettaisiin kaksioon, olisi taas kohta muutto edessä. Tässä eräänä päivänä sain pakottavan inspiraation alkaa keräämään materiaalia Samin yllätykseen – isyyspakkaukseen! (Pakottava inspiraatio tarkoittaa minulla sitä, että se on pakko toteuttaa sillä sekunnilla, eikä sitä voi lykätä metriäkään). Noh, siitähän tuli sitten koko päivän projekti, joka jatkui myöhäiseen iltaan. Askartelin mukaan kortin "The Love Storyn" ja sen seurauksena koko kämpän lattia peittyi lehdistä, paperisilpusta, liimasta, kynistä jne. Onneksi Sami oli työvuorossa, niin sain touhuta ihan rauhassa täällä kotona. Ostin Tiimarista koottavan pahvilaatikon, johon ostelin sitten kaikkea kivaa tavaraa. Ja sehän oli sitten IHAN pakko antaa jo seuraavana aamuna, kun mulla ei olisi ollut piilopaikkaa sen säilytykseen enkä olisi muutenkaan enää malttanut odottaa, vaikka alun perin ajattelin että tuleva isä saisi pakkauksensa isänpäivälahjaksi.Pakkaukseen lisäsin Isyyspakkaus 2006 sisällysluettelon käyttötarkoituksineen. Siitä tuli tällainen:
MAAILMAN PARHAALLE TULEVALLE ISÄLLE! ♥:lla Katri
Vauvanhoidon lyhyt oppimäärä (20 opintoviikkoa)
- Johdanto: 12 hyvää syytä hankkia lapsi
- Teoriaosa: Vauvan huolto-opas –kirja
- Harjoittelu: Näin vaihdat vaipan
Vaipanvaihto –survival package
- kumihanskat isän herkille käsille
- vaippoja
- sisuja
- energiajuomaa "Living on the Edge"
- pyykkipoikia isän herkkään nenään
- ilmanraikastin jos ed. ei auta
- puhdistusliinoja sinappikoneen pieniin sotkuihin
- nessuja tunteelliselle isälle
Yhteisiin kylpy-, ruokailu- ja iltahetkiin
- vauvalle tutti ja isälle tikkari, kun äiti haluaa nauttia hiljaisuudesta..
- kylpyöljyä
- pesusieni äidin hemmotteluun
- vauvalle sukkia, jotta pikku varpaat pysyvät lämpiminä
- ruokalappu
- "Vauvan ensi sävelet" –CD –levy
- satukirja vauvan ja isän yhteisiin lukuhetkiin
Isän omaan hyvinvointiin
- Brejk –suklaapatukka, kun tuntuu että tarvitset taukoa
- Muuta isän lempisuklaata
- purkkaa hermosauhujen tarpeeseen
- tulitikkuja (auttaa pysymään hereillä)
- korvatulppia (käyttö sallittua vain työaamuja edeltävinä öinä!)
- autolehti VW Golf
- sikari varpajaisia juhlistamaan
- särkylääkettä varpajaisten jälkeiseen aamuun…
- sulakkeita, jos käämit joskus kaikesta huolimatta kärähtää…
2.8.2006 Keskiviikko (rv 15+5)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Sikiön vartalo kasvaa nyt huippuvauhtia ja jalat pitenevät
samalla kun luusto vahvistuu. Myös lihakset vahvistuvat, joten pian
voit tuntea sikiön vilkkaat liikkeet. Tällä viikolla korvat saavuttavat
lähes lopullisen paikkansa ja ovat selvästi nähtävissä. Nyt pikkuinen
näyttää aivan pienikokoiselta vauvalta. Iho on lähes läpinäkyvä, joten
kaikki verisuonet kuultavat läpi. Iholle muodostuu ohut untuvakarva
(lanugo), joka tulee peittämään koko kehon aina syntymään saakka.
14.8.2006 Torstai (rv 18+6)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Korvat pistävät hieman ulos päästä ja silmät asettuvat
paikoilleen. Suolistoon kerääntyy jäteaineita, kuolleita soluja ja
ruoansulatusnesteitä. Sormiin ja varpaisiin kehittyvät kullekin
ihmiselle yksilölliset jälkensä.
Verenkierto
on nyt täydessä vauhdissa. Napanuora kasvaa ja muuttuu paksummaksi, kun
veri, joka antaa ravinnon sikiölle, kulkee suurella voimalla sen läpi.
Elimistön puolustautumisjärjestelmä alkaa toimia ja tuottaa
vasta-aineita. Nyt sikiö alkaa olla niin iso ja vahva, että tunnet sen
potkut. Yleisesti ottaen aiemmin synnyttäneet tuntevat potkut
aikaisemmin kuin ensisynnyttäjät, koska he tietävät mitä kuulostella.
KOKO PITUUS: n. 18 cm (pää-perämitta: n 13,5 cm)
PAINO: n. 220 g
Raskausviikot 18+6
Eilen oli huippukiva päivä, jota en ihan heti unohda! Ensin aamupäivällä oli neuvola-aika ja iltapäivällä kurvattiin Kätilöopistolle rakenneultraan. Neuvolassa oli kaikki ihan kunnossa, vaikkakin verenpaine oli aika matala 93/51 ja hemoglobiini oli matala (111) raudansyönnistä huolimatta. Kohdunpohjan korkeudeksi mitattiin 14 cm. Ja kuten arvata saattaa, paino on noussut, vaaka näytti komeat 54,4 kg. Ei hirvittävästi, mutta olen kyllä herkutellut tosi paljon viime aikoina…
Ja sitten se päivän paras hetki. Kun alettiin kuuntelemaan sydänääniä ja terkkari laittoi dopplerin mahalle.. TUMPS! Kaiuttimista kuului mojova potku ja mikä parasta,tunsin sen!!! Huippua! Ihan kuin voimakas elohiiri olisi sykähtänyt tuossa navan alapuolella. Illalla vielä kun pötköttelin tuossa sängyllä, tunsin pari pientä potkua taas. Ihanaa kun alkaa tuntea jo Itiön liikkeitä.
Kätilöopiston
ultrassa ei hirveästi tullut mitään uutta. Vaavi oli niin uupunut
neuvolassa riehumisesta, ettei jaksanut juuri välittää, vaikka kätilö
yritti painella mahaa ja saada kaveria vähän kääntymään mittausten
helpottamiseksi. Kaveri vaan veteli sikeitä. Kaikki tarvittavat mitat
saatiin kuitenkin otettua ja kaiken pitäisi olla ihan hyvin ja
"käyrien" mukaan mennään. Kätilö oli tällä kertaa ääripää edellisestä,
eli tuppisuu jolta ei montaa hymyä irronnut, mutta ihan asiallinen
kuitenkin. Saatiin taas liuta kuvia ihasteltavaksi. Sami vei ne heti
töihin skannattavaksi ja lähetteli niitä sukulaisten ihmeteltäväksi.
Tapani, tuleva paappa oli heti tokaissut, että "selvä poika". Hihhih,
saas nähdä.
Edestä 18+6
Samalla reissulla käytiin vielä lastentavaraliikkeessä tutkimassa vaunuja ja turvakaukaloita. Hurjan kalliita ja hirmu teknisiä vempaimia. Myyjä esitteli meille kaikenlaisilla hienouksilla varustettuja vaunuja ja rattaita ja yhdistelmiä… Tulevat vanhemmat taisivat molemmat ihastua Emmaljungan uuteen City Jet –malliin, joka oli tosi kevyen oloinen ja näppärä. Tulevan isukin silmät oikein paloivat, kun nähtiin miten kätevästi ne menivät kasaan. Oli ne kyllä vissiin markkinoiden kalleimmatkin. Lisäksi tutkailtiin turvaistuinta, joka sopii vauvasta ihan 18 kg lapselle asti ja maksoikin melkein 500 €, mutta sen kanssa ei sitten tarvitsisi koko ajan olla ostamassa uutta vauvan kasvaessa. Mutta taisi se olla markkinoiden turvallisinkin, Isofix –kiinnityksellä, joka meidän autossa on vakiona.
Samin talviloman ja isyyslomankin ajankohdat ovat nyt selvillä. Tulevan iskän talviloma alkaa ensin 14.1. ja jatkuu heti isyyslomana 6.2.-2.3. Siis melkein KAKSI kuukautta kotona, ihanaa!! Meidän tuurilla vauva syntyy kuitenkin kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen ja me ollaan kolme viikkoa täällä napitettu seiniä ja toisiamme… Saas nähdä kumman pinna kilahtaa ensin. No ei ole kovin vaikeaa arvailla.
3.10.2006 Tiistai (rv 24+4)
Tällä viikolla: Sikiö alkaa täyttää kohdun ja liikkeet tuntuvat entistä
selvemmin. Tasapainoelin on paikoillaan korvassa ja korvien rakenteiden
kovettuminen jatku. Päinvastoin kuin monet luulevat, kohdussa ei ole
hiljaista. Sikiö kuulee hengityksen, kohdun takana kulkevan päävaltimon
sykkeen, puheen ja ruoansulatuksen ääniä. Hengitysjärjestelmä kehittyy,
mutta keuhkoista ei vielä siirry happea vereen eikä veren
hiilidioksidia keuhkoihin. Ne kulkevat istukan kautta.
KOKO PITUUS: n 29 cm (pää-perämitta: n 21 cm)
PAINO: n. 650 g
Varoitus: Tämä osio sisältää tiukkaa kiukuttelutekstiä, joten olen ujuttanut sekaan kivoja kuvia, ihan kevennykseksi... ;)
Aika
pitkällä ollaan jo, onpa aika mennyt nopeaan. Ei ole ehtinyt
kirjoittamaan, vaikka monta kertaa on käynyt mielessä. Ollaan ehditty
reissaamaankin tässä välissä, Australiassa, Sydneyssä. Oli oikein
mukava reissu. Mulla oli siellä ensin muutamana ekana päivänä ISBRA (International Society of Biomedical Research on Alcohol)
kongressi, jonka jälkeen jäätiin vielä lomailemaan viikoksi.
Kierreltiin kaupungilla ja kaupoissa, käytiin Bondi- ja Manly
–beacheillä, eläintarhassa, akvaariossa, IMAX –teatterissa,
illallisristeilyllä jne.. Loppuaikana alkoi olla niin hyvät kelit, että
alkoi nenästä kuoriutua nahat. Olisin sinne rannalle voinut jäädä
loikoilemaan pidemmäksikin aikaa, nyt tuo rusketus on enää pelkkä
muisto… Lennot oli kyllä tuskaa, erityisesti kotiinpaluu. Tunsin
melkein heti koneen noustua, että jalat turpoaa. Vaavi painoi jo
laskimoita sen verran, ettei veri päässyt kunnolla kiertämään.
Sandaalit ei meinannut enää välilaskun kohdalla mennä jälkaan, vaikka
yritin jumpata ja pyöritellä nilkkoja vähän väliä. Nyt kuitenkin jo
kotona turvallisesti.
Sami ja Sydneyn oopperatalo
Neuvolassakin piipahdettiin viikko sitten maanantaina rv 23+3 ja painoa oli tullut KAHDEKSAN kiloa!!!
Hui. Herkut maistuu, sen kyllä huomaa.. Pitäisi tarkkailla syömisiä
nyt, ettei vauva saa liikaa sokeria. Mutta kun on himo makeaan, sitä ei
pidättele mikään. Olen kyllä nyt käynyt joka päivä kävelemässä, että
tulisi sentään liikuttua jonkin verran. Kovin rivakkaa tahtia ei
kuitenkaan pysty pitämään, alkaa heti tuntua inhottava paine mahalla.
Muuten vauva kyllä potkii terhakkaasti pitkin päivää. :)
Kaunis Circular Quay
Ottaa
kyllä välillä päähän ihan suunnattomasti tämä levinnyt ahteri,
läskireidet, leveä selkä ja selluliitti. Mitkään vaatteet ei näytä
hyvältä päällä. Tuntuu, että kaikki raskaana olevat, joita olen nähnyt
kaupungilla on ihan eri näköisiä. Mistä ne onkin löytänyt niin kivoja
vaatteita? Tai miten tuo sama vaate istuu tuolle toiselle noin hyvin ja
on mulla ihan kauhea?
Koalakarhu
Mua ärsyttää ihan suunnattomasti jotkut ihmiset, jotka tulevat kyselemään, että no paljonko sulle on tullut painoa? Tai kertovat, kuinka sille ja tolle ja tuolle tuli vaan niiiiiiin vähän. Tai että sillä on niiiiin söpö se maha, kun se on niin PIENI!!! Ja sitten sellainen hidas katse mun levenneeseen olemukseen. Oikein kivalta kuulostavat myös kommentit tyyliin: ei apua, miten sä voit olla jo nyt noin iso?! Ajattele, minkä kokoinen oot loppuvaiheessa, kun oot jo nyt tuollainen!?" Ens kerran ihan OIKEESTI en enää pysty hillitsemään itseäni, vaan vedän nokkaan.
Harvinainen australialainen korvaeläin
Ärsyttää
kaikki ihmiset. Ärsyttää Sami, joka ei osaa sanoa mitään muuta kuin,
että "tuo pyöristynyt olemus vaan nyt kuuluu raskauteen". Ja sitten
ärsyttää kaikki ne hoikat naiset, joita näen kaupungilla. Mä inhoan
itseäni ja tätä rumaa ruhoa ja naamaa.
Kössi
Taitaa
olla aika epätodennäköistä, että tuosta jälkikasvusta kehittyisi kovin
tasapainoista yksilöä, kun äiti on tällainen ärsytyskimppu!!
Bondi Beach & Blondi Bitch
Pakko
ajatella välillä jotain muuta, alkaa muuten pinnaa kiristämään vähän
liikaa… Me saadaan Sannalta ja Saulilta lainaksi vauvan ensisänky ja
turvakaukalo! Joten ne on ainakin pois ostoslistalta ensi alkuun.
Vaunut ja hoitopöytä taitavat olla ne suurimmat investoinnit meillä.
Myöhemmin sitten pinnasänky, kunhan vauva vähän kasvaa.
Pusipusipusi
Jätin töissäkin palkkaukseen äitiysraha-anomuksen, mutta sitä ei voi kuulemma vielä toimittaa eteenpäin Kelalle, ennen kuin tiedetään jatkuuko mun työsopimus vuodenvaihteen jälkeen. Sen mukaan joudun sitten hakemaan virkavapaata. Peter onkin nyt hakenut mulle jatkoa koko ensi vuodeksi, mutta vähän jännittää, meneekö ylemmillä tahoilla läpi. Toivottavasti!! Tekisivät sen päätöksen nopeasti, ettei tarvitsisi odottaa kovin kauaa. Ja haluan sitä paitsi päästä hypistelemään äitiyspakkauksen vaatteita ja muita tavaroita!!
Pitää
vielä palata tuohon ärsytysaiheeseen. Löysin yhdeltä
keskustelupalstalta AH – niin ihanan v-ketjun ja ilokseni ja onnekseni
huomasin, etten ole ainut näiden ajatusten kanssa. Muut näyttävät
ajattelevan samalla tavoin ja muillakin on pinna kireällä! Mä olen
täysin samaa mieltä Anna-Leena Härkösen kanssa, joka on sanonut näin: "Jotkut
naiset sanovat raskausajan olevan elämänsä parasta aikaa. Herää vain
kysymys, että millaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?"
Naulan kantaan!! Miksi ihmeessä aina väitetään, että raskaus on niiiiin
ihanaa? Kun se ei ole, sanoohan se jo suomen kielen sana "RASKAUS". Että miettikää sitä.
Taitaa olla parasta lähteä ulos ja lenkille höyryämään. En edes päässyt töihin tänään, kun kiukutti niin pahasti ja aamulla pisti mahaan. Sekin ahdistaa, töitä olis kuitenkin tehtävä.
adios..
Vielä ehtii puistoon piknikille ennen lähtöä...
Rusketusta mahalle :)
21.10.2006 Lauantai (rv 27+1)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Tällä viikolla sikiö avaa silmänsä ensimmäistä kertaa, mutta
se ei näe erityisen hyvin. Ihon alle kertyy lisää rasvakudosta ja
sikiöstä tulee vähemmän ryppyinen ja läpikuultava.
KOKO PITUUS: n. 32 cm (pää-perämitta: n. 23,5 cm)
PAINO: n. 1000 g
Rv 26+6
Voi mua laiskamatoa, pitäis kyllä useammin kirjoittaa tätä päikkäriä!! Viimeksi valitin saamattomuutta mm. töissä. Nyt olen käynyt ahkerasti töissä, kun olen ollut oudon pirteä aamuisin ja muutenkin! Muutakin mukavaa on tapahtunut. Ensinnäkin sain vihdoin viimein virallisen "mustaa valkoisella" –dokumentin gradun hyväksymisestä. Lisäksi työsopimusta jatkettiin kuin jatkettiinkin ensi vuoden loppuun!! Nyt vaan odottelen päätöstä Kelalta äitiysrahasta ja äitiyspakkauksesta. Tulisipa pian…
Rv 27+0
Asuntoa ei olla vieläkään löydetty, mutta kun ei ole tullut niin hyvää vielä vastaan. Joko ne on tosi huonokuntoisia tai liian kalliita meille. Mutta eiköhän me se vielä löydetä, olisi vaan niin ihanaa päästä jo sisustamaan ja laittamaan uutta kotia hyvissä ajoin ennen vauvaa ja ennen joulua.. Toivotaan parasta.
Maha on kasvanut taas julmettua vauhtia, ja viimeksi neuvolassa paino oli noussut jo kymmenen kiloa. Mahan ympärys on siinä 95-96 senttiä. Lääkärissäkin käytiin, eikä sieltä lähtiessä oltu kyllä yhtään viisaampia. Kuultiin sydänääniä ja lääkäri totesi, että "normaalisti edennyt raskaus".
Nyt pitäisi lukea tenttiin, joka on maanantaina. Lähden siis maanantaiaamuna junalla Kuopioon ja teen ensin gradun kypsyysnäytteen ja sitten pitäisi vielä kiiruhtaa epidemiologian kirjatenttiin. Iltajunalla toivoisin ehtiväni kotiin ja tiistaina töihin. Saa nähdä miten aikataulut pitää.
Sannalta ja Saulilta saadaan tosiaan se turvakaukalo, joten ei tarvitse sitä vielä ostaa. Pieni vauvan korisänkykin saataisi lainaan, mutta ei olla nyt vielä päätetty otetaanko sitä ollenkaan, vai ostetaanko suoraan pinnasänky. Onhan tässä vielä hetki aikaa miettiä..
Laitoin huvikseen meiliä eräälle nettiennustajalle, "Madam Mammalle", joka ennusti tämän vauvan olevan tyttö ja syntyvän 29.1. Sen lisäksi meille kuulema tulee poika tammikuussa 2010. Heh, hauska ajatus. Saa nähdä kuinka käy…
Nyt täytyy vähän siivota ja sitten tosissaan tarttua tenttikirjaan. Ennen kypsyysnäytettä olisi hyvä kerrata vielä se gradukin, että muistaa mitä on tullut kirjoitettua!
9.11.2006 Torstai (rv 29+6)
TÄLLÄ VIIKOLLA: Sikiö on 27 viikkoa vanha. Tutkimukset osoittavat, että jos äiti rentoutuu kuuntelemalla rauhallista musiikkia, myös sikiön liikkeet ja sydämensyke rauhoittuvat. Kun se on tottunut tähän musiikkiin, rauhoittuu se kerta kerralta nopeammin. Tämä on merkki siitä, että lapselle on kehittynyt muisti ja se voi tunnistaa aiemmin kuulemansa musiikin. Lapsen pää on nyt lähes oikeassa koossa suhteessa kehoon.
KOKO PITUUS: n. 35 cm (pää-perämitta: n. 25,5 cm)
PAINO: n. 1350 g
Raskausviikkoja 29+5
Näin se homma etenee. Huomenna olisi tasan kolmekymmentä viikkoa kasassa! Jäin tänään kotiin "lukemaan tenttiin" (juu, näköjään..), kun huomenna pitäisi lähteä aamuvarhain junalla Kuopioon tenttiin. Tentin jälkeen menen sitten serkkuni Anni-Elinan ja Annin lasten, Santun ja Emilian luo yöksi. Ihanaa nähdä niitäkin tirppanoita pitkästä aikaa. Sami pääsee töistä lauantaiaamuna ja hurauttaa perässä Savoon. Mennään moikkaamaan Petteriä uuteen soluasuntoon Puijonlaaksoon ja sitten Tapanin ja Ritvan luo. Sunnuntaina onkin isänpäivä ja siirrytään Konneveden vanhusten hoiviin esittelemään mahapalleroista. Maanantai-iltana sitten körötellään kotiinpäin.
Tiistaina oli neuvola ja kaiken pitäisi olla ihan kunnossa. Terveydenhoitaja tunnusteli mahan päältä vauvaa ja totesi, että on vielä vähän poikittain kaveri siellä. Potkut tuntuvat oikealle, ylämahaan. Mutta onhan tässä vielä aikaa kääntyä oikeinpäin. Painoa näytti olevan 62,7 kg, hieman turvotusta, RR 108/67 ja hb:kin oli noussut jo 114:ään. Vauva oli täysin untenmailla kun alettiin kuunnella sydänääniä, mutta heräsi sitten ja taisi raukka säikähtää, kun sai siitä hikan! :) Tästä edespäin neuvolatätiä pitää käydä tervehtimässä kahden viikon välein.
Siellä se rakas köllöttelee...
Ainiin, mua on välillä niin ärsyttänyt ja ottanut päähän joidenkin ihmisten kommentit tästä muuttuvasta olemuksestani. Välillä mä olen liian pieni viikkoihin nähden ja taas jonkun muun mielestä jättiläinen! Kaikki tuntuvat koko ajan vertaavan johonkin, jonka tuntee... Aina on joko liian iso tai pieni, tai jotenkin kummallisen muotoinen. Mutta ainoastaan tuntemattomilta ihmisiltä (Samia lukuunottamatta) on tullut kehuja, että onpas nätti maha tms.
Kuka määrää, että juuri raskaana olevien ulkomuotoa saa ihmetellä ja arvostella tuosta vain??? Juuri silloin kun on mieli muutenkin herkimmillään!! Ei muitakaan arvostella samalla tavalla. Ei kai kenellekään tule mieleen sanoa tutulleen, että "Oho, oletpas sä iso!" Että jotain rajaa!! Kiitos...
Mun
kohdallani ainakin suurin osa arvostelijoista ovat lapsettomia, eikä
omaa kokemusta raskaudesta, joten… Raakkukoot mun puolesta vaikka
äänensä käheiksi, mokomat kateelliset kotkat! Niin kauan kun vauva voi hyvin, minä olen tyytyväinen.
Sitä paitsi, olen netistä löytänyt ihan mahtavan vauvafoorumin, jossa on raskaana olevien naisten mahakuvia, ja kuinka ollakaan: mulla ei ole yhtään sen suurempi pötsi kuin keskimäärin muillakaan tässä vaiheessa! Ja haluan korostaa tässä vaiheessa.
Kyllähän tässä ollaan jo melkein kahdeksannella kuulla, joten olisi
ehkä hieman arveluttavaa, jos tuo maha ei vielä olisi kasvanut.
Neuvolassa kerrottiin, että pienellä äidillä näkyy maha eri
tavalla/muotoisena kuin pidemmällä ihmisellä, vauvat kuitenkin suunnilleen ovat samankokoisia. Sf –mitta on kuitenkin ihan normaali, tiistaina mitattiin 28 cm. No niin. Jo helpotti! =D
Apua, kuka meni telkkarin eteen!?
Uusi, hieno pinnasänky
Välillä iskee pieni paniikki, kun miettii mitä on edessäpäin ja melko pian, mutta sitten toisaalta olo on kovin kärsimätön. Tulisi jo, tulisi jo, tai ei tuliskaan vielä… Ollaanko me muka valmiita?!
Odottaa käyttäjäänsä...
Tässä on ihan selkeästi siirrytty viimeiselle kolmannekselle. Illalla on toisinaan äärettömän vaikeaa saada unta, pyörin ja pyörin kuunnellen Samin tuhinaa ja kuorsausta. Mutta kun sitten nukahdan, niin uni kyllä maittaa! Jos ei lasketa paria yöllistä pissareissua, mutta yleensä nukahdan vessassa käynnin jälkeen nopeasti. Selkää on alkanut särkemään ja pakottamaan. Erityisesti töissä kun joutuu istumaan pitkään ja sitten iltaisin telkkaria katsellessa. Eilen illalla asettelin pään ja hartioiden alle loivasti neljä tyynyä, yhden sain mukavasti mahaa ja kylkeä tukemaan ja yksi tyyny piti vielä laittaa polvien väliin. Siinä pesässä sitten sain nukuttua.
Me ollaan nyt päätetty olla stressaamatta sen asunnon kanssa. Huh, mikä helpotus… Toki etsitään koko ajan isompaa, mutta meidän ei ole mikään pakko löytää kolmiota nyt heti. Jos ollaan vielä tässä asunnossa kun vauva syntyy, niin mitä sitten. Eihän se nyt heti omaa huonetta vaadi tai vie muutenkaan tilaa! Tähän tietokonepöydän paikalle meinattiin ostaa lipasto vauvan vaatteita varten ja tämä kone laitetaan pois. Käytetään ainoastaan Samin kannettavaa. Muutetaan sitten kun löytyy asunto, joka on sellainen että se kutsuu meidät luokseen asumaan, koti. Ei pidä kiireellä ottaa asuntoa, jossa ei viihdy. Kun sain Samin sanomaan nuo sanat, niin iso järkäle vierähti sydämeltä.
TORSTAI 16.11.2006
(Rv 30+6
)
Se olisi taas torstai. Miten aika voi mennä näin nopeaan?? Tänään tuli ensimmäinen Vauva-lehden numero, JIHUU! Saan tilaajalahjana kantoliinan, nähtäväksi jää, osataanko me sitä sitten käyttää. Nyt on myös vauvalla vakuutus. Kilpailutettiin liuta vakuutusyhtiöitä, mutta kuinka ollakaan, paras tarjous kaikista vakuutuksista saatiin Pohjolalta, sieltä missä entisetkin vakuutukset on. Jos vauvalle ei olisi ottanut nyt vakuutusta, sen olisi saanut vasta 2 KK IKÄISENÄ! Nyt on hieman turvallisempi olo, vaikka kallishan se oli..
Viime perjantaina matkustin taas junalla Kuopioon. Matka sujui rattoisasti - untenmailla.. Tenttiin luku ei ollut maittanut ihan yhtä hyvin ja töissäkin on ollut kiirettä, joten ei suuria odotuksia siltä rintamalta. Mutta mieltä piristää aina opintosuoritusrekisteriin kilahtavat merkinnät, ja jos tämä tentti menikin penkin alle, niin tieto edellisen tentin onnistumisesta piristi! :)
Tentin jälkeen kipaisin (voiko sitä enää kipaisemiseksi tässä vaiheessa kutsua??) yliopistolta kaupungille. Niiralan Shellin kohdalla viimeistään tunsin todellakin olevani RASKAANA, kun hieman iäkkäämmät savolaisrouvat purjehtivat ohitse kevyen näköisesti... Mitähän loppuaika vielä tuo tullessaan! Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin kuin pääsinkin mahani kanssa keskustaan ja paine helpotti heti kun pääsin istahtamaan. Kävin ystäväni Sannan kanssa ihanassa, uudessa kahvilassa torin laidalla herkuttelemassa valkosuklaakaakaolla.
Illan ja yön kyläilin sitten Anni-Elinan, Santun ja Emilian
vieraanvaraisuudesta nauttien. Tuleva isukki nouti tämän
mahamatkalaisen lauantaina kyytiin ja käytiin kokoamassa Samin
veljelle, Petterille hylly uuteen opiskelijaboksiin. Matka jatkui
edelleen Samin isän eli Tapanin ja Ritvan luo, jossa yövyttiin
isänpäivään. Illalla piipahdetiin Samin ja Riikan luona ihmettelemässä
ja ihastelemassa suloista, 10 viikon ikäistä Netta Susannaa. *söpö*
Santtu
Emilia
Isänpäivähalien ja -pusujen :) jälkeen matka jatkui Konnevedelle
tulevien mummon ja papan luo, jossa ilta vierähtikin kotoisasti syöden,
saunoen ja turinoiden. Käytiinpä nopeasti moikkaamassa setääni Penaa
naapurissa, ns. vanhalla puolella joka on isäni lapsuudenkoti.
Maanantaina piti valitettavasti taas flunssaisten matkalaisten pakata
kimpsut ja kampsut, sekä ottaa suunta kohti vetistä ja pimeää
Helsinkiä.
Istunmäeltä kesällä -06
ja jouluna 2005
Mikähän vaikutus raskaudella on vastustuskykyyn? En kyllä muutenkaan sairastele usein, mutta tämä flunssa on kyllä nyt päästänyt melko helpolla, vaikka tuntuukin kestävän harmittavan pitkään. Sami -parka taas tuntuu olevan kirjaimellisesti täynnä räkää..
Eilen käytiin etsimässä vauvan vaatteita varten uutta lipastoa, mutta ei vielä tarttunut mukaan. Lisäksi löydettiin pari uutta lastentarvikeliikettä, mutta vaunuvalikoima niissä oli hieman... hmm.. erikoinen. Myynnissä oli merkkejä, joista en ollut ikinä kuullutkaan ja tarkemman tutkailun perusteella ehkä vähän kiikkeriä ja "muovisen" oloisia. Tultiin siihen johtopäätökseen, että kallistutaan sittenkin kalliimpien Emmaljungien puoleen. Onpahan kunnolliset ja kestävät, halvalla kun ei saa hyvää.. Niiden jälleenmyyntiarvokin on huomattavasti parempi, jos ne joskus myy pois.
Ostosreissulta ei suinkaan palattu tyhjin käsin :) vaan mukaan tarttui
ties mitä ihanaa, ja tottakai tarpeellista. Ihana, uusi päiväpeite sai
meiltä kodin! Lisäksi löytyi glögilaseja, kangasta tyynynpäällisiin,
sisustuskiviä, säilytyskoreja, jouluvalot jne... Shoppailu on ihanaa!
Vielä pitäisi ostaa vauvalle vaikka mitä, mm. kylpyamme, hoitoalusta,
tuttipulloja, tutteja, harsoja, talkkia, rasvoja jne. Niin ja ne
vaunut! Korvakuumemittarillekin voisi olla käyttöä. Jotain vaatettakin
vielä puuttuu, vaikka niitä alkaakin jo olla ihan kivasti. Talvihaalari
olisi ostettava, sillä äitiyspakkauksen haalari on kuulema yli 70 cm!
Äiti oli ostanut kassillisen siistejä, käytettyjä vauvanvaateita
tutultaan ja kohtahan tulee se äitiyspakkauskin. Toivottavasti. Missä
ihmeessä se viipyy!!??
Päiväpeite löysi uuden kodin :)
Adios!
LAUANTAI 18.11.2006 (Rv 31+1)
TÄLLÄ
VIIKOLLA: Sikiö on 29 viikkoa vanha. Se harjoittelee nielemistä, ja
pissaa puoli litraa joka päivä. Kuullostaa epähygieeniseltä, mutta
lapsivesi uudistuu joka kolmas tunti. Kun sikiö nielee lapsivettä,
suolisto täyttyy sikiön ensimmäisellä ulosteella, mekoniumilla, jota
kutsutaan myös lapsenpihkaksi. Sikiö reagoi, jos voimakas valo paistaa
ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Joskus sikiö voi kurkottautua
valonlähdettä kohti ja yrittää seurata sitä silmillään.
Sikiöllä
on nyt usein hikka (ja sen kyllä huomaa..). Hikka ei ole sikiölle
suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun
sikiö nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa.
PAINO: n. 1750 g
Tänään rv 31+1
Voivoivoi ja aijaijai kun väsyttää ja kolottaa. Olo alkaa kirjaimellisesti tuntua raskaalta,
erityisesti kun on touhunnut ties mitä. Tänä viikonloppuna oli töissä
taas meidän kuuluisa krapulakoe, eikä näköjään meinaa enää jaksaa.
Iskias on nyt myös päättänyt jäädä kokopäiväiseksi vaivaksi, joten
kävely tuottaa tuskaa ja varmasti myös näyttää siltä!
Kävin
tänään töiden jälkeen kaupungilla tarkoituksenani ostaa itselleni uudet
kengät ja housut. Kotiin palatessani kasseista ja pusseista kuitenkin
löytyi käsipyyhkeitä, ihana nallehaalari vauvalle (jossa on korvat
hupussa ja häntä) ja pari kypärälakkia, tuttipullo ja tutteja,
glögiä ja torttutarvikkeita.. Että tämä mamma kulkee sitten edelleen
samoissa vanhoissa. Olisin halunnut ostaa Stockmannilta myös sellaista
vanhanaikaista, luonnonvalkoista pitsinauhaa, mutta jonot oli sitä
luokkaa että mut olis saanut kantaa sieltä pois, jos olisin jäänyt
odottamaan vuoroani. Sitä pitää kyllä jossain vaiheessa käydä
hakemassa! Vähän söpöilyä vauvan lakanoihin :)
Tänne täytettä, pian!!
SUNNUNTAI 19.11.2006 (Rv. 31+2)
Eilen
illalla se sitten iski päälle ihan kunnolla. Flunssa nimittäin. Nukuin
tänään KAHTEEN! Ilmankos olin niin kuollut sen eilisen
ostosreissun jäljiltä. Nenä vuotaa ja aivastuttaa ja pää tuntuu
turvonneelta.. Hemmottelinkin itseäni mansikka- ja omenamarmeladilla
täytetyillä joulutortuilla illalla. Voi että ne oli HYVIÄ! Olisin
varmaan syönyt ne kaikki itse, mutta piti säästää Samillekin muutama.
Poloinen tuli aamulla väsyksissä töistä ja joutui jatkamaan Primarin
palaveriin. Tuli vasta jokunen aika sitten kotiin ja nyt tuhisee tuolla
sängyssä...
Nyt
maistuu lämmin glögi, ihanaa kun on sunnuntai ja voi vaan pötköttää
peiton alla telkkarin ääressä. Saa nähdä olenko huomenna työkunnossa.
TIISTAI 21.11.2006 (Rv 31+4)
Olen
tuossa viime aikoina yrittänyt tihrustaa, että meneekö mulla mahan yli
viivaa vai ei. Välillä näyttää siltä, että menisi ja välillä ei näy
mitään. Eilen sitten huomattiin, että kyllä siinä menee hailakka viiva.
Tekee vielä navan kohdalla (joka kohta pullahtaa ulos!!) hassun mutkan,
ja jatkuu siitä vielä kymmenisen senttiä ylöspäin!
Vanhan uskomuksen mukaan napaan asti ulottuva linea negra ennustaa tyttöä, navan yli jatkuva poikaa. Jaa'a, nähtäväksi jää... : )
TORSTAI 23.11.2006 (Rv 31+6)
Hiio-hoi! Tässä neuvolan kuulumiset:
paino: 65,8 kg(!!!!!!!!! nyt täytyy yrittää pysyä erossa joulutortuista, EPISTÄ!)
turvotus: +
RR: 104/68
pisu: ok
Hb: 116 (rauta on tehonnut)
kohdunpohjan korkeus: 29 (keskikäyrällä)
tarjonta: rt
vauvan sydänäänet siinä 150 kieppeillä
Terkkari
tunnusteli vauvaa mahan päältä ja sanoi, että taitaapa olla reippaan
kokoinen vauva!! Näki sitten varmaan minun kauhistuneen ilmeeni ja
yritti pehmennellä, että siis "ihan hyvän kokoinen..." Sitten saatiin
sellainen vauvan odotuksesta ja synnytyksestä kertova dvd, joka oli..
njaa, vähän tylsä. "Taalasmaan Kari" esitti siinä isän roolia, hehheh!
Synnytys oli siinä vain vähän selkäkipua ja pari pinnistystä, ja jo oli
vauva mahan päällä ja maailmassa. Ei puhettakaan että olisi verta,
hikeä ja kyyneleitä.. Ja sitähän se kai on! (kääk).
Nyt
on sitten tukkakin kunnossa, vähäksi aikaa. Pääsin pitkästä aikaa
kampaajalle, joka on vasta kuukausi sitten saanut ensimmäisen lapsensa.
Vaikka yleensä aina sanotaan, että ensisynnyttäjillä kestää synnytys
kauemmin, oli tässä tapauksessa tyttö tullut maailmaan NELJÄSSÄ
tunnissa. Joskus niinkin.
Nyt keittiöön puuhastelemaan, illalla meille tulee kyläilemään Juha ja Gemma. :)
TIISTAI 28.11.2006 (Rv 32+4)
Tänään
oli kiva päivä taas. Eilisen ihanan jalkahoidon rentouttamana
hurautettiin Vantaalle Lastentarvikkeeseen. Ollaan jo monenmonta kertaa
käyty siellä tutkimusretkellä, mutta nyt ajateltiin että ne vaunut
olisi aiheellista jo varata. Päät pyörryksissä kuunneltiin kertaalleen
myyjän esittelyjä useista, erilaisista vaunuista. Miten ne voikin olla
niin teknisiä vempaimia, vaunujen valitseminen ei olekaan mitään
helppoa hommaa!
Päädyttiin Emmaljungan Duo Edge -vaunuihin, jotka vaikuttivat meidän käyttöömme ehdottomasti parhailta. Pääpiirteittäin: isot, loskassakin helposti liikkuvat pyörät, kevyt runko työntää, taittuva työntöaisa joka voidaan säätää minulle sekä Samille sopivaksi (kun tuota pituuseroa on aika lailla..), iso suojaisa ja lämmin koppa talvivauvalle jne. Niistä saa sitten myöhemmin muunneltua rattaat, kun vaunuaika on ohitse. Ne on hienot, tummansiniset beigeillä tehosteilla. Tänne niitä ei siis vielä saatu tilaa viemään, vaikka mielelläni olisin niillä jo leikkinyt... Hurjan kalliithan ne on, mutta tuleva mamma avusti meitä.. Kiitos Leila! ♥
Lisäksi
löydettiin kauan kaivattu lipasto. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä,
se oikein huusi meidät nähdessään, että haluaa meille asumaan! ? Nyt odotellaan siis vaan sitä äitiyspakkausta, että pääsee pyykkäämään ja täyttämään uuden lipaston laatikoita...
Hieman otti voimille tuo kaupoissa ravaaminen, vaikkei monessa käytykään. Alamahaa ja -selkää alkoi kiristää ja vihloa, joka onneksi vähän helpotti aina kun pääsi istumaan. Pystyasennossa alkaa maha heti painaa inhottavasti alaspäin ja kävely on tuskaa... Jos loppuaika on tätä, en kyllä kykene mihinkään kauppoihin enää :( Toivottavasti menis ohitse mokoma vaiva.
Vauvan oma lipasto
KESKIVIIKKO 29.11.2006 (Rv 32+5)
Eiköhän nuo alamahan repimiset ja vihlonnat jatkuneet vielä tänäänkin, vaikken ole edes rehkinyt. Ihan rauhassa istunut töissä tietokoneella!! Soitin sitten terveydenhoitajalle, joka patisti lääkäriin. Lääkärin mukaan kivut ovat supistuksia, joita ei saisi vielä tulla. Kohdunsuu on alkanut valmistautumaan synnytykseen, mutta on kuitenkin vielä kiinni. Minut määrättiin sitten sairaslomalle äitiyslomaan saakka!
Höh. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Mulla olis niin paljon vielä tekemättömiä töitä... Kun ei saa edes tietokoneella olla jos tulee supistuksia, vaan pitää löhötä, kuten lääkäri sanoi. Kuolen tylsyyteen! Enkä saa kuulema siivota. (No se ei kyllä haittaa...) Sami parka, eihän silläkään voi kaikkea teettää!
Mutta kai se on pakko, jos sillä saa Itiön pysymään mahanahan sisäpuolella vielä muutaman viikon! ♥
Miks tästä sairaslomalle jäämisestä tulee jotenkin huono omatunto???
32 VIIKKOA MITTARISSA!
Tällä
viikolla: Sikiön aivot kasvavat, uusia aivopoimuja muodostuu,
pääkallon koko ja päänympärys kasvavat. Hermoyhteyksien lukumäärä
aivoissa lisääntyy valtavasti. Hiukset paksuuntuvat ja kynnet ovat
valmiit. Vauvalla on nyt niin vähän tilaa, että se koukistaa itsensä
sikiöasentoon. Sille muodostuu enemmän rasvaa ihon alle ja se saa
pikkuhiljaa vastasyntyneen pullean ulkonäön.
KOKO PITUUS: n. 38 cm (pää-perämitta: n. 28 cm)
PAINO: n. 1800 g
TORSTAI 30.11.2006 (Rv 32+6)
Nyt ottaa päähän tämä blogi! Tää tökkii tosi pahasti ja heittelee mun kirjoituksia ja sivun asetuksia ihan miten sattuu. Joten jos näkyy oudosti, niin johtuu siitä. Toivottavasti asiaan saadaan parannus..
Käytiin tänään Haikaranpesän valmennuksessa, oli ihan jänskä käynti. Kätilö kertoi mm. siitä, mistä tietää milloin kannattaa lähteä sairaalaan ja milloin voi vielä odottaa kotona. Käytiin läpi synnytyksen vaiheet ja kivunlievitysvaihtoehdot, sekä katsastettiin synnytyssali. Kiva oli nähdä minkälaisessa paikassa kaikki sitten tapahtuu. Siellä oli tosi iso allas, johon saa mennä lillumaan jos haluaa. Isäkin saa tulla, jos ottaa uikkarit mukaan.. hehhe! Lisäksi on mahdollista hakea helpotusta suihkulla, säkkituolilla, jumppapallolla, kauratyynyillä, keinutuolilla jne. Ilokaasua täytyy ehdottomasti kokeilla, enkä kieltäydy epiduraalipuudutuksestakaan, jos vaan on mahdollista se saada. Niitä aquarakkuloita en kyllä käsitä! Kuka hullu sitä nyt tahtoo synnytyskivun lisäksi ampiaisenpistoja??
Nähtiinpä vilauksella tänä aamuna syntynyt vauvakin :) Lopuksi katsottiin synnytysvideo, joka oli tuhat kertaa parempi kuin se neuvolan antama, vaikka tässäkin oli uudelleensynnyttäjä, joka lähinnä "hengitti" vauvan maailmaan...
Pyörähdettiin valmennuksen jälkeen Itiksessä parissa kaupassa ja syömässä, mutta eipä sielläkään kauaa kyennyt seikkailemaan. Alaselkää polttelee ja mahaa vihloo, joten taidan siirtää ruhoni tuonne sängylle pötköttämään.. Itiö on kuitenkin jaksanut mellastaa mahassa paljonkin tänään, hyvä merkki!
Huomenna olisi työkaverin väitöstilaisuus päivällä ja karonkan jatkot illalla, joten täytyy kerätä voimia...
o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o
Kommentit