Onni syntyi rv 42+0 2.2.2007 klo: 11.44 Helsingin Kätilöopistolla
Synnytyksen kesto:
-avautumisvaihe 12 h 35 min
-ponnistusvaihe 39 min
-jälkeisvaihe 41 min
Syntymämitat: 4200g, 54,5cm
Apgar 8
Synnytyksen kesto:
-avautumisvaihe 12 h 35 min
-ponnistusvaihe 39 min
-jälkeisvaihe 41 min
Syntymämitat: 4200g, 54,5cm
Apgar 8
1.2.2007 Torstai:
klo: 20 meni vedet
klo: 21.30 alkoi supistella
klo: 22.30 säännölliset supistukset (tästä lasketaan synnytys käynnistyneeksi)
2.2. 2007 Perjantai:
noin klo: 01.00 sairaalaan, kohdunsuu sentin auki
klo: 02.00 sain petidiiniä
klo: 04.00 sain epiduraalin, kohdunsuu 3 senttiä auki
klo: 07.00 sain lisäannoksen epiduraalia, kohdunsuu 8 senttiä auki
klo: 10.30 kohdunsuu 10 senttiä auki, odotellaan että epiduraalin vaikutus lakkaa
klo: 11.00 ponnistusvaihe alkaa
klo: 11.40 otetaan avuksi imukuppi
klo: 11.44 POIKA SYNTYY!
Keskiviikkona 31.1.2007 kävin Kätilöopistolla, yliaikakontrollissa. Lääkäri mittasi vauvaa ja totesi, että 3,6 - 3,8 kg vauva olisi meille syntymässä. Synnytyksen käynnistys varattiin perjantai-aamulle, mutta lääkäri epäili, että synnytys käynnistyisi itsekseen jo ennen sitä.
Seuraavan päivän iltana, torstaina Sami oli tekemässä remppahommia ja minä reippaana siivosin kotona. Imuroin ja pyyhin pölyjä. Siivoamisen jälkeen makasin sängyllä ja katsoin televisiosta Salattuja elämiä. Juuri lopputekstien aikaan, kello 20.00 mahastani kuului kaksi napsahdusta. Nauroin Samille, että: "Nyt varmaan meni lapsivesi". Olin kuullut, että siitä saattaa kuulla napsahtava ääni. Samalla hetkellä tuntui, että pissat tulee housuun! Juoksin vessaan ja ehdin pöntölle juuri ja juuri - lapsivesi valui pönttöön!!!!
Hetkeen ei Samin kanssa kuin naurettu ja katseltiin toisiamme. Apua! Nytkö se tapahtuu? Se, mitä niin kovin olemme odottaneet, toisaalta pelänneet! Minua jännitti ja pelotti. Ajattelin, että kohta sattuu, vauva syntyy, halusin tai en. Halusin sitä enemmän kuin koskaan, mutta myös pelkäsin. Pelkäsin enemmän kuin mitään koskaan aikaisemmin.
Soitin Kätilöopistolle ja kyselin ohjeita. Sieltä sanottiin, että jos lapsivesi oli kirkasta, kuten oli, saan odottaa supistusten alkua. Jos supistukset eivät alkaisi aamuun mennessä, meidän tulisi mennä kahdeksaksi sairaalaan tulehdusriskin vuoksi. Eipä tarvinnutkaan mennä seuraavana aamuna sairaalaan synnytyksen käynnistykseen. Onni päätti syntyä.
Lapsiveden jälkeen jäin jännityksellä odottamaan supistuksia. Jännitti ja pelotti. Sairaalasta sanottiin, että lepää nyt kun vielä voit. En mitenkään voinut käydä nukkumaan, olin niin innoissani! Enhän tiennyt yhtään mitä tuleman piti!
Minä synnytän kohta!!! Minä, joka en ole koskaan moista kokenut! Apua! Mitenhän mahdan selvitä siitä?! Miltä se tuntuu? Millainen vauva meille syntyy?
Pikkuhiljaa aloin tuntea kipua, jonka ajattelin olevan supistuksia. Ne kestivät hetken ja olivat melko lieviä. Ajattelin vielä siinä vaiheessa, että ei satu yhtään, mutta arvelin että ei mene aamuun asti ennen kuin lähdemme sairaalaan.
Pikkuhiljaa supistukset alkoivat kipeytyä. Yritin etsiä asentoa, jossa ei kipua tuntuisi - turhaan! Paikallaan ei pystynyt olemaan, ei varsinkaan sängyllä. Ei myöskään sohvalla. Oli pakko kävellä ja supistuksen huipun kohdalla nojasin lipastoon ja vain odotin, että se menisi ohi.
Loppujen lopuksi supistukset kipeytyivät TOSI nopeasti ja kestivät vaihtelevasti puolesta minuutista KAHTEEN minuuttiin. Olin supistusten välilläkin niin kipeä, etten saanut kunnolla kerättyä voimia uuteen supistukseen. Kävin kotona suihkussa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Lämmin vesi selässä tuntui älyttömän kipeältä supistuksen tullessa. Supistuskipu alkoi jostain pepun tuntumasta ja levisi koko takamukselle, siitä lantion ja alamahan seudulle. Peppu"poltosta" tiesin aina, että nyt se tulee...
Mulla on vähän ajantaju joissain kohdissa niin ja näin, mutta yhden (?) kieppeillä me lähdettiin sairaalaan, kun sanoin Samille, etten kestä enää yhtään! Autossakin penkinlämmitin teki kipeää supistuksen aikana. Huusin Samille vaan, että: "nyt pois, pois, pois, tuo ******* NYT!" tms.. tuntui että pylly on tulessa.
Sairaalassa sitten heti käyrille ja kätilö tutki kohdunsun olevan vain SENTIN AUKI. Siinä vaiheessa meinasi tulla itku, että oltiin vielä niin alussa ja olin niin kipeä. Sain petidiinipiikin. mutta siitä ei ollut mitään apua. Sami katseli vain avuttomana vieressä, kun en kestänyt yhtään kosketusta, enkä paljon pystynyt puhumaan. Supistuksilla ei ollut selkeää alkua ja loppua, vaan kipeää teki koko ajan, ja supistus oli vain ilkeä huippu, jonka aikana tärisin horkassa hiestä märkänä ja oksetti. En kuitenkaan oksentanut. Sen takia en halunnut ilokaasuakaan, kun pelkkä ajatus yökötti.
Vihdoin neljältä kohdunsuu oli kolme senttiä auki ja päästiin synnytyssaliin. Pian tuli lääkäri laittamaan epiduraalin, joka auttoi tosi nopeasti. AIVAN IHANAA AINETTA!!! Kaikki kivut tiessään! Tunsin kyllä milloin supistus tuli, mutta se ei sattunut yhtään. Siinä sitten kuluteltiin aikaa (en kyllä yhtään muista miten??). Seitsemältä vaihtui vuoro ja hoitanut kätilö vaihtui uuteen kätilöön, sekä kätilöopiskelijaan. Tuossa vaiheessa olin kahdeksan senttiä auki. Alkoi tuntumaan, että tunnen joka supistuksen hetki hetkeltä kovempana, joten epiduraalin vaikutus alkoi haihtumaan. Anelin lisää, ja onneksi sainkin lisäannoksen. Sen jälkeen oli taas mukavaa. Siinä taisi käydä joitain lääkäreitäkin kopeloimassa välillä, en oikein muista.
Noin 9.30 perjantaiaamuna alkoi epiduraalin vaikutus pikkuhiljaa hiipumaan ja olin täydet 10 senttiä auki. Siinä vaiheessa alkoi jännittämään, kun tiesin, että kohta ne supistukset palaavat, enkä enää saa lievityksiä. Odoteltiin, ja jokainen supistus alkoi tuntumaan taas paremmin ja enemmän. Nämä supistukset olivat kuitenkin ihan erilaisia kuin yöllä, sillä näillä oli selvästi ALKU ja LOPPU ja sain levähtää niiden välillä..
Kätilö antoi luvan alkaa ponnistaa heti kun siltä tuntuu. Ponnistelin siinä pöydällä sitten pikkuhiljaa, koska en pystynyt pidättelemään yhtään. Joka supistuksella ponnistutti pikkuisen enemmän ja enemmän ja pian alettiin ponnistamaan ihan kunnolla. Mulle annettiin oksitosiinia, koska supistukset oli melko harvoja. Kaikesta ponnistelusta huolimatta vauva ei meinannut liikkua juuri mihinkään ja vauvan sydänkäyrässä alkoi olla laskuja supistusten aikana. Paikalle tilattiin lääkäri auttamaan imukupilla pienokainen maailmaan. Sitten kätilö puudutti välilihan ja teki episiotomian, että vauva mahtuisi paremmin. Sitten muutama älyttömän kova työntö, Sami tuki niskasta ponnistuksen aikana. Kätilö sanoi, että seuraavalla ponnistuksella syntyy pää. Sitten alkoi taas ponnistuttaa, lääkäri veti, minä ponnistin ja ponnistin. Kaikki tsemppasivat ympärillä, en edes muista mitä porukkaa siinä oli. Tuntui, että polttaa, kiristää... Sitten tunsin kun pää syntyi. Napanuora kaulan ympärillä. Kätilö kiepautti napanuoran ja seuraavalla ponnistuksella autettiin hartiat. Se sattui vielä enemmän kuin pää, mutta oli tosi nopeasti ohi. Sitten iso lumpsahdus vaan ja sinertävä limainen vauva nostettiin ilmaan.. Sanoin vain Samille että "se on poika!". Nenästä imettiin vähän lapsivettä ja toinen siellä vikisi ja ynisi, en muista että olisi mitenkään kovasti huutanut. Sitten sainkin vauvan rinnalle ja oli ihan epätodellinen olo. Siinä sitten vetisteltiin tuoreen isin kanssa. Poika syntyi klo: 11.44.
KAIKESTA HUOLIMATTA TEKISIN SEN UUDESTAAN.
Jännitin koko ajan, että sattuukohan istukan synnyttäminenkin. Kysyin kätilöltä, että pitääkö mun ponnistaa ja kätilö sanoi, ettei saa ponnistaa. Odoteltiin ja sain cytotecia, mutta istukka vain ei ottanut syntyäkseen. Tuore isä leikkasi napanuoran ja meni pesemään ja punnitsemaan poikaa. Minua alettin valmistelemaan leikkuriin, sanottiin että istukka täytyy irrottaa käsin.
Istukka oli sitten syntynyt kuitenkin itsestään sen jälkeen kun minut oli tuikattu uneen, joten mulle tehtiin kaavinta ja tikattiin paikat. Heräämön seinäkello näytti kolmea, kun avasin silmät ja ajattelin vain, että haluan heti sinne missä mies ja vauva ovat. Itketti vaan ja odottelin yli puoli tuntia. Mulle annettiin verta kun hemoglobiini oli 64. Olin vuotanut yhteensä 1400 ml verta. Lisäksi sain antibiootteja, kun mulle oli synnytyksen aikana noussut kuume ja tulehdusarvot koholla.
Neljältä pääsin vihdoin osastolle, jossa Sami ja poika odottelivatkin. Onni oli kiltisti nukkunut koko ajan ja heräsi vasta kun tulin, heti tissille!
Toipuminen alkoi nopeasti ja nyt on jo aika ok olo. Paraneminen on alkanut hyvin ja antibiootteja en enää tarvitse. Maito alkoi nousta vasta eilen illalla (maanantaina), joten pojan paino oli laskenut aika paljon. Tänään vasta päästiin kotiin, kun maitoa tuli kunnolla. Nännit on arat ja tissit painavat ja niitä vihloo, mutta eiköhän se siitä....
Naamassa ja kaulalla pieniä verenpurkaumia kovasta ponnistamisesta, on se sen verran rajua hommaa! Mutta kaiken vaivan arvoista. Nytkin tuhisee tuossa sängyllä, täytyy mennä taas ihmettelemään kun ei malta tehdä muuta...
Tässä vielä mitä "virallisissa" papereissa lukee..
2.2.2007 11:35
Toimenpide yhteenveto
Imukuppiulosautto: Toimenpide pvm: 2.2.2007. Alkanut klo 11:35. Loppunut klo 11:44.
Indikaatio: uhkaava asfyksia. Klo 11:44 syntyy poika napanuoraan kiertyneenä.
Anestesia: Paikallispuudutus ja epiduraali.
KTG synnytyksen aikana takykardiseksi, äidillä kuumetta lievästi, aloitettu antibioottihoito, lisäksi I-dippejä ilmaantuu käyrään. 10:25 MVN, ph:t hyvät, kohdunsuu tällöin täysin auki. Puolen tunnin ponnistelun jälkeen ktg poikkeava, supistuksen aikaisia laskuja. Pää + 2-+3, suora mitta, pikkuaukile ylhäällä. Suurehko pehmytosavastus. Päädytään nopeuttamaan syntymää imukupilla.
Supistukset ovat harvoja. Supistuksia stimuloitu oksitosiini-infuusiolla. Episiotomia tehdään oikealle puolelle.
Kiwi kuppi 50 asetetaan paikoilleen ja paineen alentaminen aloitetaan klo 11:35. Paine alennetaan suoraan kg/cm2.
Toimenpide aloitetaan klo 11:40 ja oli luonteeltaan helppo. Vedetään 3 kertaa. Pää seuraa hyvin ensimmäisellä vedolla. Kahden supistuksen aikana pää syntyy, napanuora kaulan ympäri. Kätilö vapauttaa napanuoran ja auttaa hartiat ulos.
Toimenpide arvioidaan komplisoitumattomaksi.
13:09
Istukka Istukan käsinirrotus.
Toimenpide pvm: 2.2.2007. Alkanut klo 13:09. Loppunut klo 13:25.
Anestesia: Yleisanestesia.
Istukka jäänyt kohtuun, cytotecin annosta huolimatta ei painaen lähde irtoamaan. Päätetään tehdä istukan käsinirrotus.
Nukutuksen jälkeen istukka syntyy ilman apua. Kaavitaan kevyesti ensin kohottajalla ja sen jälkeen suurella kyretillä. Kohdusta ei painaen vuotoa, kohtu hyvin supistunut.
Tarkistetaan episiotomian alue ja ommellaan kahdessa kerroksessa. Vuotoa ei jää.
Vuodon määrä ennen istukan irtoamista 500 ml.
Toimenpiteen aikana vuoto jatkui edelleen 900 ml, yhteensä 1400 ml.
Toimenpide arvioidaan komplisoitumattomaksi.
Antibiootit iv jatkuvat osastolla ainakin huomiseen.
2.2.2007 11:35
Toimenpide yhteenveto
Imukuppiulosautto: Toimenpide pvm: 2.2.2007. Alkanut klo 11:35. Loppunut klo 11:44.
Indikaatio: uhkaava asfyksia. Klo 11:44 syntyy poika napanuoraan kiertyneenä.
Anestesia: Paikallispuudutus ja epiduraali.
KTG synnytyksen aikana takykardiseksi, äidillä kuumetta lievästi, aloitettu antibioottihoito, lisäksi I-dippejä ilmaantuu käyrään. 10:25 MVN, ph:t hyvät, kohdunsuu tällöin täysin auki. Puolen tunnin ponnistelun jälkeen ktg poikkeava, supistuksen aikaisia laskuja. Pää + 2-+3, suora mitta, pikkuaukile ylhäällä. Suurehko pehmytosavastus. Päädytään nopeuttamaan syntymää imukupilla.
Supistukset ovat harvoja. Supistuksia stimuloitu oksitosiini-infuusiolla. Episiotomia tehdään oikealle puolelle.
Kiwi kuppi 50 asetetaan paikoilleen ja paineen alentaminen aloitetaan klo 11:35. Paine alennetaan suoraan kg/cm2.
Toimenpide aloitetaan klo 11:40 ja oli luonteeltaan helppo. Vedetään 3 kertaa. Pää seuraa hyvin ensimmäisellä vedolla. Kahden supistuksen aikana pää syntyy, napanuora kaulan ympäri. Kätilö vapauttaa napanuoran ja auttaa hartiat ulos.
Toimenpide arvioidaan komplisoitumattomaksi.
13:09
Istukka Istukan käsinirrotus.
Toimenpide pvm: 2.2.2007. Alkanut klo 13:09. Loppunut klo 13:25.
Anestesia: Yleisanestesia.
Istukka jäänyt kohtuun, cytotecin annosta huolimatta ei painaen lähde irtoamaan. Päätetään tehdä istukan käsinirrotus.
Nukutuksen jälkeen istukka syntyy ilman apua. Kaavitaan kevyesti ensin kohottajalla ja sen jälkeen suurella kyretillä. Kohdusta ei painaen vuotoa, kohtu hyvin supistunut.
Tarkistetaan episiotomian alue ja ommellaan kahdessa kerroksessa. Vuotoa ei jää.
Vuodon määrä ennen istukan irtoamista 500 ml.
Toimenpiteen aikana vuoto jatkui edelleen 900 ml, yhteensä 1400 ml.
Toimenpide arvioidaan komplisoitumattomaksi.
Antibiootit iv jatkuvat osastolla ainakin huomiseen.
Kommentit