Onni Eelis Elmeri 1-3 kk

ONNI 3 KK!

LONKAT KUNNOSSA! Ihan mahtavaa. Lääkärissä meni muutenkin tosi tyylikkäästi. Onni oli nukkunut ja syönyt hyvin, joten jaksoi hymyillä ja leperrellä lääkäritädille kuin aurinko! Kuunneltiin vielä sydänääniäkin ja näytettiin miten hienosti pää pysyy pystyssä mahallaan maatessa. Seuraavan kerran lääkäriin vasta 8 kk iässä.

Kävin itsekin lääkärissä selkäni takia. Raskauden jäljiltä on tukilihaksisto niin huonossa kunnossa, että ei meinaa paikat kestää ison pojan nostelua ja kantamista. Selkä on kipeä ja jumissa niskasta alkaselkään. Yöt on pahimpia, kun herää siihen ettei pysty kivun takia liikahtamaan! Imetysasentoihinkin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Sain ensiavuksi särkylääkettä ja parin viikon päästä menen lääkintävoimistelijan vastaanotolle hakemaan jumppaohjeita kremppaiselle selälleni. Eiköhän se sitten siitä.

Perjantain neuvolassa sitten taas perinteiset mittaukset ja punnitukset. Nyt Onni saa myös 3kk rokotukset ja rotavirusrokotteen, joka maksoi 140€!! Apua, riistoa! Mutta toisaalta... Jos sillä saa estettyä yhden tosi ikävän taudin, on se sen arvoista. Sitäpaitsi sen rahan voisi käyttää paljon huonomminkin. Ajattelin myös kysyä terkkarin mielipidettä kiinteiden aloittamisesta. Toistaiseksi on poika kasvanut hyvin pelkällä rintamaidolla, joten ei olla nähty aiheelliseksi antaa vielä lisäruokaa. Nyt on muutamana päivänä ollut vähän itkuisuutta ja sitä tuttua rinnalla raivoamista. Se voi olla ikään liittyvää ns. tiheän imun kautta, jossa vauva taas tilaa maitoa vastaamaan omia tarpeitaan tai sitten itku johtuu lisäruuan tarpeesta. Öisin syöttövälit on pitkiä, 4-6 tuntia, joten ehkäpä kyse ei ole kuitenkaan nälästä? Toivoisin, että täysimetyksellä pystyttäisiin jatkamaan vielä hetki, monestakin syystä. Mutta jos ei, niin sitten perunakauppaan!

Vappu meni, niin etten juuri koko juhlaa huomannutkaan. Aattona syötiin kotona uusia perunoita ja salaattia. Selkeä kesän merkki! Illalla kuunneltiin Onnin huutoa ja yritettiin katsoa telkkarista leffaa, vuorotellen. Toinen oli tuttivahtina tai kantojuhtana... Vappupäivää vietettiin kotona neljästään; minä, Onni, Mamma ja Vilma -koira. Sami puolestaan juhli suomalaista työn juhlaa töissä.

Tyyli ennen kaikkea

Vaihtopenkillä

Peppupyykillä

Njam njam

Ai niin. Leivoin kakun, kun piti päästä kokeilemaan pursotinta. Se olikin aika hauskaa! Ei se nyt ehkä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mennyt, mutta harjoitus tekee mestarin... Ja syötyä se tuli silti.

(Tavallinen 4 munan kakkupohja, välissä banaania, mansikkaa ja mansikkakermaa. Vaaleanpunainen päällys mansikkakermavaahtoa.)

Perjantai 27.4.2007

Onni täyttää tänään jo 12 viikkoa! Oltiin juhlan ja upean sään kunniaksi vaunuilemassa ulkona melkein kolme tuntia. Poitsu veteli hartaana unta palloon vaunujen suojassa ja äiti sai paistatella aurinkoa puistonpenkillä.. Tuli jo rusketusrajat käsivarsiin!!! Ihanaa kun tulee kesä.

Tässä jo pari viikkoa takaperin saatiin todistaa Onnin kääntymistä vatsalta kyljelleen ja siitä taas selälleen. Alkuun kääntyminen tapahtui ikäänkuin vahingossa, mutta myöhemmin kaveri teki sen joka kerta mahallaan ollessaan.

Eilen meinasi meiltä Samin kanssa tippua silmät päästä ja tuli kiire kaivaa kamera esiin. Laitettiin Onni pötköttelemään leikkimatolle selälleen ja ykskaks huomattiin, että toinen yritti kovasti punnertaa kyljen kautta mahalleen! Oli täpärällä, niin lähellä.. Ei mene kyllä enää kauaa, kun vaan vielä keksisi, miten ihmeessä sen alemman käden yli oikein pääsee...

Täällä hikistä lattiajumppaa...
...ja täällä tiukkaakin tiukempi selkätreeni!

Rankan treenin päätteeksi saa vähän herkutella salmiakilla! Tai siis minä maistelin ja puhalsin, Onni haisteli ja ihmetteli..nuuh!

jumppamatolla

Eilen lauantaina 21.4. poikamme sai kasteessa nimen

ONNI EELIS ELMERI

Kiitämme ja kumarramme juhlavieraita sekä kaikkia meitä muistaneita!!
Olette ihania

Onni Eelis Elmeri kastettiin Munkkiniemen kirkossa kauniissa valkeassa kastemekossa, jossa nimensä ovat saaneet aikanaan myös Onnin isä Sami, Petteri ja heidän serkkunsa Timo. Nimenantoa olivat juhlistamassa meidän, vanhempien lisäksi kummit Petteri (Samin veli), Anu (Katrin sisko) ja Minna (Katrin ystävä), Onnin Riitta-Mummi ja Pertti-Pappa Konnevedeltä, Leila-Mamma Karkkilasta sekä Tapani-Paappa ja Ritva Kuopiosta.

Aamu alkoi jo varhain, kun blogin pitäjä joutui vielä kaupungille viimehetken ostoksille sateiseen Helsinkiin.

Onneksi Anu -sisko oli mukana auttamassa ja pysyttiin aikataulussa, eli ehdittiin ajoissa vielä kotiin laittautumaan.

Ennen kirkkoonlähtöä myös muut vieraat pistäytyivät vaihtamaan vaatteita täällä kotonamme.

Kirkon tiloissa Onni otti vielä "huikat" ennen toimitusta, ettei vain nälkä pääsisi yllättämään pientä juhlijaa. Maha täynnä lämmintä maitoa pientä alkoi unettaa, joten pientä väsyitkua lukuunottamatta tilaisuus sujui hienosti. Onneksi tutilla ja pystyasennolla saatiin pahin kiukku laantumaan. Onni kävi myös välillä Minna -kummin sylissä ja asennon vaihtaminen makuulta pystyyn oli pojan mieleen.

Perinteisen ristiäiskaavan lisäksi pappi jutusteli hyvin rennosti kasteen merkityksestä, vanhempien, isovanhempien ja kummien tehtävästä lapsen kasvatuksessa, sekä siitä kuinka myös lapsi kasvattaa meitä. Petteri suoriutui mahtavasti ei niin kevyen pojan sylikummin tehtävästä, Minna luki pätkän raamatusta ja Anu sytytti kastekynttilän. Isovanhemman rukouksen puolestaan luki Mamma. Virsien tilalla laulettiin Maan korvessa. Hupia tilaisuudessa saatiin, kun pienet valkoiset sukat vuoronperään tipahtivat lattialle kastemekon helmojen alta...

Virallisen osuuden jälkeen siirryimme seurakuntasalin puolelle ruokailemaan, myös pappi. Seurakunnan uusin jäsen oli loppujuhlien ajan autuaasti untenmailla omassa, turvallisessa vaunukopassaan... Juhlaruokana oli kotoisasti kinkkukiusausta, savulohisalaattia, vihersalaattia, sienisalaattia, karjalanpiirakoita ja munavoita sekä vatruskoja. Ruuat hörpittiin alas maidon, kotikaljan, mehun ja veden avulla. Makeannälkää tainnutettiin mansikkakermakakulla, suklaakakulla, herrasväenpikkuleivillä ja minidominoilla, sekä tietysti kahvilla.

Mahat pömpöllään ihastelimme hienoja lahjoja, joita Onni sai paljon. Kummeilta tuli perinteinen kaunis kummilusikka, tinakäärö syntymätodistusta varten, sekä valokuvakehys, joka toimii samalla pituusmittana; kehykseen tulee valokuva aina omaan kohtaansa tietyn mittaisena (70-150 cm). Lisäksi lahjakääröistä löytyi vaatteita, leluja ja hilpeyttä herättänyt säästölipas. Myös rahaa on pojalla jo enemmän kuin vanhemmillaan...

Vanhemmat olivat mielissään myös vaippalahjasta sekä lelujen säilytykseen tarkoitetusta lehmästä! Mammalta saatuun hienoon kastevesipulloon säilöttiin vettä kastemaljasta. Unohdinkohan mainita vielä jotain, hmm, ollaan saatu niin paljon... Kukkia ja kortteja olemme myös saaneet. Niistäkin kiitokset! user posted image

Mikä ihmeen Onni Eelis Elmeri?

Etunimi Onni oli päätetty yhteistuumin jo melkein tapaamishetkellä. Juttelimme, että jos joskus saisimme pojan, olisi se Onni. Poikaa ollaankin kutsuttu oikealla etunimellään heti elämänsä ensihetkistä asti; kun vauva nostettiin synnytyssalissa vatsani päälle, Samin ensimmäinen kommentti oli: "Se on Onni".

Eelis oli minun toiveeni toisesta nimestä. Se tulee minun edesmenneen pappani, eli Onnin isopapan, Mikko Eeliksen mukaan.

Elmeri? Mistä se sitten tulee? Se vaan tupsahti jostain! Sitä ei voi selittää, se täytyy kokea! Tuo poika on vaan niin Elmeri...

Päivänsankarin nimikkopallot ja lahjoja

Nimikoidut servetit; tarkoin varjeltu salaisuus..

Ja taas löytyi yksi sammakkoprinssi koristamaan juhlapöytää!

Onnin ihkauusi säästölipas odottaa nälkäisenä.

Kodin onni - mikäpäs muukaan kukka!
(ylläolevat 5 kuvaa kuvannut T.S. eli Kuopion Paappa)

Sokeripaloja

Muutama uusi kuvanen...
..ja täällä Onnin laulua Macy Grayn tahtiin!

Mökötän äidille

Mut on meillä välillä kivaakin!

pupunen

Leikitään Nenun kanssa (Nenu on Onnin lelu, isin nimeämä..)

Tähtisilmä

Päivänokoset

Nam, hyvää nyrkkiä!

Torstai 12.4.2007

First things first. Onnin mitat eilen neuvolassa (2 kk + 9 päivää):
pituus: 61,5 cm
paino: 6015 g

Lonkkakontrolli varattiin lääkäriin, sekä rokotuspäivä. Onni saa ensimmäisen yhdistelmärokotteen, joka sisältää rokotteet kurkkumätää, jäykkäkouristusta, hinkuyskää, poliota, sekä Haemophilus influenzae tyyppi b -bakteerin aiheuttamia infektioita vastaan. Lisäksi ajateltiin ottaa vapaaehtoinen rotavirusrokote.

Onnista on kasvanut iso poika, joka osaa jo vaikka mitä. Mihin meidän pikkuvauva jäi? user posted image

Onskuponsku osaa edelleen huutaa, vaihtelevasti. Mutta kukapa ei valittaisi mahakipujaan! Väliin mahtuu silti myös äärettömän paljon aurinkoisia hymyjä, ihmetteleviä ynähtelyjä, juttelua, riemunkiljahduksia ja laulua... Kyllä vaan, laulua!

Se se vasta on mukavaa. Erityisesti kappaleet kuten Ihhahhaa, Peukaloisen retket, Magdalena ja Tao Tao, ovat Onnin mielestä tosi hyviä ja mukaansatempaavia...

Täällä lyhytelokuva "I Love My Mobile"!
(starring Onni)

Äiskän kolmen koon (Kroppa Kesäksi Kuntoon) projekti etenee harmittavan hitaasti, mutta toisaalta ilahduttavan varmasti. Kunhan lääkäritäti antaa kohta luvan, niin keskivartalonahkalöllerö saa kovaa kyytiä!!

Oikealla kymmenluvulla sentään ollaan jo. Toisaalta taas tämä outo uusi harrastus, leivonta, saattaa aiheuttaa ei-toivottuja hidasteita ja takapakkeja.

Mistä ihmeestä tuokin innostus oikein kumpuaa? Äitihormoneistako?

Eihän Onnista vielä ole pitkään aikaan edes kakkua syömään, joten Sami (-parka) joutuu koemaistelemaan tämän leipurikondiittorin tuotoksia vielä jonkin aikaa..

Taitaa suurin syy innostukseen olla upeat ammattilaisten ja alan harrastajien ylläpitämät leivontablogit, joita olen eksynyt lukemaan (Marien blogi, Ullan unelma).

Tämän seurauksena kaappeja täyttämään onkin kaupasta löytynyt marsipaania, elintarvikeväriä, nestemäistä glukoosia jne... ja hinku olisi täydentää aloittelevan leipurin valikoimaa uusilla vuoilla ja erilaisilla muilla tarvikkeilla.

Tässä viimeisin koetus. Piti testata vaahtokarkkitaikinasta tehtävää kakkukuorrutetta. Meni vähän pieleen, kun en tajunnut värjätä taikinaa vaaleansiniseksi jo tekovaiheessa, joten kakusta tuli sitten vaaleanpunainen. Päälle tein sammakkoprinssin, joka on tehty parissa minuutissa, joten ei saa nauraa. Se oli vasta eka harjoitus...

Sammakkoprinssikakku

(pohja leikattu kääretorttupohjasta, välissä vadelmaa ja kermavaahtoa, päällä vaahtokarkkifondant, sammakko ja lumpeenlehti marsipaania, sokerihelmiä)

Käytiin eilen shoppailemassa tarvikkeita ristiäisiä varten. Onnin kanssa on ihan mukavaa reissuta pitkin ja poikin. Ollaan usein käyty monen tunnin shoppailureissuilla koko jengi ja hyvin sujuu. Onni nukkuu vaunuissa ja välillä piipahdetaan ruokailemaan ja vaippoja vaihtamaan. Käteviä nuo nykyajan ostarit lastenhoitohuoneineen.

Murut kahvilla user posted image

Ollaan me käyty jo ihan oikeallakin matkalla, Kuopiossa ja Konnevedellä. Onni veteli unta kaaliin ihan koko automatkan Helsingistä Kuopioon, uskomatonta

ei pysähdytty matkalla kertaakaan! Kuopiossa juhlittiin Ritvan ja Tapanin häitä. Pikkuherralla tietysti myös oma, upea juhlapuku. Ja kaulassa tietysti rusetti.

Juhlavat hurmurit

Juhlien jälkeisenä päivänä jatkettiin Konnevedelle moikkaamaan mummia ja pappaa.

Siellä Onnia kävi ihastelemassa myös muita sukulaisia: Irja, Kaija perheineen ja Onnin isomummu. Papan tätiä Ainoa käytiin myös tervehtimässä. Pikkuisen oli poju itkuinen reissussa, lieneekö jännittänyt hälinää ja ihmispaljoutta? Tosin vastapainona uni maittoi pitkiäkin aikoja ulkona vaunuissa. Onni selvästi nautti raikkaasta maalaisilmasta... Harmi kun kotona ei ole edes parveketta jossa nukkua.

Voi että kun tekisi mieli paljastaa pikkumiehen NIMI!!!

Mutta joudutaanpa malttamaan ja odottamaan vielä ensi viikon lauantaihin... Veikkauksia otetaan toki vastaan!

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.
(-Tuntematon)

Tiistai 10.4.2007

Uusia kuvia! Kuulumisia raportoin ihan pian.. Viimeistään huomenna keskiviikkona neuvolan jälkeen.

Viimeksi neuvolassa (19.3.):
pituus: 61 cm
paino: 5550 g

Lääkäri totesi toisen lonkan napsuvan, joten sitä kontrolloidaan. Ei kuitenkaan vaadi toimenpiteitä. Saas nähdä paljonko on taas kasvanut, huomenna selviää. On kyllä jo niin pitkä poika!!!

Missä Onni?? Siellä peiton ja harson suojissa... Tykkää nukkua harso kasvojen päällä ja rauhoittuu HETI kun maitopuklulta tuoksuvan rätin heittää silmille..

Onni ja uusi kaveri "Konna"

Menestys häikäisee..

Uusi harrastus (suklaatäytekakku töihin) Päällä valkosuklaalla pursotetut koristeet, vinkin sain täältä.

..pääsiäisen juustokakku (ohje Marien blogista)

Pirteänä

Molemmat nyrkit melkein mahtuu suuhun yhtäaikaa

Sitterissä on mukavaa

Söpötys

~~~

Sunnuntai 18.3.2007

Hellurei! Hieman valoisimmissa tunnelmissa tällä kertaa.. Se viimekertainen "sessio" tosiaan kesti ja kesti, pääsin itse nukkumaan 04 maissa. Seuraavana päivänä meillä olikin aika väsyä porukkaa ja uni maittoi, sekä pojalle että äidille.

Osuvasti Hesarin Nyt -liitteessä..

Saan varmaan taas takapakkia tästä hyvästä mitä nyt aion tehdä, mutta silläkin uhalla kirjoitan, että on mennyt taas pari päivää melko hienosti. Onni on nukkunut päivälläkin pieniä unia ja mikä hienointa, on ollut hyväntuulinen hereillä! Ja viihtynyt hetkittäin myös itsekseen, mikä on mahdollistanut allekirjoittaneen hampaiden pesun, syömisen, pyykin lajittelun etc. Edellämainitut eivät tosiaankaan ole olleet viime aikoina itsestäänselvyyksiä!

Huomenna mennäänkin aamulla neuvolaan mittaukseen ja punnitukseen, sekä lääkärin tutkittavaksi. Jänskättää, paljonkohan Onni on kasvanut! Ollaan nyt muutama päivä menty taas ilman korviketta ja pelkällä imetyksellä. Syy tähän: vierailu imetystukilistan sivuilla. Tajusin, että Onnin nk. rintaraivarit ovat johtuneet siitä, että loppuvaiheessa maitoa ei enää virtaa niin helposti ja toinen hermostuu. Me ollaan "huononnettu" tilannetta tarjoamalla pulloa. Tilanne meni siihen, että rinta kelpasi koko ajan huonommin ja huonommin. Tämä taas saattaa johtaa siihten, että maidontulo hiljalleen vähenee ja loppuu. Nyt kun sain lisää tietoa, ollaan osattu opetella tuosta pois. Jätettiin siis pois pullo, josta maito heruu "liian" helposti ja rinta kelpaisi. Nyt ollaan maidonsaannin varmistamiseksi "tilattu" maitoa siten, että poju on rinnalla mahdollisimman usein ja pitkään. Luulen, että alkaakin jo helpottaa, sillä rinta kelpaa taas eri tavalla. Vaippakin on joka kerta märkä, joten nälästä poika ei ainakaan kärsi. Olisi ollut kurjaa luopua imetyksestä kokonaan näin varhain. Toki pulloruokintaa käytetään silloin kun tämä meijeri ei ole paikalla...

Onnin Anu -täti, myös tuleva kummitäti ja minun siskoni saapuu huomenna meille!! Jihuu!! Lapsenhoitoapua ja seuraa. Samilla on tulossa kunnon työputki, eikä sitä paljoa kotona näy, joten jos Onni heittäytyy hankalaksi, voi tämä mutsi olla melko väsy. Sen lisäksi saan lauantaina ihan omaa laatuaikaa!

Samin äiti lupasi tulla Onnia hoitamaan, että minä pääsen omille asioille, tai mitä nyt sitten haluankaan tehdä. Tai mut suunnilleen ajetaan kotoa..

Olikohan tuolla edellisellä kirjoituksella jotain tekemistä asian kanssa. Mun mielenterveyteni on nyt tarkassa syynissä...

Nyt sitten mietin, että mitähän sitä lauantaina touhuaisi.

Mullapa onkin ihan paras anoppi!

Tässäpä taas muutama uusi kuvanen meidän pikku sammakosta. Ihastelkaa.. user posted image

ps. Onnille on nyt päätetty koko nimi, mutta sitäpä ei vielä paljasteta!! Lällällää...

"Heh heh, hyvä juttu äiti!"

Alahuulen perusteella ei osaisi sanoa kumpi tuossa mököttää, isä vai poika...

Tanssii tähtien kanssa ja pikku tuomari

Ja vieläkö se kamera kuvaa..

Silmät suurina

Tää pään nostelu käy ihan työstä!

Nukku-Mattia odotellessa

Maha täynnä maitoa... Mmmm...

Keskiviikko 14.3.2007 klo: 1:52

Nyt leijuu sysimustia pilviä tämän kirjoittajan päällä. Tekisi mieli deletoida kaikki mitä illalla tuli kirjoitettua... Onni aloitti sellaisen shown, ettei ennen nähty. Muutama tunti tuossa meni. Ei kitistessä, itkiessä tai ähistessä tällä kertaa, vaan SUORAA HUUTOA NAAMA PUNAISENA KARJUESSA. Miten sitä kuunnellessa voikin tunteet heilahdella hellyydestä vihaan ja kaikkeen siltä väliltä!? Sitä vaan yrittää tehdä kaikkensa toista lohduttaakseen ja kun mikään ei auta, siis MIKÄÄN, tulee epätoivo. Ensin ahdistaa, lopuksi tulee raivo. Raivo mitä kohtaan? Poikaako? En edes tiedä mitä kohtaan tunnen kiukkua eniten. Eihän se Onnin vika ole, mutta kenenkäs? Helpottaisi kun olisi joku syyllinen, jota voisi potkia ja purra...

Jossain on sanottu, että jos vauva huutaa, antaa sen huutaa. Kyllä se siitä aikanaan rauhoittuu. Ihme ohje. No, kyllähän se nyt rauhoittui huudettuaan koko illan. Mutta ehdinkin kokeilla syöttämistä rinnalla sekä pullosta, sylittelyä kävellen ja istualtaan, hytkyttelyä, olkapäätä vasten nojaamista, mahallaan, kyljellään ja selällään pötköttelyä, sängyllä, lattialla ja sitterissä oloa, omassa ja meidän sängyssä nukuttamista, kapalossa oloa, tiukasti peiton alla oloa, hierontaa, silitystä, röyhtäytystä, pierujumppaa, tuttia, vaipan vaihtoa, valot päällä oloa, hämärässä ja pimeässä oloa, musiikkia, laulua, hiljaisuutta, leluja... Tekee tiukkaa yrittää siinä olla itse rauhallisena, ettei vauva hermostu lisää. Pakko oli käydä välillä keittiössä sanomassa muutama ruma sana... Ei-niin-äidillisiä tunteita kieltämättä tänä iltana ollut.. Ei edes kehtaa kirjoittaa...

Lienee joku vanha "suositus" tuo vauvan huudattaminen. Tottahan se on, ettei vauva siihen kuole, mutta kuuntelijalla menee järki. Ja "suosituksethan" tuntuvat muuttuvat vähän väliä. Maalaisjärkeä kai parasta käyttää. Mun tajuntaan ei vaan mahdu, että itkevää vauvaa ei saisi lohduttaa. Vaikkei se aina auttaisikaan...

Taidan soittaa huomenna Kätilöopistolle ja tehdä reklamaation tuosta vauvasta.

Nyt se taas heräsi tuolla... Ehkäpä ensi kerran paremmalla tuulella tämän blogin parissa..

Tiistai 13.3.2007

Kukkuu!

Voihan hyssykät kun on mennyt hävettävän kauan viimekerrasta.. Pahoitteluni! Koetan parhaani mukaan kuroa aikaa kiinni ja kertoa mitä kaikkea maallisen ihmeellistä meille kuuluu. Joku höperys voisi äkkiseltään luulla, että vauvaperheen arki on vain pätkittäisiä yöunia, pulautuksen tuoksuisia paitoja, kakkavaippoja ja vihaisen näköisiä naapureita.. Mutta ehei! Se on tämän kaiken lisäksi vielä paljon muutakin. Lukuunottamatta vihaisia naapureita, sillä meillä EI ole (luojan kiitos) seinänaapureita.

Vaunuilu on meidän ensimmäinen yhteinen harrastus. Sitä tulee lähes päivittäin harrastettua tunnin verran. Tänäänkin oli aivan ihana, aurinkoinen ja lämmin kevätsää ulkoilla. Kunhan Onni vielä vähän kasvaa, me mennään muskariin, vauvajumppaan tai vauvauintiin.

Onnin mitat viimeksi neuvolassa 5.3.
pituus 58,5 cm
paino 5,025 g
pipo 39,4 cm

Onnin pituuskasvu huitelee neuvolan yläkäyrällä, menee varmaan kohta äitinsä ohi...

Hymyjä, hymyjä, hymyjä.. Niitä meillä nähdään nykyisin useita, joka päivä! Helpottavaa. Ehkä me ei niin huonosti poitsua hoidetakaan, kun toinen niin aurinkoisesti, ikenet vilkkuen palkitsee vanhempansa ja osoittaa tyytyväisyyttään. Oli sitten miten huono yö tai päivä tahansa takana, pojan jäävuoret sulattava hymy korjaa kaiken. Millään muulla ei sillä hetkellä ole mitään väliä, eikä haittaa muutamat unettomat yöt tai äänekkäät päivät. On vain se hetki, kun pikkuruinen suu ensin varovasti hymyilee, sitten hymy leviää koko kasvoille, suu suurena ja silmät viiruina. Välillä jo ihan äänen kanssa. Ja äiti rakastuu. Taas.

Valloittava hymy suodaan äidin ja isän kasvojen lisäksi myös sängyn yllä pyörivälle soivalle mobilelle. Voi sitä riemua kun tuttu melodia alkaa... Ja juttua riittää!

Isin kanssa kylpemässä

Torkkuen

Ähinää ja puhinaa

Räpsyripsi

Torstai 1.3.2007

Juhlia.

Onnilla oli eilen ensimmäiset epäviralliset nimpparit, oikein liputuspäivä! Meillä kävi vierailemassa Samin kummit Eeva ja Jouko Vaasasta. Kiitos käynnistä! Oli oikein mukavaa ja saatiin kaikki lahjoja! Päivänsankari sai kaksi hienoa unipussia, joita olimme toivoneet, sekä helistimen ja kortin. Sami puolestaan sai kauan toivomansa kummilusikan

sekä cd:n jossa on lapsuuskuvia, ja minäkin pääsen Stockmannille shoppailemaan lahjakortin kanssa!

Suurensuuret kiitokset Eevalle, Joukolle, isomammalle ja Raijalle perheineen!

Huomenna juhlitaan meidän pikkumiehen 1 -kuukautissynttäreitä. Mitä?!

Joko tässä on kuukausi eletty perheellistä elämää? Miten aika on mennyt näin nopeaan... Meidän pikkuvauva kasvaa kohinalla ja ei ole enää kohta niin pieni. Kohta äidin pikku-Onni lähtee kouluun ja armeijaan ja muuttaa pois kotoa... Nyyh!

Lauantaina meillä oli vierailemassa Onnin isotäti Irja. Kiitokset Irjallekin käynnistä ja ihanista vaatteista, sekä nimpparikortista! Toivottavasti nähdään taas pian.

Suuret kiitokset myös Timolle, joka ilahdutti meitä käymällä kylässä sunnuntaina ja toi Onnille mahtavan hienon jalkapallon. Nyt odotellaan malttamattomana, että päästään pelaamaan pallonvieritysleikkejä.

Päivät kuluvat vaihtelevasti. Välillä huudetaan, välillä hymyillään. No höh, mitäs tässä totuutta kaunistelemaan. Eli enimmäkseen hereillä ollessa meillä kitistään ja kiukutellaan. Sylivauva kun ei tahtoisi olla muualla kuin sylkyssä ja vielä parempaa, jos se syli liikkuu. Paikallaan kun on niiiiiin tylsää.

Mahavaivat kiusaavat pientä edelleen, mutta ehkä jo vähän helpottaa! Öisin nukutaan huomattavasti paremmin kuin päivällä. Päivällä kun unet tahtovat jäädä vain pieniksi torkahteluiksi. Sitten täytyy vähän kitistä myös väsymystä. Onneksi on keksitty vaunut!! Onni nukkuu vaunuissa vallan mainiosti. Joten joka päivä vaan pihalle, kun kelit sallii. Onneksi päästiin paukkupakkasista!

Samin loman viimehetket ovat käsillä.. Tai käytännössä loppu. Tänään lähti jo kouluttamaan ja huomenna jatkuu työt Porvoossa. Onnilla oli tietysti kitinä-syliaamu. Minäpä kekseliäänä tyttönä hain vaunut varastosta ja huijasin Onnin niihin nukkumaan! Niinpäniin! Mitenkäs te luulette, että muuten tätä blogia ehtisin kirjoittamaan... No kyllä me kohta lähdetään ihan oikeastikin ulos.

Nyt muihin hommiin, täytyy käyttää tilaisuus hyväksi kun Onni nukkuu ja silittää pyykit... Muutama kuva vielä tähän. Tarina jatkuu taas ajan (ja Onnin) niin salliessa...

Ps. Kiitos kaikille muillekin meillä vierailleille ja Onnia muistaneille! Ehtiessäni kirjoittelen vielä lisää kaikista lukemattomista lahjoista, kukkasista ja korteista joita olemme saaneet..

Onni mamman tekemissä vaatteissa

Sylinalle

Isin olkapäällä

Pää pystyssä ihmettelen user posted image

Perjantai 23.2.2007

Jaahas. Se on Onnin 3-viikkoissynttärit. Nyt en ehdi enempiä kirjoittelemaan... Olen pariin otteeseen istahtanut tähän koneelle blogin päivitys mielessä, mutta Onni on ollut toista mieltä.. Meillä on ollut välillä aikamoinen huutokonsertto pojun mahavaivojen takia. Toivottavasti päästään moisista inhottavista vaivoista!

Kirjoittelen lisää, mutta laitan tähän muutaman kuvan kun niitä on niin kovasti kyselty! Palataan taas!
Ps. Onnin strategiset mitat oli neuvolassa
4540g
57,5cm

Näin valloittavasti hymyilin tänään äidille

Pusu

Isin kanssa vaunuilemassa

Pikku eskimo

Mitämitä??

Ai. D -vitamiinia... Hyi!

Auto beibe

Hyväntuulinen

Rakastus!

Onni 3 viikkoa

OOO

Maanantai 12.2.2007

Nyt ollaan pari päivää ihmetelty Onnin kitinää. Ei tuo nyt ihan mahdottomaksi ole heittäytynyt, vaan saanut vanhempansa hämilleen.. Ei sillä pitäisi nälkä olla. Vaippa on vaihdettu. Koskeekohan sitä johonkin? Haluaa jatkuvasti tissille, mutta ei halua kuitenkaan imeä kunnolla. Pitkällään ei ole oikein missään hyvä, vaan syliin pitää päästä. Mutta ei se mitään, kyllä me jaksetaan Onnin kanssa seurustella!

Silti vedellään pitkiä kolmen tunnin unia ja annetaan välillä kömpelöiden ja avuttomien vanhempienkin nukkua.

Eilen iski huoli, että jospa poju ei saakaan tarpeeksi maitoa? Testasin uutta rintapumppua ja sain häthätää imuroitua 40 ml, joka upposi poikaan kuin kuivaan sieneen. Oli kyllä niin untamoinen sen jälkeen..

Tänään terveydenhoitaja kävi onneksi osoittamassa mamin huolet turhiksi. ONNI ON SAAVUTTANUT SYNTYMÄPAINONSA 4200g!!

Poitsu on siis kasvanut kolmessa päivässä 110g. Kohta sille saa tosiaan olla jo kuorimassa perunoita...

Huomenna saadaan vaunut! Ja loppuviikosta päästään ulkoilemaan Onnin kanssa, jos pakkanen pysyy alle 10 asteen.

Mahtavaa!!

Isi, ei tää kylpeminen nyt niin kivaa ole..

Perjantai 9.2.2007

Onni täyttää tänään jo viikon!

Viikon vanha rakastus!

Pari yötä ollaan nyt saatu nauttia perhe-elämästä kotosalla ihastellen uutta perheenjäsentä. Pitäisi varmaan koputtaa puuta, mutta tosi hienosti on mennyt. Poika nukkuu aina kolme-neljä tuntia kerrallaan ja syö hyvin. Äiti ja isikin on näin ollen saaneet nukkua yönsä kunnolla. Poju on muutenkin superkiltti, ei turhia kitise, vaan jaksaa seurustella ja ihmetellä ympäristöään silmät pyöreinä pitkiäkin aikoja. Pää kääntyy jo ääntä kohden ja silmät seuraa kasvoja tai lelua!

Oma, soma palleroposki

Alunperin meidän oli tarkoitus kotiutua sairaalasta jo maanantaina, mutta Onnin paino oli pudonnut enemmän kuin sallitun 10% syntymäpainosta ja painoi vain 3717 g. Kuitenkin maanantai-iltana alkoi maidontulo, ja tiistaina kotiinlähtöpainoksi mitattiin 3864 g. Tänään käytiin painokontrollissa Kätilöopistolla ja Onni painoi 4090 g. user posted image

Maanantaina meitä tulee sitten moikkaamaan terveydenhoitaja kotona.

Sami tuli juuri kaupolta ja toi hellyyttävän, soivan mobilen pinnasängyn päälle murun ihailtavaksi. Tuskin maltan odottaa, että pikkuinen herää uniltaan ja näkee mitä isi on ostanut!!

Minä sain kauppareissulta tuliaisiksi vaa'an... Hmm, vihjekö?

Heh, ei vaan tuotahan mä pyysinkin ihan itse, että saa seurata miten raskauskilot karisee. Ja kohta karisee, se on varma!!