Konttausharjoituksia isin kanssa
Kohta mennään!
"On lähes pelottavaa, miten paljon omaa lastaan rakastaa.
Se on tunne, jota ei voi verrata mihinkään.
Sitä ei voi toiselle selittää.
Sitä ei voi sanoin kuvata.
Kesti hetken, että uskalsin rakastua lapseeni.
Äidinrakkaus on lähes vaarallista rakkautta,
mitä muihin ihmisiin tulee.
Se tekee äideistä leijonia, jotka tekevät
mitä tahansa lapsensa puolesta. "
(Leijonaemojen tarinat -kirjasta)
Lauantai 21.7.2007
Reissusta palattu. Mukana toimme paljon kivoja muistoja Onnin ensimmäisestä kesästä, kuvia, sekä monta koneellista pyykkiä... Laitanpa heti kättelyssä muutaman lomakuvan ja kirjuuttelen tekstit toisen kerran.
Varpaita uittamassa Munkkiniemen rannassa
Laivapoika
Riiuureissulla Netan luona Kuopiossa
Kukkuluuruu!
Paapan kotona
Jee jee, rok rok!
Hannan ja Matin luona, Laurilla on kivoja leluja
Yyterissä mahtavat kesälomakelit..
Kahvistoppi Raumalla
Onni ottaa rennosti Turussa
Bed & Breakfast -paikka vanhassa navettarakennuksessa Nauvossa
Väsyttää, kohta kotona
Keskiviikko 27.6.2007 (klo: 01:17)
Zzzz...zzz..zz..z. Nukuttaa. Pitäis mennä pehkuihin katsomaan unia. Onni on kuorsannut pinniksessään jo puoli ysistä lähtien. Apua. Tai siis hyvä niin ja ihme. Yleensä yöunet alkaa poitsulla vasta 22-23 aikaan. Tämä siis tietää sitä, että poika herää aamulla VARHAIN. Joka tietää sitä, että äidin olis parasta olla silloin pirteä. Joka tietää sitä, että olis pitänyt olla nukkumassa jo monta tuntia sitten...
Mutta tässä sitä vaan ollaan. Koneella koodaamassa taas. Oli niin pitkä tauko tietokoneista ja netistä tuolla maaseudulla, että ehti jo tulla melkein vieroitusoireita. Hah. Eihän kukaan edes usko, jos sanon että melkein. Tällainen nettiaddikti kun yölläkin odottaa aamua, että pääsisi koneelle... HUH. Tarviinkohan mä jo apua tähän ongelmaani?
Nyt oon kuitenkin sen verran döö, että laitan vaan muutaman kuvan reissusta ja tuun kirjoittamaan tarkemman raportin sitten paremmalla ajalla. Jookosta. Kiitti.
"Pöndellä"
Isin kanssa ihmettelemässä Konnevettä
Mummin lapsuudenkodin vanha aitta Uuraisilla
Sekä sauna
Bumbo reissussa mukana
Mummin ja papan sängyssä on kivaa!
Juhannuspoika
Päiväunilta herännyt
Juhannusyö
Ja tietysti juhannuskakku!
Papan veljen tekemä hieno kaivo
Vanha puoli, papan lapsuudenkoti
Rantasauna
Kullanmurut terassilla
Rauhallista
Mua ei väsytä yhtään!!
Perjantai 8.6.2007
Käytiin kauppakierroksella, tarkoituksena löytää minulle jotain kivaa uutta vaatetta esim. maanantaiselle keikalle. Pöh. Enhän mä sitten mitään löytänyt... Sami palasi kotiin kahta t-paitaa ja sandaaleja rikkaampana. Onnikin sai hienon uuden Bumbo -tuolin. Bumbo on vähän kuin potan näköinen tuoli, joka ajaa sitterin virkaa. Istuinasento siinä on pysty, joten Onnikin viihtyy paremmin. Perinteisessä sitterissä poika yrittää punnertaa itseään koko ajan pystyyn. Pystystä istuinasennosta huolimatta Bumbo on selkäystävällinen, siinä kun vauvan peppu on niin matalalla.
Onnellinen Bumboilija
Torstai 7.6.2007
"Luumusosetta ja tahmatassuja"
Hupsistahuijaa. Onskis nukkuu päikkäreitä, joten koetan olla nopea. Vaikka välillä nykyään Onnin päiväunet saattavatkin jostain ihmeen syystä venähtää yli tunnin mittaisiksi, yleensä ne jäävät puoleen tuntiin...
Eilen oli hikisen päivän erittäin hikinen ilta. Ainakin allekirjoittaneella. Onni alkoi olla vähän kärttyinen jo alkuillasta, kuuden aikaan. Syy edelleen mysteeri.. Voi vain arvailla? Tiistaisen rotavirusrokotteen jälkimaininkeja, perunan aiheuttamia vatsanväänteitä, kuumaa, nenän tukkoisuutta, väsymystä...?? Monen tunnin itkujen jälkeen, vihdoin PUOLILTAÖIN Onni nukahti ja nukkui aamuyhdeksään.
Onnilla on samanlainen unirytmi kuin äidillään, aamun torkku, illan virkku. Vaikka kovasti toivoisin olevan toisin. Koska minä olen illan virkku, tekisin silloin mieluusti kotitöitä. Mutta mites teet kun Onni ei nuku?! Olisi kivaa siistiä kämppä illalla ennen nukkumaanmenoa, että aamulla saisi herätä siistiin kotiin. Mutta kukapas puolenyön aikaan enää jaksaa, ei edes tämä tarhapöllö. Aamuisin voisin tietysti herätä seitsemältä siivoamaan, kun Onni nukkuu yhdeksään, mutta hei... Ei onnistu. En ole aamuihminen, en sitten millään. Aamuisin ei vaan voi siivota, piste. Aamuisin voi juoda kahvia ja heräillä. Aamuisin voisi leikkiä Onnin kanssa jos Onni heräisi. Jos Onni nukahtaisi yöunille yhdeksältä, saisin aikaa kotitöille. Aamulla voitaisiin herätä varhain, siihen siistiin kämppään. Jos ja jos.
Vaikka Onni monena iltana laitetaan 20-21 välillä iltapesujen jälkeen nukkumaan, Nukku-Matti saa pojan tainnutettua vasta yhdentoista maissa sikeään uneen. Sitä ennen vain vähän torkahdellaan ja itkeskellään enemmän tai vähemmän. Viikossa on ehkä yksi ilta, jolloin nukkumaan käyminen onnistuu ilman itkua... Joka ilta on testattava kyynelkanavien toimivuutta ja äänen kantavuutta puolesta tunnista pariin tuntiin. Että jipijipijee.
Mutta tosiaan, tiistaina käytiin 4 kk neuvolassa ja tässä tärkeimmät:
paino 7555 g
pituus 66,5 cm
nuppi 43,4 cm
Rotarix II -rokote
"Hymypoika. Lelua seuraa ja tarttuu. Rintamaitoa + korviketta + kiinteitä saa. Kasvaa hyvin."
Onnin pituuskasvu on edelleen ikäryhmänsä keskiarvon yläpuolella. Pituuteen nähden paino on keskiarvossa. Iloisesti ja reippaasti käyttäytyi pieni taas neuvolassa, sai vanhemmat olla ylpeitä. Ihan ääneen hekotteli terveydenhoitajan näyttämille leluille... Ensimmäinen hammasharjakin saatiin. Ei ole kyllä vielä tarvetta, onneksi. Itseäni ja imetysmukavuutta ajatellen.. hih!
Sain vihdoin viimein otettua Onnista kuvat kastemekko päällä... Juu, hetki vierähti, mutta vielä poika mahtui asuun! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... juu... Laitellaan kaikille kyllä kuvia, jahka saahaan kehitettyä. Meidän vauhdilla voi olla, että joudutte kyllä odottamaan. Yritetään nyt kuitenkin toimia ripeästi tässä asiassa. Ennen Samin heinäkuun lomaa vaikka. Lupaus!
Ollaan Onnin kanssa nautiskeltu lämpimästä. Ollaan käyty puistossa monena päivänä. Onnin on päässyt varjoon, puiden suojaan nukkumaan ja minä olen saanut paistatella auringossa. Ihanaa.. Öisin vaan on vähän tukalaa, Onnikin nukkuu välillä pelkkä vaippa päällä.
Tässä iloksenne muutama foto!
Uusi kesäasu
Möyhennän äitiä
Kivaa!
Näin meillä syödään luumusosetta
Lopuksi nuollaan ruokalappu
Sormet - pieni hetki, jolloin ne eivät olleet suussa...
Sekuntia myöhemmin, njamskis!
Isin vanhassa ristiäismekossa
Maanantai 4.6.2007
Kesä!
Tänään tuli otettua Onnista paljon uusia kesäkuvia.. Onni poseeraa hienosti mm. uudet aurinkolasit ja hellehattu päässä! Laitan tähän muutamia kuvia, ja tulen (toivottavasti ehdin) huomenna kertomaan taas kuulumisia neuvolan jälkeen!
Kokeiltiin vaunujen ratasosaa, mutta toinen oli niihin vielä kovin pieni
Onnin ensimmäiset kengät, hienot tarralenkkarit!
Onni ottaa rennosti sohvalla...
Onnin 4 kk -synttärikakku
Tästä asennosta löysin Onnin aamulla...
Kesäpoika
Onnin eka kesä
Pusipusi
Perhepotretti :)
.oOo.oOo.oOo.oOo.oOo.
Maanantai 28.5.2007
"Bataattia ja potaattia"
Rokki-Onni ja uusi lupu-lupu
Oih ja voih. Näin kauan taas mennyt päivittämättä rakasta blogiani. Hyi hyi, olenpas ollutkin tuhma. Soo soo!
Aika kuluu vaan johonkin. Kuka sitä oikein pikakelaa eteenpäin?
Puissakin
on jo niin isot lehdet, kesää kohti mennään että kohina käy. Tuota
vihreää ympäristöä jaksan ihmetellä joka kerta kun nenäni pistän ovesta
pihalle. Aina se yllättää. Ja nuuh nuuh, ihania kevään tuoksuja... No
mitäs mä täällä oikein lätisen jostain kesän tulosta, kiviäkin
kiinnostaa. Kevättä yleensä seuraa kesä. Mutta meilläpä onkin
tapahtunut paljon, paljon uutta ja muuta mukavaa. Ja sitähän te tulitte
tänne kurkkimaan. Te pienet, uteliaat ystäväiseni. Jättäkäähän
käynnistänne vieraskirjaan merkki... 
Päivänsäde tähtisilmä
Muistatteko, kun joskus kirjoittelin tänne sellaisesta pienestä poikavauvasta, joka sai nimen Onni? Niin juuri. No sitä vauvaa ei enää ole!!!!
Ei
ole, ei. Se on kadonnut jonnekin. Tilalle on tullut hämärästi Onni
-vauvaa muistuttava iso poika, joka osaa jo vaikka mitä... Ja äiti
ihmettelee, miten tuollaista pientä ötökkää voikin rakastaa niin
paljon. Joka päivä enemmän ja enemmän... 
Onni on kasvanut niin kovasti, ettei äidin maitovarastot enää riittäneet, vaan lisäavuksi otettiin parisen viikkoa sitten äidinmaidonkorvike. Sitä sitten poika imuttaa tuttipullosta aina imetyksen päätteeksi oikein antaumuksella. Hurjat on ruokahalut poikasellamme. Äitiinsä tullut.
Milk built this body
Lisämaidon ansiosta meillä on nukuttu pariin otteeseen peräti 8 tunnin yöunia!
Useimmiten
yöpalalle heräillään kuitenkin noin 5-6 tunnin välein. Päivällä
puolestaan syömisvälit lyhenivät kolmesta tunnista noin kahteen
tuntiin, joten pääteltiin että on aika... Aika aloittaa soseiden
maistelu. Tässä on nyt viikon ajan maisteltu bataattisosetta. Parilla ensimmäisellä yrityksellä mahaan asti tuskin pääsi yhtään, kaikki kakisteltiin ja yökkäiltiin rinnuksille. Ilmeet kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. 
Alkujärkytyksestä
toivuttuaan Onni on jo kelpuuttanut kyseisen mössön ravinnokseen ja
tänään sitä on syöty jo ihan urakalla. Myös peruna pääsi tänään
ensimmäistä kertaa bataatin sekaan, ja hyvin maistui! 
Yökötys, bataattia!
Syö ite moskas, mulle maitoa!
Mekin ollaan päästy Samin kanssa kaupungille muistelemaan, millaista oli elo kun vielä kuljimme kaksin. Olin jo useampaankin otteeseen toivonut ja kinunnut ja maanitellut, että kohta täytyy järjestää kahdenkeskistä aikaa, ennenkuin karkaan tästä huushollista tai päästä muuten vain kuuluu *piu*.
Onnekseni nuo vaativat sanaseni eivät päässeet livahtamaan toisesta
kuuloelimestä takaisin ulkoilmaan, vaan ilmeisesti pienenpienet
korvavaikkupalleroiset ovat tukkineet ulospääsyn ja ajatukseni ovat
jääneet kaikumaan Samin kallon sisäpuolelle...Nimittäin! Eräänä kauniina päivänä männäviikolla, tuli tuo kultaseni töistä ja sanoi näin: "Nyt vaihda vaatteet ja laita itsesi lähtövalmiiksi. Me lähdetään kahdestaan kaupungille syömään ja elokuviin. Äiti (eli Onnin mamma) ja Petteri (Onnin setä) ovat tulossa hoitamaan Onnia siksi aikaa." Olin hetken että
Voitte arvata, että oli mieluisa yllätys!
Että
kuulkaas kaikki miehet ja naiset kun sanon, että nalkutuksella on
joskus positiivisia seurauksia. Vaikka tapoihini ei kyllä ikinä kuulu
moinen suunsoitto. 
En ollut mussuttanut kuitenkaan ihan kuuroille korville!Ihan kohta sitten oltiinkin jo ratikassa matkalla keskustaan. Sain päättää ruokapaikan kuulema sillä ehdolla, että se on astetta parempi ruokala kuin Iguanat ja muut puolipikaravintolat.
Päädyimme kauppatorin kupeessa sijaitsevaan suomalaiseen Aino -ravintolaan, joka osoittautui oikein hyväksi valinnaksi.
Ruokahalun nostattajaksi tilasin alkudrinkiksi ihanan raikkaan, karpaloisen Aino martinin.
Alkuruokana nautittiin savusiikasalaattia...
Pääruuaksi tilasin poron sisäfilettä, Sami naudan entrecotea. Nämä herkut huuhdottiin alas tietenkin punaviinillä.
Jälkkäriksi sain suomalaisittain raparperikeittoa ja vaniljamoussea, Sami herkutteli valkosuklaakakulla ja vadelmakastikkeella.
Ruokailun jälkeen etukäteen suunniteltu leffailta muuttuikin rokki-illaksi. Päätettiin mennä On the Rocksiin 51koodia -bändin keikalle, kun molemmat kyseisesta musiikista tykkäämme. Leffoja me vuokrataan kotiin harva se ilta...
Keikka oli ihan jees. Vielä enemmän jees oli kuitenkin ilta kokonaisuudessaan. Ei yksin ruoka, ei keikka, vaan yhdessäolo! Kyllä tämän voimalla jaksaa taas arkea pyörittää. Kiitos muru vielä ihanasta yllätyksestä!
Ja kiitos Leilalle ja Petterille illan onnistumisesta! Yömyöhällä vasta hiivittiin kotiin päästämään lapsenvahdit nukkumaan. Onni oli ollut kiltti ja tuhisikin sikeästi omassa sängyssään. Meillä oli ihan kauhea ikävä Onnia, yhtään kauempaa ei kyllä olisi malttanut pysyä poissa kotoa... Seuraavana aamuna nukuttiin kaikki kolme pitkään, Onni tuli aamulla jatkamaan unia meidän väliin.
Nyt tässä onkin mennyt kevätflunssaa potiessa tovi. Ensimmäisenä sairastui Sami. Onnin kanssa oltiin ihan sormet ja varpaat ristissä ettei meihin tarttuisi, mutta taisi se pahuksen pöpö olla meitä sitkeämpi tällä kertaa. Kurkkukipua, nuhaa, tukkoisuutta, päänsärkyä... Onnille suppoja ja mulle Buranaa. Täytyy kyllä kehua, että on tuo meidän esikoinen aika rautainen jätkä. Lähes nelikuukautisena vasta ensimmäistä kertaa sairaana, ja tämäkin flunssa taisi päästää melko helpolla. Onneksi. Onnilla ei tainnut liiemmin olla edes kuumetta, nenän tukkoisuus se ikävin vaiva. Sääliksi kävi pientä, kun yritti nukkuessaan imeä tuttia, mutta kun nenä oli niin tukossa ettei siitä mitään tullut... Nyt kuitenkin jo taas entistä vahvempi!
Vaunuissa köllöttelen söpönä
Kohta muuten mennään. Ja lujaa! Onnilla on kova hinku liikkeelle. Hiukan ottaa kyllä pattiin ja kiukuttaa, kun ei ihan taidot vielä riitä... Mahallaan ollessa jalat potkivat kovasti vauhtia, välillä polvet ovat jo koukussa mahan alla ja peppu korkealla. Vielä kun saisi kädet yhteistyöhän peräpään kanssa, niin pikku-Onskista ei enää pidättele mikään...
Tehkää perässä
Tiistai 15.5.2007
Viime viikko hujahti vauhdilla. Tiistaina käytiin Onnin kanssa kaupungilla kahvittelemassa toisen helmivauvan, Veetin ja hänen äitinsä kanssa. Oli hauskaa huomata miten pojat olivat toisistaan kiinnostuneempia kuin viimeksi nähdessämme. Onnikin hymyili niin aurinkoisesti Veetille. Samalla tavalla kotona hymyillään peilin vauvalle...
Lauantaina piipahdettiin taas kaupungilla ihmettelemässä euroviisuhuumaa. Samalla treffattiin ystäväpariskuntaa, joille on tulossa ensimmäinen vauva - laskettu aika on jo parin viikon päästä! Kovin oli kaupungilla vilskettä ja vilinää. Sieltä olikin kiva tulla takaisin Munkkiniemen rauhaan...
Sunnuntaina, äitienpäivänä, Onni herätti väsyneen äitinsä jo seitsemältä. Syötin poitsun ja Sami alkoi kaivella lahjakätköään. (Jatkossa tiedän, että kannattaa penkoa kannettavan laukku..) Sieltä löytyi äitienpäivälahjani, Aarikan Onni -koru ja kortti.
Äitienpäivälounaaksi mulle valmistettiin herkullista possun sisäfilettä ja perunamuusia, sekä salaattia. Kaiken kukkuraksi kulta teki täytekakun! Pojat leipoivat pohjan jo edellisenä iltana, kun minä katsoin euroviisuja ja nautin viiniä...
Poitsut leipomassa
Ä niinkuin äiti
Ruokailun jälkeen lähdetiin kevään ensi visiitille Korkeasaareen. Pikku-Onni ei juuri eläintarhasta piitannut, veti tyytyväisenä unta vaunuissaan. Raikkaassa ulkoilmassa nukuttikin taas tosi hyvin. Kotimatkalla pysähdyttiin Etelärantaan jätskille ja seuraamaan taivaalla lipuvia kuumailmapalloja.
Korkeasaaressa
Eilen maanantaina kävin lääkintävoimistelijalla. Jumppari totesi siinä jonkin aikaa selkää ja niskoja muljuteltuaan, että jumissahan ne on. Ensi viikoksi on taas uusi aika. Täytyy saada nyt lapoihin liikkuvuutta, sen jälkeen saa vasta treenata lihaskuntoa. Eli käyn pari kertaa lääkintävoimistelijan hierottavana ja venyttelen selkää kotona. Tällä suunnitelmalla pitäisi saada selkä kuntoon. Hyvä niin, sillä viime yönä jouduin taas heräämään kipuun, joka ei anna nukkua. Hetken venyttely onneksi helpottaa ja saan unen päästä kiinni.
OoOoOoOoOoOoO
Lauantai 5.5.2007
Meidän pojasta on tullut TV -friikki...
Onkohan
jossain jo perustettu telkkariaddiktien vauvojen tukiryhmää? Telkkarin
on havaittu ohittavan mielenkiintoisuudessaan välillä jopa lelut ja
omat maukkaat nyrkit! Onni pötkötteli tänään lattialla leikkimässä,
jossain vaiheessa huomasin pojan seuraavan Simpsoneita ilmekään
värähtämättä. Otin poitsun sylkkyyni ja katsottiin jakso loppuun
yhdessä sohvalta. Myöhemmin illalla Onni vietti helistimen kanssa aikaa
sitterissä. Tai niin minä ainakin luulin... Mutta ehei! Telkkariahan
tuo taas tuijotti, tv-tuolissaan. Keskittynyt ilme kasvoillaan ja
tuttia tyytyväisesti luputtaen... Joo. Tiedän. 
Ei pitäis pitää sitä telkkaria päällä koko aikaa. Mutta ei se meillä yleensä olekaan auki, ellei siitä katsota jotain. Menin sitten lattialle seuraksi ja yritin leikkiä pojan kanssa. Laulaa , loruilla ja vaikka mitä, mitä vauvojen kanssa nyt touhutaan. Telkkari vaan oli kiinnostavampi. Ajatteli varmaan mielessään, että meetkös siitä raakkumasta. Sitten otin Onnin syliin ja päätin, että nyt riittää tuo töllön tollotus ja napsautin toosan kiinni. Onnin silmät levisivät suuriksi ja ilme ikäänkuin pysähtyi hetkeksi. Sitten silmät alkoivat kiertää telkkarin sivuja, ja taas telkkaria. Jos siitä ilmeestä pystyi lukemaan ajatuksia, Onni mietti selvästi, että "mihin ihmeeseen se tyyppi katosi, vastahan se oli tuossa??!!"
Se ilme oli NIIN huvittava, etten voinut olla nauramatta. Onni katsoi
minua ja telkkaria vuoronperään, silmät selällään, ihmetellen: "mikäs
tuolle nyt tuli?" ja mua vaan nauratti enemmän ja enemmän. 
Nauru on tarttuvaa ja ei aikaakaan kun me molemmat naurettiin... 
Tämä toivottavasti toimii yhtä hyvin myös 15 vuoden kuluttua...
ps. Ilmoitin meidät vauvauintiin! Toivottavasti meille on vapaa paikka, niin päästään pulikoimaan. Me aloitetaan ryhmässä nimeltä Vesikirput
ja harrastuksen jatkuessa, 1-2 kuukauden jälkeen siirrytään edistyneempiin Kultakaloihin.. Nyt nukkumaan,
pääsen Onnin viereen koisimaan kun Sami on töissä! Onni tuolla meidän sängyssä jo tuhisee... ihana rakas! 
Tapahtui eilen, perjantaina 4.5.2007:
(kertojana Onni)
klo 9.00
Heräsin pirteänä omasta pinnasängystäni. Juttelin hetken itsekseni ja vieressä hymyilevälle, värikkäälle Pilttinaamalle. Yleensä äiti kuulee, että olen herännyt ja rientää hakemaan minut sängystäni. Jos mitään ei tapahdu, voin aina nostaa kovemman metelin. Se yleensä tehoaa, viimeistään. Tällä kertaa sain säästää hentoja äänijänteitäni ja äidin kasvot ilmestyivät sängyn ylle. Äiti kysyi olenko nälkäinen ja nosti minut syliinsä vastausta odottamatta. Minulla olikin jo ihan kiljuva nälkä!
Syödessäni äiti kertoi, että isi lähti jo aamuvarhain töihin minun nukkuessani, mutta tulee jo illaksi kotiin. Me mentäisiin sillä aikaa käymään neuvolassa moikkaamassa Tiina-tätiä. Söin tyytyväisenä aamupalan, jonka jälkeen vaihdettiin vaippa ja puettiin puhtaat vaatteet. Olin edellisenä iltana käynyt kylvyssä uimassa ja olin ihan puhdas poika!
klo 10.00
Äiti nosti minut sitteriin istumaan ja leikittiin paapan ja Ritvan tuomalla matolelulla. Se on ihan huippukiva! Osaan jo itse ottaa siitä käsilläni kiinni ja heiluttaa. Se on pehmeä, ihanan värikäs ja maistuukin aika kivalle. Hetken aikaa sitterissä leikittyäni hermostuin, kun siinä ei oikein pääse liikkumaan. Yritin ja yritin nousta pystymmäksi, mutta eihän siitä mitään tullut. Onneksi äiti älysi nostaa minut leikkimatolle selälleen. Siinä jatkoin hetken leikkiä, kunnes alkoi vähän väsyttämään. Sekin kiukutti.
klo 10.30
Äiti nosti minut sänkyyni ja kehotti nukkumaan pienet tirsat ennen neuvolaan lähtöä. Sehän sopi, sillä luomet jo painuivat kiinni ja uni tuli melkein heti. Äiti oli iloinen, että nukuin niin kiltisti. Äiti sai minun nukkuessani käydä suihkussa ja syödä aamupalaa.
klo 12.00
Heräsin. Vielä vähän tokkuraisena äiti nosti minut syömään. Kylläpä nukkuessa olikin tullut taas nälkä! Ruokailun jälkeen sain kuivan vaipan ja istuin sitteriin katsomaan hetkeksi telkkaria. Sieltä tuli joku mielenkiintoinen sarja. Äiti haki sillä aikaa vaunut varastosta ja pakkasi hoitolaukun valmiiksi.
klo 12.45
Äiti puki minulle ulkovaatteet ja nosti vaunuihin. Sitten lähdettiin vaunuillen neuvolaa kohti. Vaunuissa on tosi kivaa matkustaa, siellä on pehmeä, suojaisa ja lämmin olla. Vaunujen tärinä alkaa aina nukuttaa, enkä jaksanut kauaa katsella kuomun reunassa keikkuvaa hiirulaista, vaan vaivuinkin taas pieneen uneen...
klo 13.00
Havahduin siihen kun äiti avasi vaunujen kuomua ja tuli valoisaa. Missä ihmeessä me oikein ollaan?? Ai niin, neuvolassa. Tiina-täti hymyili ja nosti minut hoitopöydälle. Sitten Tiina riisui minulta vaatteet ja vaipan, siinä samalla vaihdettiin kuulumiset. Kerroin Tiinalle monta juttua ja Tiina kehui miten söpö poika olenkaan.
Seuraavaksi minut nostettiin alasti sellaiseen vaakaan. Kuulin tädin sanovan, että painan 6450g. Puntarista siirryin pituutta mittaamaan. Äiti piti päästäni kiinni ja Tiina mittasi pituudekseni huimat 64,5cm. Olin kuulema kasvanut taas tosi hienosti, ei niinkään painoa tällä kertaa, mutta pituutta. Äiti nauroi, ettei meillä ole enää edes metriä pituuseroa! Päänympäryksekseni mitattiin nauhalla 42,2cm.
Kuulin äidin kyselevän, että mistä tietää maidon riittävän ja milloin voin alkaa maistella kiinteitä. Siis mitä ihmettä?? Kiinteitä? En minä halua mitään muuta kuin maitoa, se on ihan parasta!! Tiina kertoi äidille, etten vielä varmaankaan tarvitse lisäruokaa, koska yöt sujuvat niin hienosti. Nukun öisin yleensä 4-6 tuntia heräämättä. Sitten jos alan öisin herättelemään äitiä useammin, voi olla kyse nälästä ja silloin minulle saa antaa äidinmaidonkorviketta imetyksen lisäksi. Perunaa ja muita kasvissoseita saan alkaa maistelemaan siinä neljän kuukauden iässä. Jännää, miltähän peruna maistuu?
Tiina-täti esitteli minulle hienoja leluja, joita seurasin katseellani kiinnostuneena. Näytin myös miten hienosti pääni seuraa käsistä nostettaessa ja kuinka jäntevästi pidän päätä pystyssä mahallaan maatessani. Tiina kehui ja kertoi, että pää nousee noin hyvin yleensä vasta 4 kuukauden ikäisenä. Hymyilin ja olin muutenkin äidin ja tädin mielestä tosi reipas. Äiti suukotteli minua, taisi olla aika ylpeä pojastaan!
Tässä vaiheessa me yleensä ollaan puettu vaatteet päälle ja lähdetty kotiin, mutta nyt puettiinkin pelkkä body, eikä housuja. Menin äidin syliin ja ihmettelin siinä, että mitähän nyt tapahtuu. Olin vähän ihmeissäni kun täti laittoi sellaisen pillin suuhuni ja ruiskutti jotain nestettä, kahteen kertaan vielä! Oli vähän pahan makusta, mutta nielaisin kiltisti kaiken. Se oli kuulema rokote rotavirusta vastaan.
Sitten Tiina pyyhkäisi lapulla jalkaani. Siihen kuulema laitettaisiin toinen rokote. Voi itku miten inhottavaa se oli!! Sattui ihan kamalasti ja alkoi itkettämään. Onneksi se meni tosi nopeasti ohi ja sain siihen laastarin. Äiti lohdutti ja tajusin, että eihän tässä mitään hätää olekaan. Vähän vaan kirpaisi!
Sitten puettiin taas ulkovaatteet päälle ja sanottiin Tiinalle heippa. Seuraavan kerran nähdään kuukauden kuluttua.
Näin Tiina kirjoitti neuvolakorttiini:
"Tosi tyytyväinen poika. Ilmeikäs. Hymyilee. Käsiä käyttää. Jäntevä poika. Siro. Kasvaa omilla käyrillä."
klo 13.40
Lähdettiin äidin kanssa kulkemaan kotiapäin. Alkoi taas nukuttamaan, joten annoin unen tulla... Äiti oli sillä välin käynyt kahvilassa nautiskelemassa ison kupillisen lattea ja palan juustoista piirakkaa. Minä vaan vetelin unta vaunuissani, ihan kaikessa rauhassa. Oltiin kuulema myös vähän ulkoiltu ja käyty kaupassa. Kyllä ulkoilmassa on mukava nukkua!
klo 15.30
Tultiin kotiin. Äiti nosti minut vaunuista omaan sänkyyni jatkamaan unia. Voi että olin väsynyt!
klo 17.00
Heräsin ihan älyttömän kovaan nälkään! Tuntui että kuolen, ellen saa tissiä suuhun hetipaikalla! Huusin äidille, että nyt on kiire!! Äiti nosti minut syömään ja voi että teki hyvää... Kummitäti Minnakin oli tällä välin tullut meille kylään, mutta en ollut huomannut, kun olin niin keskittynyt syömiseen...
Sitten isikin tuli kotiin! Ihanaa, olikin jo ikävä. En jaksanut kuitenkaan kauaa jutella, sillä minua alkoi taas nukuttaa. Olinpa ihan epätavallisen väsynyt! Isin kanssa molemmat ruvettiin päiväunille.
klo 19.00
Heräsin tosi pahalla päällä. Oli jotenkin tosi kurja olla ja vaan itketti... Mahaan sattui ja äidin sylissäkään ei ollut hyvä olla. Äiti tarjosi minulle rintaa, mutta suutuin siitäkin, kun typerä äiti ei tajunnut että mulla on paha olla, eikä nälkä! Isikin heräsi ja ne siinä juttelivat, että nyt ne rokotusten sivuvaikutukset alkoivat. Huusin, että tehkää jotain!!! Äiti vaan yritti silittää ja tunkea sitä iänikuista tuttia suuhun.. Eihän se auttanut, kun sattui ja oli niin huono olo. Itkin ihan tosi kovaa, niin kovaa kuin ikinä jaksoin! Ja se on aika kovaa se.
Äiti yritti mitata korvakuumemittarilla korvastani kuumetta, mutta eihän se oikein onnistunut, kun mulla on vielä niin pienet korvakäytävät, että se mittari ei mahtunut sinne. Sitten äiti nosti minut hoitopöydälle, otti vaipan pois ja mittasi toisella mittarilla pyllystä. Sekin oli tosi inhottavaa ja jatkoin vaan itkuani.. "37,2 astetta" kuulin huutoni keskeltä äidin sanovan ja sitten ne kuulema päättivät antaa mulle jonkun supon. Ajattelin, että ihan sama, kunhan se auttaisi tähän kurjaan olooni! Äitiä tais vähän jännittää, se kun ei ollut ikinä vielä joutunut antamaan mulle suppoa... Eikä se kyllä minustakaan kivaa ollut. Tuntui, että siinä menee ikuisuus kun äiti joutui pitämään sitä suppoa pyllyssäni paikallaan niin kauan, että se suli, kun se olisi muuten tullut pois. Niin kovasti huusin ja työnsin.
Vihdoin sain taas housut jalkaan ja pääsin äidin sylkkyyn takaisin. Pikkuhiljaa lääke alkoi vaikuttaa, eikä enää ollut niin paha olla. Olin kyllä jo niin väsynyt huutamisestakin.. Huuto laantui, mutta nyyhkytin vielä äidin turvassa jonkin aikaa. Sitten sain tissin suuhun. Voi että, en edes ollut huomannut miten nälkä oli tullut kaikessa tohinassa! Syönnin jälkeen olin jo aika hyvällä tuulella ja hymyilinkin. Lääke alkoi väsyttämään, joten pääsin omaan sänkyyni taas lepäämään. Siellä sitten torkahtelin, mutta en nukkunut enää niin kovin sikeästi, kun olin nukkunut päivällä jo niin paljon. Olin kuitenkin niin poikki, että pötköttelin vaan rauhallisena, tutti suussa ja katselin silmät pyöreänä ympärilleni.
Äiti ja isi kuuluivat olevan tosi helpottuneita kun en enää itkenyt. Niistäkin tuntui varmaan tosi pahalta, kun minulla oli niin huono ja kipeä olo.
klo 21.00
Olin edelleen hereillä omassa sängyssäni, kun äiti tuli nostamaan minut iltapesulle. Käytiin vessassa pesemässä peppu, kädet ja kasvot. Sitten laitettiin kuiva vaippa ja yöpuku päälle. Menin ihan kiltisti takaisin sänkyyni, vaikka olin ihan pirteä.
klo 22.30
Söin vielä mahan täyteen maitoa iltapalaksi.
klo 23.00
Äiti oli jo monta kertaa käynyt sanomassa, että nyt silmät kiinni. Vihdoin minua alkoikin väsyttämään. Oli ollut niin rankka päivä... Mutta äiti ja isi kehuivat ja sanoivat, että olin ollut tosi reipas! Hyvänyöntoivotusten ja iltapusujen jälkeen vaivuinkin jo sikeään uneen...
Torstai 3.2.2007
Tänään on ollut ihan ok päivä. Onni nukkui hienosti kolmen tunnin päikkärit omassa sängyssään ja minä SAIN tiskata ja tehdä ruokaa sillä välin... Herätessään ei oikein mikään kelvannut. Söi, mutta jatkoi kiukuttelua sylissä, lattialla, sängyssä, sitterissä... Kunnes keksin nostaa sitterin poikineen telkkarin eteen ja telkkarista sattumanvaraisesti TV2 ja "Kenguruklinikka". Sitä sitten tyytyväisenä tapitti. Äiskä kävi vähän kameralla härnäämässä, mutta ei se mitään kun sai sen jälkeen taas jatkaa töllön töllöttämistä...
Äiti, mee pois sen kameran kanssa!
telkkari on kiva
Kommentit