Tiistai 16.10.2007

Kirjoitan pikaraportin pitkästä aikaa, vaikka kello on jo yli kymmenen ja addiktioni kutsuu telkkarin ääreen seuraamaan kun ihmisiä on suljettu taloon. Ihan kun maailma ei olisi täynnä vaikka mitä muuta JÄRKEVÄÄ tekemistä?? Silti BB on taas tänäkin vuonna saanut minut koukkuunsa, vähän.

Ollaan nyt asuttu kohta kolmisen viikkoa tässä uudessa kodissa ja kyllähän tää jo kodilta tuntuukin. Paaaaaljon on vielä laitettavaa, mutta silti. Voin sanoa viihtyväni MEILLÄ. Vieraitakin on käynyt jo paljon. Onnikin konttailee täällä ihan kuin ei olisi koskaan muualla asunutkaan. Kyllä, luit oikein. Konttailee. Ihan täyttä häkää. Tästä saamme kiittää (syyttää) osittain Kuopion Tapani -paappaa, joka konttaili lonkat armoa huutaen Onnin kanssa pitkin lattioita täällä käydessään.

Onni myös nousee seisomaan tukea vasten. Tämän vuoksi pinnasängyn pohja on nyt laskettu alimalle tasolle.

Viikko sitten tehtiin Onnin ensimmäinen ulkomaanmatka. Ei sen kauempana kuin Tukholmassa, mutta kuitenkin. Onni ihan huohotti innosta kun katseltiin laivan ikkunasta ulos! Heheh! Mille lie sitten. Tuskinpa toinen tajusi, että "hei, mehän ollaan merellä, ohhoh"... Reissu meni kivasti, lukuunottamatta Onnin paleltuneita poskia. Bepanthen onneksi korjaa kaiken, myös pikkupoikien paleltuneet posket. Onni oli myös tosi reippaasti ravintoloissa mukana ja antoi vanhempiensa ruokailla rauhassa.

Nyt sinne sohvalle könöttämään, mutta sitä ennen vielä pari kuvaa...


Moikka!


Töttöröö unisilmä


Iskän kanssa laivan hytissä


Väsymys ei katso aikaa eikä paikkaa, oli se sitten vaikka laivan Buffetissa...


laivan leikkihuoneessa, ensi kerralla ehkä jo pallomereen!


yläpedin konnat







 Karhukävelyä.. Näin kovasti yritetään jo pystyyn!!


Välillä puetaan vauva perinteisiin potkareihin, ettei näyttäisi vielä niin isolta pojalta...


Päiväunilla äidin ja isin sängyssä





Aarteita. 23.9.2007

Tämä hieman poikkeaa blogin tavanomaisesta aiheesta. Mutta koska blogi on minun ja aihe ajankohtainen ja sydäntäni lähellä, haluan jakaa nämä Samin mielestä turhat hömpät myös tänne...

Kysehän on tietysti sisustuksesta, meidän tulevasta kodista... Kuvina. Ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. En malta odottaa, että pääsen tänne laittamaan kuvia kodista, kunhan se "asettuu"!!

Ensinnä pitää hehkuttaa uudesta sohvasta, jota kyllä saadaan odottaa useampi viikko, ennen kuin se meille toimitetaan.    Se on tällainen, mutta ruskea. Ruokapöydän kuvaa ei kaupan sivuilta löytynyt, mutta se on tummanruskea ja siihen tulee kuusi tummanruskeaa, antiikkinahkaista tuolia. Tuolit on tällaiset. Pöytä on vähän samantyylinen, mutta ei niin kiiltävä kuin tuo kuvan pöytä.

Onnin huoneeseenkin on jo löytynyt aarteita:


Täällä nukkuu prinssi -kyltti


Onnin taulu


Käsittelyä odottava huutokauppatuoli, patjaraitatyyny ja Pentikin nalle..


tilpehööriä...


Ja kaikkein kallein aarre...


Onni luuttuaa uuden kodin lattiaa

Käytiin mittailemassa vessaa ja ikkunoita uudessa kodissa. Ja voihan tonttulakki!!
Ensinnäkin, asunnon ikkunat ovat sen kokoiset että valmiita puukaihtimia ei löydy mistään kaupasta... Jos ne haluais, ne pitäisi teettää ja teettäminen maksaa rahaa. Kovin monta euroa. Hyvin monta euroa olis pois mun sisustuskassasta yksien verhojen takia. Mur.

Toinen vähemmän mukava ylläri tuli vastaan kun mitattiin vessaa. Kyllähän tuo meidän pyykinpesukone sinne mahtuu, mutta sitten täytyy kyllä alkaa lentoemäntädieetille, jos meinaa suihkussakin käydä!   Eihän siinä sitten auttanut muu kuin marssia pesukonekauppaan. Nyt on sitten ostettuna tiskikoneen lisäksi myös pyykinpesukone.

Ja nyt nukkumaan! Tässä yksi Onnin monista unilauluista:
(Laulu on oikeasti "tytön tylleröinen", mutta muutin Onnille sopivammaksi sanoja..)

Pieni pojan palleroinen
tietä pitkin kulki.
Saapui sinne Nukku-Matti,
silmät pienet sulki.

Kasvoi kuusi kukkalatva,
käki siinä kukkui.
Mutta pojan palleroinen
nurmikolla nukkui.

Pieni pojan palleroinen
sievää unta näki
että hänen ympärilleen
tuli metsän väki.

Tapio ja Tellervo
ja Sinipiika pieni,
Mustikka ja Mansikka
ja suuri metsän sieni.

Sipsutteli Sinipiika
pienen pojan luokse;
otti kiinni kädestä,
hyppeli ja juoksi.

Eipä pojan palleroinen
ollut mitään vailla.
Hauska oli oleskella
Nukku-Matin mailla.

Hammaspesulla ekaa kertaa 19.9.2007

Hienona isin synttäreillä tiistaina 18.9.2007







Heissulis, syksyinen sellainen!
Sunnuntai 16.9.2007

Ei ole taas tullut liiemmin muistettua blogia... Täytyis yrittää kovemmin, edes silloin tällöin. Onnia tulee silti kuvattua lähes päivittäin ja tallennettua hauskimmat ilmeet ja tapahtumat. Kohta, lokakuun lopussa, kun tämän blogin kirjoittajan tulisi palata työn pariin, aikaa jää blogeiluun edellistäkin niukemmin!

Onnia ei silti vielä raaskita laittaa hoitoon. Onneksi Samilla on sellainen työ, että pystytään järkeilemään, järjestelemään ja sopimaan omat työaikamme. Itse suunnittelin aloittavani työt parin-kolmen työpäivän viikkotahdilla. Mulla kun (valitettavasti) on vielä niitä tenttejäkin jäljellä, joita yritän tänä syksynä sitten saada suoritettua mahdollisimman paljon. Valmistumisesta en uskalla vielä veikata mitään, kaikki riippuu hyvin paljon myös siitä miten pystyn tuon opiskelun tähän elämään yhdistämään. Mulla kun olisi Kuopiossa käyntejä tosi paljon, joku kurssi kesti jopa kokonaisen viikon. Luentoja olisi aamukahdeksasta iltaviiteen. Ja kun Sami on töissä, niin mihis minä Onnin laitan siksi aikaa? Otan mukaan yliopistolle?

Tämän syksyn superjuttu on -TADAA- (ei mun synttärit), vaan meidän muutto! Eli kyllä. Olettekin varmaan jo saaneet osoitteenmuutoskortin.

Muutamme kuun lopussa 67 neliön kolmioon, joka on 1960 -vuonna rakennetun talon ylimmässä, neljännessä kerroksessa. Ja kyllä, hissi on.. Asunnossa on myös lasitettu parveke ja vaatehuone. Kylppäri on juuri remontoitu, samoin uusi laminaattilattia. Alue vaikuttaa tosi kivalta ja rauhalliselta! Ei läpikulkuliikennettä mihinkään, joten liikenteenmelusta emme tule häiriintymään. Lähellä on paljon metsää ja lenkkipolkuja, puistoa, lähikauppa, apteekki ja päiväkoti. Mitäs sitä muuta tarvitseekaan. Niin, ja bussipysäkki.

Käytiin jo tilaamassa uusi sohva ja ruokailuryhmä. Ihanaa!!! Ostoslistalla ei paljoa muuta olekaan. Tiskikone, yöpöydät, sohvapöytä, valaisimia, mattoja, verhoja...

Vauvauinnissa sujuu hienosti. Onni on varsinainen vesipeto ja naurattaa muita.. Tänään oltiin viimeistä kertaa Vesikirpuissa, ensi kerralla mennään jo edistyneempien ryhmään, Kultakaloihin. Parina kertana on jo sukellettukin ja Onni osaa oikein hienosti pidättää hengitystään. Näin alussa siinä veden alle menee vaan lähinnä kasvot, mutta pikkuhiljaa sukelletaan syvemmälle.

Muskaristakin poika tuntuu kovasti tykkäävän. Kovasti kädet taputtaa ja vartalo hytkyy.. Tätäkin harrastusta jatketaan ehdottomasti, vaikka tuleekin uudesta kodista vähän pidempi matka.

Pikku flunssaakin ollaan podettu. Tai lähinnä nuo poijjaat. Minä oon saanut olla terveenä.

Onni on jo kova vipeltäjä lattialla. Jätät yhteen paikkaan, niin kohta ollaan jo toisessa... Onni ei ryömi, eikä konttaa kuitenkaan. Onni pyörii puolelta toiselle ja työtää itseään käsillä taaksepäin. Näinkin maisema vaihtuu melko vilkkaasti. Konttausasennossa kuitenkin kovasti nytkytetään paikallaan, joten taitaa olla sekin vain ajan kysymys! Laatikot ja tavarat ei saa enää olla paikoillaan, ja radiokin osataan jo laittaa päälle...

Ja ihan totta, voisin melkein väittää että Onnin ensimmäinen sana on "poppa". Kun Onnilta kysyy missä on poppa, kääntyy katse kattolamppua kohden ja suu kuiskaa: "popp popp popp popp"

Tässä vielä pari kuvaa viihdykkeeksi.


Kaverit


syysretkellä Mustasaaressa


Keittiössä iskän kanssa


Hurmuripoika


Uimassa


Lähtöasento


Tuleva autonasentaja


Osaan jo istua itse


Hahhahhaa kun naurattaa...


Ylpeänä uudessa syöttötuolissa


Sentti ajatuksistasi?


Äidin pieni vaippapeppu



Ostoksilla


Lintsillä hurjastelemassa 

Keskiviikko 15.8.2007

Legoja.

Suussa nimittäin! Juu, kyllä. Torstaina kauppareissulla huomasin ihan aavistuksen verran pilkottavan valkoista ikenen alla. Sormella tunnustellessa hammas ei kuitenkaan ollut tullut vielä ikenestä läpi. Eilen sitten nuo pikkuiset torat näkyivät jo ihan selvästi ja ovat nyt puhjenneet kunnolla. Eli kaksi hammasta yhtä aikaa, edessä alhaalla. Voi miten söpön näköistä, mutta taas niin haikeaa..

Eihän vauvoilla nimittäin ole hampaita! Vauvat ovat pehmeäikenisiä, joiden vaalenapunaiset ikenet paistavat hymyillessä. Nyt siis näiden kahden hampaan jälkeen on odotettavissa koko joukko lisää palikoita. Ei aikaakaan, kun kokonainen purukalusto hohtaa pikku suussa!


Siellä ne on jos oikein tarkkaan katsoo

~~~

Aivan ihania kelejä pidellyt. Ollaan ulkoiltu ahkerasti ja hikoiltu litratolkulla. Onnillakin on ollut omat eväät, soseet, vedet ja maidot mukana puistossa. Vaipanvaihtokin onnistuu hienosti viltillä. Ja Onni nauttii, minä nautin, Onnin isukkikin taitaa tykätä.

~~~

Viikonloppuna juhlittiin mamman synttäreitä Karkkilassa, Villa Dorotheassa. Oli oikein kivat kemut. Syötiin hyvin, nautittiin lämmöstä, yhdessäolosta.. Syntymäpäiväsankari, alias kartanonrouva pääsi ratsastustunnille ja sai tyylikkään polkupyörän jolla hurjastella pitkin Karkkilan katuja (varokaa!). Myös juhlavieraat pääsivät kokeilemaan taitojaan hevosen selässä!

Aika kului rattoisasti myös pelaten mölkkyä ja tornia, saunoen ja nauttien hienosta kuvaesityksestä 1957-2007 à la Sami. Rohkeimmat myös uskaltautuivat uimaan. Niin ja myös taiteesta sai väki nauttia, tällä kertaa hienostuneesta pianomusiikista.


Pöytä on katettu!

Paikalla oli mukava poppoo vieraita; meidän perheemme lisäksi siis Petteri, Eeva (näin tuttujen kesken Selma) , Jouko ja Timo, Raija, Kai ja Kari. Ja hännänhuippuna tietysti Vilma -koirulainen.

Allekirjoittaneen kohellukset sankarin kakkutilauksen suhteen olivat koitua kohtaloksi, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Kakku löysi ehjänä perille. Trooppinen ilmasto koetti kaikkensa lässäyttäkseen kakun koristeet ja pursotukset ja jossain määrin onnistuikin. Mutta onneksi tilaisuus ei noudattanut niin virallista kaavaa, joten suuremmat paniikit sai korjattua huumorilla.


Paljon onnea Leila! 

Nyt on siis palattu arkeen. Sunnuntaina alkaa sitten Onnin uusi harrastus: vauvauinti. Poitsut menevätkin pulikoimaan ekan kerran keskenään, minä hurautan keski-Suomeen vanhimman kummipoikani konfirmaatioon.

Muskariin varattiin myös paikka, Onni kun tykkää musasta ja rytmileikeistä ja lorutteluista tosi paljon! Mannerheimin lastensuojeluliitto pitää Munkkiniemen seurakunnan tiloissa muskaria joka perjantaiaamupäivisin. Tämä on vielä tosi edullinen harrastus, verrattuna vauvauintiin. Koko syksyn kausi maksaa vaan alle 60€ kun olen MLL:n jäsen.

Pieni leikkimielinen testi: Mitä tiedät tämän blogin pitäjästä?

(Klikkaa avautuvasta sivusta "take this quiz", kirjoita nimesi, sähköpostiosoitteesi ja klikkaa "take quiz" niin näet kysymykset.)


Parempi kuin Beckham

Keskiviikko 8.8.2007

Ollaan nautiskeltu ihan uskomattoman hienoista kesäkeleistä ja ulkoiltu paljon. Lähipuistoissa on tullut ihmeteltyä kaikkea jännää Onnin kanssa. Ollaan kokeiltu keinumista, makoiltu viltillä ja ihasteltu isompien lasten vesileikkejä isossa uima-altaassa. Pikkuisen pääsi Onnikin kastelemaan söpöjä varpaitaan vedessä, voi sitä riemua...


Murjotuttaa

Nyt jäi taas yksi pikkuvauva-ajasta muistuttava asia pois.. Vaihdettiin vaunukopan tilalle rattaat ja Onnikin näkee paremmin vaihtuvat maisemat. Eipä tuo ipana juuri sinne vaunukoppaan mahtunutkaan enää kunnolla! Nyt kuljetaan luu ulkona polleana rattaissa, ihan kuin isot pojat.

Pieni videonpätkä Onnin riemukkaasta palloilutuokiosta.. Toinen meinaa vaan unohtaa omat touhut aina kun näkee kameran! Linssilude...



Puistoillaan


"Niin hassunkurisen touhun nään
Suu tuoss' on sepposen seljällään,
Suu pieni ja hampaaton,
se naurua on.

Suu pieni, sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan,
Sill' on äidin suukkonen otsallaan
Se on kurkkua myöten kylläinen,
peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit ja paljon saat,
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa."

(Aaro Hellaakoski)

Perjantai 4.8.2007

Voi miten aika rientää taas. Ei meillä olisi niin kiire.. Pliis, voitaisko vähän edes hidastaa? Pieni Onni-palleroisemme täytti jo 6kk! Ei voi uskoa todeksi tuon pienen vaippapepun asuneen meillä jo niin kauan. Puoli vuotta. Toinen mokoma, niin vietetään jo yksivuotissynttäreitä...

Torstaina käytiin neuvolassa naurattamassa terveydenhoitajaa. Onni oli oma hurmaava itsensä ja niin puheliaalla tuulella "vauvauvau va vauva vauvauva...", että terkkari kehui Onnista tulevan varmasti verbaalisesti lahjakas kaveri. (tähän kohtaan sellainen "äiti pakahtuu ylpeydestä" -hymiö)

Strategiset mitat tasan 6 kk iässä:

pituus: 70 cm
paino: 8780 g
päänympärys: 45,3 cm

"Hyväntuulinen kaveri. Pyörii, pörisee. Kasvaa hyvin. Jokeltelua paljon. Kiinteät maistuu"

Käyrien mukaan Onni on vielä hitusen pidempi keskiarvosta, tosin pituuskasvu on hieman tasaantunut. Paino keskiarvossa. Kankkuun Onni sai yhdistelmärokotteen (kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä, polio, Haemophilus influenzae tyyppi b), eikä toinen inahtanutkaan! On siinä kyllä meillä reipas poikanen!



Onni on nyt maidon ohella saanut maistella vähän kaikkea; perunaa, bataattia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, porkkanaa, maissia, herneitä... Välipalasoseena ja puuron lisukkeena meillä maistellaan ruusunmarjaa, luumua, vadelmaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, banaania, tyrniä... Nyt vastikään Onni on saanut maistella myös broileria ja eilen ensimmäistä kertaa naudan jauhelihaa. Hyvin maistui!


Jääkaappikylmä kurkkukin on herkkua ja tuntuu kivalta ikenissä

Tosiaan. Kesälomareissukin tuli heitettyä. Oli melko rankkaa kiertää puoli Suomea, auto täyteen pakattuna, mutta mukavaa oli. Onni oli niin reipas matkakaveri, ettei toista! Kiltisti jaksoi pitkätkin ajomatkat, välillä nukkuen, välillä leikkien ja maisemia katsellen.

Lyhykäisyydessään matkareittimme: Tiistaina Helsingistä Kuopioon paapan ja Ritvan luo. Veneilemässäkin käytiin Kallaveden kauniissa maisemissa. Kuopiosta matkasimme Konnevedelle, jossa levähdimme perjantaista maanantaihin mummin ja papan hoivissa. Maanantaiaamuna matka jatkui pohjanmaalle. Pysähdyimme kauppaan Ähtärissä ja kävimme parin tunnin visiitillä Onnin isopaapan ja Irman luona Kuortaneella. Illaksi suuntasimme Samin tädin perheen luo Horonkylään. Siellä Hannan ja Matin luona sitten saimme pitää majapaikkaa torstaihin saakka. Keskiviikkona kävimme Teuvalla tervehtimässä Onnin isomammaa. Olipas ihanaa, Onni ja isomamma tapasivatkin tuolloin toisensa ensimmäistä kertaa!

Torstaina matkamme jatkui Turkuun. Välillä pysähdyimme syömään Porin Yyterissä ja Rauman vanhassakaupungissa kahvilla. Turussa kirjauduttiin hotelliin ja illalla kävimme grillaamassa tuttavapariskunnan luona.

Perjantaina suunnistimme kohti Turun saaristoa, Paraisten kautta Nauvoon. Yövyimme idyllisessä aamiaismajoituspaikassa, joka oli rakennettu vanhaan navettarakennukseen. Lauantaina kävimme ajelemassa Korppoossa, ennen kuin siirsimme auton nokan kohti Helsinkiä. Illalla väsynyt, mutta onnellinen pikku perheemme saapui kotiin.


Palloilu on yksi Onnin lempiharrastuksista!

Tässä ollaan ehditty touhuamaan yhtä sun toista kesän aikana. Onni on oppinut käsittämättömän paljon uusia taitoja. Liikkeelle ei poika vielä ole lähtenyt, tosin kauaa siihen ei varmaan enää mene. Yritys on kova! Onni myös vaatii koko ajan seuraa. Yksinään sitterissä istuminen tai lattialla makaaminen lelujen kanssa on maailman tylsintä. Äiti ei tiskaa, äiti leikkii...

Tässä pikku video meidän viikarista myöhään illalla, kun ei taas kerran nukuttanut...

Onni on vallan ihastuttava hymypoika. Kaikki kivat asiat hymyilyttävät: lelut, isin ja äidin kasvot, peilikuva... Yleensä hymyä tehostaa hellyyttävä: "Höö".  Toisinaan oikein innostutaan riehumaan, kiljumaan ja kikattamaan kunnolla. Erityisesti iltaisin kun vähän väsyttää. Silloin Onnia naurattaa kaikki. On erityisen kivaa jos isi kutittaa kainaloista ja mahasta, tai äiti kurkkii harson takaa.

Nyt torstaina, Onnin puolivuotispäivän kunniaksi meillä vieraili mamma ja Petteri-setä, sekä Minna-kummi, joka muutti tuohon melkein naapuriin. Onni sai hienoja kortteja, kännykän, pääkallosukat, sekä Teletappi -dvd:n.

Leivottiin juhlan kunniaksi ihan kakkukin.


Petteri-setä oli taiteillut näin upean kortin!