keskiviikko 9.4.2008
Helsinki - Kuopio - Helsinki
Eilen 8.4. tiistaina pärähti kännykän herätys klo: 4:50. Olin nukkunut tosi pinnallisesti ja katkonaisesti, varmaan pelkäsin nukkuvani pommiin. Oli pakko painaa torkkunappia, vaikken enää osannutkaan nukkua. 4:55 vääntäydyin ylös. Vaatteet niskaan ja vähän lilaa luomeen (kuten Onnin paappa sanoisi). Repussa kännykkä, lompakko, kalenteri, tenttikirja, matkaliput, kirjoitusvälineet. Kaikki tarvittava siis. Nukkuville pojille pusut ja menoksi.
Alhaalla odotti taksi. Puolinukuksissa matkattiin Helsinki-Vantaan kotimaan terminaaliin. Kuljettaja keskittyi kuljettamiseen ja antoi väsyneen asiakkaansa torkkua takapenkillä.
Olin ajatellut olevani sekä kustannus- että aikatehokas matkustamalla ilmateitse Kuopioon. Kyllähän kaksi tuntia lentokoneessa voittaa AINA kymmenen tuntia junassa... Vielä kun Blue1 tarjoaa superedullisia lentohintoja, vain 40€ meno-paluu, veroineen!
Kentällä sitten joutuikin odottamaan hiukan kauemmin. Koneen piti lähteä 6:30 mutta todellisuudessa pyörät irtosivat kiitoradasta vasta noin 7:25. Viivästys johtui koneen kapteenin mukaan siitä, että kone oli ollut yön aikana huollossa ja siinä olikin yllättäen ollut enemmän huollettavaa. Hmm. Aika nätisti sanottu lentomatkustajille. Ymmärsin sen siis niin, että kone oli rikki ja se piti korjata ennen kuin sillä saattoi nousta ilmaan. Kiva.
Koska kone oli melkein tunnin myöhässä, oli lentobussi lähtenyt jo Kuopion lentoasemalta. Seuraava tulisi vasta noin tunnin kuluttua. Jaoin sitten taksin erään pariskunnan kanssa, jolla oli myös meno Kuopion keskustaan. Aamupalaa kävin nauttimassa torin Coffee Housessa, ennen kuin suuntasin kengänkärkeni kohti yliopistoa.
Hetken aikaa käveltyäni aloin katumaan, etten sittenkin ollut laiska ja matkustanut bussilla yliopistolle. Tenttikirja painoi repussa varmaan viisi kiloa ja hartiat ja niska ihan jumissa. Pääsin kuin pääsinkin yliopistolle ja kolkuttelemaan tentaattorin ovea. Olin saanut hienosti sovittua opettajan kanssa, että kirjoitan tentin sijaan oppimistehtävän, käyttämällä repussa painavaa kirjaa ja nettiä. Ihan mahtavaa! Sain siis omaan tahtiini naputella koneella neljä esseetyyppistä tehtävää ja varmasti opinkin paremmin kuin vain kirjaa ulkoa opettelemalla. Kolme ja puoli tuntia sainkin neljään tehtävään kulumaan.
Soitin sedälleni, joka tuli hakemaan minut yliopistolta. Hienoa, sillä ulkona satoi kaatamalla, eikä painavan repun kanssa sateessa kävely houkutellut. Käytiin Fransmannissa syömässä ja sedän luona kahvilla. Sitten vielä piipahdettiin eräässä sisustuskaupassa ja kirpparilla. Kello olikin jo siinä vaiheessa niin paljon, etten enää ehtinyt torilta lähtevään lentobussiin. Sainkin sitten sedältäni autokyydin lentoasemalle. Kiitos!
Tällä kertaa lento lähti ajoissa, klo: 18:40 ja oli ihanaa ajatella, että olisin jo kohta kotona pitkän päivän jälkeen. Lentoaika Kuopiosta Helsinkiin on vain noin 40 minuuttia! Junalla samaan matkaan menee melkein viisi tuntia!
Helsinki-Vantaalla muistin, etten ollut painanut kotiin vievän bussin numeroa mieleeni.. Soitin Samille ja pyysin katsomaan netistä. Ajattelin, että kahden taksimatkan jälkeen säästän vähiä eurojani, enkä maksa edes viittä euroa Finnairin bussista, vaan menen tavallisella seutubussilla ja maksu siis omalla bussikortillani. Yhteen bussiin sitten hyppäsin ja Sami yritti selittää missä kohtaa pitää jäädä pois: "...ensin kehää pitkin, sitten Tuusulan väylää, rampin jälkeen toinen pysäkki... Oulunkylä... ai, se menee Westendiin.. sit sun pitää kävellä 200 metriä ja nousta..." Häh!? Siis minne? Missä kohtaa? En tajua!!!
Ajoin sitten pysäkin ohi, yhden pysäkin verran liian pitkälle. Olis pitänyt etsiä alikulkusilta, mennä pysäkille tien toiselle puolelle, ajaa takaisin yksi pysäkinväli ja sitten etsiä se joku toinen bussi.. Vettä satoi, jalkoja särki, niskoja särki, reppu painoi, väsytti... En jaksa!!! Onnikin oli jo nukkumassa, joten Sami ei voinut tulla hakemaan.
Omassa kotikaupungissakin voi olla puolieksyksissä.
Lähdin sitten kävelemään kodin suuntaan. Ajattelin, että seuraavalla pysäkillä hyppään johonkin bussiin. Kyllä sillä aina vähän matkaa pääsee ja sit voi vaihtaa taas toiseen. Eipähän tarvitse sateessa taivaltaa, hartiat tulessa.
Yksi bussipysäkki tulikin kohta kohdalle, mutta se meni jonnekin Länsi-Pakilaan. Siis ihan väärään suuntaan. Jatkoin kävelemistä. Vihdoin löytyi yksi bussipysäkki, siitä pääsisi Pasilaan. Hienoa, sieltä tiesinkin toisen bussin, jolla pääsisin kotiin. Aikataulun mukaan siitä pitäisi kulkea bussi 10 minuutin kuluttua. Kohta bussi jo näkyikin ja heilutin kättä. Bussi hiljenti, mutta AJOI OHI! Olin vähän siinä huuli pyöreänä, että EI VOI OLLA TOTTA!!! Jos kädessäni olisi ollut jotain, olisin siinä vaiheessa VARMASTI heittänyt sillä bussia kohti. Ihan varmasti. Niin paljon suututti. En jaksanut enää jäädä odottamaan seuraavaa vaan jatkoin kävelyä.. Olin niin kiukkuinen, että olisi tehnyt mieli mennä metsään potkimaan puita, mutta niin väsynyt etten jaksanut.
Jonkin aikaa käveltyäni näin Hotelli Haagan valokyltin ja ajattelin, että nyt loppui tämä seikkailu. Marssin hotelli-ravintolakoulun ovelle, kaivoin kännykän taskusta ja tilasin taksin. Ihan sama mitä maksaa, kunhan pääsen vaan kotiin asap. Kello oli 21:00.
Taksi tuli onneksi tosi nopeasti. Matka meni näin:
Kuljettaja: "No heipähei ja moimoi!! :) "
Minä: "Moi. ********tie 7"
Kuljettaja: "Jahas, ollaankos sitä töistä tulossa?"
Minä: "Njoo, tavallaan... opiskelutöistä."
Kuljettaja: "Joojoo, vai opiskeluista."
*tauko*
Kuljettaja: "No, huomen aamuna sitten taas opiskelemaan?"
Minä: "Ei kun töihin."
Kuljettaja: "Jaa, että vuoronperään opiskelua ja töitä?"
Minä: "Mmm."
Kuljettaja: "Joojoo, niinniin."
*kuljettajan puhelin soi välillä*
Kuljettaja: "No, mikäs susta sitten tulee isona?"
Minä: "Tutkija."
Kuljettaja: "Vai tutkija. No tutkitkos sä sitten hotellien ruokalistoja? Hehheh!"
Minä: "No itse asiassa en."
Tässä vaiheessa oltiin onneksi jo perillä!!
Kuljettaja: "Ajetaanko rapun eteen?"
Minä: "Ei kun jätä vaan tähän."
Kuljettaja: "Ootko varma?"
Minä: "Joojoo."
*maksu*
Kuljettaja: "Tarviitko kuittia?"
Minä: "En."
Kuljettaja: "Ootko varma?"
Minä: "Joo, kiitos hei..."
Kuljettaja: "Kiitos! Hei hei ja hyvää illanjatkoa. Ja koitahan nyt levätä!"
En varmaan edes muista puolia mitä kuski kyseli ja höpötti. Mutta hetkeäkään se ei ollut hiljaa, suu kävi ja minä vaan pyörittelin silmiäni takapenkillä ja toivoin, että olisi jo hiljaa!!
Murphyn laki: "Juuri silloin kun olet pahalla tuulella ja väsynyt, pääset yli-innokkaan ja juttukaveria vailla olevan taksikuskin kyytiin."
Ja kuinka kävikään kustannustehokkuuden? Junalla + bussilla matkustaessani matka olisi tullut maksamaan noin 59€.
Nyt matka maksoi noin 98€.
Entäpä aikatehokkuus? Huomasin, että matkaan Vantaalta Helsinkiin voi mennä KAKSI kertaa niin kauan kuin matkaan Kuopiosta Vantaalle...
OoOoO
keskiviikko 2.4.2008
Blogi on hunningolla, täysin tuuliajolla! Mutta sehän on vain ainoastaan positiivista, sillä se tarkoittaa sitä, että blogin pitäjä on erittäin kiireinen muilla elämän saroilla. Jos nyt bloggailua voi pitää elämän alana. Kyllä sitä voi, joo. Opinnot ja työt ja perhe-elämä pitää kiireisenä, mutta yritän silti tässä piakkoin siirtää kuvia kamerasta koneelle, ja koneelta edelleen tänne blogiin.
Onnin päiväkotiura on alkanut ihan hienosti. Ruoka on maittanut ja unikin on tullut silmään päiväunien aikaan. Ulkona vaan ei oikein ole tehnyt mieli leikkiä, Onni istuisi mieluummin hoitajan sylissä... Päiväkodissa on kivoja, erilaisia leluja kuin kotona. Kaverit on kivoja, eivätkä liian äänekkäitä (Onni ei tykkää metelistä), sillä suurella osalla on äänenvaimennin (tutti) suussa. Onnin ryhmässä on yhdeksän 1-3 -vuotiasta lasta, joista Onni on nuorin. Onnillekin on alkanut tutti taas maistua päiväkodin aloittamisen myötä, mutta suotakoon. Kun siitä on niin paljon lohtua.
Tänään Onnilla oli päiväkodista vapaapäivä. Käytiin aamulla Onnin 1 -vuotiskuvauksessa. Oli hauska sessio! Parin viikon päästä saadaan ihailla koevedoksia. Halukkaat saavat meiltä sitten galleriaan salasanan, josta voi käydä kurkkimassa Onnin kuvia. Voi, tulee kyllä vaikea valinta. Otettiin niin paljon kuvia: kahdella eri paidalla, ilman paitaa ja vaippasiltaan, puupalikoiden kanssa, vanhan puhelimen kanssa, puujunan kanssa, puuetanan kanssa, saviruukun kanssa, auringonkukkien kanssa, puusaavin kanssa, tuolin kanssa, jakkaran kanssa, taljan kanssa, saippuakuplien kanssa.... :o) Mullekin tuli ihan hiki, vaikka vaan avustin. Valokuvaamo Foto Alexandran sivut löytyvät täältä.
Aurinkoista kevättä!
~~~~~~~~
Syömään opettelua
Yllättävän hyvin meni, välillä piti laittaa lusikka pois ja ottaa sormet avuksi. Siisteysintoilijan puuhaa tämä ei ole, voin kertoa.
OOO
Ma 25.2.2008
Onni leikkii lelulaatikossa
Keväisen päivän kunniaksi vaaleanpunaisia tulppaaneja! Ei. Sami ei ostanut minulle näitä, ihan itse itselleni ostin Onnin kanssa Siwassa käydessämme...
Tänään oli kiva päivä. Vaikkakin Onni oli melko kiukkuinen suurimman osaa päivästä. En tiedä miksi. Moni viimeaikoina Onnia nähnyt tietää nyt kuinka seurankipeä poika on. Tänäänkin Onni seurasi minua joka paikkaan, kiukuten, huutaen. Äiti ei saa juoda kahvia, laittaa ruokaa, pukea, syödä, pedata sänkyä... Vessaankin Onni tulee mukaan. Kun istun pöntöllä, Onni yrittää kiivetä syliin. Jos jätän vessan ulkopuolelle, soittavat naapurit palokunnan apuun, huuto on sitä luokkaa. Kaipa tämä on sitten taas vaan jokin yksistä "kausista", joka menisi ohitse...
~~
Viimeistään sitten kun Onni ensi kuun lopussa aloittaa päiväkodin. Juu! Viime viikolla saatiin tieto, että Onnille on kuin onkin paikka tässä meidän lähipäiväkodissa, joka oli hakemuksemme ykkösvaihtoehto. Pitkään meille sanottiin sieltä ja kymmenestä muusta päiväkodista, että ei ole tilaa... Sitten ONNEKSI paikka aukesi Onnille. Meiltä on varmaan noin 50 metriä matkaa päiväkotiin! Ihan mieletön tuuri kävi, että saatiin paikka sieltä! Onni tulee viettämään siellä siis ma-ti-ke joka viikko. Torstait ja perjantait aion olla Onnin kanssa kotona, paitsi silloin kun Samilla on vapaata.
~~
Viime viikolla vierailtiin to-pe Kuopiossa, paapan ja Ritvan luona. Minä kävin suorittamassa oppivelvollisuuttani yo:lla. Nähtiinpä Petteriäkin nopeasti perjantaina. Iltapäivällä suunnattiin sitten Konnevedelle mummin ja papan luo. Siellä vierähtki viikonloppu nopeaan ja sunnuntaina jo suunnattiin kotiin. Onnikin pääsi taas pulkkailemaan. Vähän tylsää, että Konnevedellä oli lunta ja järvi jäässä, kun täällä kotona kun ei ole lumesta tietoakaan!! Epistä. Toisaalta kivaa kun tulee kevät. Tänään meidän lämpömittari keittiön puolella näytti +6 astetta!! Parvekkeella (lasitettu) oli jopa +17 astetta lämmintä, ja mittari oli siis varjossa... Laiteltiinkin tänään Onnin kanssa eka kertaa tänä keväänä pyykit parvekkeelle kuivumaan.
Ai niin. Konnevedellä piipahdettiin myös pakollisella kirpparilla, josta teen aina löytöjä. Pakollisella sen takia, että sinne on vaan PAKKO aina päästä. Sen lisäksi, että siltä tekee edullisia löytöjä, siellä tarjotaan asiakkaille kahvia ja pullaa ilmaiseksi. Kirpparin tuotto menee Sambian Aids-orpojen hyväksi. Lisää voi lukea täältä. Tällä kertaa mukaan lähti kasa erilaisia kankaita, sekä vanha, emalinen pesuvati vessaa koristamaan. Suosittelen kirpparia lämpimästi kaikille niillä nurkilla hiippaileville! Kiitokset Kaijalle sponsoroinnista!! :) Ja kivaa oli nähdä omaa "pikkuruista" kummipoikaa, Simoakin taas. ;)
~~
Onni kävelee. Melkein. Missä vaiheessa voi sanoa, että lapsi kävelee? Ensiaskeleet on otettu jo vähän ennen synttäreitä, mutta nyt Onni ottaa oma-alotteisestikin jo askeleita, parhaimmillaan neljä-viisi askelta kerralla. Sitten pyllähtää. Joka päivä sujuu paremmin ja paremmin.
~~
Käytiin Onnin kanssa tänään lähipuistossa leikkimässä. Onni keinui innoissaan ja leikki hiekkalaatikolla. Myös ohikulkeville autoille piti vähän päristellä. Onni osaa sanoa "kiikkuu" :)
Illalla sain Onnin unille jo ennen kahdeksaa, luksusta. Leivoin sitten mustikka-vaniljapullia, sekä mariannepullia. Molemmista tuli tosi rumia, mutta mustikka-vaniljapullat vievät kielen mennessään...
Mustikka-vaniljapullat: peruspullataikina, sisällä vaniljakiisseliä ja mustikoita
Mariannepullat: sisällä voita, mariannerouhetta ja vähän sokeria
~~
Ma 18.2.2008
Kuulumisia kuvina
Mistä tietää, että on kevät? No tulppaaneista tietenkin! Tulppaanit on ihania, erityisesti valkoiset. Yleensäkin valkoiset kukat ovat kaikkein ihanimpia: orkideat, liljat jne. Tällä kertaa Sami osui napakymppiin, kun toi minulle VALKOISIA TULPPAANEJA
Sydän
Pilkkuja
Lisää pilkkuja..
..ja vielä..
Lehdet pääsevät retrokuosiin
Makuuhuoneeseen löydettiin alesta tällaiset yöpöydät ja lamput
Muuten melko pelkistetyn makuuhuoneen katseenkerääjäksi löytyi tällainen kruunu
Tämä oli pakko saada, kun kohdalle osui! Tätähän voisi säilyttää vaikka käsilaukussa ja kirjata ylös ne muistista katoavat teksti-ideat blogiin!
Hyvää ystävänpäivää!!
Ke 13.2.2008
Ihan huippufiilis tulee silloin, kun tekee kirppikseltä omasta mielestään upean löydön. Haluankin esitellä teille sisustuskirjan, jonka löysin vakkarikirpulta tässä vähän aikaa sitten. Olin tuota kirjaa hipelöinyt kirjakaupassa, mutten koskaan raaskinut ostaa. Nyt se on minun - kolmella eurolla!!
Ja pari herkkupalaa kyseisestä kirjasta:
Erilainen viikonloppu tiedossa. Mamma tulee perjantaina Karkkilasta hakemaan Onnia kylään. Me jäädään Samin kanssa kotiin itkemään.. Lauantaina saadaan kuitenkin nukkua pitkään, syödä aamupalaa ja lukea Hesaria rauhassa ilman, että kukaan kiipeää housunlahjetta pitkin syliin. Sitten kun enimmät turvotukset itkettyneistä silmistä on laskeneet, lähdetään keskustaan Helsinki Day Spahan hierottavaksi. Meille on varattu sieltä kummallekin niska-hartia-päähieronta!
Sitten illalla varmaan istutaan sohvalla ja ikävöidään Onnia. Ehkä katsellaan koneelta kuvia pojasta ja soitetaan Karkkilaan, esitetään pirteitä ja reippaita puhelimessa. Sunnuntaina palataan taas "arkeen", kun Sami lähtee töihin ja minä jään kotiin. Illalla saan sitten oman syliapinani taas rutisteltavakseni!
Hellurei!
oOoOoOoOoOoOoOoOoO
Tiistai 12.2.2008
Pari testikuvaa netistä löytyneellä, mahtavalla (ilmaisella!) ohjelmalla! Täytyy vielä tutkailla ja harjoitella ajan kanssa, että mitä kaikkea tuolla ohjelmalla voi tehdäkään. Mutta tässä siis pari juttua. Kuvakollaaseja.
Heti tuli mieleen, miten upeita tauluja noista saakaan tehtyä!!!
~~~~
Maanantai 11.2.2008
Olen tainnut unohtaa kertoa, että meitä ei enää huolita vauvauintiin!!!! Niin meille sanottiin. Onni ei kuulema ole enää vauva, vaan pikkupoika. Ja höpönlöpön! Mulle meidän Onni on ainakin vauva. Ja tulee olemaan vielä pitkään. Ainakin kymmenen vuotta.
Me siis voidaan uintiharrastusta jatkaa taaperoikäisten ryhmässä tai ihan omin nokkinemme uimahallissa. Enää ei ole mitään rajoituksia sukellusten tai veden suhteen. Kannattaa kuitenkin mennä sellaiseen halliin, jossa on normaalia lämpimämpi vesi, kuten nyt lasten altaissa yleensäkin on. Päätettiin sitten, että jatketaan uintia uimahallissa noin kerran viikkoon.
Nyt ovat pojat kurvanneet pihaan, täytyy lopettaa ja jatkaa myöhemmin. Tulivat siis hakemaan minua töistä.
Heipat!
ps. joo, älkää kertoko kenellekään, että päivitän blogiani töissä...
Lauantai 9.2.2008
ONNI 1 v ja taaperon leikkitekoitku. Onni siis vääntää kasvot ruttuun ja teeskentelee itkua, kun kysyy: "miten Onni itkee?"
Mitääh. Eikai täällä käy kukaan kärkkymässä synttärikuvia??
No hyvä on sitten.
Ensin vuoden ikäisen taaperon uudet strategiset mitat neuvolasta:
pituus: 81 cm
paino: 11.9 kg
pään ympärys: 48.8 cm
"Sopusuhtainen, hyväihoinen poika. Kasvu ok. Hyvin kehittynyt. Muutama sana jo! Talvallinen ruoka ja maito."
Onni on siis nyt jonkin aikaa jo juonut kevytmaitoa, vauvamaito on taaksejäänyttä elämää. Hyvin maistuu, eikä tule oireita.
Synttärit menivät oikein kivasti. Heti aamulla sankari sai avattavakseen pari pakettia sängyssä.
Synttäreitä olivat juhlimassa meidän lisäksemme Leila-mamma ja Esko, Konneveden mummi ja pappa, Anu -täti, Petteri -setä ja Minna -kummi. Myös Samin ystävä Jani käväisi tyttäystävänsä kanssa ja sunnuntaina piipahtivat Onnin ystävä Melissa (8 kk) perheineen.
Lahjoja tuli paljon... Suuret kiitokset siis kaikille Onnia muistaneille!!
Lahjaksi Onni sai mm:
laatikollisen (60) palikoita
kengät
4 kirjaa
kylpylelun
muskarin kevätkauden maksun + paaaljon rahaa
Jukka-hakka -tyyppisen lelun
housut
Marimekon paidan
CD -levyn
dvd -levyn
puisen ralliauton
piirtolevyn
Tämän ostin itse Onnille, kun on mielestäni niin suloinen kirja.. Eipä tuo meidän konna siitä vielä vuosiin piittaa, mutta kuitenkin!
Tässä kirjassa on yksi erityisen ihana kohta: " Jos tulet esimerkiksi kello neljältä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen."
olikohan tuossa edes kaikki lahjat? En nyt muista, mutta älkää ampuko, jos en jonkun lahjaa nyt tässä muistanut mainita... Niitä tuli NIIN paljon.
Kahvipöydässä maisteltiin suolaisia piirakoita
mansikka-vaniljakakakkua (välissä mansikoita, kermaa ja vaniljatuorejuustoa)
suklaamuffinseja
ja tietysti lehmäkakkua -BUUU! (välissä persikkasosetta, banaania ja suklaakermaa, päällinen sokerimassaa, lehmä maalattu elintarvikeväreillä)
Tässä uudet, hienot kengät
Tältä lehmäkakku näytti vielä edellisenä iltana...
Juhlahumusta toivuttuamme olemme jälleen palanneet sisustuksen pariin. Pahimmat innostuksenpuuskatkin on saatu taltutettua upouudella ompelukoneella!! Kyllä, elämäni ensimmäinen, oma ompelukone
Ja kuten kuvasta huomaa, niin kovasti on projektit levinneet keittiönpöydälle, heheh..
Tuo laite onkin sitten harva se ilta surissut pöydällä. Vaatteita en todellakaan osaa tehdä, eikä ole toistaiseksi inspistäkään. Jääköön se vielä mamman hommaksi. Minä olen harjoitellut kaikkea muuta... Todellakin HARJOITELLUT! En ole IKINÄ ollut mikään järin häävi käsityöihminen. Koulussa kutomani lapasetkin aikanaan purkautuivat, kun äiti ne erehtyi laittamaan pesukoneeseen. Koneeseen siis menivät hienot kirjolapaset, koneesta tuli pois - lankaa.
Tässä kuitenkin tuotoksiani nyt:
Onnille iso lattiatyyny ja siihen kaveriksi pienempi tyyny
Anulle "joululahjaksi" pari sisustussydäntä ja pussukka
Tänään löysin keittiöömme uudet verhot. Ne on ihanat! Niistä lisää, kunhan saadaan ne ikkunaan...
Öitä!
Torstai 31.1.2008
Onnin synttäreitä täällä valmistellaan. Meidän vauvan synttäreitä... Niin. Vauvan, joka jo melkein kävelee. Hyvin seisoo tuetta ja ottaisi askeleenkin, jos vaan rohkenisi.
Vauva osaa myös puhua puhelimeen; vie kännykän korvalle ja hölisee. Lisäksi vauva huolehtii komeasta ulkomuodostaan ja tietää mitä kammalla tehdään - harotaan korvaa, ja päätä. Sieltä, missä ne ihanat niskassa kasvavat hurmankiehkurat kasvavat.
Vauva myös matkii kovasti, sanoja, eleitä. Jos vauvaa kieltää koskemasta esimerkiksi kukkaan sanomalla "soo, soo" ja heristämällä sormeaan, osaa vauvakin nostaa sormensa ilmaan ja heristää. Miten perhonen lentää, senkin meidän vauva osaa näyttää.
Vauva osaa uskomattoman paljon sanoja. Ei vielä sano, vaan tietää tarkoituksen ja osoittaa sormella: äiti, isi, auto, ikkuna, ruoka, puuro, lusikka, kiuas (saunassa), taulu, kello, lamppu, kirja... Ja kirjasta osaa näyttää kissan, koiran, pallon, ravun jne..
Vauvan yksi lempileluista on mustavalkoinen lehmä. Vauva tietää, että lehmät sanovat: "buu". Autolla leikkiessään vauva osaa päristää: "ppprrrrrrr" ja sama ääni kuuluu, jos vauvalta kysyy: "mitä isin pepusta kuuluu?"
On vauvalta toki muutama sanakin kuultu:
äeti (äiti)
ishi (isi)
puu (puuro)
popp (poppa)
pappa, paappa
mämmä (maito)
mamma
papu (rapu)
muu (muumi)
buu (lehmä)
koko (kroko)
jne.
Parasta vauvan kanssa on yhteiset aamut kun vielä köllötellään sängyssä vieretysten. Vauva on silloin yleensä hyvin hellyydenkipeä ja osoittaa myös välittävänsä. Vauva osaa antaa pusuja ja halata. Eräänä aamuna vauva otti äitiä kaulasta kiinni ja sanoi:"akahh" (rakas). Voisiko aamu enää paremmin alkaa!!
Aika etevä vauva, vai mitä? Eihän se ole vielä edes vuotta!
Ähh. Olis vielä muutakin kerrottavaa, kuvina. Mutta tämä ei nyt anna liittää kuvia, joten toiseen kertaan..
~~~~
Torstai 24.1.2008
Tänään:
noin klo 7 nukutaan Onnin kanssa vielä autuaan tietämättöminä ulkomaailmasta, kun Sami tekee lähtöä töihin
8.30 Onni herättää. Olen itse ihan sikeässä unessa vielä, näin unta että joku väkivaltainen terroristijoukko oli kidnapannut meidät.. Oltiin kyllä päästy jo karkuun, mutta pakomatkalla, jännää siis. Joten ihan hyvä, että Onni herätti. Ei ollut järin nautinnollinen uni. Nostan Onnin viereeni ja köllötellään vierekkäin vielä puolisen tuntia...
noin klo 9 Onnin pepun pesu, puhdas vaippa ja puhtaat vaatteet
n. 9.15 Onnille aamupuuroa, yskänlääkkeet, kasvojen ja hampaiden pesu, sekä maitopullo sohvalla sylissä
n. 9.30 lasken Onnin lattialle ja menen keittiöön laittamaan itselleni kahvia. Onni konttaa vimmatusti perässä. Menen vessaan pesemään hampaat ja kasvot, Onnilla kiire mukaan... Yritän juoda kahvia, Onni yrittää kiivetä syliin. Ehdotan Onnille, että jos menisi leikkimään hetkeksi että äiti voisi juoda aamukahvin. Kannan Onnin olohuoneeseen lelulaatikon luo ja annan jonkin lelun Onnille sieltä. Hipsin kahvimukini ääreen. Onni kirmaa perään ja yrittää kiivetä syliin. Kannan Onnin vielä uudestaan olohuoneen puolella, josta kuitenkin on toisiimme koko ajan näköyhteys. Vihdoin Onni uppoutuu johonkin touhuunsa, minä uppoudun kahviin ja sisustuslehteen...
n. 10 leikitään Onnin kanssa ja jutellaan synttäreistä. Kuunnellaan radiota. Ulkona pyryttää kovasti lunta, ei edes suunnitella ulos lähtöä. Päätetään Onnin syntymäpäiväkakun teema yksimielisesti. Ei kerrota sitä vielä teille!
n. 10.30 kuoritaan ja keitetään Onnin päiväruokaa varten vihannekset, bataattia, kukkakaalia ja sipulia. Annan Onnille maissinaksun. Onni hankaa sitä mattoon ja murentaa. Kerron, että se oli syömistä varten.
Vaihdetaan vaippa. Onni alkaa vaikuttaa hieman kärttyiseltä. Mietitään, että mitähän tehtäisiin. Suunnittelen hieman kodin sisustusta, Onni ajelee pahvilaatikoilla ja kiipeilee niiden päällä.
n. 11 Onni syö kasviksia ja kanaa, ja juo apinamukista maitoa. Sujuu hienosti. Päiväruokaa terästetään d-vitamiinitipoilla. Vaihdetaan likainen paita puhtaaseen.
n. 11.30 Onni juo sängyssä maitoa pullosta ja nukahtaa heti maidon loputtua. Nostan Onnin omaan sänkyynsä ja palaan sisustuslehtien pariin... Käyn myös kurkkaamassa sähköpostin, muutaman vakkariblogin ja sisustuspalstan uusimmat kuulumiset. Syön pari tonnikalaleipää. Suunnittelen. Kirjoitan Onnin vauvakirjaan. Laitan astioita koneeseen. Haaveilen.
n.13.15 Onni kuuluu heränneen. Toinen on punaposkinen ja tötteröinen vielä unesta. Nostan Onnin syliin ja höpötellään ja pussaillaan. Katsotaan ulos ikkunasta ja ihmetellään säätä. Mennään vielä sohvalle istumaan sylikkäin. Pikkuhiljaa Onni herää kunnolla, eikä enää halua olla sylissä vaan kiemurtelee lattialle. Mennään vaihtamaan vaippa.
n. 13.45 Ruvetaan askartelemaan.. Sain ajatuksen tehdä parista pahvisesta vaippalaatikosta säilytyslaatikot vaatehuoneeseen. Laatikot on juuri hyvän kokoiset hyllylle ja mukavan tukevat. Jämäkangastakin oli juuri sopivasti jäljellä kahteen laatikkoon. Onni oli hieno apuri, tottakai!
Laatikko ennen:
Laatikko jälkeen:
pikku-apuri:
Molemmat boksit jo käytössä vaatehuoneessa:
n. 14.45 Onni syö välipalaksi purkillisen omena-aprikoosisosetta. Päälle vielä pullo maitoa sohvalla köllötellen. Luetaan Aurinko-kirjaa.
n. 16 otetaan Onnin kanssa vihdoin viimeiset "kaamosvalot" pois ja askarrellaan pahvilaatikosta kotelo myös piparkakkutalolle. Jotta nämä saatiin mahtumaan yläkaappiin, jouduttiin se ensin tyhjentämän ja siivoamaan.. Noh, tulipahan sekin tehtyä. On kummitellut monta kertaa mielessä. Onni vähän möksähti, kun ei saanut syödä jouluvaloja. Leppyi kyllä maissinaksulla nopeasti.
n. 17 avataan telkkari, lastenohjelmat alkaa. Onni seuraa tv:stä Kaapo-ohjelmaa, minä järkkäilen paikkoja. Onni ei jaksa kauaa seurata Kaapo-ohjelmaa, vaan tulee avuksi. Onni järkkäilee ruokapöydän tuolin keittiön ikkunan alle, maton myttyyn pakastimen eteen ja avaa laatikon, missä säilytetään paistinpannuja.
17.25 Onnille tulee kiire olkkariin, kun kuulee että sieltä alkaa Pikku-Kakkonen. Juostaan Onnin kanssa olohuoneeseen käsikädessä.
17.55 Pikku-Kakkonen loppuu. Nostan Onnin syöttötuoliin syömään, samaa kuin aamupäivällä, eli kanaa ja kasvismössöä. Maitoa pikku hörppy mukista. Ruuan jälkeen maitoa lisää pullosta. Annetaan ruuan vähän laskeutua.
n.18.30 mennään Onnin kanssa suihkuun. Onnista on ihanaa leikkiä vessan lattialla nakuna. Ei otettu tällä kertaa kylpyammetta, vaan pelkkä pesuvati ja pari lelua. Onni seisoo suihkun alla ja nauraa. Välillä Onni istuu pesuvadissa, välillä lattialla. Onni läpsyttää käsiä lattiaan. Sitten Onni on polviseisonnassa ja liukastuu kasvoilleen lattialle. Ei onneksi kaatunut suihkuseinän päälle, meni pari senttiä ohi onneksi. Onni ei ollut moksiskaan, mutta sovittiin, että pitää olla varovainen kun suihkun lattia on liukas.
Suihkun jälkeen rasvattiin ihoa ja puettiin yöpuku. Järjestelyä.
19.30 Katsotaan Onnin kanssa Salatut elämät, Onnin kiinnostus lopahtaa ja leikitään samalla.
n. 20 Onni syö iltapuuron ja hengittää iltalääkkeet. Lääkkeen jälkeen käydään huuhtelemassa kasvoja ja pestään hampaat. Onnin mielestä Muumi-hammastahna on ihan parasta. Siis sitä ei vielä käytetä hampaisiin, vaan Onni hypistelee tuubia käsissään samalla kun minä harjaan hampaat pelkällä vedellä. Otsassa on pientä näppyä, rasvataan otsa ja posket.
n. 20.30 etsitään tutti ja lämmitetään iltamaito. Sanotaan hyvää yötä ja vilkutetaan heipat leluille. Mennään makkariin juomaan maitoa. Onni pitää tuttia toisessa kädessään samalla kun juo maitoa. Kun maito loppuu, Onni laittaa itse tutin suuhun ja nukahtaa helposti. Odotan vähän aikaa, että Onnin nukahtaa kunnolla ja nostan pojan omaan sänkyynsä.
n. 20.45 Hiljaisuus. Oma aika. Syön pari leipää ja keksin. Riennän koneelle siirtämään kuvat kamerasta ja luen sisustuspalstaa. Suunnittelen Onnin 1-vuotiskuvausta ja laitan sähköpostia eräälle espoolaiselle kuvaajalle.
Päivitän blogia. Onni ynähteli pari kertaa, mutta hiljeni. Nyt pitäisi mennä siivoamaan keittiö ja vähän raivata tavaroita ruokapöydältä. Sitten Onnin seuraksi unia katselemaan, toivottavasti hieman rauhallisempia kuin viime yönä. Sami tulee aamulla töistä, mutta lähtee saman tien koulutuskeikalle. Meillä siis Onnin kanssa päivä kaksin. Mitähän sitä keksisi?
Sitten vielä muutama makupala...
Ilman tukea!
Örkki
Lelut sävy sävyyn vaatteiden kanssa
Osaan myös kiipeillä
Pikku-Kakkonen - päivän kohokohta! Shhh..
ps. tämän päivän tekstistä huomaa, miten meillä JÄRJESTELLÄÄN kotia vähän väliä. Miksi meidän koti ei kuitenkaan ole ikinä järjestyksessä??
ps2. En muuten muistanut kammata hiuksia koko päivänä, hehhe.. Mitäpäs tuosta, kun ei missään käyty, eikä meillä käynyt vieraita.. Mökkiytymistä havaittavissa? Ei kai. Pesin kuitenkin hampaat ja kävin suihkussa. :)
OoOoO
Lauantaina 19.1.2008
Jaahas. Se olis näköjään laskettu aika.
Siis vuosi sitten. Taisin saada tuolloin aika monta tekstiviestiä ja puhelua Eipä silloin tiedetty, että kaksi pitkää viikkoa oli vielä odotusta edessäpäin.
Vuodessa ehtii tapahtua paljon! Onni on kasvanut, minä en ole suhteessa kutistunut yhtä paljon ja se ottaa päähän..
Oma vika! Nytkin tuossa pöydällä töllöttää puoliTYHJÄ paketti ranskalaisia pastilleja. Eikä tee edes yhtään mieli syödä niitä! Arvatkaas miksi? No koska on huono olo, kun vedin siitä jo ne puolet.. 
Tänään päätin, että meillä siivotaan. Avusti Onni, tai ei. Oltiin siis kahden kotona. Aiemmin Onni on inhonnut pölynimuria sydämensä pohjasta, mutta nykyään (näköjään) hihkuu innosta nähdessään sen.
Minä siis imuroin, Onni matkusti imurin selässä.
Sitten silitettiin pyykkiä, Onni testasi miten pyykkilauta toimii kiipeilytelineenä. Huonosti. Sitten Onni testasi voiko silitysraudan johtoa käyttää liaanina. Ei voi, tiedoksenne.
Sitten minä järjestelin kylppärin hyllyjä. Onni tutki likapyykkikoria ja vessanpönttöä. Onnin tutkimukset vessapaperirullan paperimäärästä jatkuivat. Minä keskeytin tutkimuksen ja Onnia harmitti. Pitäis vissiin antaa pojan suorittaa tutkimus loppuun, ettei sitä tarvitsisi joka päivä aloittaa alusta...
Minä laitoin yhdellä kädellä ruokaa. Onni roikkui housuissani. Toisella kädellä pidin housuista kiinni, etteivät ne tipu nilkkoihin.
Minä silitin ja viikkasin Onnin harsot kaappiin. Sillä välin Onni tutki uusia housuvaippojaan.
Onni söi Hesaria. Minä yritin estää. Onni söi lisää Hesaria.
Minä vaihdoin Onnin sänkyyn ja meidän sänkyymme puhtaat lakanat. Onni auttoi ja hihkui innosta.
Sitten palataankin ajassa hieman taaksepäin. Eli olikos se nyt joskus pari viikkoa sitten kun meilläkin oli parina päivänä lunta täällä Helsingissä ja poitsut olivat käyneet testaamassa Joulupukin tuomaa pulkkaa ja taljaa lumisissa olosuhteissa... tässä dokumenttia siitä:
Isi, mitä ihmettä tuo valkoinen on?
Hei tää lumihan on aika kivaa!
Valitettavasti tuokin vähä lumi suli parissa päivässä ja nyt on taas katseltu synkkää, vetistä maisemaa. Rattailemassa ollaan vähän käyty sään salliessa ja talja on ollut hyvä pehmuste/lämmike rattaisiin.
Sitten tämän lempiaiheeni, eli Onnin jälkeen voidaan luontevasti siirtyä rakkaimpaan harrastukseeni eli sisustukseen. Tässä uudet tuulet siltä rintamalta:
Kori ja "lapio" keittiössä
purnukka kylpyhuoneessa
keittiöpurkit
vanha, puinen kynäkotelo kirppikseltä
suihkutarvikkeiden säilytysratkaisu: sinkkiastiat
suihkuhyllyn oikeassa laidassa, lasipullossa säilytetään nyt meidän nestemäistä pyykinpesuainetta. Eli jos tulet meille ja käyt suihkussa, älä pese tuolla aineella hiuksiasi... Henkarissa roikkuu pyykkipoikapussukka.
pussukka
siellä säilytetään näitä
pitsityynyliina, kirppikseltä
Näitä kun löytyisi lisää, vanhoja, erilaisia, olisin onnellinen!
Ja huuto.netistä huudettu pari ihanaa juttua lisää... Kunhan ne saapuvat ja niitä vähän käsitellään, niin sitten lisää ihanuuksia kuvina!
Nyt painun tuonne puhtaisiin lakanoihin köllimään! Natkut!
ps. nyt on lääkitys kohdallaan
hih, oikeasti. Vihdoin, noin 10 kuukauden selkäkivun jälkeen löydettiin lääkkeet, joiden avulla pystyn nukkumaan yöni. Tai siis olen nukkunut jo kaksi yötä!
Arcoxia + Tramal -yhdistelmä on pelastukseni. Ensi kuussa taas fysiatrin vastaanotolle ja toivottavasti jo pian sinne magneettiin, että löydetään oireille SYY.
Ainiin. En olekaan muistanut kirjoittaa Onnin yskästä, joka on jatkunut jo yli 3 kuukautta. Niin kauan kuin tässä ollaan asuttu! Kosteusmittaaja kävi, hometta ei pitäisi olla. Flunssatkin oli ja meni, yskä vaan jatkuu. Se vähän vaihtelee, välillä se vaivaa enemmän, välillä vähemmän. Eniten siitä on haittaa yöllä ja aamulla, päivällä ei niinkään. Lääkärin mukaan noin pienen lapsen pitkittynyt yskä voisi johtua joko korvista tai astmasta. Korvat ovat puhtaat, jäljelle jää astma.
Toivotaan nyt silti, että se vielä menisi ohitse eikä olisikaan astmaa. Toistaiseksi Onni hengittää aamuin-illoin astmayskänlääkettä sellaisella kapistuksella, baby-halerilla. Onni on kyllä tosi reipas ja ottaa lääkkeet nykyään kiltisti. Se on Onnin mielestä niin jännä, sillä sehän on avaruuspojan sukkula! No mutta sehän on, ihan selvästi.
Meidän rohkean avaruuspoikamme sukkula
Sunnuntai, 6.1.2008
Mulla on blogi-inspis. Tai siis olen törmännyt niin kiinnostaviin ja inspiroiviin blogeihin, että tekisi mieli useammin päivittää tätä omaakin. Muutin uuden vuoden kunniaksi hieman ulkoasua, tuo on valmis malli. Pitäis olla joku päivä kunnolla aikaa perehtyä aiheeseen, että saisin luotua mieleiseni blogipohjan näille sivuille.
Usein iltaisin unta odotellessani pää pursuaa aiheita, joita suunnittelen tänne kirjoittavani. Mulla pitäisi olla sängyn vierellä muistilehtiö ja kynänpätkä niitä hetkiä varten kun inspiraatiomörkö hyökkää. Useimmiten juuri silloin kun en ole lähelläkään tietokonetta, tai keskellä yötä, enkä viitsi nousta avaamaan konetta. Aamulla en sitten taas muista yhtään niistä hienoista ideoista, joita päässäni olin kehitellyt.
Lisäksi täältä Elohiiren blogista saan aina lukiessani hurjan järjestely- ja mapitusinnoituksen! Mutta edelleen meidän kaapit ja laatikot ovat epäjärjestyksessä. Kaikki tavarat on hienosti järjesteltyinä omiin purkkeihinsa ja laatikoihinsa, sekä kaikki paperit mapitettuna siististi omiin kansioihinsa ja muovitaskuihinsa - päässäni. Todellisuus on kaikkea muuta. Miksen voisi olla järjestyksellinen ihminen kuten eräät... Miksi vain rakastan järjestystä, mutta en sitten saa mitään touteutettua? Jonain päivänä tässä vielä järjestän kaiken. Ja sen jälkeen meiltä ei ole enää ikinä mikään hukassa!
Projekti.
Siitä muistui mieleen Onnin tutin katoamistemppu eräänä päivänä. Sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, tuloksetta. Vihdoin löysin sen... eipäs se kovin kaukana ollutkaan.
tuttijemma
Tänään loppui joulu.. Koti tuntuu kovin autiolta. Joulukoristeet matkasivat hienosti ja siististi pakattuna varastoon odottamaan ensi joulua. Kyllä, kerrankin koristeet säilyvät siististi, eivätkä toisiinsa kietoutuneina. Joulukuusikin lensi komeassa kaaressa parvekkeelta alas! Niille jotka eivät tiedä, kerrottakoon että asumme kerrostalon neljännessä kerroksessa...
Alkuvuodesta on aina kivaa aloittaa yleensäkin uusia projekteja. Sain viime viikolla vimman neuloa jotain. Löysin -ei niin siististä- kätköstäni vähän lankaa ja neljä sukkapuikkoa. Pari kertaa aloitin vaan tekemään silmukoita, mutta en oikein tiennyt mitä tekisin. Tai paremminkin mitä osaisin... Olen neulonut viimeksi VALMIIKSI asti jotain koulussa, noin 15 vuotta sitten! Kuinka ollakaan, muutaman tunnin kuluttua minulla oli ihan oikea lapanen. Ja vielä itse tehty! Ja osasin tehdä sen vielä ilman puuttuvaa, viidettä puikkoa. Peukaloa varten piti kyllä luntata ohjeita, sen verran on vuosien saatossa unohtunut. Olen ihan älyttömän ylpeä saavutuksestani. Kohta toinenkin lapanen on valmis ja pääsen ulkoiluttamaan niitä Helsingin leppeään talvi-ilmastoon. Lanka vaan uhkaa loppua, toivottavasti löydän kaupasta samanlaista..
1,5 lapasta
Seuraavissa kuvissa Onni on lempipuuhissaan...
Paljonko on paperia yhdessä rullassa?
Lukemassa kirjaa
Syömässä kirjaa
Sitten pari kuvaa Onnin mielestä HYVISTÄ kirjoista:
Taaperokärrykin on meidän taaperon ehdoton suosikki. Mutta elle varo, siihen voi myös jäädä jumiin:
Hassuttelupäivän kuvia:
Ja nyt: Hyvää Yötä!
***
Torstai 3.1.2008
Hyvää Elmerin päivää!
Viime vuonna, 2007:
- Onni syntyi, sai nimen, oppi äärettömän paljon uusia asioita
- minusta tuli äiti
- Samista tuli isä
- äitiyslomani loppui, työt jatkuivat
- opiskelut jatkuivat
- muutettiin uuteen kotiin
- matkusteltiin koti-Suomessa ja Tukholmassa
- täytin 30
- vietettiin Onnin ensimmäistä joulua
Tänä vuonna, 2008:
- Onni täyttää vuoden
- Sami täyttää 30
- Onni aloittaa päivähoidossa
- minä aion valmistua, hoikistua, urheilullistua... :)
- aion säästää rahaa
*
(näihin on hyvä palata vuoden lopussa, katsotaan kuinka käy. Kahden ensimmäisen uskon ainakin toteutuvan..)
******
31.12.2007
Uudenvuoden aatto, klo: 23:09
Onnellista vuotta 2008 kaikille lukijoille!
Onni
Mitä on onni - se missä kulkee,
mikä onnen elämästämme sulkee?
Voiko onnea tuntea ihminen,
joka elää keskellä puutteiden?
Onni on silmälle liian suuri,
sen peittää arkihuolien muuri.
Se musertuu alle pettymysten,
tukehtuu vihassa ystävysten.
Ei rahalla ostaa voi onneaan,
ei mihinkään sitä voi tallettaa.
se viihdy ei kylmässä, ahtaassa,
vaan sydämen lämpimän hoivissa.
Onni on arjessa - tässä ja nyt,
kun vain hetkeksi pysähdyt.
Katsele, kuuntele, tunne ja elä,
älä itseäs unelmillasi petä.
Onni - se syntyy sydämessä,
ei kylmyyttä, kopeutta se kestä.
Onni jostain aina kaunista löytää,
ei herkuilla tarvitse kattaa sen pöytää.
Sydämessäsi onni valmistetaan,
asenteillasi muotoonsa kudotaan.
Onni toiselle menestyksen suo,
ei vahingon iloa tunne tuo.
Onni lähelläs on, kun sen ymmärrät,
näetkö vierelläs kaikki ystävät?
On onnea omistaa vuode oma,
kun levon saat, eikä pauhaa sota.
Onni on kuulla lintusen laulu,
onnea heleä lapsosen nauru.
Onnea muistaa nuoruuden päivät,
vaikka ne kauaksi taakse jo jäivät.
Onni on liikkua omin jaloin,
ilmaista tahtonsa vapaasti sanoin.
Onni on nähdä pienessä suurta,
eikä yrittää tavoittaa etelätuulta.
Onni on lapsosen pehmeä poski,
kun joku tervehdykseen kätensä nosti.
Onni on saada kuulla ja nähdä,
iloita rakkaista ja ystävästä.
Onnin ensimmäinen joulu
Toivottavasti kaikkien joulu on sujunut tähän asti stressittömästi, iloisesti, makoisasti ja rentouttavasti. Ja jatkukoon vielä tästä eteenpäinkin. Meillä on ainakin ollut tosi kivaa ja ähkyltä ei ole kukaan välttynyt...
Tässä joulutunnelmia meiltä, ainakin kuvia. Kirjoitellaan enempi joskus paremmalla ajalla.
SUURET YHTEISKIITOKSET KAIKILLE JOULUPUKIN APUTONTUILLE!
Joulukuusta ihmettelemässä
".. ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille..."
Helsingin Hietaniemen hautausmaan muistolehto, vietiin kuusi kynttilää, kaikilta oma (Onni, Sami, Petteri, Leila, Tapani ja minä)
Joulupöytä
Ruokiapa ei nyt tullut kuvattua... Nälkä lähti. Jääkaappia piti jatkaa tilanpuutteessa parkekkeelle. Tarjolla oli ainakin: kinkkua ja sinappia, rosollia ja punajuurikermavaahtoa, graavilohta, siian mätiä, ranskankermaa ja punasipulia, sinappisilliä, ranskalaista sipulisilliä, keitettyjä perunoita, kastiketta, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa, maksalaatikkoa, perunalaatikkoa, punajuurisalaattia, sienisalaattia, ruisleipää, juustoja, karjalanpiirakoita, vatruskoja..
Onni, paappa, mamma ja Petteri odottavat joulupukkia. Jännittää!
Sitten illan kohokohta: JOULUPUKKI!!!!
Onni hämmästelee Leila-mamman sylissä
Vilmakin otti Joulupukin vastaan iloiten
Vähän jännittää
Onnille!
..ja Onnille..
Vilmakin oli ollut kiltti
Mitähän täällä on?
Petterille
Taas Onnille iso paketti!
Tää on jännää!
Pukin sylissä
Nyt haluan jonkun muun syliin jo...
Onnin lahjat
Joko saa avata, vai vieläkö pitää poseerata?
Jaaha, mitäs tässä kortissa sanotaan?
Veljekset lahjojen, Onni lahjapapereiden ja pahvilaatikoiden kimpussa..
Oho, mikäs täältä paljastuu!
Yhdestä paketista löytyi palapeli..
No mitähän täällä sitten on?
Näinkö tässä istutaan?
Ihana lampaantalja vielä lämmikkeeksi pepun alle
Hei, joko mennään? Alahan isi vetää.
Lahjojen avaamisen jälkeen olikin joulukahvien vuoro
Joulupäivänä:
On se Joulupukki mahtanut olla kylmissään, kun unohti vaatteensa meille!!
lähempää tuttavuutta uusiin leluihin
palikkatalo
krokotiili
Herra Hakkarainen nukkuu lampaantaljalla
Benettonin ja Adidaksen vaatteita
Kirjoja
Äidille ja ehkä vähän isillekin..
Petterin joulusarjis
meidän perhe
akvaariovalaisin
Ja lisää kuvia.. enemmän ja vähemmän jouluisia...
Onnin taulu
Onnin naulakko
..ja Onnin huoneen jouluvalot..
nallen tikapuut
Tonttu
Vessassakin joulutunnelmaa, hyllyt Samin tekemät
Näkymä keittiön ikkunasta joulupäivänä
Keittiön jouluverho (=parin euron vanha kirpparilta ostettu lakana)
Onnin kävelytreeneistä video täällä! KLIK
Ja täällä uintitreenit... KLIK
Jouluaaton aatto, sunnuntai 23.12.2007
Jouluhössöttäminen on ihanaa! Kaikki jouluun liittyvä touhuaminen on mukavaa. Kynttilät, tunnelma, tuoksut, siivoilu, koristeet, paketointi, musiikki... Ja kun kaikki hommat on tehty ja voi vaan olla ja rauhoittua. Katsoa telkkaria ja lukea kirjoja, syödä... On puhdasta ja tunnelmallista.
Olen niin innoissani erityisesti tästä joulusta, sillä se on Onnin ensimmäinen.. Olisi ihanaa jos Onnille jäisi lapsuusjouluista lämpimät, jännittävät ja onnelliset muistot. Ihan kuin itsellänikin on.
Mitähän Onni meinaa joulupukista? Vaikka eipä toinen vielä niin joulusta ymmärrä, mutta haluaisin että kaikki on "täydellistä". Tai ainakin niin hyvin kuin mahdollista. Harmi vaan, että meistä kellään ei ole niin isoa taloa, että sinne mahtuisivat kaikki läheiset viettämään yhteistä joulua. Luntakin olisi ollut kiva saada jouluksi.
Tänä vuonna meidän joulukorttisuunnitelmat meni mönkään ja se harmittaa! Eli jouduttiin lähettämään "tavalliset" joulukortit sen sijaan, että oltaisiin askarreltu itse Onnin kuvista sellaiset. Tarkoitus kyllä oli, kaikki tarvikkeetkin oli valmiina, mutta sitten tulostin teki jostain syystä tepposet, eikä suostunut yhteistyöhön. Oltiin sen verran hyvissä ajoin taas liikkeellä, että ei ehditty muuallekaan kuvia tulostamaan... joten, tässä teille kaikille vielä virtuaalikortti meidän pikku-tontusta:
Jouluiloa!
Jouluvanukas - Christmas pudding
Eilen lauantaina meille saapuivat jouluvieraat Kuopiosta: Petteri-setä ja Tapani-paappa. Joulusiivous on LÄHES suoritettu loppuun.. Jääkaappi pullistelee jouluherkkuja, kuusi odottaa parvekkeella aattoaamua, piparkakkutalo rakennettu, lahja-asiat allekirjoittaneen osalta lähes kunnossa (kääk) ja muutama jouluherkku odottaa vielä valmistamistaan. Possun koipi laitetaan illalla uuniin kypsymään ja laatikoista osa tehdään itse, osa tuunataan syöntikuntoon kaupan valmistamista.
Vielä muutama jouluvälähdys meiltä, ennenkuin asetumme joulun viettoon ja lähdemme vielä tämän vuoden viimeiseen vauvauintiin... Joulun jälkeen taas palataan..
Rauhallista, tunnelmallista, tuoksuvaa, iloista, maistuvaa ja jännittävää joulua kaikille
sekä
Onnenpipanoita ja -papanoita vuoteen 2008!
Uimaritontut
Nyt en enää jaksa poseerata
Vesipalloilua
Elämäni ensimmäinen piparkakkutalo, voila!
Tonttu kylmissään..
Tuossa ei ole poron "papanoita", vaikka Sami niin väittääkin. Se on lumilyhty, ihan selvästi?? Eikös :)
Pukki juuttunut savupiippuun!
Mustikkasoseessa
***
Yöllä, sunnuntaina 9.12.
klo: 00:06
peppupyykillä
Paljon kaikkea mukavaa on taas ehtinyt meidän elämässämme tapahtua.. Allekirjoittanut on menestynyt opinnoissaan. Ei, ei ihan ole vielä valmis, mutta loppusuora häämöttää jossain lähitulevaisuudessa ja se hymyilyttää. Paljon vielä työtä, mutta kuitenkin!
Onnin isotäti Irja piipahti meillä kylässä. Onnia ja meitäkin hemmoteltiin kovasti. Onni sai paljon sylittelyä, minä hoitoapua. Onni vaatetta, me kotijuttuja!
Irjan sylkyssä avaamassa Mammalta saatua joulukalenteria
Ehdittiin myös juhlia tupaantuliaisia/synttäreitä.. Meillä oli tässä vajaan seitsemänkymmenen neliön asunnossa parhaimmillaan 18 ihmistä!! Mutta hauskaa oli. Oli ihanaa nähdä oikein iso lauma ystäviä, pitkästä aikaa. Onni oli tällä välin ensimmäistä kertaa Karkkilan Mamman hellässä huomassa yötä. Kyllä vain, ihan elämänsä ensimmäistä kertaa! Eikä minua edes jännittänyt, kovasti.Mitä nyt oksensin päivällä (huom. ennen tupareita! ) pari kertaa. Mutta siitä syytän, ihan oikeasti, jotain pöpöä! Onneksi se meni ohitse, heti kun Sami oli imuroinut ja juhlat saivat alkaa... Saatiin todella upeita lahjoja!! Mm. Pentikin Akaasia-sarjan pippurimylly, Iittalan Essence- viinilaseja, pyyhkeitä, kynttilöitä, kukkia, espressopannu ja -kahvia, keksejä, viiniä ja 100 € lahjakortti Helsingin Day Spa:han!!! Päästään hemmotteluun...ihanaa! Haaveiltiin jo rentouttavasta pää- ja hartiahieronnasta... AH!
Torstaina sitten Onnin Mummi ja Pappa Konnevedeltä tulivat kylään ja viihtyivät meillä kaksi yötä. Oli tosi mukavaa. Käytiin vähän katselemassa kaupungilla jutskia ja sitten tietysti shoppailemassa.. Saatiin taas vaikka mitä. Tupaantuliaislahjaksi saatiin juustolautanen, -höylä ja kaksi juustoveistä, sekä kasa herkullisia juustoja.
Saatiin myös digiboksi 
ja Onni sai mm. taaperokärryn, jota vasten on ottanut jo muutaman askeleen, sekä tällaisen hienon kaaran..
...ja tällaisen lehmän...
Kiitokset suuret Mummille ja Papalle vierailusta!
Onni osasikin oikein hienosti näyttää kiitollisuuttaan lahjoista, osoittamalla pappaa sormella ja sanomalla selvällä suomenkielellä: "pappa!"
En nyt löytänyt Onnin neuvolakorttia tähän hätiin, mutta tulen kirjaamaan strategiset mitat viime ja sitä edelliseltä kerralta myöhemmin. Onnilta otettiin kuitenkin hemoglobiini (123). Toinen oli oikein reipas, eikä itkenyt yhtään vaikka sormeen inhottavasti pistettiin.
Muskarissakin vietettiin pikkujoulua. Onnilla oli upea, samettinen, joulunpunainen potkupuku ja tonttulakki. Täytynee ottaa myöhemmin kuvaa.
Pikku-tontun suuhunkin on ilmestynyt lisää hampaita. Kahden alahampaan seuraksi on puhjennut kolmas. Molemmat yläetuhampat ovat juuri puhjenneet ja ikenet turvottavatkin niiden kohdalla kovasti. Mahtaneet tehdä kipeää! Ylhäällä näkyy myös etuhampaiden kaverina kuudes hammas. Voi meidän pikku vauvaa..
Vauvauinnissa sujuu ihan loistavasti. Onni on hurja peto altaassa ja sukeltaa kuin vanha tekijä! Sukelluksen jälkeen Onnia hymyilyttää, niin kivaa se on. Onni on oppinut nyt sukeltamaan silmät auki, mutta myös suu auki.. Näyttää hassulta, kun toinen tulee veden alta suu sepposen selällään ja silmät kirkkaana.
Sitten vihdoin niitä kuvia meiltä... Onnin huonetta ei ole vielä juurikaan sisustettu, joten sitä ovea en vielä raota, mutta muita!
Tervetuloa meille!
Eteisestä
Makuuhuoneesta, seinällä Samin kunnostama vanha naulakko
Otteita keittiöstä:
Olohuoneesta
Tunnelmaa; huomaa hienot Samin tuunaamat ikkunanpokat.. Terveisiä vaan Porvooseen Samin työkavereille
Keittiöstä
Ruokailutilasta olohuoneeseen päin
Ruokapöytä
Parvekkeelta
Kiitos, ja tervetuloa uudelleen!
~ ~ ~
Lauantai
24.11.2007
Jotkut vierailijamme ehkä ovat huomanneetkin, että vanha vieraskirja ei enää toiminut. Harmitus. Nyt linkitin uuden vieraskirjan kuitenkin, jonne saatte jättää viestejä taas käynneistänne! Vieraskirja löytyy sivun oikeasta laidasta alimpana "My Guestbook" , laskurin alta.
Toinen vaihtoehto on hilata sivu ihan alas asti. Sieltä klikkaamalla "kommentoi" voi jättää terveisensä!
Lumen- ja joulunodotteluterveisin,
Katri
ps. ja kun nyt kerran kirjoitan, niin pitäähän sitä sitten laittaa kuviakin uusista aarteista. Ne kun kertovat enemmän kuin kaksi tuhatta sanaa...
Onnin uusi tyyny, Pentikiltä
Että apu löytyy, kun hätä on suurin
Elämää nähnyt orpo nallerukka oli pakko pelastaa uuteen kotiin kirpparilta...
Naulakko keittiöön
Glögiä
Naulakko. Jaa minne? No, en tiedä vielä...
Ja tästä haaveilen...
...että voisin siellä sitten säilyttää mm. näitä...
toisen romu, toisen aarre
Keskiviikko 21.11.2007
Blogi on taas jäänyt vähälle huomiolle, voi voi. Mutta toisaalta huomiota on sitten riittänyt enemmän oikeaan elämään, tämän virtuaalisen sijasta. Meille kuuluu hyvää. Onnin maratoniflunssakin taitaa olla jo voitettu, eikä toivottavasti heti sairastu uudelleen. Eilen poju sai influenssarokotteen. Ei tullut sivuvaikutuksia, eikä niistä kuulema yleensä tulekaan.
Perjantaina mennään tapaamaan erästä perhepäivähoidon ohjaajaa. Käydään vähän kyselemässä tämän alueen perhepäivähoitopaikoista. Mahdollisesti jätetään samalla hakemus... Jos ei sinne niin sitten päiväkotiin. Onni aloittanee osaviikkoisen päivähoidon maaliskuussa.
Uusi koti tuntuu vieläkin keskeneräiseltä. Paljon kuitenkin suunnitelmia, jotka odottavat toteuttamistaan. Sami kävi tänään ostamassa maalia, pistetään vähän väriä seiniin! Sävyt jääköön vielä yllätykseksi. Laitellaan sitten joskus niitä kuvia tänne.
Mulla olisi huomenna vuorostani työpäivä. Ollaan saatu toistaiseksi ihan hyvin sovittua nämä koti-työ-opiskelukuviot. Todella mukavaa on ollut olla töissä ja opiskella. Tuntuu kivalta kun välillä joutuu käyttämään hoksottimiaan ihan johonkin muuhun kiinnostuksenkohteeseen kuin kotiin tai Onniin. Ihan täysin erilaista, haastavaa ja palkitsevaa. Ei sillä, etteikö Onnin kanssa touhuaminen olisi haastavaa ja palkitsevaa!
Onni nousee tomerasti pystyyn tukea vasten ja osaa jo tulla nätisti myös alas. Pieniä sanoja, tai sanan alkujakin on kovasti muun tekstin seasta löydettävissä. Poppa taitaa olla toistaiseksi ainut kokonainen sana, välillä myös äeti. Sanavarastoa pojalla on silti äärettömän paljon, sillä Onni osaa näyttää kirjasta pyydettäessä mm. kellon, taulun, pallon, koiran, auton, kissan, pöllön... Ja joskus pyydettäesä äiti saa myös halauksen ja pusun.
myssypää
pikku apuri...
Mistä tätä tiskiä kertyy??
hihihii
Helsinki - Kuopio - Helsinki
Eilen 8.4. tiistaina pärähti kännykän herätys klo: 4:50. Olin nukkunut tosi pinnallisesti ja katkonaisesti, varmaan pelkäsin nukkuvani pommiin. Oli pakko painaa torkkunappia, vaikken enää osannutkaan nukkua. 4:55 vääntäydyin ylös. Vaatteet niskaan ja vähän lilaa luomeen (kuten Onnin paappa sanoisi). Repussa kännykkä, lompakko, kalenteri, tenttikirja, matkaliput, kirjoitusvälineet. Kaikki tarvittava siis. Nukkuville pojille pusut ja menoksi.
Alhaalla odotti taksi. Puolinukuksissa matkattiin Helsinki-Vantaan kotimaan terminaaliin. Kuljettaja keskittyi kuljettamiseen ja antoi väsyneen asiakkaansa torkkua takapenkillä.
Olin ajatellut olevani sekä kustannus- että aikatehokas matkustamalla ilmateitse Kuopioon. Kyllähän kaksi tuntia lentokoneessa voittaa AINA kymmenen tuntia junassa... Vielä kun Blue1 tarjoaa superedullisia lentohintoja, vain 40€ meno-paluu, veroineen!
Kentällä sitten joutuikin odottamaan hiukan kauemmin. Koneen piti lähteä 6:30 mutta todellisuudessa pyörät irtosivat kiitoradasta vasta noin 7:25. Viivästys johtui koneen kapteenin mukaan siitä, että kone oli ollut yön aikana huollossa ja siinä olikin yllättäen ollut enemmän huollettavaa. Hmm. Aika nätisti sanottu lentomatkustajille. Ymmärsin sen siis niin, että kone oli rikki ja se piti korjata ennen kuin sillä saattoi nousta ilmaan. Kiva.
Koska kone oli melkein tunnin myöhässä, oli lentobussi lähtenyt jo Kuopion lentoasemalta. Seuraava tulisi vasta noin tunnin kuluttua. Jaoin sitten taksin erään pariskunnan kanssa, jolla oli myös meno Kuopion keskustaan. Aamupalaa kävin nauttimassa torin Coffee Housessa, ennen kuin suuntasin kengänkärkeni kohti yliopistoa.
Hetken aikaa käveltyäni aloin katumaan, etten sittenkin ollut laiska ja matkustanut bussilla yliopistolle. Tenttikirja painoi repussa varmaan viisi kiloa ja hartiat ja niska ihan jumissa. Pääsin kuin pääsinkin yliopistolle ja kolkuttelemaan tentaattorin ovea. Olin saanut hienosti sovittua opettajan kanssa, että kirjoitan tentin sijaan oppimistehtävän, käyttämällä repussa painavaa kirjaa ja nettiä. Ihan mahtavaa! Sain siis omaan tahtiini naputella koneella neljä esseetyyppistä tehtävää ja varmasti opinkin paremmin kuin vain kirjaa ulkoa opettelemalla. Kolme ja puoli tuntia sainkin neljään tehtävään kulumaan.
Soitin sedälleni, joka tuli hakemaan minut yliopistolta. Hienoa, sillä ulkona satoi kaatamalla, eikä painavan repun kanssa sateessa kävely houkutellut. Käytiin Fransmannissa syömässä ja sedän luona kahvilla. Sitten vielä piipahdettiin eräässä sisustuskaupassa ja kirpparilla. Kello olikin jo siinä vaiheessa niin paljon, etten enää ehtinyt torilta lähtevään lentobussiin. Sainkin sitten sedältäni autokyydin lentoasemalle. Kiitos!
Tällä kertaa lento lähti ajoissa, klo: 18:40 ja oli ihanaa ajatella, että olisin jo kohta kotona pitkän päivän jälkeen. Lentoaika Kuopiosta Helsinkiin on vain noin 40 minuuttia! Junalla samaan matkaan menee melkein viisi tuntia!
Helsinki-Vantaalla muistin, etten ollut painanut kotiin vievän bussin numeroa mieleeni.. Soitin Samille ja pyysin katsomaan netistä. Ajattelin, että kahden taksimatkan jälkeen säästän vähiä eurojani, enkä maksa edes viittä euroa Finnairin bussista, vaan menen tavallisella seutubussilla ja maksu siis omalla bussikortillani. Yhteen bussiin sitten hyppäsin ja Sami yritti selittää missä kohtaa pitää jäädä pois: "...ensin kehää pitkin, sitten Tuusulan väylää, rampin jälkeen toinen pysäkki... Oulunkylä... ai, se menee Westendiin.. sit sun pitää kävellä 200 metriä ja nousta..." Häh!? Siis minne? Missä kohtaa? En tajua!!!
Ajoin sitten pysäkin ohi, yhden pysäkin verran liian pitkälle. Olis pitänyt etsiä alikulkusilta, mennä pysäkille tien toiselle puolelle, ajaa takaisin yksi pysäkinväli ja sitten etsiä se joku toinen bussi.. Vettä satoi, jalkoja särki, niskoja särki, reppu painoi, väsytti... En jaksa!!! Onnikin oli jo nukkumassa, joten Sami ei voinut tulla hakemaan.
Omassa kotikaupungissakin voi olla puolieksyksissä.
Lähdin sitten kävelemään kodin suuntaan. Ajattelin, että seuraavalla pysäkillä hyppään johonkin bussiin. Kyllä sillä aina vähän matkaa pääsee ja sit voi vaihtaa taas toiseen. Eipähän tarvitse sateessa taivaltaa, hartiat tulessa.
Yksi bussipysäkki tulikin kohta kohdalle, mutta se meni jonnekin Länsi-Pakilaan. Siis ihan väärään suuntaan. Jatkoin kävelemistä. Vihdoin löytyi yksi bussipysäkki, siitä pääsisi Pasilaan. Hienoa, sieltä tiesinkin toisen bussin, jolla pääsisin kotiin. Aikataulun mukaan siitä pitäisi kulkea bussi 10 minuutin kuluttua. Kohta bussi jo näkyikin ja heilutin kättä. Bussi hiljenti, mutta AJOI OHI! Olin vähän siinä huuli pyöreänä, että EI VOI OLLA TOTTA!!! Jos kädessäni olisi ollut jotain, olisin siinä vaiheessa VARMASTI heittänyt sillä bussia kohti. Ihan varmasti. Niin paljon suututti. En jaksanut enää jäädä odottamaan seuraavaa vaan jatkoin kävelyä.. Olin niin kiukkuinen, että olisi tehnyt mieli mennä metsään potkimaan puita, mutta niin väsynyt etten jaksanut.
Jonkin aikaa käveltyäni näin Hotelli Haagan valokyltin ja ajattelin, että nyt loppui tämä seikkailu. Marssin hotelli-ravintolakoulun ovelle, kaivoin kännykän taskusta ja tilasin taksin. Ihan sama mitä maksaa, kunhan pääsen vaan kotiin asap. Kello oli 21:00.
Taksi tuli onneksi tosi nopeasti. Matka meni näin:
Kuljettaja: "No heipähei ja moimoi!! :) "
Minä: "Moi. ********tie 7"
Kuljettaja: "Jahas, ollaankos sitä töistä tulossa?"
Minä: "Njoo, tavallaan... opiskelutöistä."
Kuljettaja: "Joojoo, vai opiskeluista."
*tauko*
Kuljettaja: "No, huomen aamuna sitten taas opiskelemaan?"
Minä: "Ei kun töihin."
Kuljettaja: "Jaa, että vuoronperään opiskelua ja töitä?"
Minä: "Mmm."
Kuljettaja: "Joojoo, niinniin."
*kuljettajan puhelin soi välillä*
Kuljettaja: "No, mikäs susta sitten tulee isona?"
Minä: "Tutkija."
Kuljettaja: "Vai tutkija. No tutkitkos sä sitten hotellien ruokalistoja? Hehheh!"
Minä: "No itse asiassa en."
Tässä vaiheessa oltiin onneksi jo perillä!!
Kuljettaja: "Ajetaanko rapun eteen?"
Minä: "Ei kun jätä vaan tähän."
Kuljettaja: "Ootko varma?"
Minä: "Joojoo."
*maksu*
Kuljettaja: "Tarviitko kuittia?"
Minä: "En."
Kuljettaja: "Ootko varma?"
Minä: "Joo, kiitos hei..."
Kuljettaja: "Kiitos! Hei hei ja hyvää illanjatkoa. Ja koitahan nyt levätä!"
En varmaan edes muista puolia mitä kuski kyseli ja höpötti. Mutta hetkeäkään se ei ollut hiljaa, suu kävi ja minä vaan pyörittelin silmiäni takapenkillä ja toivoin, että olisi jo hiljaa!!
Murphyn laki: "Juuri silloin kun olet pahalla tuulella ja väsynyt, pääset yli-innokkaan ja juttukaveria vailla olevan taksikuskin kyytiin."
Ja kuinka kävikään kustannustehokkuuden? Junalla + bussilla matkustaessani matka olisi tullut maksamaan noin 59€.
Nyt matka maksoi noin 98€.
Entäpä aikatehokkuus? Huomasin, että matkaan Vantaalta Helsinkiin voi mennä KAKSI kertaa niin kauan kuin matkaan Kuopiosta Vantaalle...
OoOoO
keskiviikko 2.4.2008
Blogi on hunningolla, täysin tuuliajolla! Mutta sehän on vain ainoastaan positiivista, sillä se tarkoittaa sitä, että blogin pitäjä on erittäin kiireinen muilla elämän saroilla. Jos nyt bloggailua voi pitää elämän alana. Kyllä sitä voi, joo. Opinnot ja työt ja perhe-elämä pitää kiireisenä, mutta yritän silti tässä piakkoin siirtää kuvia kamerasta koneelle, ja koneelta edelleen tänne blogiin.
Onnin päiväkotiura on alkanut ihan hienosti. Ruoka on maittanut ja unikin on tullut silmään päiväunien aikaan. Ulkona vaan ei oikein ole tehnyt mieli leikkiä, Onni istuisi mieluummin hoitajan sylissä... Päiväkodissa on kivoja, erilaisia leluja kuin kotona. Kaverit on kivoja, eivätkä liian äänekkäitä (Onni ei tykkää metelistä), sillä suurella osalla on äänenvaimennin (tutti) suussa. Onnin ryhmässä on yhdeksän 1-3 -vuotiasta lasta, joista Onni on nuorin. Onnillekin on alkanut tutti taas maistua päiväkodin aloittamisen myötä, mutta suotakoon. Kun siitä on niin paljon lohtua.
Tänään Onnilla oli päiväkodista vapaapäivä. Käytiin aamulla Onnin 1 -vuotiskuvauksessa. Oli hauska sessio! Parin viikon päästä saadaan ihailla koevedoksia. Halukkaat saavat meiltä sitten galleriaan salasanan, josta voi käydä kurkkimassa Onnin kuvia. Voi, tulee kyllä vaikea valinta. Otettiin niin paljon kuvia: kahdella eri paidalla, ilman paitaa ja vaippasiltaan, puupalikoiden kanssa, vanhan puhelimen kanssa, puujunan kanssa, puuetanan kanssa, saviruukun kanssa, auringonkukkien kanssa, puusaavin kanssa, tuolin kanssa, jakkaran kanssa, taljan kanssa, saippuakuplien kanssa.... :o) Mullekin tuli ihan hiki, vaikka vaan avustin. Valokuvaamo Foto Alexandran sivut löytyvät täältä.
Aurinkoista kevättä!
~~~~~~~~
Syömään opettelua
Yllättävän hyvin meni, välillä piti laittaa lusikka pois ja ottaa sormet avuksi. Siisteysintoilijan puuhaa tämä ei ole, voin kertoa.
OOO
Ma 25.2.2008
Onni leikkii lelulaatikossa
Keväisen päivän kunniaksi vaaleanpunaisia tulppaaneja! Ei. Sami ei ostanut minulle näitä, ihan itse itselleni ostin Onnin kanssa Siwassa käydessämme...
Tänään oli kiva päivä. Vaikkakin Onni oli melko kiukkuinen suurimman osaa päivästä. En tiedä miksi. Moni viimeaikoina Onnia nähnyt tietää nyt kuinka seurankipeä poika on. Tänäänkin Onni seurasi minua joka paikkaan, kiukuten, huutaen. Äiti ei saa juoda kahvia, laittaa ruokaa, pukea, syödä, pedata sänkyä... Vessaankin Onni tulee mukaan. Kun istun pöntöllä, Onni yrittää kiivetä syliin. Jos jätän vessan ulkopuolelle, soittavat naapurit palokunnan apuun, huuto on sitä luokkaa. Kaipa tämä on sitten taas vaan jokin yksistä "kausista", joka menisi ohitse...
~~
Viimeistään sitten kun Onni ensi kuun lopussa aloittaa päiväkodin. Juu! Viime viikolla saatiin tieto, että Onnille on kuin onkin paikka tässä meidän lähipäiväkodissa, joka oli hakemuksemme ykkösvaihtoehto. Pitkään meille sanottiin sieltä ja kymmenestä muusta päiväkodista, että ei ole tilaa... Sitten ONNEKSI paikka aukesi Onnille. Meiltä on varmaan noin 50 metriä matkaa päiväkotiin! Ihan mieletön tuuri kävi, että saatiin paikka sieltä! Onni tulee viettämään siellä siis ma-ti-ke joka viikko. Torstait ja perjantait aion olla Onnin kanssa kotona, paitsi silloin kun Samilla on vapaata.
~~
Viime viikolla vierailtiin to-pe Kuopiossa, paapan ja Ritvan luona. Minä kävin suorittamassa oppivelvollisuuttani yo:lla. Nähtiinpä Petteriäkin nopeasti perjantaina. Iltapäivällä suunnattiin sitten Konnevedelle mummin ja papan luo. Siellä vierähtki viikonloppu nopeaan ja sunnuntaina jo suunnattiin kotiin. Onnikin pääsi taas pulkkailemaan. Vähän tylsää, että Konnevedellä oli lunta ja järvi jäässä, kun täällä kotona kun ei ole lumesta tietoakaan!! Epistä. Toisaalta kivaa kun tulee kevät. Tänään meidän lämpömittari keittiön puolella näytti +6 astetta!! Parvekkeella (lasitettu) oli jopa +17 astetta lämmintä, ja mittari oli siis varjossa... Laiteltiinkin tänään Onnin kanssa eka kertaa tänä keväänä pyykit parvekkeelle kuivumaan.
Ai niin. Konnevedellä piipahdettiin myös pakollisella kirpparilla, josta teen aina löytöjä. Pakollisella sen takia, että sinne on vaan PAKKO aina päästä. Sen lisäksi, että siltä tekee edullisia löytöjä, siellä tarjotaan asiakkaille kahvia ja pullaa ilmaiseksi. Kirpparin tuotto menee Sambian Aids-orpojen hyväksi. Lisää voi lukea täältä. Tällä kertaa mukaan lähti kasa erilaisia kankaita, sekä vanha, emalinen pesuvati vessaa koristamaan. Suosittelen kirpparia lämpimästi kaikille niillä nurkilla hiippaileville! Kiitokset Kaijalle sponsoroinnista!! :) Ja kivaa oli nähdä omaa "pikkuruista" kummipoikaa, Simoakin taas. ;)
~~
Onni kävelee. Melkein. Missä vaiheessa voi sanoa, että lapsi kävelee? Ensiaskeleet on otettu jo vähän ennen synttäreitä, mutta nyt Onni ottaa oma-alotteisestikin jo askeleita, parhaimmillaan neljä-viisi askelta kerralla. Sitten pyllähtää. Joka päivä sujuu paremmin ja paremmin.
~~
Käytiin Onnin kanssa tänään lähipuistossa leikkimässä. Onni keinui innoissaan ja leikki hiekkalaatikolla. Myös ohikulkeville autoille piti vähän päristellä. Onni osaa sanoa "kiikkuu" :)
Illalla sain Onnin unille jo ennen kahdeksaa, luksusta. Leivoin sitten mustikka-vaniljapullia, sekä mariannepullia. Molemmista tuli tosi rumia, mutta mustikka-vaniljapullat vievät kielen mennessään...
Mustikka-vaniljapullat: peruspullataikina, sisällä vaniljakiisseliä ja mustikoita
Mariannepullat: sisällä voita, mariannerouhetta ja vähän sokeria
~~
Ma 18.2.2008
Kuulumisia kuvina
Mistä tietää, että on kevät? No tulppaaneista tietenkin! Tulppaanit on ihania, erityisesti valkoiset. Yleensäkin valkoiset kukat ovat kaikkein ihanimpia: orkideat, liljat jne. Tällä kertaa Sami osui napakymppiin, kun toi minulle VALKOISIA TULPPAANEJA
Sydän
Pilkkuja
Lisää pilkkuja..
..ja vielä..
Lehdet pääsevät retrokuosiin
Makuuhuoneeseen löydettiin alesta tällaiset yöpöydät ja lamput
Muuten melko pelkistetyn makuuhuoneen katseenkerääjäksi löytyi tällainen kruunu
Tämä oli pakko saada, kun kohdalle osui! Tätähän voisi säilyttää vaikka käsilaukussa ja kirjata ylös ne muistista katoavat teksti-ideat blogiin!
Hyvää ystävänpäivää!! Ke 13.2.2008
Ihan huippufiilis tulee silloin, kun tekee kirppikseltä omasta mielestään upean löydön. Haluankin esitellä teille sisustuskirjan, jonka löysin vakkarikirpulta tässä vähän aikaa sitten. Olin tuota kirjaa hipelöinyt kirjakaupassa, mutten koskaan raaskinut ostaa. Nyt se on minun - kolmella eurolla!!
Ja pari herkkupalaa kyseisestä kirjasta:
Erilainen viikonloppu tiedossa. Mamma tulee perjantaina Karkkilasta hakemaan Onnia kylään. Me jäädään Samin kanssa kotiin itkemään.. Lauantaina saadaan kuitenkin nukkua pitkään, syödä aamupalaa ja lukea Hesaria rauhassa ilman, että kukaan kiipeää housunlahjetta pitkin syliin. Sitten kun enimmät turvotukset itkettyneistä silmistä on laskeneet, lähdetään keskustaan Helsinki Day Spahan hierottavaksi. Meille on varattu sieltä kummallekin niska-hartia-päähieronta!
Sitten illalla varmaan istutaan sohvalla ja ikävöidään Onnia. Ehkä katsellaan koneelta kuvia pojasta ja soitetaan Karkkilaan, esitetään pirteitä ja reippaita puhelimessa. Sunnuntaina palataan taas "arkeen", kun Sami lähtee töihin ja minä jään kotiin. Illalla saan sitten oman syliapinani taas rutisteltavakseni!
Hellurei!
oOoOoOoOoOoOoOoOoO
Tiistai 12.2.2008
Pari testikuvaa netistä löytyneellä, mahtavalla (ilmaisella!) ohjelmalla! Täytyy vielä tutkailla ja harjoitella ajan kanssa, että mitä kaikkea tuolla ohjelmalla voi tehdäkään. Mutta tässä siis pari juttua. Kuvakollaaseja.
Heti tuli mieleen, miten upeita tauluja noista saakaan tehtyä!!!
~~~~
Maanantai 11.2.2008
Olen tainnut unohtaa kertoa, että meitä ei enää huolita vauvauintiin!!!! Niin meille sanottiin. Onni ei kuulema ole enää vauva, vaan pikkupoika. Ja höpönlöpön! Mulle meidän Onni on ainakin vauva. Ja tulee olemaan vielä pitkään. Ainakin kymmenen vuotta.
Me siis voidaan uintiharrastusta jatkaa taaperoikäisten ryhmässä tai ihan omin nokkinemme uimahallissa. Enää ei ole mitään rajoituksia sukellusten tai veden suhteen. Kannattaa kuitenkin mennä sellaiseen halliin, jossa on normaalia lämpimämpi vesi, kuten nyt lasten altaissa yleensäkin on. Päätettiin sitten, että jatketaan uintia uimahallissa noin kerran viikkoon.
Nyt ovat pojat kurvanneet pihaan, täytyy lopettaa ja jatkaa myöhemmin. Tulivat siis hakemaan minua töistä.
Heipat!
ps. joo, älkää kertoko kenellekään, että päivitän blogiani töissä...
Lauantai 9.2.2008
ONNI 1 v ja taaperon leikkitekoitku. Onni siis vääntää kasvot ruttuun ja teeskentelee itkua, kun kysyy: "miten Onni itkee?"
Mitääh. Eikai täällä käy kukaan kärkkymässä synttärikuvia??
No hyvä on sitten.
Ensin vuoden ikäisen taaperon uudet strategiset mitat neuvolasta:
pituus: 81 cm
paino: 11.9 kg
pään ympärys: 48.8 cm
"Sopusuhtainen, hyväihoinen poika. Kasvu ok. Hyvin kehittynyt. Muutama sana jo! Talvallinen ruoka ja maito."
Onni on siis nyt jonkin aikaa jo juonut kevytmaitoa, vauvamaito on taaksejäänyttä elämää. Hyvin maistuu, eikä tule oireita.
Synttärit menivät oikein kivasti. Heti aamulla sankari sai avattavakseen pari pakettia sängyssä.
Synttäreitä olivat juhlimassa meidän lisäksemme Leila-mamma ja Esko, Konneveden mummi ja pappa, Anu -täti, Petteri -setä ja Minna -kummi. Myös Samin ystävä Jani käväisi tyttäystävänsä kanssa ja sunnuntaina piipahtivat Onnin ystävä Melissa (8 kk) perheineen.
Lahjoja tuli paljon... Suuret kiitokset siis kaikille Onnia muistaneille!!
Lahjaksi Onni sai mm:
laatikollisen (60) palikoita
kengät
4 kirjaa
kylpylelun
muskarin kevätkauden maksun + paaaljon rahaa
Jukka-hakka -tyyppisen lelun
housut
Marimekon paidan
CD -levyn
dvd -levyn
puisen ralliauton
piirtolevyn
Tämän ostin itse Onnille, kun on mielestäni niin suloinen kirja.. Eipä tuo meidän konna siitä vielä vuosiin piittaa, mutta kuitenkin!
Tässä kirjassa on yksi erityisen ihana kohta: " Jos tulet esimerkiksi kello neljältä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen."
olikohan tuossa edes kaikki lahjat? En nyt muista, mutta älkää ampuko, jos en jonkun lahjaa nyt tässä muistanut mainita... Niitä tuli NIIN paljon.
Kahvipöydässä maisteltiin suolaisia piirakoita
mansikka-vaniljakakakkua (välissä mansikoita, kermaa ja vaniljatuorejuustoa)
suklaamuffinseja
ja tietysti lehmäkakkua -BUUU! (välissä persikkasosetta, banaania ja suklaakermaa, päällinen sokerimassaa, lehmä maalattu elintarvikeväreillä)
Tässä uudet, hienot kengät
Tältä lehmäkakku näytti vielä edellisenä iltana...
Juhlahumusta toivuttuamme olemme jälleen palanneet sisustuksen pariin. Pahimmat innostuksenpuuskatkin on saatu taltutettua upouudella ompelukoneella!! Kyllä, elämäni ensimmäinen, oma ompelukone
Ja kuten kuvasta huomaa, niin kovasti on projektit levinneet keittiönpöydälle, heheh..
Tuo laite onkin sitten harva se ilta surissut pöydällä. Vaatteita en todellakaan osaa tehdä, eikä ole toistaiseksi inspistäkään. Jääköön se vielä mamman hommaksi. Minä olen harjoitellut kaikkea muuta... Todellakin HARJOITELLUT! En ole IKINÄ ollut mikään järin häävi käsityöihminen. Koulussa kutomani lapasetkin aikanaan purkautuivat, kun äiti ne erehtyi laittamaan pesukoneeseen. Koneeseen siis menivät hienot kirjolapaset, koneesta tuli pois - lankaa.
Tässä kuitenkin tuotoksiani nyt:
Onnille iso lattiatyyny ja siihen kaveriksi pienempi tyyny
Anulle "joululahjaksi" pari sisustussydäntä ja pussukka
Tänään löysin keittiöömme uudet verhot. Ne on ihanat! Niistä lisää, kunhan saadaan ne ikkunaan...
Öitä!
Torstai 31.1.2008
Onnin synttäreitä täällä valmistellaan. Meidän vauvan synttäreitä... Niin. Vauvan, joka jo melkein kävelee. Hyvin seisoo tuetta ja ottaisi askeleenkin, jos vaan rohkenisi.
Vauva osaa myös puhua puhelimeen; vie kännykän korvalle ja hölisee. Lisäksi vauva huolehtii komeasta ulkomuodostaan ja tietää mitä kammalla tehdään - harotaan korvaa, ja päätä. Sieltä, missä ne ihanat niskassa kasvavat hurmankiehkurat kasvavat.
Vauva myös matkii kovasti, sanoja, eleitä. Jos vauvaa kieltää koskemasta esimerkiksi kukkaan sanomalla "soo, soo" ja heristämällä sormeaan, osaa vauvakin nostaa sormensa ilmaan ja heristää. Miten perhonen lentää, senkin meidän vauva osaa näyttää.
Vauva osaa uskomattoman paljon sanoja. Ei vielä sano, vaan tietää tarkoituksen ja osoittaa sormella: äiti, isi, auto, ikkuna, ruoka, puuro, lusikka, kiuas (saunassa), taulu, kello, lamppu, kirja... Ja kirjasta osaa näyttää kissan, koiran, pallon, ravun jne..
Vauvan yksi lempileluista on mustavalkoinen lehmä. Vauva tietää, että lehmät sanovat: "buu". Autolla leikkiessään vauva osaa päristää: "ppprrrrrrr" ja sama ääni kuuluu, jos vauvalta kysyy: "mitä isin pepusta kuuluu?"
On vauvalta toki muutama sanakin kuultu:
äeti (äiti)
ishi (isi)
puu (puuro)
popp (poppa)
pappa, paappa
mämmä (maito)
mamma
papu (rapu)
muu (muumi)
buu (lehmä)
koko (kroko)
jne.
Parasta vauvan kanssa on yhteiset aamut kun vielä köllötellään sängyssä vieretysten. Vauva on silloin yleensä hyvin hellyydenkipeä ja osoittaa myös välittävänsä. Vauva osaa antaa pusuja ja halata. Eräänä aamuna vauva otti äitiä kaulasta kiinni ja sanoi:"akahh" (rakas). Voisiko aamu enää paremmin alkaa!!
Aika etevä vauva, vai mitä? Eihän se ole vielä edes vuotta!
Ähh. Olis vielä muutakin kerrottavaa, kuvina. Mutta tämä ei nyt anna liittää kuvia, joten toiseen kertaan..
~~~~
Torstai 24.1.2008
Tänään:
noin klo 7 nukutaan Onnin kanssa vielä autuaan tietämättöminä ulkomaailmasta, kun Sami tekee lähtöä töihin
8.30 Onni herättää. Olen itse ihan sikeässä unessa vielä, näin unta että joku väkivaltainen terroristijoukko oli kidnapannut meidät.. Oltiin kyllä päästy jo karkuun, mutta pakomatkalla, jännää siis. Joten ihan hyvä, että Onni herätti. Ei ollut järin nautinnollinen uni. Nostan Onnin viereeni ja köllötellään vierekkäin vielä puolisen tuntia...
noin klo 9 Onnin pepun pesu, puhdas vaippa ja puhtaat vaatteet
n. 9.15 Onnille aamupuuroa, yskänlääkkeet, kasvojen ja hampaiden pesu, sekä maitopullo sohvalla sylissä
n. 9.30 lasken Onnin lattialle ja menen keittiöön laittamaan itselleni kahvia. Onni konttaa vimmatusti perässä. Menen vessaan pesemään hampaat ja kasvot, Onnilla kiire mukaan... Yritän juoda kahvia, Onni yrittää kiivetä syliin. Ehdotan Onnille, että jos menisi leikkimään hetkeksi että äiti voisi juoda aamukahvin. Kannan Onnin olohuoneeseen lelulaatikon luo ja annan jonkin lelun Onnille sieltä. Hipsin kahvimukini ääreen. Onni kirmaa perään ja yrittää kiivetä syliin. Kannan Onnin vielä uudestaan olohuoneen puolella, josta kuitenkin on toisiimme koko ajan näköyhteys. Vihdoin Onni uppoutuu johonkin touhuunsa, minä uppoudun kahviin ja sisustuslehteen...
n. 10 leikitään Onnin kanssa ja jutellaan synttäreistä. Kuunnellaan radiota. Ulkona pyryttää kovasti lunta, ei edes suunnitella ulos lähtöä. Päätetään Onnin syntymäpäiväkakun teema yksimielisesti. Ei kerrota sitä vielä teille!
n. 10.30 kuoritaan ja keitetään Onnin päiväruokaa varten vihannekset, bataattia, kukkakaalia ja sipulia. Annan Onnille maissinaksun. Onni hankaa sitä mattoon ja murentaa. Kerron, että se oli syömistä varten.
Vaihdetaan vaippa. Onni alkaa vaikuttaa hieman kärttyiseltä. Mietitään, että mitähän tehtäisiin. Suunnittelen hieman kodin sisustusta, Onni ajelee pahvilaatikoilla ja kiipeilee niiden päällä.
n. 11 Onni syö kasviksia ja kanaa, ja juo apinamukista maitoa. Sujuu hienosti. Päiväruokaa terästetään d-vitamiinitipoilla. Vaihdetaan likainen paita puhtaaseen.
n. 11.30 Onni juo sängyssä maitoa pullosta ja nukahtaa heti maidon loputtua. Nostan Onnin omaan sänkyynsä ja palaan sisustuslehtien pariin... Käyn myös kurkkaamassa sähköpostin, muutaman vakkariblogin ja sisustuspalstan uusimmat kuulumiset. Syön pari tonnikalaleipää. Suunnittelen. Kirjoitan Onnin vauvakirjaan. Laitan astioita koneeseen. Haaveilen.
n.13.15 Onni kuuluu heränneen. Toinen on punaposkinen ja tötteröinen vielä unesta. Nostan Onnin syliin ja höpötellään ja pussaillaan. Katsotaan ulos ikkunasta ja ihmetellään säätä. Mennään vielä sohvalle istumaan sylikkäin. Pikkuhiljaa Onni herää kunnolla, eikä enää halua olla sylissä vaan kiemurtelee lattialle. Mennään vaihtamaan vaippa.
n. 13.45 Ruvetaan askartelemaan.. Sain ajatuksen tehdä parista pahvisesta vaippalaatikosta säilytyslaatikot vaatehuoneeseen. Laatikot on juuri hyvän kokoiset hyllylle ja mukavan tukevat. Jämäkangastakin oli juuri sopivasti jäljellä kahteen laatikkoon. Onni oli hieno apuri, tottakai!
Laatikko ennen:
Laatikko jälkeen:
pikku-apuri:
Molemmat boksit jo käytössä vaatehuoneessa:
n. 14.45 Onni syö välipalaksi purkillisen omena-aprikoosisosetta. Päälle vielä pullo maitoa sohvalla köllötellen. Luetaan Aurinko-kirjaa.
n. 16 otetaan Onnin kanssa vihdoin viimeiset "kaamosvalot" pois ja askarrellaan pahvilaatikosta kotelo myös piparkakkutalolle. Jotta nämä saatiin mahtumaan yläkaappiin, jouduttiin se ensin tyhjentämän ja siivoamaan.. Noh, tulipahan sekin tehtyä. On kummitellut monta kertaa mielessä. Onni vähän möksähti, kun ei saanut syödä jouluvaloja. Leppyi kyllä maissinaksulla nopeasti.
n. 17 avataan telkkari, lastenohjelmat alkaa. Onni seuraa tv:stä Kaapo-ohjelmaa, minä järkkäilen paikkoja. Onni ei jaksa kauaa seurata Kaapo-ohjelmaa, vaan tulee avuksi. Onni järkkäilee ruokapöydän tuolin keittiön ikkunan alle, maton myttyyn pakastimen eteen ja avaa laatikon, missä säilytetään paistinpannuja.
17.25 Onnille tulee kiire olkkariin, kun kuulee että sieltä alkaa Pikku-Kakkonen. Juostaan Onnin kanssa olohuoneeseen käsikädessä.
17.55 Pikku-Kakkonen loppuu. Nostan Onnin syöttötuoliin syömään, samaa kuin aamupäivällä, eli kanaa ja kasvismössöä. Maitoa pikku hörppy mukista. Ruuan jälkeen maitoa lisää pullosta. Annetaan ruuan vähän laskeutua.
n.18.30 mennään Onnin kanssa suihkuun. Onnista on ihanaa leikkiä vessan lattialla nakuna. Ei otettu tällä kertaa kylpyammetta, vaan pelkkä pesuvati ja pari lelua. Onni seisoo suihkun alla ja nauraa. Välillä Onni istuu pesuvadissa, välillä lattialla. Onni läpsyttää käsiä lattiaan. Sitten Onni on polviseisonnassa ja liukastuu kasvoilleen lattialle. Ei onneksi kaatunut suihkuseinän päälle, meni pari senttiä ohi onneksi. Onni ei ollut moksiskaan, mutta sovittiin, että pitää olla varovainen kun suihkun lattia on liukas.
Suihkun jälkeen rasvattiin ihoa ja puettiin yöpuku. Järjestelyä.
19.30 Katsotaan Onnin kanssa Salatut elämät, Onnin kiinnostus lopahtaa ja leikitään samalla.
n. 20 Onni syö iltapuuron ja hengittää iltalääkkeet. Lääkkeen jälkeen käydään huuhtelemassa kasvoja ja pestään hampaat. Onnin mielestä Muumi-hammastahna on ihan parasta. Siis sitä ei vielä käytetä hampaisiin, vaan Onni hypistelee tuubia käsissään samalla kun minä harjaan hampaat pelkällä vedellä. Otsassa on pientä näppyä, rasvataan otsa ja posket.
n. 20.30 etsitään tutti ja lämmitetään iltamaito. Sanotaan hyvää yötä ja vilkutetaan heipat leluille. Mennään makkariin juomaan maitoa. Onni pitää tuttia toisessa kädessään samalla kun juo maitoa. Kun maito loppuu, Onni laittaa itse tutin suuhun ja nukahtaa helposti. Odotan vähän aikaa, että Onnin nukahtaa kunnolla ja nostan pojan omaan sänkyynsä.
n. 20.45 Hiljaisuus. Oma aika. Syön pari leipää ja keksin. Riennän koneelle siirtämään kuvat kamerasta ja luen sisustuspalstaa. Suunnittelen Onnin 1-vuotiskuvausta ja laitan sähköpostia eräälle espoolaiselle kuvaajalle.
Päivitän blogia. Onni ynähteli pari kertaa, mutta hiljeni. Nyt pitäisi mennä siivoamaan keittiö ja vähän raivata tavaroita ruokapöydältä. Sitten Onnin seuraksi unia katselemaan, toivottavasti hieman rauhallisempia kuin viime yönä. Sami tulee aamulla töistä, mutta lähtee saman tien koulutuskeikalle. Meillä siis Onnin kanssa päivä kaksin. Mitähän sitä keksisi?
Sitten vielä muutama makupala...
Ilman tukea!
Örkki
Lelut sävy sävyyn vaatteiden kanssa
Osaan myös kiipeillä
Pikku-Kakkonen - päivän kohokohta! Shhh..
ps. tämän päivän tekstistä huomaa, miten meillä JÄRJESTELLÄÄN kotia vähän väliä. Miksi meidän koti ei kuitenkaan ole ikinä järjestyksessä??
ps2. En muuten muistanut kammata hiuksia koko päivänä, hehhe.. Mitäpäs tuosta, kun ei missään käyty, eikä meillä käynyt vieraita.. Mökkiytymistä havaittavissa? Ei kai. Pesin kuitenkin hampaat ja kävin suihkussa. :)
OoOoO
Lauantaina 19.1.2008
Jaahas. Se olis näköjään laskettu aika.
Siis vuosi sitten. Taisin saada tuolloin aika monta tekstiviestiä ja puhelua Eipä silloin tiedetty, että kaksi pitkää viikkoa oli vielä odotusta edessäpäin. Vuodessa ehtii tapahtua paljon! Onni on kasvanut, minä en ole suhteessa kutistunut yhtä paljon ja se ottaa päähän..
Oma vika! Nytkin tuossa pöydällä töllöttää puoliTYHJÄ paketti ranskalaisia pastilleja. Eikä tee edes yhtään mieli syödä niitä! Arvatkaas miksi? No koska on huono olo, kun vedin siitä jo ne puolet.. Tänään päätin, että meillä siivotaan. Avusti Onni, tai ei. Oltiin siis kahden kotona. Aiemmin Onni on inhonnut pölynimuria sydämensä pohjasta, mutta nykyään (näköjään) hihkuu innosta nähdessään sen.
Minä siis imuroin, Onni matkusti imurin selässä.
Sitten silitettiin pyykkiä, Onni testasi miten pyykkilauta toimii kiipeilytelineenä. Huonosti. Sitten Onni testasi voiko silitysraudan johtoa käyttää liaanina. Ei voi, tiedoksenne.
Sitten minä järjestelin kylppärin hyllyjä. Onni tutki likapyykkikoria ja vessanpönttöä. Onnin tutkimukset vessapaperirullan paperimäärästä jatkuivat. Minä keskeytin tutkimuksen ja Onnia harmitti. Pitäis vissiin antaa pojan suorittaa tutkimus loppuun, ettei sitä tarvitsisi joka päivä aloittaa alusta...
Minä laitoin yhdellä kädellä ruokaa. Onni roikkui housuissani. Toisella kädellä pidin housuista kiinni, etteivät ne tipu nilkkoihin.
Minä silitin ja viikkasin Onnin harsot kaappiin. Sillä välin Onni tutki uusia housuvaippojaan.
Onni söi Hesaria. Minä yritin estää. Onni söi lisää Hesaria.
Minä vaihdoin Onnin sänkyyn ja meidän sänkyymme puhtaat lakanat. Onni auttoi ja hihkui innosta.
Sitten palataankin ajassa hieman taaksepäin. Eli olikos se nyt joskus pari viikkoa sitten kun meilläkin oli parina päivänä lunta täällä Helsingissä ja poitsut olivat käyneet testaamassa Joulupukin tuomaa pulkkaa ja taljaa lumisissa olosuhteissa... tässä dokumenttia siitä:
Isi, mitä ihmettä tuo valkoinen on?
Hei tää lumihan on aika kivaa!
Valitettavasti tuokin vähä lumi suli parissa päivässä ja nyt on taas katseltu synkkää, vetistä maisemaa. Rattailemassa ollaan vähän käyty sään salliessa ja talja on ollut hyvä pehmuste/lämmike rattaisiin.
Sitten tämän lempiaiheeni, eli Onnin jälkeen voidaan luontevasti siirtyä rakkaimpaan harrastukseeni eli sisustukseen. Tässä uudet tuulet siltä rintamalta:
Kori ja "lapio" keittiössä
purnukka kylpyhuoneessa
keittiöpurkit
vanha, puinen kynäkotelo kirppikseltä
suihkutarvikkeiden säilytysratkaisu: sinkkiastiat
suihkuhyllyn oikeassa laidassa, lasipullossa säilytetään nyt meidän nestemäistä pyykinpesuainetta. Eli jos tulet meille ja käyt suihkussa, älä pese tuolla aineella hiuksiasi... Henkarissa roikkuu pyykkipoikapussukka.
pussukka
siellä säilytetään näitä
pitsityynyliina, kirppikseltä
Näitä kun löytyisi lisää, vanhoja, erilaisia, olisin onnellinen!
Ja huuto.netistä huudettu pari ihanaa juttua lisää... Kunhan ne saapuvat ja niitä vähän käsitellään, niin sitten lisää ihanuuksia kuvina!
Nyt painun tuonne puhtaisiin lakanoihin köllimään! Natkut!
ps. nyt on lääkitys kohdallaan
hih, oikeasti. Vihdoin, noin 10 kuukauden selkäkivun jälkeen löydettiin lääkkeet, joiden avulla pystyn nukkumaan yöni. Tai siis olen nukkunut jo kaksi yötä!
Arcoxia + Tramal -yhdistelmä on pelastukseni. Ensi kuussa taas fysiatrin vastaanotolle ja toivottavasti jo pian sinne magneettiin, että löydetään oireille SYY.
Ainiin. En olekaan muistanut kirjoittaa Onnin yskästä, joka on jatkunut jo yli 3 kuukautta. Niin kauan kuin tässä ollaan asuttu! Kosteusmittaaja kävi, hometta ei pitäisi olla. Flunssatkin oli ja meni, yskä vaan jatkuu. Se vähän vaihtelee, välillä se vaivaa enemmän, välillä vähemmän. Eniten siitä on haittaa yöllä ja aamulla, päivällä ei niinkään. Lääkärin mukaan noin pienen lapsen pitkittynyt yskä voisi johtua joko korvista tai astmasta. Korvat ovat puhtaat, jäljelle jää astma.
Toivotaan nyt silti, että se vielä menisi ohitse eikä olisikaan astmaa. Toistaiseksi Onni hengittää aamuin-illoin astmayskänlääkettä sellaisella kapistuksella, baby-halerilla. Onni on kyllä tosi reipas ja ottaa lääkkeet nykyään kiltisti. Se on Onnin mielestä niin jännä, sillä sehän on avaruuspojan sukkula! No mutta sehän on, ihan selvästi.
Meidän rohkean avaruuspoikamme sukkula
Sunnuntai, 6.1.2008
Mulla on blogi-inspis. Tai siis olen törmännyt niin kiinnostaviin ja inspiroiviin blogeihin, että tekisi mieli useammin päivittää tätä omaakin. Muutin uuden vuoden kunniaksi hieman ulkoasua, tuo on valmis malli. Pitäis olla joku päivä kunnolla aikaa perehtyä aiheeseen, että saisin luotua mieleiseni blogipohjan näille sivuille.
Usein iltaisin unta odotellessani pää pursuaa aiheita, joita suunnittelen tänne kirjoittavani. Mulla pitäisi olla sängyn vierellä muistilehtiö ja kynänpätkä niitä hetkiä varten kun inspiraatiomörkö hyökkää. Useimmiten juuri silloin kun en ole lähelläkään tietokonetta, tai keskellä yötä, enkä viitsi nousta avaamaan konetta. Aamulla en sitten taas muista yhtään niistä hienoista ideoista, joita päässäni olin kehitellyt.
Lisäksi täältä Elohiiren blogista saan aina lukiessani hurjan järjestely- ja mapitusinnoituksen! Mutta edelleen meidän kaapit ja laatikot ovat epäjärjestyksessä. Kaikki tavarat on hienosti järjesteltyinä omiin purkkeihinsa ja laatikoihinsa, sekä kaikki paperit mapitettuna siististi omiin kansioihinsa ja muovitaskuihinsa - päässäni. Todellisuus on kaikkea muuta. Miksen voisi olla järjestyksellinen ihminen kuten eräät... Miksi vain rakastan järjestystä, mutta en sitten saa mitään touteutettua? Jonain päivänä tässä vielä järjestän kaiken. Ja sen jälkeen meiltä ei ole enää ikinä mikään hukassa!
Projekti.
Siitä muistui mieleen Onnin tutin katoamistemppu eräänä päivänä. Sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, tuloksetta. Vihdoin löysin sen... eipäs se kovin kaukana ollutkaan.
tuttijemma
Tänään loppui joulu.. Koti tuntuu kovin autiolta. Joulukoristeet matkasivat hienosti ja siististi pakattuna varastoon odottamaan ensi joulua. Kyllä, kerrankin koristeet säilyvät siististi, eivätkä toisiinsa kietoutuneina. Joulukuusikin lensi komeassa kaaressa parvekkeelta alas! Niille jotka eivät tiedä, kerrottakoon että asumme kerrostalon neljännessä kerroksessa...
Alkuvuodesta on aina kivaa aloittaa yleensäkin uusia projekteja. Sain viime viikolla vimman neuloa jotain. Löysin -ei niin siististä- kätköstäni vähän lankaa ja neljä sukkapuikkoa. Pari kertaa aloitin vaan tekemään silmukoita, mutta en oikein tiennyt mitä tekisin. Tai paremminkin mitä osaisin... Olen neulonut viimeksi VALMIIKSI asti jotain koulussa, noin 15 vuotta sitten! Kuinka ollakaan, muutaman tunnin kuluttua minulla oli ihan oikea lapanen. Ja vielä itse tehty! Ja osasin tehdä sen vielä ilman puuttuvaa, viidettä puikkoa. Peukaloa varten piti kyllä luntata ohjeita, sen verran on vuosien saatossa unohtunut. Olen ihan älyttömän ylpeä saavutuksestani. Kohta toinenkin lapanen on valmis ja pääsen ulkoiluttamaan niitä Helsingin leppeään talvi-ilmastoon. Lanka vaan uhkaa loppua, toivottavasti löydän kaupasta samanlaista..
1,5 lapasta
Seuraavissa kuvissa Onni on lempipuuhissaan...
Paljonko on paperia yhdessä rullassa?
Lukemassa kirjaa
Syömässä kirjaa
Sitten pari kuvaa Onnin mielestä HYVISTÄ kirjoista:
Taaperokärrykin on meidän taaperon ehdoton suosikki. Mutta elle varo, siihen voi myös jäädä jumiin:
Hassuttelupäivän kuvia:
Ja nyt: Hyvää Yötä!
***
Torstai 3.1.2008
Hyvää Elmerin päivää!
Viime vuonna, 2007:
- Onni syntyi, sai nimen, oppi äärettömän paljon uusia asioita
- minusta tuli äiti
- Samista tuli isä
- äitiyslomani loppui, työt jatkuivat
- opiskelut jatkuivat
- muutettiin uuteen kotiin
- matkusteltiin koti-Suomessa ja Tukholmassa
- täytin 30
- vietettiin Onnin ensimmäistä joulua
Tänä vuonna, 2008:
- Onni täyttää vuoden
- Sami täyttää 30
- Onni aloittaa päivähoidossa
- minä aion valmistua, hoikistua, urheilullistua... :)
- aion säästää rahaa
*
(näihin on hyvä palata vuoden lopussa, katsotaan kuinka käy. Kahden ensimmäisen uskon ainakin toteutuvan..)
******
31.12.2007
Uudenvuoden aatto, klo: 23:09
Onnellista vuotta 2008 kaikille lukijoille!
Onni
Mitä on onni - se missä kulkee,
mikä onnen elämästämme sulkee?
Voiko onnea tuntea ihminen,
joka elää keskellä puutteiden?
Onni on silmälle liian suuri,
sen peittää arkihuolien muuri.
Se musertuu alle pettymysten,
tukehtuu vihassa ystävysten.
Ei rahalla ostaa voi onneaan,
ei mihinkään sitä voi tallettaa.
se viihdy ei kylmässä, ahtaassa,
vaan sydämen lämpimän hoivissa.
Onni on arjessa - tässä ja nyt,
kun vain hetkeksi pysähdyt.
Katsele, kuuntele, tunne ja elä,
älä itseäs unelmillasi petä.
Onni - se syntyy sydämessä,
ei kylmyyttä, kopeutta se kestä.
Onni jostain aina kaunista löytää,
ei herkuilla tarvitse kattaa sen pöytää.
Sydämessäsi onni valmistetaan,
asenteillasi muotoonsa kudotaan.
Onni toiselle menestyksen suo,
ei vahingon iloa tunne tuo.
Onni lähelläs on, kun sen ymmärrät,
näetkö vierelläs kaikki ystävät?
On onnea omistaa vuode oma,
kun levon saat, eikä pauhaa sota.
Onni on kuulla lintusen laulu,
onnea heleä lapsosen nauru.
Onnea muistaa nuoruuden päivät,
vaikka ne kauaksi taakse jo jäivät.
Onni on liikkua omin jaloin,
ilmaista tahtonsa vapaasti sanoin.
Onni on nähdä pienessä suurta,
eikä yrittää tavoittaa etelätuulta.
Onni on lapsosen pehmeä poski,
kun joku tervehdykseen kätensä nosti.
Onni on saada kuulla ja nähdä,
iloita rakkaista ja ystävästä.
Onnin ensimmäinen joulu Toivottavasti kaikkien joulu on sujunut tähän asti stressittömästi, iloisesti, makoisasti ja rentouttavasti. Ja jatkukoon vielä tästä eteenpäinkin. Meillä on ainakin ollut tosi kivaa ja ähkyltä ei ole kukaan välttynyt...
Tässä joulutunnelmia meiltä, ainakin kuvia. Kirjoitellaan enempi joskus paremmalla ajalla.
SUURET YHTEISKIITOKSET KAIKILLE JOULUPUKIN APUTONTUILLE!
Joulukuusta ihmettelemässä
".. ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille..."
Helsingin Hietaniemen hautausmaan muistolehto, vietiin kuusi kynttilää, kaikilta oma (Onni, Sami, Petteri, Leila, Tapani ja minä)
Joulupöytä
Ruokiapa ei nyt tullut kuvattua... Nälkä lähti. Jääkaappia piti jatkaa tilanpuutteessa parkekkeelle. Tarjolla oli ainakin: kinkkua ja sinappia, rosollia ja punajuurikermavaahtoa, graavilohta, siian mätiä, ranskankermaa ja punasipulia, sinappisilliä, ranskalaista sipulisilliä, keitettyjä perunoita, kastiketta, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa, maksalaatikkoa, perunalaatikkoa, punajuurisalaattia, sienisalaattia, ruisleipää, juustoja, karjalanpiirakoita, vatruskoja..
Onni, paappa, mamma ja Petteri odottavat joulupukkia. Jännittää!
Sitten illan kohokohta: JOULUPUKKI!!!!
Onni hämmästelee Leila-mamman sylissä
Vilmakin otti Joulupukin vastaan iloiten
Vähän jännittää
Onnille!
..ja Onnille..
Vilmakin oli ollut kiltti
Mitähän täällä on?
Petterille
Taas Onnille iso paketti!
Tää on jännää!
Pukin sylissä
Nyt haluan jonkun muun syliin jo...
Onnin lahjat
Joko saa avata, vai vieläkö pitää poseerata?
Jaaha, mitäs tässä kortissa sanotaan?
Veljekset lahjojen, Onni lahjapapereiden ja pahvilaatikoiden kimpussa..
Oho, mikäs täältä paljastuu!
Yhdestä paketista löytyi palapeli..
No mitähän täällä sitten on?
Näinkö tässä istutaan?
Ihana lampaantalja vielä lämmikkeeksi pepun alle
Hei, joko mennään? Alahan isi vetää.
Lahjojen avaamisen jälkeen olikin joulukahvien vuoro
Joulupäivänä:
On se Joulupukki mahtanut olla kylmissään, kun unohti vaatteensa meille!!
lähempää tuttavuutta uusiin leluihin
palikkatalo
krokotiili
Herra Hakkarainen nukkuu lampaantaljalla
Benettonin ja Adidaksen vaatteita
Kirjoja
Äidille ja ehkä vähän isillekin..
Petterin joulusarjis
meidän perhe
akvaariovalaisin
Ja lisää kuvia.. enemmän ja vähemmän jouluisia...
Onnin taulu
Onnin naulakko
..ja Onnin huoneen jouluvalot..
nallen tikapuut
Tonttu
Vessassakin joulutunnelmaa, hyllyt Samin tekemät
Näkymä keittiön ikkunasta joulupäivänä
Keittiön jouluverho (=parin euron vanha kirpparilta ostettu lakana)
Onnin kävelytreeneistä video täällä! KLIK
Ja täällä uintitreenit... KLIK
Jouluaaton aatto, sunnuntai 23.12.2007
Jouluhössöttäminen on ihanaa! Kaikki jouluun liittyvä touhuaminen on mukavaa. Kynttilät, tunnelma, tuoksut, siivoilu, koristeet, paketointi, musiikki... Ja kun kaikki hommat on tehty ja voi vaan olla ja rauhoittua. Katsoa telkkaria ja lukea kirjoja, syödä... On puhdasta ja tunnelmallista.
Olen niin innoissani erityisesti tästä joulusta, sillä se on Onnin ensimmäinen.. Olisi ihanaa jos Onnille jäisi lapsuusjouluista lämpimät, jännittävät ja onnelliset muistot. Ihan kuin itsellänikin on.
Mitähän Onni meinaa joulupukista? Vaikka eipä toinen vielä niin joulusta ymmärrä, mutta haluaisin että kaikki on "täydellistä". Tai ainakin niin hyvin kuin mahdollista. Harmi vaan, että meistä kellään ei ole niin isoa taloa, että sinne mahtuisivat kaikki läheiset viettämään yhteistä joulua. Luntakin olisi ollut kiva saada jouluksi.
Tänä vuonna meidän joulukorttisuunnitelmat meni mönkään ja se harmittaa! Eli jouduttiin lähettämään "tavalliset" joulukortit sen sijaan, että oltaisiin askarreltu itse Onnin kuvista sellaiset. Tarkoitus kyllä oli, kaikki tarvikkeetkin oli valmiina, mutta sitten tulostin teki jostain syystä tepposet, eikä suostunut yhteistyöhön. Oltiin sen verran hyvissä ajoin taas liikkeellä, että ei ehditty muuallekaan kuvia tulostamaan... joten, tässä teille kaikille vielä virtuaalikortti meidän pikku-tontusta:
Jouluiloa!
Jouluvanukas - Christmas pudding
Eilen lauantaina meille saapuivat jouluvieraat Kuopiosta: Petteri-setä ja Tapani-paappa. Joulusiivous on LÄHES suoritettu loppuun.. Jääkaappi pullistelee jouluherkkuja, kuusi odottaa parvekkeella aattoaamua, piparkakkutalo rakennettu, lahja-asiat allekirjoittaneen osalta lähes kunnossa (kääk) ja muutama jouluherkku odottaa vielä valmistamistaan. Possun koipi laitetaan illalla uuniin kypsymään ja laatikoista osa tehdään itse, osa tuunataan syöntikuntoon kaupan valmistamista.
Vielä muutama jouluvälähdys meiltä, ennenkuin asetumme joulun viettoon ja lähdemme vielä tämän vuoden viimeiseen vauvauintiin... Joulun jälkeen taas palataan..
Rauhallista, tunnelmallista, tuoksuvaa, iloista, maistuvaa ja jännittävää joulua kaikille
sekä
Onnenpipanoita ja -papanoita vuoteen 2008!
Uimaritontut
Nyt en enää jaksa poseerata
Vesipalloilua
Elämäni ensimmäinen piparkakkutalo, voila!
Tonttu kylmissään..
Tuossa ei ole poron "papanoita", vaikka Sami niin väittääkin. Se on lumilyhty, ihan selvästi?? Eikös :)
Pukki juuttunut savupiippuun!
Mustikkasoseessa
***
Yöllä, sunnuntaina 9.12.
klo: 00:06
peppupyykillä
Paljon kaikkea mukavaa on taas ehtinyt meidän elämässämme tapahtua.. Allekirjoittanut on menestynyt opinnoissaan. Ei, ei ihan ole vielä valmis, mutta loppusuora häämöttää jossain lähitulevaisuudessa ja se hymyilyttää. Paljon vielä työtä, mutta kuitenkin!
Onnin isotäti Irja piipahti meillä kylässä. Onnia ja meitäkin hemmoteltiin kovasti. Onni sai paljon sylittelyä, minä hoitoapua. Onni vaatetta, me kotijuttuja!
Irjan sylkyssä avaamassa Mammalta saatua joulukalenteria
Ehdittiin myös juhlia tupaantuliaisia/synttäreitä.. Meillä oli tässä vajaan seitsemänkymmenen neliön asunnossa parhaimmillaan 18 ihmistä!! Mutta hauskaa oli. Oli ihanaa nähdä oikein iso lauma ystäviä, pitkästä aikaa. Onni oli tällä välin ensimmäistä kertaa Karkkilan Mamman hellässä huomassa yötä. Kyllä vain, ihan elämänsä ensimmäistä kertaa! Eikä minua edes jännittänyt, kovasti.
Mitä nyt oksensin päivällä (huom. ennen tupareita! ) pari kertaa. Mutta siitä syytän, ihan oikeasti, jotain pöpöä! Onneksi se meni ohitse, heti kun Sami oli imuroinut ja juhlat saivat alkaa... Saatiin todella upeita lahjoja!! Mm. Pentikin Akaasia-sarjan pippurimylly, Iittalan Essence- viinilaseja, pyyhkeitä, kynttilöitä, kukkia, espressopannu ja -kahvia, keksejä, viiniä ja 100 € lahjakortti Helsingin Day Spa:han!!! Päästään hemmotteluun...ihanaa! Haaveiltiin jo rentouttavasta pää- ja hartiahieronnasta... AH! Torstaina sitten Onnin Mummi ja Pappa Konnevedeltä tulivat kylään ja viihtyivät meillä kaksi yötä. Oli tosi mukavaa. Käytiin vähän katselemassa kaupungilla jutskia ja sitten tietysti shoppailemassa.. Saatiin taas vaikka mitä. Tupaantuliaislahjaksi saatiin juustolautanen, -höylä ja kaksi juustoveistä, sekä kasa herkullisia juustoja.
Saatiin myös digiboksi ja Onni sai mm. taaperokärryn, jota vasten on ottanut jo muutaman askeleen, sekä tällaisen hienon kaaran.....ja tällaisen lehmän...
Kiitokset suuret Mummille ja Papalle vierailusta!
Onni osasikin oikein hienosti näyttää kiitollisuuttaan lahjoista, osoittamalla pappaa sormella ja sanomalla selvällä suomenkielellä: "pappa!"
En nyt löytänyt Onnin neuvolakorttia tähän hätiin, mutta tulen kirjaamaan strategiset mitat viime ja sitä edelliseltä kerralta myöhemmin. Onnilta otettiin kuitenkin hemoglobiini (123). Toinen oli oikein reipas, eikä itkenyt yhtään vaikka sormeen inhottavasti pistettiin.
Muskarissakin vietettiin pikkujoulua. Onnilla oli upea, samettinen, joulunpunainen potkupuku ja tonttulakki. Täytynee ottaa myöhemmin kuvaa.
Pikku-tontun suuhunkin on ilmestynyt lisää hampaita. Kahden alahampaan seuraksi on puhjennut kolmas. Molemmat yläetuhampat ovat juuri puhjenneet ja ikenet turvottavatkin niiden kohdalla kovasti. Mahtaneet tehdä kipeää! Ylhäällä näkyy myös etuhampaiden kaverina kuudes hammas. Voi meidän pikku vauvaa..
Vauvauinnissa sujuu ihan loistavasti. Onni on hurja peto altaassa ja sukeltaa kuin vanha tekijä! Sukelluksen jälkeen Onnia hymyilyttää, niin kivaa se on. Onni on oppinut nyt sukeltamaan silmät auki, mutta myös suu auki.. Näyttää hassulta, kun toinen tulee veden alta suu sepposen selällään ja silmät kirkkaana.
Sitten vihdoin niitä kuvia meiltä... Onnin huonetta ei ole vielä juurikaan sisustettu, joten sitä ovea en vielä raota, mutta muita!
Tervetuloa meille!
Eteisestä
Makuuhuoneesta, seinällä Samin kunnostama vanha naulakko
Otteita keittiöstä:
Olohuoneesta
Tunnelmaa; huomaa hienot Samin tuunaamat ikkunanpokat.. Terveisiä vaan Porvooseen Samin työkavereille
Keittiöstä
Ruokailutilasta olohuoneeseen päin
Ruokapöytä
Parvekkeelta
Kiitos, ja tervetuloa uudelleen!
~ ~ ~
Lauantai
24.11.2007
Jotkut vierailijamme ehkä ovat huomanneetkin, että vanha vieraskirja ei enää toiminut. Harmitus. Nyt linkitin uuden vieraskirjan kuitenkin, jonne saatte jättää viestejä taas käynneistänne! Vieraskirja löytyy sivun oikeasta laidasta alimpana "My Guestbook" , laskurin alta.
Toinen vaihtoehto on hilata sivu ihan alas asti. Sieltä klikkaamalla "kommentoi" voi jättää terveisensä!
Lumen- ja joulunodotteluterveisin,
Katri
ps. ja kun nyt kerran kirjoitan, niin pitäähän sitä sitten laittaa kuviakin uusista aarteista. Ne kun kertovat enemmän kuin kaksi tuhatta sanaa...
Onnin uusi tyyny, Pentikiltä
Että apu löytyy, kun hätä on suurin
Elämää nähnyt orpo nallerukka oli pakko pelastaa uuteen kotiin kirpparilta...
Naulakko keittiöön
Glögiä
Naulakko. Jaa minne? No, en tiedä vielä...
Ja tästä haaveilen...
...että voisin siellä sitten säilyttää mm. näitä...
toisen romu, toisen aarre
Keskiviikko 21.11.2007
Blogi on taas jäänyt vähälle huomiolle, voi voi. Mutta toisaalta huomiota on sitten riittänyt enemmän oikeaan elämään, tämän virtuaalisen sijasta. Meille kuuluu hyvää. Onnin maratoniflunssakin taitaa olla jo voitettu, eikä toivottavasti heti sairastu uudelleen. Eilen poju sai influenssarokotteen. Ei tullut sivuvaikutuksia, eikä niistä kuulema yleensä tulekaan.
Perjantaina mennään tapaamaan erästä perhepäivähoidon ohjaajaa. Käydään vähän kyselemässä tämän alueen perhepäivähoitopaikoista. Mahdollisesti jätetään samalla hakemus... Jos ei sinne niin sitten päiväkotiin. Onni aloittanee osaviikkoisen päivähoidon maaliskuussa.
Uusi koti tuntuu vieläkin keskeneräiseltä. Paljon kuitenkin suunnitelmia, jotka odottavat toteuttamistaan. Sami kävi tänään ostamassa maalia, pistetään vähän väriä seiniin! Sävyt jääköön vielä yllätykseksi. Laitellaan sitten joskus niitä kuvia tänne.
Mulla olisi huomenna vuorostani työpäivä. Ollaan saatu toistaiseksi ihan hyvin sovittua nämä koti-työ-opiskelukuviot. Todella mukavaa on ollut olla töissä ja opiskella. Tuntuu kivalta kun välillä joutuu käyttämään hoksottimiaan ihan johonkin muuhun kiinnostuksenkohteeseen kuin kotiin tai Onniin. Ihan täysin erilaista, haastavaa ja palkitsevaa. Ei sillä, etteikö Onnin kanssa touhuaminen olisi haastavaa ja palkitsevaa!
Onni nousee tomerasti pystyyn tukea vasten ja osaa jo tulla nätisti myös alas. Pieniä sanoja, tai sanan alkujakin on kovasti muun tekstin seasta löydettävissä. Poppa taitaa olla toistaiseksi ainut kokonainen sana, välillä myös äeti. Sanavarastoa pojalla on silti äärettömän paljon, sillä Onni osaa näyttää kirjasta pyydettäessä mm. kellon, taulun, pallon, koiran, auton, kissan, pöllön... Ja joskus pyydettäesä äiti saa myös halauksen ja pusun.
myssypää
pikku apuri...
Mistä tätä tiskiä kertyy??
hihihii
Kommentit