Torstai 1.2.2007 (Rv 41+6) TÄSSÄ NYT ODOTELLAAN SUPISTUKSIA, LAPSIVESI MENI TORSTAI-ILTANA KLO 20!!!
Olipa jännä tunne. Pötköttelin sängyllä ihan rauhassa katselemassa telkkarista Salattuja elämiä, kun mahasta kuului kaksi napsahdusta, NAPS, NAPS! Naureskelin Samille leikilläni, että nyt tais mennä vedet. Samalla hetkellä tunsin, että jotain valuu... Syöksyin vessaan ja ehdin kuin ehdinkin pöntölle. Siinä sitten hihiteltiin Samin kanssa ihmeissämme ja kuunneltiin lorotusta...
Soitin Kätilöopistolle ja neuvoivat odottelemaan kotona ihan rauhassa supistuksia. Jos niitä ei ilmaannu koko yönä, niin aamuseitsemältä sairaalaan. Toivottavasti ja luultavimmin supistukset alkavat itsestään jo aikaisemmin! Kätilö neuvoi, että nyt kannattaisi nukkua ja levätä, ennenkuin supistukset alkavat. TÄH? HALOO?! Miten tässä nyt muka voi nukkua... Ei todellakaan! Sen verran jännittää ja odottaa.
Meidät sitten tavoittaa kännyköistämme sekä täältä..
Vielä viimeinen mahakuva..
Kätilön suusta: "Lapsia voi saada monta kertaa, mutta vanhemmiksi tullaan vain kerran."
Vauva voi hyvin, minä voin hyvin, ja tuleva iskäkin vallan mainiosti. Jos mahan ympäri vääntävää jännitystä ei lasketa... Mulla myös ihmeellistä mahanvääntöä ja -kääntöä eilisaamusta asti. Liian voimakasta tuoremehua tyhjään mahaan? Jännitystä? Vai enteilevää synnytystä..? Epäilemättä viimeisen ja toiseksi viimeisen vaihtoehdon yhdistelmä, sillä mehusta johtuva mahakipu ei olisi kestänyt koko päivää, iltaa ja vielä yötä, sekä näköjään vielä tätä aamuakin... Kohdunsuu pehmeä ja sentin auki. Edistystä siis sillä saralla. Lääkäri vähän "häiriköi" paikkoja tarkoituksella, usein synnytys saattaa käynnistyä spontaanisti tuollaisen tutkimuksen jälkeen. Koko illan väänsi mahaa ja tulipa oikeita supistuksiakin, jotka sitten laantuivat kuitenkin.
Nukuin todella levottomasti viime yönä. Sami lähti jo puoli seitsemän jälkeen auttelemaan Hannua remonttihommissa, enkä minäkään osannut jäädä pyörimään sängyn pohjalle.. JÄNNITTÄÄ! Saa nähdä meneekö huomiseen.. Äitiyspoliklinikan lääkäri hieman epäili, että lähtö voi hyvinkin tulla jo ennen perjantaita. Huih!
Ajattelin tehdä jotain kotihommia tässä vielä, että saisin aikaa kulumaan. Miten ihmeessä sitä saa ensi yönä nukutuksi?! Me mennään sairaalaan kahdestaan ja kun seuraavan kerran tullaan kotiin, meitä on kolme!
En ymmärrä, että pitkä odotus olisi ohitse... Vaikka tätähän on koko ajan odotettu. Nyt kun pitäisi tapahtua, alkaa vähän jänistää.
Mitenkähän synnytys menee? Kuinka valtavasti sen täytyy sattua? Onhan vauva varmasti terve? Osataanko me hoitaa sitä? Lähteekö imetys käyntiin heti? jne. jne. 
Jos synnytys käynnistyy ennen huomisaamua, saadaan vielä mennä Haikaranpesään. Jos käynnistetään, mennään tavalliselle synnytysosastolle. Mutta sielläkin on mahdollista päästä perhehuoneeseen, joten Samin ei tarvitsisi lähteä yöksi kotiin. Ei ne sitä kyllä sieltä pois saisikaan...
Ensi kerralla meitä on täällä sitten
sekä 
(vauvan painoarvio: 3.600 - 3.800g)
Ulkoilemassa
Löytyy sitä lunta täältä etelästäkin...
42. viikko
Sikiö, joka viihtyy kohdussa pitempään kuin laskettuun syntymäaikaan, ei yleensä kärsi siitä millään tavoin. Myöhemmin syntyneet painavat usein hieman enemmän ja ovat enemmän hereillä ja tarkkaavaisempia.
Äiti ei kykene saamaan synnytystä käyntiin yksin. Supistukset voidaan saada aikaan keinotekoisesti, mutta normaali prosessi on toisenlainen ja niin monimutkainen, että sitä ei edes ymmärretä täysin. Kun lapsi saavuttaa tietyn kypsyysasteen se näyttää lähettävän biokemikaalisia ja hormonaalisia signaaleja. Nämä saavat aikaan istukan toiminnan vähenemisen. Tuloksena on joukko hormonaalisia tapahtumia, jotka käynnistävät synnytyksen.
Sikiö, joka viihtyy kohdussa pitempään kuin laskettuun syntymäaikaan, ei yleensä kärsi siitä millään tavoin. Myöhemmin syntyneet painavat usein hieman enemmän ja ovat enemmän hereillä ja tarkkaavaisempia.
Äiti ei kykene saamaan synnytystä käyntiin yksin. Supistukset voidaan saada aikaan keinotekoisesti, mutta normaali prosessi on toisenlainen ja niin monimutkainen, että sitä ei edes ymmärretä täysin. Kun lapsi saavuttaa tietyn kypsyysasteen se näyttää lähettävän biokemikaalisia ja hormonaalisia signaaleja. Nämä saavat aikaan istukan toiminnan vähenemisen. Tuloksena on joukko hormonaalisia tapahtumia, jotka käynnistävät synnytyksen.
* * * * * *
Tiistai 30.1.2007 (Rv 41+4)
Tammivauvasta taitaakin tulla helmivauva. Edelleen ollaan saatu nauttia hiljaisesta ja seesteisestä kotielämästä. Vauva ei ole antanut minkäänlaisia viitteitä siitä, että olisi pyrkimässä Suomen kansalaiseksi. Yllättävän rauhallisissa tunnelmissa täällä kuitenkin odotellaan. Toki vauva on mielessä noin joka toinen sekunti.. Mutta mitään stressiä tai paniikkia ei ole, ja kun olokin on mitä mainioin, niin mikäs tässä on odotellessa. Faktahan on se, että vauva sieltä kyllä tulee kun aika on kypsä. Kaikki muut ympärillä odottavat ihmiset tuntuvat olevan paljon malttamattomampia synnytyksen suhteen kuin me... 
Huomenna luultavimmin ollaan hivenen viisaampia, mitä synnytykseen tulee. Mennään Kätilöopistolle 1. yliaikakontrolliin, jossa tutkitaan ja lääkäri arvioi missä mennään. Hätähousuille tiedoksi, että pahimmassa tapauksessa odotellaan vielä sunnuntaihin asti, jolloin synnytyksen käynnistyksestä vasta keskusteltaisiin. Mutta se selviää vasta huomenna.. Toisaalta, synnytys saatetaan käynnistää jo huomenna! Oli miten oli, viimeistään viikon päästä meillä on käärö kainalossa.
P.s. Torstai-illaksi on taasen varattuna leffaliput V2 - Jäätynyt enkeli -näytökseen.. ihan uhallakin!
Tammivauvasta taitaakin tulla helmivauva. Edelleen ollaan saatu nauttia hiljaisesta ja seesteisestä kotielämästä. Vauva ei ole antanut minkäänlaisia viitteitä siitä, että olisi pyrkimässä Suomen kansalaiseksi. Yllättävän rauhallisissa tunnelmissa täällä kuitenkin odotellaan. Toki vauva on mielessä noin joka toinen sekunti.. Mutta mitään stressiä tai paniikkia ei ole, ja kun olokin on mitä mainioin, niin mikäs tässä on odotellessa. Faktahan on se, että vauva sieltä kyllä tulee kun aika on kypsä.
Kaikki muut ympärillä odottavat ihmiset tuntuvat olevan paljon malttamattomampia synnytyksen suhteen kuin me... Huomenna luultavimmin ollaan hivenen viisaampia, mitä synnytykseen tulee. Mennään Kätilöopistolle 1. yliaikakontrolliin, jossa tutkitaan ja lääkäri arvioi missä mennään. Hätähousuille tiedoksi, että pahimmassa tapauksessa odotellaan vielä sunnuntaihin asti, jolloin synnytyksen käynnistyksestä vasta keskusteltaisiin. Mutta se selviää vasta huomenna.. Toisaalta, synnytys saatetaan käynnistää jo huomenna! Oli miten oli, viimeistään viikon päästä meillä on käärö kainalossa.
P.s. Torstai-illaksi on taasen varattuna leffaliput V2 - Jäätynyt enkeli -näytökseen.. ihan uhallakin!
~ ~ ~
Häädön uhka
26.1.2007 Rv 41+0
Nyt ollaan viikko yli lasketusta ajasta. Vauva vaan jatkaa oleskelua yksiössään, vaikka vuokrasopimus on jo päättynyt... Sopimus sanotaan irti, ja jos kämppä ei ole tyhjä kuun loppuun mennessä, vauvalle annetaan häätö ja synnytys käynnistetään.
Synnytyksen käynnistämisen kanssa ei pidetä kiirettä, vaan sille annetaan mahdollisuus käynnistyä itsestään, luonnollisesti. Tämä mm. siksi, että käynnistetty synnytys voi usein olla melko raju ja johtaa useammin sektioon.
Viikon vanhaa vauvaa kannan sisälläni. Onkohan se pilaantunut? Siellä vaan lilluu vedessä ja homehtuu vielä! Saadaan vihreä, ruttuinen vauva joka muistuttaa iäkästä humanoidia.
Käytiin neuvolassa aamulla. Eipä tuolla mitään uutta opittu, kuten arvelinkin. Verenpaine, pissa, sydänäänet.. Kaikki kunnossa. Nyt meille ei enää annettu uutta neuvola-aikaa, vaan keskiviikkona lääkärin arvioitavaksi, jos ollaan vielä samassa jamassa.
Synnytykseen viittaavia oireita? Ei mitään, ei yhtään mitään.
Toisaalta, ne voivat alkaakin varoittamatta, eikä pikkuhiljaa häiriköiden. Joo, kaikki konstit on kokeiltu. 
Paitsi sitä saunaa, kun (itku) ei ole moista ylellisyyttä koko taloyhtiössä! Uhkailu, lahjonta ja kiristys. Kissanpennulla on jo yritetty lahjoa vauvaa, ei tehonnut. Mitä nykyajan lapset haluavat? Play Stationin? Mopon? Ponin? Täytyy varoa ettei mene lupaamaan mahdottomia, ettei mene luottamus vanhempiin heti kättelyssä.. 
Usein kuulee sanottavan, että raskaus saattaa noudattaa samankaltaista kaavaa kuin omalla äidillä aikanaan. Jos siis tähän on luottamista, niin 16,5 tunnin maratoni alkaisi 31.1.
~~~
Häädön uhka
26.1.2007 Rv 41+0
Nyt ollaan viikko yli lasketusta ajasta. Vauva vaan jatkaa oleskelua yksiössään, vaikka vuokrasopimus on jo päättynyt... Sopimus sanotaan irti, ja jos kämppä ei ole tyhjä kuun loppuun mennessä, vauvalle annetaan häätö ja synnytys käynnistetään.
Synnytyksen käynnistämisen kanssa ei pidetä kiirettä, vaan sille annetaan mahdollisuus käynnistyä itsestään, luonnollisesti. Tämä mm. siksi, että käynnistetty synnytys voi usein olla melko raju ja johtaa useammin sektioon.
Viikon vanhaa vauvaa kannan sisälläni. Onkohan se pilaantunut? Siellä vaan lilluu vedessä ja homehtuu vielä! Saadaan vihreä, ruttuinen vauva joka muistuttaa iäkästä humanoidia.
Käytiin neuvolassa aamulla. Eipä tuolla mitään uutta opittu, kuten arvelinkin. Verenpaine, pissa, sydänäänet.. Kaikki kunnossa. Nyt meille ei enää annettu uutta neuvola-aikaa, vaan keskiviikkona lääkärin arvioitavaksi, jos ollaan vielä samassa jamassa.
Synnytykseen viittaavia oireita? Ei mitään, ei yhtään mitään.
Toisaalta, ne voivat alkaakin varoittamatta, eikä pikkuhiljaa häiriköiden. Joo, kaikki konstit on kokeiltu. Paitsi sitä saunaa, kun (itku) ei ole moista ylellisyyttä koko taloyhtiössä! Uhkailu, lahjonta ja kiristys. Kissanpennulla on jo yritetty lahjoa vauvaa, ei tehonnut. Mitä nykyajan lapset haluavat? Play Stationin? Mopon? Ponin? Täytyy varoa ettei mene lupaamaan mahdottomia, ettei mene luottamus vanhempiin heti kättelyssä.. Usein kuulee sanottavan, että raskaus saattaa noudattaa samankaltaista kaavaa kuin omalla äidillä aikanaan. Jos siis tähän on luottamista, niin 16,5 tunnin maratoni alkaisi 31.1.
~~~
41. viikko
Sikiö on nyt valmiiksi kehittynyt ja kypsynyt, mutta se voi haluta lykätä maailmaantuloaan vielä muutamia päiviä tai jopa viikkoja. Normaaliaikainen raskaus kestää 38-42 viikkoa, joten täytyy muistaa että raskaus on yliaikainen vasta parin viikon päästä! Ensisynnyttäjällä raskaus menee tavallisesti hieman enemmän yli kuin uudelleensynnyttäjällä, vain 10 % lapsista syntyy laskettuna päivänä. Kärsivällisyyttä...
Laatuaikaa. 25012007 (rv40+6)
Toissapäivänä piti käydä Kätilöopistolla tsekkauksessa ylämahakipujen takia. Mutta ei hätää, vauva voi hyvin ja minä myös. Kivutkin on jo hellittäneet. Kohdunkannattimet ne vaan siellä venyy ja paukkuu. Makasin piuhoissa tunnin verran ja kätilö otti vauvan sydänkäydää ja tulipa siihen todistettavasti viivalle pari supistustakin! Sitten lääkäri ultrasi ja nähtiin Itiö taas ruudulla. Kaikki oikein mainiosti, 3,5 -kiloinen vonkale siellä elelee. Lapsivettä on hyvin ja kaikki elimet, raajat ja jäsenet paikoillaan ja niinkuin pitääkin.
Kotona ollaan nukuttu ja nukuttu ja nukuttu ja syöty ja syöty ja syöty. Ja vähän siivottukin. Sami puunasi kylppärin, nyt voi peilata kuvaansa vaikka seinäkaakeleista! Minä heiluin tänään imurin kanssa ja annoin rätillä pölyille kyytiä. Selkää alkoi jomottamaan, mutta supistuksia en valitettavasti saanut aikaiseksi... Jospa lähtisi vielä pakkaseen kävelylenkille.
Tässä ollaan naureskeltu, että Samin loma ehtii loppumaan ennen kuin vauva syntyy! Heh, ei nyt sentään. Mutta on ollut kiva, että se on ollut mun seurana täällä kotona. Jos vaihtoehtoisesti olisi aloittanut loman vasta Itiön synnyttyä. Nyt me ollaan vielä saatu olla ihan kahdestaan. Eilenkin Sami hemmotteli mua perunamuusilla ja jauhelihakastikkeella, ihanaa kotiruokaa. Jälkkäriksi sain omenakaurapaistosta ja vaniljakastiketta. HYVVEE!
Huomenna neuvolaan kuulemaan samat blaablaablaat kuin ennenkin.. Siihen saakka MORO!
Maanantai 22.1.2007 (Rv 40+3)
Viikottainen neuvolakäynti pulkassa, toivottavasti viimeinen sellainen.. Eipä juuri uutta tämän taivaan alla tällä kertaa.
Painonmuutos/vko: +/- 0
Turvotus: +
RR: 104/64
Pisu: ok
Hb: 111
Sf-mitta: 36
Meidän oma terveydenhoitaja oli tällä kertaa itse paikalla. Tunnusteli mahaa ja totesi vauvan pään olevan syvällä lantiossa, mutta liikkuvan vielä hieman. Oikeaan suuntaan kuitenkin menossa
Sydänäänet jumpsutteli 130+ hujakoilla ja kiihtyi yli 140:een kun beibe alkoi liikkumaan.
Viime yönä sain taas tuntea sitä ihanaa, puristavaa kipua ylämahalla. Se painaa välillä jo istuma-asennossakin Vaikka vauva on laskeutunut, ei tilaa ole kuitenkaan tullut sen enempää ylämahaan. Äitinsä sisäelimiä siellä ilmeisesti potkii kun niin puristaa... Tulis pois jos kerran on niin ahdasta! Tässä on kyllä maaniteltu ja houkuteltu. Kohta pitää varmaan ottaa kovemmat otteet käyttöön ja aloittaa kiristys.. 
Lahjotaa on jo kokeiltu; isukki osti söpöt sukkahousut Itiölle tänään. 
Vauskin houkuttelusukkikset
Seuraava neuvola-aika saatiin jo tämän viikon perjantaille. Varmaan samanlainen rutiinikäynti taas, jollei mitään ole tapahtunut ( = päästy kamppeinemme Haikaranpesään). Ensi viikon keskiviikoksi saan varata terkkarin mukaan ajan Kätilöopistolle kontrolliin, jossa lääkäri arvioi tilanteen. Toivotaan nyt sormet ja varpaat pystyssä, että ei tartteisi tuonne enää mennä. Alkaa tässä tämä maha jo ihan tosissaan tuntumaan, vaikka välillä melkein unohtaa olevansa raskaana!! Jokin aika sitten ajattelin vauvaa ja synnytystä paljon enemmän kuin nyt... Ihme juttu.
Kaikkeen sitä ihminen tottuu.
Jos tuolloin ei lääkäri katso aiheelliseksi tehdä mitään, vaan laittaa meidät takaisin kotiin odottelemaan, on seuraava yliaikaiskontrolli vasta raskausviikolla 41+5. Pikainen vilkaus kalenteriin kertoo, että se on vasta 31.1. Ja silloin vasta suunnitellaan synnytyksen käynnistymistä... Että morjes vaan. Taitaa joutaa pois kaapista nuo kaikki vauvan talvihaalarit, täällä vedellään varmaan sortseja jalkaan ennenkuin meidän jälkeläinen haluaa tutustua ulkomaailmaan..
Viikon saavutus: Sain Samin houkuteltua pelaamaan kanssani Monopolia!
Pienen napinan kanssa, mutta kuitenkin! Samin tuntevat tietävät, ettei mikään helppo nakki..
Viikon virhe: En tajunnut antaa Samin voittaa. Tuon kun olisin älynnyt, olisin saanut pelikaverin varmasti toiseenkin kertaan...
Sunnuntai 21.1.2007 (Rv 40+2)
Laskettu aika tuli, oli ja meni, vaan yhtenä lihakimpaleena täällä edelleen vaaputaan. Täytyy välillä muistuttaa itselleen (ja muille), että laskettu aikahan on vain viitteellinen. Vaikka tässä menisi vielä kaksi viikkoa, raskaus ei siltikään olisi yliaikainen! Normaali raskaus kestää +/- 2 viikkoa lasketusta ajasta.
Viikko on vierähtänyt melkein huomaamatta taasen, onhan tässä tullut kyllä touhuttuakin kaikenmoista. Keskiviikkona kävin kaupungilla syömässä kaiman kanssa, torstaina oltiin taas elokuvissa (Black Dahlia), perjantaina kävi kaveri kyläilemässä, tänään piipahdettiin antiikkimessuilla Kaapelitehtaalla, sekä HESY:n (Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen) lemmikkien lelumyyjäisissä. Eipä tuolla kovin ihmeellisiä leluja ollut. Toivoin löytäväni kohta vuoden täyttävälle Vilmalle
jonkin kivan lelun, mutta ei.. Leevi -kisulle 
ostin hiiriä. Kierrettiin myös katsomassa siellä asuvat poloiset kissaressut, jotka ovat vailla kotia... Köpötestä pitäisi antaa niille sydämettömille ihmisille jotka ottavat lemmikin ja sitten jättävät heitteille!!!! 
Huomenna olisi ohjelmassa viikottainen neuvolakäynti. Kunpa olisikin viimeinen... Jos kaikki on ok, saadaan vielä viikon päähän uusi aika! Ja siitä taas viikon päähän... Eli jos mennään käynnistykseen saakka, vauvaa saatetaan joutua odottamaan vielä hyvinkin yli kaksi viikkoa!
Öistä en taida viitsiä mainita mitään.
Turhauttaa hehkuttaa hyvin nukuttua yötä, kun lähes aina olen sen jälkeen kärsinyt pitkästä, väsyttävästä ja kivuliaasta yöstä... Joka yö tuntuu olevan arvoitus, välillä saa nukuttua, välillä ei.
Nyt telkkarin ääreen ja huomenna niitä neuvolauutisia!
Arvet valtaa alaa.. 40+2
Viikottainen neuvolakäynti pulkassa, toivottavasti viimeinen sellainen.. Eipä juuri uutta tämän taivaan alla tällä kertaa.
Painonmuutos/vko: +/- 0
Turvotus: +
RR: 104/64
Pisu: ok
Hb: 111
Sf-mitta: 36
Meidän oma terveydenhoitaja oli tällä kertaa itse paikalla. Tunnusteli mahaa ja totesi vauvan pään olevan syvällä lantiossa, mutta liikkuvan vielä hieman. Oikeaan suuntaan kuitenkin menossa
Sydänäänet jumpsutteli 130+ hujakoilla ja kiihtyi yli 140:een kun beibe alkoi liikkumaan. Viime yönä sain taas tuntea sitä ihanaa, puristavaa kipua ylämahalla. Se painaa välillä jo istuma-asennossakin
Vaikka vauva on laskeutunut, ei tilaa ole kuitenkaan tullut sen enempää ylämahaan. Äitinsä sisäelimiä siellä ilmeisesti potkii kun niin puristaa... Tulis pois jos kerran on niin ahdasta! Tässä on kyllä maaniteltu ja houkuteltu. Kohta pitää varmaan ottaa kovemmat otteet käyttöön ja aloittaa kiristys.. Lahjotaa on jo kokeiltu; isukki osti söpöt sukkahousut Itiölle tänään. Vauskin houkuttelusukkikset
Seuraava neuvola-aika saatiin jo tämän viikon perjantaille. Varmaan samanlainen rutiinikäynti taas, jollei mitään ole tapahtunut ( = päästy kamppeinemme Haikaranpesään). Ensi viikon keskiviikoksi saan varata terkkarin mukaan ajan Kätilöopistolle kontrolliin, jossa lääkäri arvioi tilanteen. Toivotaan nyt sormet ja varpaat pystyssä, että ei tartteisi tuonne enää mennä. Alkaa tässä tämä maha jo ihan tosissaan tuntumaan, vaikka välillä melkein unohtaa olevansa raskaana!! Jokin aika sitten ajattelin vauvaa ja synnytystä paljon enemmän kuin nyt... Ihme juttu.
Kaikkeen sitä ihminen tottuu. Jos tuolloin ei lääkäri katso aiheelliseksi tehdä mitään, vaan laittaa meidät takaisin kotiin odottelemaan, on seuraava yliaikaiskontrolli vasta raskausviikolla 41+5. Pikainen vilkaus kalenteriin kertoo, että se on vasta 31.1. Ja silloin vasta suunnitellaan synnytyksen käynnistymistä... Että morjes vaan. Taitaa joutaa pois kaapista nuo kaikki vauvan talvihaalarit, täällä vedellään varmaan sortseja jalkaan ennenkuin meidän jälkeläinen haluaa tutustua ulkomaailmaan..
Viikon saavutus: Sain Samin houkuteltua pelaamaan kanssani Monopolia!
Pienen napinan kanssa, mutta kuitenkin! Samin tuntevat tietävät, ettei mikään helppo nakki..Viikon virhe: En tajunnut antaa Samin voittaa. Tuon kun olisin älynnyt, olisin saanut pelikaverin varmasti toiseenkin kertaan...
Sunnuntai 21.1.2007 (Rv 40+2)
Laskettu aika tuli, oli ja meni, vaan yhtenä lihakimpaleena täällä edelleen vaaputaan. Täytyy välillä muistuttaa itselleen (ja muille), että laskettu aikahan on vain viitteellinen. Vaikka tässä menisi vielä kaksi viikkoa, raskaus ei siltikään olisi yliaikainen! Normaali raskaus kestää +/- 2 viikkoa lasketusta ajasta.
Viikko on vierähtänyt melkein huomaamatta taasen, onhan tässä tullut kyllä touhuttuakin kaikenmoista. Keskiviikkona kävin kaupungilla syömässä kaiman kanssa, torstaina oltiin taas elokuvissa (Black Dahlia), perjantaina kävi kaveri kyläilemässä, tänään piipahdettiin antiikkimessuilla Kaapelitehtaalla, sekä HESY:n (Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen) lemmikkien lelumyyjäisissä. Eipä tuolla kovin ihmeellisiä leluja ollut. Toivoin löytäväni kohta vuoden täyttävälle Vilmalle
jonkin kivan lelun, mutta ei.. Leevi -kisulle ostin hiiriä. Kierrettiin myös katsomassa siellä asuvat poloiset kissaressut, jotka ovat vailla kotia... Köpötestä pitäisi antaa niille sydämettömille ihmisille jotka ottavat lemmikin ja sitten jättävät heitteille!!!! Huomenna olisi ohjelmassa viikottainen neuvolakäynti. Kunpa olisikin viimeinen... Jos kaikki on ok, saadaan vielä viikon päähän uusi aika! Ja siitä taas viikon päähän... Eli jos mennään käynnistykseen saakka, vauvaa saatetaan joutua odottamaan vielä hyvinkin yli kaksi viikkoa!
Öistä en taida viitsiä mainita mitään.
Turhauttaa hehkuttaa hyvin nukuttua yötä, kun lähes aina olen sen jälkeen kärsinyt pitkästä, väsyttävästä ja kivuliaasta yöstä... Joka yö tuntuu olevan arvoitus, välillä saa nukuttua, välillä ei. Nyt telkkarin ääreen ja huomenna niitä neuvolauutisia!
.oOo.oOo.oOo.
40. viikko
Sikiön pää ja vatsa ovat nyt suurin piirtein yhtä leveät. Untuvakarvoitus on lähes kokonaan kadonnut vaikka synnytyksessä sen jäännöksiä voi löytyä ihopoimuista, mutta nekin lähtevät pian pois.
pituus: n.49 cm
paino: n.3400 g
Maanantai 15.1.2007 (Rv 39+3)
Terveiset neuvolasta! Oma hoitaja jatkaa sairastamista, joten meidät otti vastaan sama tuuraaja kuin viimeksi. Tosi mukava täti, Samin mielestä liian "lässyttäjä", mutta oikein kokeneen ja asiantuntevan oloinen leidi!
Painonmuutos: 955g / 2 vkoa
Turvotus: + (ehkä vähemmän kuin yleensä)
RR: 103/73
Pisu: ok
Sf -mitta: 35 (sama kuin viimeksi)
Vauvan pää oli nyt kiinnittynyt tiukasti lantioon!
Sen kyllä olen tuntenutkin, mutta ihanaa kun joku ammattilainen sen toteaa "virallisesti". Jotain edistystä on siis tapahtunut! Sen takia tuo sf -mitta ei ole suurentunut, vaikka vauva onkin kasvanut. Sydän jumpsutteli reilun 130 tietämissä mutta nopeutui 140 tienoille kun vähän häirittiin toisen unia..
Kysyin tämän terveydenhoitajan arviota myös vauvan koosta, ja 3.4 kg kokoinen jötikkä sieltä olisi tulossa tämän ennusteen mukaan. Jos menee yli lasketun ajan, vauva kasvaa viikossa n. 150 g. Viikon kuluttua taas seuraava visiitti neuvolaan, ellei sitten ehditä Kätilöopistolle ennen sitä...
Samillakin alkoi eilen loma! Vaikka onhan tuo tälläkin hetkellä töissä... Meidän työmyyrä. No, noita koulutushommia ei kuitenkaan ole kovin paljoa nyt buukattuna. Täytyy alkaa miettimään tämän päivän menuuta, sillä kohta sieltä ampaisee kotiin nälkäkiukkuinen daddy-to-be.
Ajattelin, että buukataan jotain tekemistä nyt viikon jokaiselle päivälle, niin ei käy aika niin pitkäksi. Sitäpaitsi lähtö tulee aina varmimmin jos on suunnitellut jotain muuta... Tänään ei kyllä varmaan sen kummempia suunnitelmia, kun meinasin heilua imurin varressa
ja pestä vähän pyykkiä 
Jospa noilla saisi jotain aikaiseksi. Lisäksi uuni kaipaa kuurausta... Jos noilla ei vielä mitään tapahdu, niin illemmalla ulos kävelylenkille 
Huomenna tiistaina ajateltiin vierailla Kiasmassa tai jossain muussa museossa vähän hakemassa sivistystä. Keskiviikkona Sami on taas kouluttelemassa Porvoossa, mutta illemmalla voisi mennä vielä leffaan tms. Torstaille, perjantaille ja viikonlopulle täytyy myös keksiä viihdykettä. Pitääpä lukea lehdet tarkkaan ja surffata netissä tiirailemassa, mitä aktiviteettia kaupunki meillä tällä viikolla tarjoaa.
Näillä eväillä käynnistyy siis tämä viikko, saa nähdä käynnistyykö mitään muuta...
Lauantai 13.1.2007 (Rv 39+1)Terveiset neuvolasta! Oma hoitaja jatkaa sairastamista, joten meidät otti vastaan sama tuuraaja kuin viimeksi. Tosi mukava täti, Samin mielestä liian "lässyttäjä", mutta oikein kokeneen ja asiantuntevan oloinen leidi!
Painonmuutos: 955g / 2 vkoa
Turvotus: + (ehkä vähemmän kuin yleensä)
RR: 103/73
Pisu: ok
Sf -mitta: 35 (sama kuin viimeksi)
Vauvan pää oli nyt kiinnittynyt tiukasti lantioon!
Sen kyllä olen tuntenutkin, mutta ihanaa kun joku ammattilainen sen toteaa "virallisesti". Jotain edistystä on siis tapahtunut! Sen takia tuo sf -mitta ei ole suurentunut, vaikka vauva onkin kasvanut. Sydän jumpsutteli reilun 130 tietämissä mutta nopeutui 140 tienoille kun vähän häirittiin toisen unia.. Kysyin tämän terveydenhoitajan arviota myös vauvan koosta, ja 3.4 kg kokoinen jötikkä sieltä olisi tulossa tämän ennusteen mukaan.
Jos menee yli lasketun ajan, vauva kasvaa viikossa n. 150 g. Viikon kuluttua taas seuraava visiitti neuvolaan, ellei sitten ehditä Kätilöopistolle ennen sitä... Samillakin alkoi eilen loma!
Vaikka onhan tuo tälläkin hetkellä töissä... Meidän työmyyrä. No, noita koulutushommia ei kuitenkaan ole kovin paljoa nyt buukattuna. Täytyy alkaa miettimään tämän päivän menuuta, sillä kohta sieltä ampaisee kotiin nälkäkiukkuinen daddy-to-be. Ajattelin, että buukataan jotain tekemistä nyt viikon jokaiselle päivälle, niin ei käy aika niin pitkäksi. Sitäpaitsi lähtö tulee aina varmimmin jos on suunnitellut jotain muuta... Tänään ei kyllä varmaan sen kummempia suunnitelmia, kun meinasin heilua imurin varressa
ja pestä vähän pyykkiä Jospa noilla saisi jotain aikaiseksi. Lisäksi uuni kaipaa kuurausta... Jos noilla ei vielä mitään tapahdu, niin illemmalla ulos kävelylenkille Huomenna tiistaina ajateltiin vierailla Kiasmassa tai jossain muussa museossa vähän hakemassa sivistystä. Keskiviikkona Sami on taas kouluttelemassa Porvoossa, mutta illemmalla voisi mennä vielä leffaan tms. Torstaille, perjantaille ja viikonlopulle täytyy myös keksiä viihdykettä. Pitääpä lukea lehdet tarkkaan ja surffata netissä tiirailemassa, mitä aktiviteettia kaupunki meillä tällä viikolla tarjoaa.
Näillä eväillä käynnistyy siis tämä viikko, saa nähdä käynnistyykö mitään muuta...
Tylsän päivän ajatuksenvirtaa.
Sami on viimeistä vuoroa töissä ja yritän saada ajan kulumaan, mutta mikään ei oikein huvita. Ulkona leijailee lumihiutaleita, joten sinne täytyy kyllä jossain vaiheessa päästä. Viime yönä elettiin taas pitkiä minuutteja kun istuin pimeässä ja odotin aamua...
Nenä tukossa, hikoilutti, närästi, puristava kipu ilkkui taas vasemmassa rinnassa vahingoniloisena, juuri kun olin iloinnut päässeeni kiusasta! 
Aaa! Olen tainnut unohtaa mainita, että taisin kokea ihan oikeita supistuksia tuossa eräänä yönä!!
Niitä tuli peräti kolme, puolen tunnin välein! Selkä, kyljet ja maha ihan tulessa. Jes, Näitä lisää! Oli kipeitä ja nosti hien pintaan. Sen jälkeen niitä ei olekaan taas näkynyt.. Jos näette niitä jossain, niin opastakaa meille, kiitos! Bondi oli eilen ihan hyvä, aika erilainen kuin Bondit yleensä. Leffaan mennessä alkoi järkyttävä vihlonta, joka kuitenkin loppui melko pian elokuvan alettua. Itiö -ressu taisi säikähtää kovia ääniä, sillä mahassa alkoi sellainen jytä äänten kovetessa, mutta rauhoittui kuitenkin silittelyllä..
Itiö on horoskooppimerkiltään Kauris, jos syntyy 20.1. mennessä. Jos myöhemmin, jälkikasvumme syntyy Vesimieheksi. Koiran saamme koulutettavaksemme kiinalaisen horoskoopin mukaan.
oOoOoOoOoOoOoOoOoOoOo
Perjantai 12.1.2007 (Rv 39+0)
Viikko enää laskettuun aikaan!!
Tuossahan ensimmäinen laskettu aika jo menikin (10.1.), joka silloin ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa muuttui. Tänään piti olla neuvola, mutta terveydenhoitaja oli sairastunut ja aika siirrettiin maanantaiksi. Puristava kipu tiessään, taas! Täytyy varoa sanojaan, sillä jokainen yö tuntuu olevan uusi arvoitus.. Nyt olen nukkunut tosi hyvin, jos ei lasketa kyljenkääntöprojekteja ähinöineen ja yhdistettyine vessareissuineen n. kahden tunnin välein.
Olenkin ollut hurjan väsynyt päivisin ja öisin pirteä kuin peipponen. Viime yönä luin kirjaa kahteen asti ja uni vei voiton vasta neljän hujakoilla... Sitten seitsemältä ylös! Mutta otin vahingon takaisin ja olenkin nauttinut jo kahdet päiväunet tänään.. Vauvalla on tismalleen samanlainen univalverytmi kuin äidillään. Päivät vedellään unta tyytyväisesti ja kunnon jumppatreenit ajoitetaan yöhön 24-02 väliselle ajalle.. 
Viikon tapahtumat lyhykäisyydessään. Lauantaina käytiin "viihteellä" Hennan ja Esan kanssa. Eli käytiin syömässä Zetorissa ja sen jälkeen parilla drinksuilla Fridayssa. Olipas piristävää vaihtelua taas tähän odottamisen odottamisen odottamiseen... Lisäksi olen kuluttanut aikaa katsomalla leffoja, ulkoilemalla ja lukemalla. Aloitin taas Sinuhe egyptiläisen ja voi että se on hyvä! Ehkä se on osasyy tuohon yövalvomiseen (päikkärien ohella) etten nuku, kun en malttaisi laskea kirjaa käsistä.
Minna S. kävi pyörähtämässä eilen ja oli oikein mukavaa jutella livenä välillä muidenkin kuin Samin, neuvolan terkkarin, tietokoneen tai kaupan kassan kanssa... Vali vali, mutta kun meillä ei yleensä kukaan käy!
Jos en ole kyennyt kaupungille tapaamaan kavereita, niin sitten on jäänyt näkemättä. Me asutaan muka niin kaukana, että tänne on vaikea tulla... Joopajoo. Minä kun luulen, että lapsettomilla kavereilla on pelko nähdä mua, kun luullaan etten osaa puhua mistään muusta kun raskaudesta ja tästä vauvasta.. Ja mulla taas on sellainen olo, että voi kun pääsisi välillä juttelemaan jonkun ihmisen kanssa TAVALLISISTA asioista, eikä aina vaan vauvajuttuja. Että kaverit hoi, jos luette tätä: soittakaa ja kertokaa mulle mitä kaikkea maailmalla tapahtuu ja mitä juoruja liikkuu ja mitä uutta sinkku-/parisuhderintamalle... Kyllä mua edelleenkin kiinnostaa myös ystävieni elämä!!!!!!!!!! 
Tänään lähdetään Samin kanssa leffaan katsastamaan Casino Royale, uusi Bondi. Pakkohan tässä on jotain tehdä ja koettaa liikkua myös ihmisten ilmoilla. Jos jäädään kotiin odottamaan synnytystä, niin sitä lähtöä ei varmana tule ikinä... Voisi vielä ensi viikolle varata liput johonkin näytökseen...
Ja jos oikein käy aika pitkäksi, voisin käydä soittelemassa naapurien ovikelloja: "Pakarinen tosta naapurista terve! Ei teillä olis saunaa..? Jaa. Voisinkohan mä tulla siivoamaan sen teille??!" (Kiitos Sanna vinkistä!!) 
Tai ehkäpä vaan pesen tuon meidän uunin. Vielä huomenna joudun päästämään Samin töihin, mutta sitten isukki jää mun kanssa lomalle! Eli kesästä säästettyjä lomia 5.2. saakka, jonka jälkeen "joutenolo" jatkuu isyyslomana 6.2.-2.3. Yhteensä seitsemän viikkoa!
Mahtava juttu. Nyt sitten odotellaan vaan sitä maanantain neuvolaa, tulen taas päivittämään uutiset sieltä... LUMISTA VIIKONLOPPUA!
Taas ihan säikähdin noita arpia!! Ne ei kumma kyllä näy luonnonvalossa, vain tuo salama paljastaa totuuden...
Menestystä ja onnen pipanoita alkaneeseen vuoteen 2007!
39. viikko
Sikiön käden otteet tulevat lujemmiksi ja se reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Sen vartalo on pyöreä ja pullea. Suolistossa on nyt kunnon määrä mekoniumia, lapsenpihkaa. Kohdussa on niin ahdasta, että kädet ja jalat pysyvät tiukasti kiinni vartalossa. Synnytysen käynnistävät supistukset voivat nyt alkaa hetkenä minä hyvänsä.
pituus: n. 48 cm
paino: n. 3200 g
Eilen oli neuvola:
painonmuutos: -300 g
turvotus: ++
RR: 113/65
pisu: ok
Sf -mitta: 35
lapsiveden määrä: Normaali
vauvan sydänäänet: ~150
Tässä vielä viikon luontokuva, s'il vous plaît
rv 38+0
Sikiön käden otteet tulevat lujemmiksi ja se reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Sen vartalo on pyöreä ja pullea. Suolistossa on nyt kunnon määrä mekoniumia, lapsenpihkaa. Kohdussa on niin ahdasta, että kädet ja jalat pysyvät tiukasti kiinni vartalossa. Synnytysen käynnistävät supistukset voivat nyt alkaa hetkenä minä hyvänsä.
pituus: n. 48 cm
paino: n. 3200 g
Perjantai 5.1.2007 (Rv 38+0)
Viikko on taas vierähtänyt nopeaan. Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä kotona. Kokattiin poronkäristystä ja katsottiin leffoja. Illalla piti vielä hakea huoltoasemalta nakkeja ja perunasalaattia, kun iski himo...
Kova rätinä ja pauke kävi ulkona läpi illan, ja puolenyön maissa ihailin ikkunasta vielä raketteja ennen kuin kallistin pään tyynyyn.
Viikko on taas vierähtänyt nopeaan. Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä kotona. Kokattiin poronkäristystä ja katsottiin leffoja. Illalla piti vielä hakea huoltoasemalta nakkeja ja perunasalaattia, kun iski himo...
Kova rätinä ja pauke kävi ulkona läpi illan, ja puolenyön maissa ihailin ikkunasta vielä raketteja ennen kuin kallistin pään tyynyyn.Eilen oli neuvola:
painonmuutos: -300 g
turvotus: ++
RR: 113/65
pisu: ok
Sf -mitta: 35
lapsiveden määrä: Normaali
vauvan sydänäänet: ~150
Ja edelleen, onneksi, pää alaspäin se Itiö siellä kölli. Eipä siellä enää olekaan tilaa juuri liikkua, joten sen puoleen ei huolta. Kylkeä kyllä vaihtaa vielä välillä, eikä pää ollut kiinnittynyt... vieläkään! 
Olen kyllä yrittänyt puhua pienelle järkeä ja kertoa, että nyt vois jo pikkuhiljaa alkaa painumaan alemmas ja saa tulla ihan kokonaankin pois jos siltä tuntuu! Mutta itsepäinen kaveri taitaa olla. Taitaa tulla isäänsä..
Neuvolan jälkeen käytiin kyläilemässä isän serkun, Pirjon luona Nurmijärvellä. Oli todella mukavaa ja piristävää käydä! Ei olla nähty pitkään aikaan ja muutenkin vähän tekemistä näihin pitkiin päiviin. Pirjo näytti vanhoja valokuvia 60- ja 70 -luvuilta, oli kyllä nostalgisia.. Iskäkin (tuleva pappa siis) poseerasi yhdessä kuvassa serkkujen kanssa portailla, kaikilla hienot Helsingistä asti tuodut "The Beatles" -paidat päällä...
Viime yö oli vaihteeksi oikea Via Dolorosa.Koetin käydä nukkumaan siinä 23.30 kieppeillä ja eihän siitä mitään tullut. Juuri kun olin päässyt kehuskelemaan, että sitä puristavaa kipua pitkällään ei ole enää ollut, niin se pääsi muistuttamaan itsestään... Pyörin ja yritin löytää hyvää asentoa, sellaista jossa ei sattuisi, mutta luovutin puoli kahden aikaan ja siirryin sohvalle lukemaan kirjaa, että edes tuleva isukki saisi nukutuksi.
Sohvalla alkoi sitten sellainen mylvintä mahassa taas. Meidän Itiö on selvästi yöeläin, äitiinsä tullut...
Mutta lisäksi tunsin sitä inhottavaa vihlontaa kohdunsuulla. Yritin nauttia siitä (tiedän, sairasta..), mutta ajattelin onnessani, että paikat kypsyy. Oikein toivoin, että saisin kunnon supistuksia, mutta ei. Ja se hikoilu!! 
Hikoilin kuin pieni porsas!
Kolmen maissa siirryin takaisin sänkyyn ja sain torkuttua pikku erissä kuuteen. Heräsin samalla aamupalalle kun Sami lähti töihin ja lueskelin silmät TOTAALISEN RISTISSÄ lehteä pari tuntia.. Sitten rakensin tyynyistä sänkyyn sellaisen vuoren ja koitin asettaa itseni siihen mukavasti... Heikolla menestyksellä, kipua alkoi heti kun oli pitkällään, taas. Sitten sain kun sainkin löydetyksi asennon jossa nukuin kaksi ja puoli tuntia putkeen!!!
Nyt illalla ajattelin, että johan on kumma kun ei supistuksia näy, eikä kuulu. En ihan oikeasti ole vieläkään varma, miltä oikea supistus tuntuu. Kävin sitten supistuksenhakureissulla, eli kannoin viikonlopun ruuat kaupasta. Nolla supistusta.Sitten lähdin vielä kävelylenkille, ajattelin että no kohta, ihan varmana! Tulin kotiin ihan yhtä tietämättömänä mistään supistuksista.
Mutta nyt lähden keittelemään iltateetä ja suihkuun, sekä pehkuihin. Jospa saisin ensi yönä paremmin nukutuksi. Tulis huominenkin nopeammin ja Sami töistä kotiin..
ps. Kuopion Paapalle onnittelut syntymäpäivän johdosta!
Olen kyllä yrittänyt puhua pienelle järkeä ja kertoa, että nyt vois jo pikkuhiljaa alkaa painumaan alemmas ja saa tulla ihan kokonaankin pois jos siltä tuntuu! Mutta itsepäinen kaveri taitaa olla. Taitaa tulla isäänsä.. Neuvolan jälkeen käytiin kyläilemässä isän serkun, Pirjon luona Nurmijärvellä. Oli todella mukavaa ja piristävää käydä! Ei olla nähty pitkään aikaan ja muutenkin vähän tekemistä näihin pitkiin päiviin. Pirjo näytti vanhoja valokuvia 60- ja 70 -luvuilta, oli kyllä nostalgisia.. Iskäkin (tuleva pappa siis) poseerasi yhdessä kuvassa serkkujen kanssa portailla, kaikilla hienot Helsingistä asti tuodut "The Beatles" -paidat päällä...
Viime yö oli vaihteeksi oikea Via Dolorosa.
Koetin käydä nukkumaan siinä 23.30 kieppeillä ja eihän siitä mitään tullut. Juuri kun olin päässyt kehuskelemaan, että sitä puristavaa kipua pitkällään ei ole enää ollut, niin se pääsi muistuttamaan itsestään... Pyörin ja yritin löytää hyvää asentoa, sellaista jossa ei sattuisi, mutta luovutin puoli kahden aikaan ja siirryin sohvalle lukemaan kirjaa, että edes tuleva isukki saisi nukutuksi.Sohvalla alkoi sitten sellainen mylvintä mahassa taas. Meidän Itiö on selvästi yöeläin, äitiinsä tullut...
Mutta lisäksi tunsin sitä inhottavaa vihlontaa kohdunsuulla. Yritin nauttia siitä (tiedän, sairasta..), mutta ajattelin onnessani, että paikat kypsyy. Oikein toivoin, että saisin kunnon supistuksia, mutta ei. Ja se hikoilu!! Hikoilin kuin pieni porsas! Kolmen maissa siirryin takaisin sänkyyn ja sain torkuttua pikku erissä kuuteen. Heräsin samalla aamupalalle kun Sami lähti töihin ja lueskelin silmät TOTAALISEN RISTISSÄ lehteä pari tuntia.. Sitten rakensin tyynyistä sänkyyn sellaisen vuoren
ja koitin asettaa itseni siihen mukavasti... Heikolla menestyksellä, kipua alkoi heti kun oli pitkällään, taas. Sitten sain kun sainkin löydetyksi asennon jossa nukuin kaksi ja puoli tuntia putkeen!!! Nyt illalla ajattelin, että johan on kumma kun ei supistuksia näy, eikä kuulu. En ihan oikeasti ole vieläkään varma, miltä oikea supistus tuntuu. Kävin sitten supistuksenhakureissulla, eli kannoin viikonlopun ruuat kaupasta. Nolla supistusta.
Sitten lähdin vielä kävelylenkille, ajattelin että no kohta, ihan varmana! Tulin kotiin ihan yhtä tietämättömänä mistään supistuksista. Mutta nyt lähden keittelemään iltateetä ja suihkuun, sekä pehkuihin. Jospa saisin ensi yönä paremmin nukutuksi. Tulis huominenkin nopeammin ja Sami töistä kotiin..
ps. Kuopion Paapalle onnittelut syntymäpäivän johdosta!
Tässä vielä viikon luontokuva, s'il vous plaît
Sarjis Baby Blues Perhekirjasta, joka saatiin joululahjaksi...
38. viikko
Nyt sikiön kehityksessä tapahtuu lähinnä hienosäätöä. Se jatkaa pulskistumistaan ja on pian valmis syntymään. Vauvaa ei enää pidetä ennenaikaisena jos se syntyy tämän viikon alun jälkeen.
Koko pituus: n.46 cm
Paino: n.2950 g
Perjantai 29.12.2006 (Rv 37+0)
Armoton väsymys. Viime yö meni taas samaa rataa. Puolenyön jälkeen pää tyynyyn, ylös puoli kahden, kolmen, neljän, puoli kuuden ja seitsemän aikaan, jolloin nousin ylös.
Sami tuli eilen työvuorosta kotiin sairastamaan ja pääsi tänä aamuna mukaan neuvolaan. Tässäpä uutiset sieltä:
Vauvan pää vielä vähän "hölskyi" terkkarin tunnustellessa, eli ei ole kunnolla kiinnittynyt. Sydän pamppaili siinä 140 hujakoilla tasaiseen tahtiin, pikkuinen veteli siellä sikeitä.
Neuvolan jälkeen mentiin käymään huvikseen Myyrmannissa, kun en ole koskaan siellä käynyt. Sitten vielä Kodin Ykkösen kautta kotiin, josta ostettiin vaipparoskis ja lakanoita, joista ompelen vauvan sänkyyn sopivat.
Oli taas kulku sen verran hidasta, että tunsi jäävänsä ihmisten jalkoihin. Ei muuten, mutta se vihlonta alkaa heti jos liikkuu liian nopeasti! Lisäksi tuolla reissulla alkoi selän ja mahan jomotus (supistuksia?), joten taidan pötkähtää hetkeksi Samin viereen sängylle lukemaan uutta KaksPlussaa..
Torstai 28.12.2006 (Rv 36+6)
Joulu on nyt juhlittu, kinkut syöty ja lahjat jaettu, suklaata on vielä ihan liikaa joka kaapissa ja hyllyllä..
Viime perjantaina startattiin auto ja suunnattiin kohti Konnevettä. Mukana oli varmuuden vuoksi vauvan turvakaukalo ja vaatteet, jos vaikka.. Mutta ei. Onneksi! Nyt voisi jo.. Tai ehkä sittenkin vasta ensi viikolla!
Konnevedellä meitä vastassa olivat tulevat mummi, pappa ja täti sekä Leevi-kissa. Syötiin, saunottiin, turistiin ja ihmeteltiin mahaa..
Armoton väsymys. Viime yö meni taas samaa rataa. Puolenyön jälkeen pää tyynyyn, ylös puoli kahden, kolmen, neljän, puoli kuuden ja seitsemän aikaan, jolloin nousin ylös.
Sami tuli eilen työvuorosta kotiin sairastamaan ja pääsi tänä aamuna mukaan neuvolaan. Tässäpä uutiset sieltä:
Painonmuutos: +2000 g 
(laitetaanko joulun piikkiin jooko..?)
Turvotus: ++
RR: 112/72
Pisu: ok
Sf: 33
(laitetaanko joulun piikkiin jooko..?)Turvotus: ++
RR: 112/72
Pisu: ok
Sf: 33
Vauvan pää vielä vähän "hölskyi" terkkarin tunnustellessa, eli ei ole kunnolla kiinnittynyt. Sydän pamppaili siinä 140 hujakoilla tasaiseen tahtiin, pikkuinen veteli siellä sikeitä.
Neuvolan jälkeen mentiin käymään huvikseen Myyrmannissa, kun en ole koskaan siellä käynyt. Sitten vielä Kodin Ykkösen kautta kotiin, josta ostettiin vaipparoskis ja lakanoita, joista ompelen vauvan sänkyyn sopivat.
Oli taas kulku sen verran hidasta, että tunsi jäävänsä ihmisten jalkoihin. Ei muuten, mutta se vihlonta alkaa heti jos liikkuu liian nopeasti! Lisäksi tuolla reissulla alkoi selän ja mahan jomotus (supistuksia?), joten taidan pötkähtää hetkeksi Samin viereen sängylle lukemaan uutta KaksPlussaa..
Torstai 28.12.2006 (Rv 36+6)
Joulu on nyt juhlittu, kinkut syöty ja lahjat jaettu, suklaata on vielä ihan liikaa joka kaapissa ja hyllyllä..
Viime perjantaina startattiin auto ja suunnattiin kohti Konnevettä. Mukana oli varmuuden vuoksi vauvan turvakaukalo ja vaatteet, jos vaikka.. Mutta ei. Onneksi! Nyt voisi jo.. Tai ehkä sittenkin vasta ensi viikolla! Konnevedellä meitä vastassa olivat tulevat mummi, pappa ja täti sekä Leevi-kissa. Syötiin, saunottiin, turistiin ja ihmeteltiin mahaa..
Palvonnan kohde rv 36+6
..myös sivusta
Lauantaina ehdittiin vähän ulkoilemaan, ihmettelemään sulaa järveä, sekä moikkaamaan Autioniemen puolella Penaa, Annia, Santtua ja Emiliaa, ennenkuin Sami joutui taas auton rattiin, suunta takaisin kohti Helsinkiä ja työvuoroa. Sinne jäin mahani kanssa haikeana katsomaan auton perävaloja.. Kaksi yötä erossa! En edes muista milloin ollaan oltu niin kauan erossa.
Ihan terveellistä kuitenkin välillä, mutta oli se hassua.. tunnustan!! 
Missä lumi?
Jäälauttoja
Aattona käytiin perinteisesti viemässä haudoille kynttilät, myös Taavi -koiran haudalle. Hautausmaalta palatessa meinasi hirvi törmätä tielle, mutta päätti onneksi kääntyä takaisin metsään..
Vihdoin saunaan! Ihanaa istua puusaunan löylyissä ja kuunnella tulen rätinää..
Saunan jälkeen ruokien kimppuun ja voi sitä tuskaa ja mahan kiristystä syömisen jälkeen... Kinkkua, perunoita, karjalanpaistia, rosollia, silliä, salaattia, lohta, laatikoita, piirakoita, juustoa, kotikaljaa, puolukkarahkaa, suklaata... Ruokapöydästä olikin hyvä vyöryä sohvalle tuoksuttelemaan kuusta ja odottelemaan Joulupukkia. Tosin kuten muutamana aiempana vuonna, ollaan autettu Joulupukkia kiireissään ja aseteltu itse paketit kuusen alle jo hyvissä ajoin päivällä ja salaa tiirailtu paketteja.. Anu on toiminut virallisena paketinjakajana perheen nuorimman toimesta, kuten tänäkin vuonna. Ehkäpä se pukki löytää meidät kuitenkin jo ensi jouluna, missä sitten ollaankin!
Oltiin oltu kilttejä taas tänäkin vuonna, ja oltiin saatu paljon lahjoja jo ennen joulua. Yllättävän monessa paketissa luki "vauvalle".
Auringonnousu jouluaattona
Joulupäivänä Sami sitten palasi takaisin työvuorosta!
Meillä kävi myös mummo, Irja ja Kaija perheineen tuomassa oman joulutervehdyksensä. Ja taas syötiin ja jaettiin paketteja... Oli kivaa nähdä kaikki! Seuraavan kerran meitä on sitten jo kolme kun nähdään.Illalla meidän turvoksiin pakattu auto jatkoi taas matkaa, tällä kertaa Kuopioon tulevan Tapani -paapan ja Ritvan luo. Konneveden isovanhemmat ja Anu jäivät vilkuttamaan ja toivottamaan tsemppiä tulevaan koitokseen.. Hei vaan, nähdään pian!
Hyvin mahtuu, ei paljoa pursu yli...
Kuopiossa meidät arvatenkin istutettiin ruokapöytään...
Olihan siinä tunnin ajomatkan aikana ehtinytkin jo tulla kiljuva nälkä. 
Istuttiin iltaa leppoisasti ja katseltiin telkkaria. Tiistaina, kunhan olimme ensin syöneet 
pakattiin taas kimpsut ja kampsut. Kotiin siis. Oli oikein mukavaa nähdä ja käydä jouluvierailuilla, mutta oli se vaan mukavaa tulla kotiin taas ja nukkua omassa sängyssä!Nukkumisesta puheenollen. Jos sitä nyt nukkumiseksi voi enää kutsua, lähinnä torkahtelua.. Harmittavan huonosti mennyt taas muutama yö. Herään tunnin välein kipuun, kun rintaa painaa ja on pakko nousta istumaan.
Missään asennossa ei ole hyvä, pitkällään alkaa heti kipu.. Istuen taas en osaa nukkua, vaikka asettelisi tyynyjä miten. Selällään tulee huono olo, kun vauva painaa isoja suonia. Joka kerta täytyy myös käydä vessassa. Ei ole kyllä kovin pirteä olo. Viime yönä heräsin välillä jopa puolen tunnin välein, parhaimmillaan sain nukutuksi kaksi tuntia putkeen.. Kyllä kiukutti, kun katsoi kelloa ja se oli aina kaksi tai kolme. Toivoi vain, että tulisi aamu että voisi nousta, kun ei nukkuminen kerran onnistu! Ja nyt kuulema tulisi levätä ja kerätä voimia tulevaan. Hohhoijaa, niinpäniin... 
Eilen meillä oli löhöpäivä. Oltiin molemmat tulevan iskän kanssa niin väsyksissä, minä nukkumattomuuttani ja Sami flunssan takia. Katseltiin vaan telkkaria. Tänä aamuna se murunen kuitenkin uutterasti lähti töihin. Komensin kyllä kotiin jos tulee yhtään lämpöä.
Huomenaamuna on viikottainen neuvola, vähän hirvittää tuo paino joulun jäljiltä..
Turvotuksesta huomaa, että paino on takuulla noussut. Mulla ei ole nilkkoja! On vaan pökkelöjalat, joista lähtee pyöreät ja paksut ulokkeet. Niitä kutsutaan kuulema jalkateriksi. Eilen iski hetkellinen paniikkikohtaus, mutta se meni melkein yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin... Sanoin Samille, että me ei olla enää kauaa kahdestaan!
Katseltiin siinä hädissämme toisiamme ja halittiin. Viimehetken hätäpaniikki! Miten jotain voi odottaa niin kovasti ja malttamattomasti, mutta samalla pelätä ja jännittää niin paljon, ettei toivoisi sen ihan vielä tulevankaan.. Pää on pyörällä ja mieli on ihan kummallinen. Itkettää ja naurattaa! 
37. viikko
Vauvan rasvakerroksen osuus on n. 15 prosenttia sikiön painosta. Iho näyttää vaaleanpunaiselta huolimatta rasvakerroksesta. Syynä on se, että verisuonet ovat niin lähellä ihon pintaa. Ihopoimuja kehittyy mm. polviin, ranteisiin ja niskaan.
Koko pituus: n.44 cm
Paino: n. 2700 g
Torstai 21.12.2006 (Rv 35+6)
Kiva viikko lopuillaan. Maanantaina kävin tapaamassa muita tulevia tammivauvojen äitejä kaupungilla.
Oli tosi mukavaa turista samassa tilanteessa olevien kanssa. Varmaan nähdään vielä uudestaankin, viimeistään sitten kun vauvelit ovat putkahtaneet maailmaan. 
Tiistaina taas käytiin tapaamassa Haikaranpesän kätilöä. Juteltiin tulevasta synnytyksestä ja kaikesta siihen liittyvästä, peloista, huolista, toiveista ja ajatuksista. Suunniteltiin mitä kivunlievitystä mahdollisesti kokeillaan, lievimmästä "kovimpaan". Eli todennäköisesti suihkua, kauratyynyä, hierontaa, ilokaasua ja tietysti epiduraali, jos vaan suinkin mahdollista! Mennään tilanteen mukaan.
Lisäksi kätilö kyseli Samilta miten minä mahdollisesti käyttäydyn kivun keskellä...
No, kiukuttelen ja kovaa. Ainakin kotona, mutta entä synnytyksessä? 
Vaikea sanoa, voi olla että ihan toisinpäin. Haluankin olla omissa oloissani, enkä ketään lähelle. Kaikki on mahdollista, mutta tuskin kuitenkaan alan kätilöille riehumaan. Sovittiin myös, että napanuoran leikkaus, vauvan kylvetys ja pukeminen ovat sitten isin hommia.
Illalla leivoin pullaa ja vietiin kranssi maistiaisiksi Kirkkonummelle. Saadaan sieltä lainaan kasa vauvanleluja sekä sitteri! Lisäksi saatiin joululahjaksi ihana Nalle Puh -vauvakirja, joka täytyy muistaa ottaa mukaan sairaalaan lähtiessä. Saa sitten heti alkaa sitä täyttämään.
Eilen pesin vielä viimeiset vauvapyykit, paistoin piparit ja joulutortut.. ja nyt on sitten Itiöllä hieno toppahaalarikin, jonka rinnassa lukee "New team member" ja siinä on irrotettava huppu! Pinnasängyn päälle ostettiin hoitotaso ja pehmuste ja tänään tuli Kuopion Papalta korvakuumemittari, hieno kesäasu ja pehmolelu. Kiitos!
Sitten päivän pääaiheeseen. Aamulla käytiin neuvolalääkärissä, tässä kuulumiset sieltä:
painonmuutos: +700g
turvotus: (+)
RR: 107/63
pisu: ok
hb: 111
sf: 34
Vauva siis edelleen pää edellä tulossa, kuten pitääkin. Hyvä niin! Kohdunsuu pehmentynyt, lyhentynyt ja hieman auki! Lääkäri arvioi, ettei mentäisi laskettuun aikaan asti!!!!!
(Voi kun, voi kun, voi kun...) 
Yliaikaiseksi tuskin menee ainakaan. Voi miten olisi ihanaa, kun meidän pikkuinen haluaisi syntyä jo alkuvuodesta! Ja varovainen kokoarvio: ei kuulema sieltä pienimmästä päästä.. vähintään 3500 g jos mennään laskettuun aikaan asti, jos yli, niin enemmän... Eiköhän se Itiö kuitenkin vielä tämän vuoden loppuun asti pysyttele tuolla navan sisäpuolella, joten huomenna lähdetään Konnevedelle. Sami jouluu kyllä tulemaan aatoksi töihin, mutta minä saatan jäädä vielä sinne passattavaksi. Katson vähän voinnin ja fiiliksen mukaan.
Joten tänne palailen kertomaan kuulumisia viimeistään välipäivinä! Siihen asti
jaOIKEIN TUNNELMALLISTA JA RAUHALLISTA JOULUNAIKAA!!!
Lauantai 16.12.2006 (Rv 35+1)
Heräsin tänään jo ennen seitsemää, kun Sami lähti töihin. Oli pakko nousta ylös kun oli niin kova nälkä!
No piti tottakai parin tunnin hereilläolon jälkeen ottaakin jo tunnin päikkärit... 
Eilen oli taasen neuvola. Tässäpä tärkeimmät:
paino: +630g
turvotus: +
RR: 103/64
pisu: ok
kohdunpohjan korkeus: 32
Terkkari tunnusteli taas mahaa ja päätteli vauvan edelleen olevan pää alaspäin ja ihan niinkuin pitääkin. Vauva on vähän jo laskeutunut, ja sen huomaa mahastakin. Töröttää enemmän tuossa edessä ja alhaalla, kun aiemmin oli tasapyöreä. Terkan mukaan vauvan pää ei kuitenkaan ole vielä kiinnittynyt.
Neuvolan jälkeen pudotettiin joulukortit postiin ja hurautettiin Selloon ostoksille. Sieltä tarttui mukaan yhtä sun toista mukavaa pukinkonttiin
Lisäksi löydettiin meidän omalle taaperoiselle ihka ensimmäinen talvihaalari, kun tuo äitiyspakkauksessa tullut on niin iso. Niin ja puolipotkarit. Ja kietaisupaita. Ja kylpyamme... 
Ostoksilla vierähtikin nopeaan useampi tunti ja olin ihan död
kun päästiin viimein kotiin. Unen tuloa ei voinut estää.. Heräsin kun sieraimiin tulvi herkullinen ruuan tuoksu keittiöstä, siellähän se meidän perheen paras kokki eli tuleva isukki oli ahertanut perheelle illallista!! 
On se kyllä ihan kaikkein paras, kuulitkos?! Nyt ajattelin hyökätä silitysraudan kanssa puhtaan pyykin kimppuun, joten...
Palailen taas!
Keskiviikko 13.12.2006 (Rv 34+5)
Hellurei! Tänään on JOULU!
Tai siltä ainakin tuntuu... Käytiin postissa ja tultiin kotiin kahden SUUREN laatikon kanssa. Toinen on siis Kelan äitiyspakkaus ja toinen saatiin Pohjanmaalta! Pohjanmaalta saatu pakkaus näytti tältä, kun sain sen pois laatikosta...
Mitähän noissa kaikissa paketeissa on??!!
Paketin uumenista löytyi valtava määrä pieniä lahjapaketteja! Olisittepa nähneet, kun konttasin tuossa lattialla ja revin paketteja auki pikkulapsen innolla... No, avasi se Samikin niistä osan! : ) Huushollista kajahtelivat vain: "Oi!", "Hyvä, ettei oltu vielä ostettu..!", "Jes!", "Hyvä, ettei oltu vielä ostettu", "Ainiin, näitäkin tarvitaan!", "Ihana!", "En olis ikinä tajunnut itse että näitäkin tarvitaan!", ja taas "Hyvä, ettei oltu vielä ostettu...", "Vasara? Mihin me tätä tarvitaan?" (senkin käyttötarkoitus sitten selvisi..) jne....
No niin, uteliaat untamoiset! Tässä tuon ihanan joululahjan sisältö:
- hieno puukori
- Muumilaastareita
- kuumemittari
- neppareita
- vasara
- vauvan tossut ja myssy
- erioil -rasvaa
- kylpyankka
- tuttipullo
- baby lotionia
- baby oilia
- septidiniä
- vanupuikkoja, -lappuja, vanua
- käsihuuhdetta
- puhdistusliinoja
- tutteja
- vauvaliinoja
- talkkia
- liivinsuojia
- kynsisakset
- pulloharja
- panadol -suppoja
- cuplatonia
- sinkkivoidetta
- d -vitamiinitippoja
- nenätippoja
- vaippoja...
Muistinkohan edes kaikkea!? Nyt on ihan tällainen oloIllalla pääsen taasen pyykkihommiin.. Sitä ennen käyn syöttämässä työkavereille sitä kakkua..
Meidän pikkuisen melkein koko omaisuus
No, avasi se Samikin niistä osan! : ) Huushollista kajahtelivat vain: "Oi!", "Hyvä, ettei oltu vielä ostettu..!", "Jes!", "Hyvä, ettei oltu vielä ostettu", "Ainiin, näitäkin tarvitaan!", "Ihana!", "En olis ikinä tajunnut itse että näitäkin tarvitaan!", ja taas "Hyvä, ettei oltu vielä ostettu...", "Vasara? Mihin me tätä tarvitaan?" (senkin käyttötarkoitus sitten selvisi..) jne....No niin, uteliaat untamoiset! Tässä tuon ihanan joululahjan sisältö:
- hieno puukori
- Muumilaastareita
- kuumemittari
- neppareita
- vasara
- vauvan tossut ja myssy
- erioil -rasvaa
- kylpyankka
- tuttipullo
- baby lotionia
- baby oilia
- septidiniä
- vanupuikkoja, -lappuja, vanua
- käsihuuhdetta
- puhdistusliinoja
- tutteja
- vauvaliinoja
- talkkia
- liivinsuojia
- kynsisakset
- pulloharja
- panadol -suppoja
- cuplatonia
- sinkkivoidetta
- d -vitamiinitippoja
- nenätippoja
- vaippoja...
Muistinkohan edes kaikkea!? Nyt on ihan tällainen olo
Illalla pääsen taasen pyykkihommiin.. Sitä ennen käyn syöttämässä työkavereille sitä kakkua..Halauksia teille kaikille ja tuhannet kiitokset 
: Sanna , Sauli ja Lauri , Hanna ja Matti , sekä Paappa ja Irma !
: Sanna , Sauli ja Lauri , Hanna ja Matti , sekä Paappa ja Irma ! Meidän pikkuisen melkein koko omaisuus
Tiistai 12.12.2006 (Rv 34+4)
Mulla olisi ollut tänään Kuopiossa tentti, mutta en lähtenyt. Olisi ollut totaalisen turha reissu, koska en ole lukenut tarpeeksi. Uni on vaan vienyt voiton joka kerta kun on yrittänyt tarttua tenttikirjaan...
Nyt on muutenkin pari yötä mennyt aika huonosti. En saa nukuttua, kun tulee vasen kylki niin kipeäksi että pitää nousta istumaan. Nukuin sitten oikealla tai vasemmalla kyljellä, vasenta kylkeä alkaa aina pistämään. Inhottavaa!!! Olen kyllä onneksi saanut päiväunia nukuttua, mutta yöt menee valvoessa. Oltiin viikonloppuna Samin äidin, Leilan luona Uudessakaupungissa. Mulle se oli kyllä totaalinen hemmotteluloma! Enpä juuri muuta tehnyt kuin nukuin ja söin, ja taas nukuin vain herätäkseni syömään... :D Meistä pidettiin taas niin hyvää huolta, eikä nälkää tarvinnut odotella.. Lisäksi saatiin iso kassillinen ihania vauvanvaatteita!
Kassin uumenista löytyi myös tulevan mamman itse tekemät, tosi kauniit vauvan peitto, villahousut, -takki, -tossut ja -myssy, sekä varmuuden vuoksi vielä mekkokin, kun oli jäänyt lankaa tähteeksi... Saa nähdä saammeko mekolle käyttäjän. Sami on kyllä sitä mieltä, että tyttö tulee. :) Kiitokset vielä Leilalle ja Vilpulle! 
Saimme myös suloisen kastemekon, jossa on kastettu mm. Sami ja Petteri. Meilläkin on perintökastemekko, joka on nähnyt jo monet sukumme lasten ristiäiset. Kumpaa sitten oikein käytetään, kun on pakko valita vain toinen? Ajateltiin Samin kanssa, että poika puetaan Samin vanhaan kastemekkoon ja mahdollinen tyttö puolestaan minun mekkooni.
Tulevan mamman tekemät ihanuudet
Ja mekko..
Tänään, vihdoin, pitkän ja raastavan odotuksen jälkeen tipahti postiluukusta lappu... ÄITIYSPAKKAUS ON NOUDETTAVISSA POSTISSA!!!!!!! Mutta pöh. Sami on töissä ja joudun kasvattamaan nyt jo kadehdittavaa kärsivällisyyttäni vielä huomiseen saakka. Paketti painaa yli kahdeksan kiloa, enkä ikinä saisi sitä kotiin ilman autoa. Mutta eipä siinä vielä kaikki! Koiviston perheeltä Teuvalta on meille myöskin postissa odottamassa paketti... Sisältö: vauvatavaraa, ja sekin näytti olevan yli seitsemän kiloa! Mitä ihmettä Sanna olet sinne laittanut? Voi voi, kun nyt tulisi huominen nopeasti, ihanaa!!
Huomenna sitten menen käymään siellä työpaikalla. Siivoan vähän pöytääni, pidän palaverin pomon kanssa ja tarjoan kakkua työkavereille! Juu, ja tällä kertaa ihan varmasti herkullista ja onnistunutta kakkua. Tilasin nimittäin Fazer -leipomosta Sacherkakun, jonka käyn hakemassa iltapäiväkahville! :)
Nyt täytyy lähteä hakemaan murua rinnan alle kaupasta. Ilta vierähtääkin sitten vauvapyykin ja kirjan parissa! Kävin eilen kirjastossa hakemassa lukemista, ihanaa, ei tenttejä vähään aikaan. Tänään ajattelin uppoutua muinaiseen Egyptiin sijoittuvan Valon Kivi -sarjan romskuun. Ja ihan varmasti syön pipareita ja juon glögiä.
Tässä vielä tänään kuvattu maha. Voi juku!!! Kuvasta vasta huomasin, että on tullut arpia... ITKU!!! Luulin jo säästyneeni moisilta tatuoinneilta, mutta ei.
Edestä rv 34+4
..ja tässä ne arvet... kurjuus...
Mutta pöh. Sami on töissä ja joudun kasvattamaan nyt jo kadehdittavaa kärsivällisyyttäni vielä huomiseen saakka. Paketti painaa yli kahdeksan kiloa, enkä ikinä saisi sitä kotiin ilman autoa. Mutta eipä siinä vielä kaikki! Koiviston perheeltä Teuvalta on meille myöskin postissa odottamassa paketti... Sisältö: vauvatavaraa, ja sekin näytti olevan yli seitsemän kiloa! Mitä ihmettä Sanna olet sinne laittanut? Voi voi, kun nyt tulisi huominen nopeasti, ihanaa!! Huomenna sitten menen käymään siellä työpaikalla. Siivoan vähän pöytääni, pidän palaverin pomon kanssa ja tarjoan kakkua työkavereille! Juu, ja tällä kertaa ihan varmasti herkullista ja onnistunutta kakkua. Tilasin nimittäin Fazer -leipomosta Sacherkakun, jonka käyn hakemassa iltapäiväkahville! :)
Nyt täytyy lähteä hakemaan murua rinnan alle kaupasta. Ilta vierähtääkin sitten vauvapyykin ja kirjan parissa! Kävin eilen kirjastossa hakemassa lukemista, ihanaa, ei tenttejä vähään aikaan. Tänään ajattelin uppoutua muinaiseen Egyptiin sijoittuvan Valon Kivi -sarjan romskuun. Ja ihan varmasti syön pipareita ja juon glögiä.
Tässä vielä tänään kuvattu maha. Voi juku!!! Kuvasta vasta huomasin, että on tullut arpia... ITKU!!! Luulin jo säästyneeni moisilta tatuoinneilta, mutta ei.
Edestä rv 34+4
..ja tässä ne arvet... kurjuus...
Ainiin, Sami käsitteli pinnasängyn tummemmaksi, nyt se on TOSI hieno! Täytyy laittaa siitäkin kuva vielä myöhemmin.
Tässä loppuaikana täytyy neuvolassakin käydä jo viikoittain, seuraavan kerran perjantaina.
35. viikko
Sikiö ei enää kellu lapsivedessä, vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat, kun sikiö on hereillä ja sulkeutuvat sen nukahtaessa. Silmien väri on tavallisesti sininen, riippumatta siitä, mikä tulee olemaan niiden lopullinen väri, koska pigmetointi ei ole vielä valmis. Vasta kun lapsi lähestyy toista vuotta, silmien väri on yleensä kehittynyt lopulliseksi. Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään.
Koko pituus: n.41 cm
Paino: n. 2300 g
Tässä loppuaikana täytyy neuvolassakin käydä jo viikoittain, seuraavan kerran perjantaina.
35. viikko
Sikiö ei enää kellu lapsivedessä, vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat, kun sikiö on hereillä ja sulkeutuvat sen nukahtaessa. Silmien väri on tavallisesti sininen, riippumatta siitä, mikä tulee olemaan niiden lopullinen väri, koska pigmetointi ei ole vielä valmis. Vasta kun lapsi lähestyy toista vuotta, silmien väri on yleensä kehittynyt lopulliseksi. Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään.
Koko pituus: n.41 cm
Paino: n. 2300 g
*******************************************************************************
Perjantai 8.12.2006 (Rv 34+0)
Tänään oli tarkoitus viedä kakkua töihin äitiysloman alkamisen kunniaksi... Siirsin herkkuhetken ensi viikoksi, koska leipomukseni ei onnistunut ihan suunnitelmien mukaan. (*"#&%½§§?*!!!) Kyllä suututtaa!! Hirmu vaivan näin, kun tein kaksi erillistä pohjaa, toisen eilen ja toisen tänä aamuna. Kun tänään aloin leikkaamaan pohjaa täyttämistä varten, se suorastaan mureni käsiin.. Mitä ihmettä!? Ja ihan varmasti tein kaiken ohjeen mukaan. Kiukuttaa, kiukuttaa!!
Aamu ei siis alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Soitin terveydenhoitajalle sokerirasituksen tuloksista ja kaikki hyvin. Sokerit eivät ole koholla, enkä sairasta raskausajan diabetesta. Näin vähän arvelinkin, jihuu!
Tuota vihlontaa sen sijaan on nyt melkein jatkuvasti. Kurjuus. Eilen käytiin jelppimässä Joulupukkia ostoksilla ja teki kyllä välillä tosi kipeää. Kysyin siitäkin terkkarilta puhelimessa ja tarkoittaa sitä, että kohdunsuulla tapahtuu jotain ja pitää ottaa nyt todella rauhallisesti. Olisi hyvä, että vauva ei syntyisi vielä ainakaan kahteen viikkoon. Täytyy kuulema heti soittaa, jos tulee muutoksia. Tällä hetkellä tuntuu, että vauva syntyy varmasti ennen laskettua aikaa... Ei haittaa! Tulisi vaan heti kun on valmis, ei tämä enää mitään herkkua ole.
Ostin gradun ohjaajille kiitokseksi tavallisen näköiset mustat kansiot, joiden sisältä kuitenkin löytyy jotain ihan muuta... Kansioon on kätketty snapsilaseja ja pullo perussuomalaista Leijona -viinaa. Sopii hyvin työni aiheeseen. Väkersin myös kiitoskortit. Kohta täytyy myös paketoida vähän muita lahjoja, joita eilen ostimme. En voi kirjoittaa niistä enempää tässä... Lahjojen paketoiminen ja ostaminen on hauskaa! :)
Kärsivällisille ohjaajille kiitokseksi :)
Ainiin, eilen oli myös Haikaranpesän viimeinen valmennus. Oli ihan mukavaa taas käydä siellä. Nyt meidän pitäisi siis olla "valmiita".. HÄH! Eräs pariskunta, joka oli viimeksi mukana, oli jo synnyttämässä!!! Kohta se lähtö on meilläkin lähellä...
Siellä oli pariskunta kertomassa synnytyksestä alle vuorokauden ikäisen pienen pojan kanssa. Naureskeltiin, että ne oli varmaan näyttelijöitä, joille oli maksettu. Kyseessä oli nimittäin ensisynnyttäjä, mutta kaikki oli tapahtunut todella nopeasti. Sairaalaan tultuaan poika oli ollut maailmassa 1,5 tunnissa! Ei siis paljoa ehtinyt puudutteita miettimään. Voi kun voisikin itse päättää miten oma synnytys menee. Kaikki synnytykset on niin erilaisia, että niitä ei voi mitenkään vertailla..
Siellä oli pariskunta kertomassa synnytyksestä alle vuorokauden ikäisen pienen pojan kanssa. Naureskeltiin, että ne oli varmaan näyttelijöitä, joille oli maksettu. Kyseessä oli nimittäin ensisynnyttäjä, mutta kaikki oli tapahtunut todella nopeasti. Sairaalaan tultuaan poika oli ollut maailmassa 1,5 tunnissa! Ei siis paljoa ehtinyt puudutteita miettimään. Voi kun voisikin itse päättää miten oma synnytys menee. Kaikki synnytykset on niin erilaisia, että niitä ei voi mitenkään vertailla..
""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""
34. viikko
Lapsi on nyt täysin kehittynyt. Hänen mittasuhteensa ovat
samat kuin täysiaikaisella vauvalla. Vauvalla on vähemmän tilaa, joten liikkeitä ei ole enää yhtä paljon kuin ennen.
Koko pituus: n.39 cm
Paino: n. 2100 g
""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""
Tiistai 5.12.2006 (Rv 33+4)
Eilen oltiin neuvolan järjestämässä valmennuksessa hankkimassa tietoa vauvan hoidosta. Mun mielestä valmennus oli hyvä ja tarpeellinen. Siellä oli pariskunta 4 kk vanhan poikansa kanssa kertomassa mm. synnytyksestä ja elämästä vauvan kanssa. Asioita ei kaunisteltu ja hienosteltu, että kaikki olisi ihanaa ja upeaa, vaan he kertoivat suoraan miten vaikeaa ja raskasta välillä voi olla. Vaikka kaikki kuitenkin on vaivan arvoista!
Lopussa terkkari kertoi meille melko monipuolisesti pikkuvauvan hoidosta ja mm. imetyksestä, ihonhoidosta, nukkumisesta jne. Saatiin myös vinkkejä hyvistä apuvälineistä, jotka helpottavat vauvaperheen elämää.
Ilmeisesti näistä innostuneina lähti kaupasta taas mukaan muutama vauvajuttu, joiden ostamista oltiin aiemmin lykätty. Ostettiin rintakumeja, liivinsuojia, vaippoja ;) talkkia jne. Ostoslistalle jäi vielä ainakin kylpyamme ja kuumemittari.
Tänään tuli Sannan lähettämä auton turvakaukalo, jota Sami lähti juuri "sovittamaan" autoon.
Tänään on muutaman kerran vihlaissut tosi kipeästi jostain kohdunsuun (?) tietämistä. Piti perua Minnan kanssa treffit kaupungilla, kun ei voinut olla pystyssä. Voi hurja, tässähän ränsistyy ihan käsiin. Missähän kunnossa sitä on muutaman viikon kuluttua, kun tämä on ollut nyt tällaista alamäkeä?
Ja ne neuvolakuulumiset:
paino: + 642g
turvotus: +
RR: 102/64
pisu: U-Gluk. ++
kohdunpohjan korkeus: 30
tarjonta: rt
vauvan sydänäänet: 130-150
Sokerit siis koholla! Toivottavasti on vaan joku väliaikainen juttu.. Torstaina menen aamulla sokerirasitustestiin, luultavasti perjantaina saan tulokset. Ensin mitataan paastoarvo (12 h syömättä), sitten sokerilitkun juomisen jälkeen tunnin ja kahden tunnin arvot. Sokerikielto siis tällaiselle herkkuhiirelle, vielä joulun alla! Höh.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Maanantai 4.12.2006 (Rv 33+3)So far, so good. Supistuksia tulee ja menee, mutta ei niitä kipeitä juurikaan enää, ihan satunnaisesti vain. Perjantaina jaksoin pikkutunneille asti työkaverin väitöskaronkassa, oli oikein mukavaa vaihtelua tälläytyä ja päästä vähän "viihteelle".
Lauantaina tulivat äitini siskot, Irja ja Kaija keski-Suomesta päivävierailulle. Vaihdettiin kuulumisia ja kahviteltiin tässä meillä, sitten pyörähdettiin kaupungilla. Oli oikein mukava päivä! Käytiin mm. Kiseleffin talossa, josta saatiin ihana Virkkukoukkusen "Rakkauden hedelmä" -body vauvalle. Sen lisäksi meitä hemmoteltiin Omenapuu -ravintolassa ja vaikka minkälaisilla herkuilla! Kiva kun kävitte, tulkaahan taas pian uudestaan! :)
Tänään ollaan menossa tuohon oman neuvolan järjestämään valmennukseen, jossa käsitellään vauvan hoitoa. Toivon todella, että opin siellä jotain. On niin tyhmä olo, kun tuntuu, että miten minä muka osaan sellaista pientä ihmistä hoitaa..?? Ettei se mene rikki! Ja kuinka paljon sillä pitää olla vaatetta päällä? Miksi se itkee? Onko sillä nälkä? Miten sitä herkkää ihoa hoidetaan? Vai pitääkö vaippa vaihtaa? Vai onko se väsynyt? Vai onko sillä joku muu hätä? Apua, mistä sen voi tietää, kun se ei kerro!! Näin kauhupainajaista taannoin, jossa en tukenut vauvan päätä. Se retkahti ja niskat meni poikki.. (Hui, onneksi se oli vain uni...).
Hartiat tulevat muuten kipeiksi, kun joutuu nukkumaan koko ajan jommallakummalla kyljellä. Haaveilen siitä, kun saa taas nukkua mahallaan.
Virkkukoukkusen söpö body
Kommentit